Miltähän isukista tuntuu kun vanhenee ja huomaa että lapsi ei välitä, ei ole yhteydessä, ei käy kylässä..Viimeksi nähty noin 6 vuotta sitten.
Eikö ole hyvä kosto!!SITÄ SAA MITÄ TILAA.
Eikö ole hyvä kosto!!SITÄ SAA MITÄ TILAA.
Kostaminen....ääliö isälle
viha hautaan asti
24529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En ole ihan varma onko tuo kosto isälle vai kietoutuuko lapsi vihaansa, joka estää häntä itseään vapautumasta anteeksiantoon ja mahdollisen trauman käsittelyyn. - Jossakin vaiheessa asia kuitenkin tulee pintaan ja käsiteltäväksi, näin olen huomannut.
Miten insesti annetaan anteeksi noin niin kuin käytännössä?
Lisäksi jos oma lapsi kiinnostaisi seksuaalisesti vielä aikuisenakin. Miten tuolloin annetaan anteeksi ja vietetään yhteistä aikaa?
sehän on sen isän oma vika ei lapsen
Onkohan tämä nyt oikea palsta etkö keksi mitään muuta aihetta millä saisit huomiota valopää.
jos jotkut haluavat oikeasti kostaa perkele
Riippuu.Jos isä ei ymmärrä pyytää edes anteeksi etenkin jos asia on mennyt jo lähes rikoksen puolelle on aika ymmärrettävää ettei yhteydenottoja satele.
Jos taas on itse pahasti häiriintynyt voi olla paljonkin mahdollista että tarkoituksena on kostaa ei kai sitä muuten nyt jaksa omille vanhemmilleen...?
*esittelee elintään sulle ja kysyy siitä mielipidettä*
anteeksi en ole terapeutti käänny ammattilaisten puoleen.toiseksi; kuvitteletko että kyrpäsi kiinnostaa minua tässä yhteydessä?Ei tuolla tempauksella ollut mitään vaikutusta muhun se jää nyt kuules ihan sun omien korvien väliin
*painuu pehkuihin*
Jokainen tavallaan. Riippuen tietenkin mitä haluaa kostaa.
Mikäli isä on yhdentekevä henkilö, mitä häntä suotta tapaamaan.
Sinäkin vanhenet. Ennen omia hautajaisia kannattaa elää.
Entä jos äitisi hoiti homman niin,että isä ei päässyt lähellekään Sinua, ja Sinulle puhuttiin toisin.
Minäkin heräsin todellisuuteen vasta esikoista odottaessani.
oletko sitten mies
"Minäkin heräsin todellisuuteen vasta esikoista odottaessani"
En.
Tajusin omaa lasta miettiessäni monta asiaa, jotka äiti sitten myönsikin.Minut erotettiin isästä todella törkein puhein häntä vastaan, ja samaa tekee vielä nykyäänkin moni katkera exä. Ainoa vaan, että se kostautuu lopulta omaan nilkkaan sille erottajalle.
Jos tuolla ylhäällä oleva insesti on ollut kuvioissa,sitten tilanne on toinen. Tämä kommentti oli tavallisille katkerilleäideille, jotka pitävät palopuheita isän paskamaisuudesta, kunnes lapsi ei enää muuta muista. Paitsi isona, kun jokin tilanne laukaisee toiset muistot.
Aikuisten tapellessa lapsi usein jää jalkoihin. Jollei alussa niin myöhemmin.
Pitäisi muistaa, että LAPSELLA on oikeus molempiin vanhempiinsa, ja sukuihinsa, ellei vanhempaa voi tavata; ei sillä lähivanhemmalla.
Heh mä muistelen sitä puolen vuoden takaista protestiani dokkarista jossa isä valitti ettei ole saanut estettyä lapsen adoptiota...olen tullut vähän toisenlaisiin ajatuksiin. Joskus...myös mielenterveysongelmat ovat pätevää syy olla antamatta lapsen tavata vanhempaansa kuin esim. muutama tunti puolivalvotusti silloin tällöin. Jos esimerkiksi vanhemmalla on tapa ronkkia, käännellä ja väännellä vasta kehittymässä olevan lapsen aivoja saattaa se jättää yhtä pahat jäljet kuin insesti.Näitä arpia sitten myöhemmin kummastellaan työ-, ja muussa elämässä. Eihän se sitä estä ettei lapsi aikuistuttuaan hyväksyis jossain vaiheessa miten asiat meni ja kykenis jonkunlaiseen yhteydenpitoon.Tärkeintä varmaan olsii tunnistaa ne asiat ihan ne muutkin kuin että haiseeks kämpässä paskalle tai onko pöytäliina vinossa...Voihan mielenterveysongelmainen, rikollinen tms. isä tai äitikin olla lapselle avuksi suurestikin jossain elämänvaiheessa...
Yleensäkin elämästä vois pumpuliporvariperseet vähä avartaa ajatteluaan ettei vaan pääsis käymään niin köpelösti että kieltämällä tällaiset asiat kieltäis myös sen asian että he ovat "pysäyttämättömiä" , politiikkaankin viitaten, aina joku hyvin erilainenkin ehkä juuri se halveksumasi ja suorastaan se jonka olemassa olosi olet kieltänyt, saattaa pysäyttää sut yllättävälä tavalla...
Luetut jutut ja eletty todellisuus ovat niin kaukana toisistaan.
Ex-puoliso voisi joskus himmata vihaansa ihan vain lasten takia, eikä tuijottaa aina omiin kärsittyihin juttuihin, jotka kuitenkin ovat menneisyyttä, eikä niitä voi enää mikään muuttaa.
Pahimmassa tapauksessa ei tunnu miltään.
Kostaminen syö sun energiaa, kun sun pitää keskittää voimat siihen että itse voit hyvin. Isälle et ole mitään velkaa, jos hän on sua satuttanut.
Noh siitä on varmaan äiskä pitänyt huolen.
vie isällesi paketillinen terveyssiteitä tulijaisiksi ja situta alas
Jaa että ei ole ollut yhteydessä? Eikä ole käyny kylässäkään? Kokeilepa kääntää asetelma toisinpäin ja miettiä sitten toista näkökulmaa, eli oletko ite ollut yhteydessä tai käyny kylässä, oletko itse tehnyt mitään asian eteen? Vai oletko kipannut vastuun kahden ihmisen suhteesta kokonaan toiselle omassa vihassasi kelluskellen?
Niinku kaiken vihaamisen, ja kostamisenkin, kanssa, nin voisi olla hyvä alottaa miettiminen siitä että kenen tunne se viha on ja ketä se myös niin muodoin rasittaa ja syö. Jos olet vihasi kanssa yksin, vastapuoli ei vihaa sinua, niin siinähän lillit omassa liemessäsi, ihan yksinäsi siitä riemusta nauttien.
No eipä silti, ihmisiä on erilaisia, sekä tilanteet ja tapaukset vaihtelevat.
Kostosta olen samaa mieltä, ei siitä jää kuin tyhjä olo itselleen. Pitäisi toimia elämässä niin, että voi olla ylpeä itsestään.
Viha sen sijaan on tunne siinä missä muutkin. Ajattele että joku on ylittänyt sun rajasi potenssiin 10. Tunneskaala menee näin: luottamusta, hämmentyneisyyttä, yksinäisyyttä, syyllisyyttä, häpeä. Mieti että häpeät itseäsi päivin ja öin. Mikä on seuraava luonnollinen vaihe? Viha. Se vapauttaa sut häpeästä, koska vihdoin osaat katsoa asioita oikeasta suunnasta, haukkua oikeaa puuta. Sen vaiheen tarvitsee, se puhdistaa.
Mun isoisä oli namusetä, muttei antanu karkkeja mulle, kun mä olen liian tyttömäisen näköinen, ku on niin hontelot kädetkin. Mummi sanookin että vaari oli täyshomo karkkisetä. Se kualikin 36vuatiaana viinaan ja liimanhaisteluun pikkupoikien kanssa. Lastepsykiatri sanookin, että musta tuli havinaisen nuari narsisti ja kostan nettikiusaamalla aikuisia miähiä.
Isosiskosta tuli femakko ja kirjottaa mun pualesta, ku mä en osaa vielä tarkkiksessa ollut vasta kolme vuatta.
Homo mustakin varmaan tulee sitten, un pippeli rupeaa kasvamaan.
Tuo kuule tekee sen, että "kostossa" tuhoat vain oman sisimpäsi. Sitten kun isästäsi aika jättää, itket hiljaa sisäisesti. Mietit ajan kanssa, että paljon jäi puhumatta ja keskustelematta asioita, joista sinulla ei ollut tietoakaan ja niitä perimmäisiä syitä, jotka kuilun välillenne aiheutti, et tule koskaan saamaan tietoosi. Jää vain pohjaton suru ja ikävä.
Jos siinä on vielä ollut äitisi, sosiaali-ja muita huuhaa-työntekijöitä sekä kolmansia osapuolia myrkyttämässä mieltäsi ja suhdettasi isääsi, tulet olemaan heille katkera koko lopun elämääsi.
Mistäkö tämän kaiken tiedän? Olen elänyt nämä tilanteet sekä poikana että isänä. Ota yhteyttä isääsi, keskustele ja juttele. Jos vielä sen jälkeen et pysty antamaan isällesi anteeksi jotain, mitä koet vääryyttä kohtaasi tehneen, kerro tuntemuksesi hänelle, anna vielä mahdollisuus korjata tilanne. Mikäli vielä tämän jälkeen koet samaa, keskustelkaa vielä kerran ja jatkakaa matkaa eri suuntiin siten, ettei kummallakaan jäänyt mikään asia sanomatta ja epäselväksi.
Hyvää jatkoa sinulle nuori mies!
Mikäli isä on jäänyt eteiseksi, harvempi kyyneleitä vuodattaa.
Itse lähdin isäni muistotilaisuudesta kesken pois, mitä muukalaisen muistotilaisuudessa olisin tehnyt.
Ei jäänyt traumoja