seuraa varatulle vaikea löytää

Suojelet lapsia erolta? Älä viitsi. Aiheutat enemmän haittaa roikkumalla huonossa suhteessa ja voidessasi huonosti. Lapset osaavat kyllä haistaa ilmasta tällaiset aisiat. Että älä ainakaan lapsia syyllistä siitä että joudut roikkumaan huonossa suhteessa. Syytä ennemmin itseäsi, ettet halua olla erossa lapsistasi etkä vaimostasi tai jotain muuta.

Tai tee niinkuin kaikki muutkin varatut. Valehtele olevasi eroamassa tai juuri eronnut. Sitten voit kaataa kaiken paskan toisen naisen niskaan.

Suosittelisin kuitenkin laittamaan nettiin ilmoituksen jollekin seuranhakupalstalle ihan rehellisillä tiedoilla. Saat silloin aidon keskustelijan.

Ja mitä tämä muuten tekee avoin suhde -palstalla? Tämä kuuluisi uskottomuus-palstalle.

Avoin suhde on sellainen, jossa parisuhteen osapuolet yhteisellä päätöksellä saavat paneskella muita ja/tai hakea henkistä kumppanuutta muualta. Tästä ei ilmeisesti ole sinun kohdallasi kyse.

Kyseessä ei ollut mikään seksiseuranhaku-ilmoitus. Ja jos moralisoida haluatte, niin painukaa v****uun täältä lätisemästä, kun tarkoitus on herättää keskustelua ja eritoten niille jotka "elävät" samanlaisessa tilanteessa.

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, mitä tarkoitat ja ajat takaa. Silti, vaikka olen toista sukupuolta eikä seuran saannissa ole minkäänlaisia ongelmia. Tai siis olisi, lienen sitten nirso ja nirppanokkainen rinsessa, kun kuka vaan ei kelepaa.

Tai siis kelpaisi kyllä; olkapääksi, juttuseuraksi, kaveriksi, ihmiseksi, joka ymmärtäisi ja välittäisi, hyväksyisi sellaisena kuin olen ... Mutta sori kultsi, se ei riitä, ihmisen tunnepuoli on rakennettu sillä viisiin, että se tarvitsee lämpöä, hellyyttä, syliä, kosketusta, kaipaustakin, ikävää ... Laulussakin sanotaan: "ihmien ikävä toisen luo". Juttu ei ole täysi ilman lempeä.

Se on joku sellainen syväjuttu, silla lailla haetaan omaa itseä esille jostain syvältä ja kaukaa, toivotaan, että vastaan tulisi, eteen tipahtaisi se hän, joka auttaa asiassa. Aviosiippa vain hyvin harvoissa tapauksissa on 'se' henkilö.

Itse voisin kuunnella ja olla olkapää ihan kenelle vain, jonka kanssa muunlaiset kemiat tjs. eivät kohtaa. Mutta tämä yhteiskunta ja parisuhdemallit tekevät siitä rumaa, likaista ja syntistä, siksi pidän liittoja vanhanaikaisina institutioina, jotka eivät enää pelitä. Ja vaikka viis kenenkään moraalikäsityksistä, niin tuulimyllyjä vastaan taistelu on kuitenkin väsyttävää hommooo.

Ymmärrän että tietyissä elämäntilanteissa kaipaa sitä omaa henkireikää, tukijaa, kuuntelijaa, lohduttajaa ja olkapäätä... Mutta onko sen pakko olla automaattisesti vastakkaista sukupuolta kun tarkoitus ei ole kuitenkaan hakea ystävyyttä enempää? Vai eikö läheltäsi löydy miespuoleista ystävää, jolle purkaa tuntoja? Onko sitten niin että miehet eivät oikein syystä tai toisesta pysty jakamaan tuntojansa? Onko meidät rakennettu niin, että miehet käsittelevät ongelmiaan fyysisellä rasituksella tai painumalla sinne omaan luolaansa ja naiset taas kuuntelevat ja jakavat ongelmansa?

Itse olen ollut erään miehen 'olkapäänä'.. hän on ollut koko tämän ajan sinkkuna... meillä (lue=ainakin minulla) naisilla saattaa vain olla ongelma erottaa pelkän ystävyyden ja romanttisen suhteen ero... sitä alkaa itse lohduttajana niin herkästi elättelemään toiveita enemmästä..

Ja täytyy myöntää että itse olisin varsin skeptinen jos joku täysin ventovieras mies hakeutuisi seuraani vaan saadakseen tukea ystävänä... Eri asia on, jos on jo entuudestaan tuttu.

Tässä oma näkemykseni asiasta.

He! Olen samassa tilanteeessa oleva nainen. Olen huomannut että muut eivät ymmärrä. Minä kyllä tajusin heti mitä tarkoitit. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan millekään tällaiselle palstalle, mutta pakko kertoa jollekin, kun ei voi edes parhaalle ystävälle kertoa, kun heti veikataan pettämissuunnitelmia. Olisi mahtavaa keskustella livenä. Älä välitä noista syyllistämisistä. Kijoittamasi osoitti nimenomaan että olet uskollista tyyppiä - ethän muuten kipuilisi asian kanssa ja miettisi mitä tehdä, vaan olisit jo toiminut. Elämä piiiitkässä liitossa alusta asti kokonaan ilman seksiä on niin väsyttävää ettei edes jaksa vastata tuollaisiin moralisointeihin kun heti näkee etteivät tajua mistään mitään. Voimia ja haleja sulle. Olisi kiva jutella, en vaan tiedä miten se käytännössä onnistuisi.

Mä ymmärrän myös mitä aloittaja tarkoitat. Minusta tuntuu ihan samalta, olisi ihanaa kun voisi jakaa tuntemuksia. Myös läheisyttä kaipaan, eikä sen läheisyyden tarvitse merkata seksiä, vaan se voi olla vain vierekkäin olemista ihan vaatteet päälläkin. Jokainen kuitenkin läheisyyttä kaipaa.

voitte meilata minulle os. mies(piste)suomalainen(ät)gmail(piste)com Laittakaa sulkeisiin oikeat merkit :-)

tunkekaa edelleen ne moraalisaarnat hanuriinne

Olen kanssasi 101 %:sti samaa mieltä: pettämisasioissa moralisoijat ovat niitä, jotka eivät ikinä tule miettineeksi sitä, miten paljon, kaikista eniten, pettävät itseään, kun suostuvat yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen ja normien rajoihin. Kestävät henkistä ja fyysistäkin yksinäisyyttä sen takia, että pettäminen (mitä se ikinä tarkoittaakaan) on jotenkin pahaa ja syntiä. Kattia kanssa, sanon minä.

Ei sinkkunaiset kaipaa varattua miestä itkemään olkapäätään vasten. Muutama vuosi sitten kaltaisiasi 'olen kylmässä suhteessa' - lohduta minua tyyppejä tuli paljon vastaan. Miksi et menisi kavereidesi kanssa kaljalle ja puhuisi asiat miesporukassa läpi. Jos se ei onnistu, terapeutit on koulutettu kuuntelemaan. Voisit vaikka saada kylmään liitton potkua tai päästä jatkamaan elämääsi eteenpäin.

Ensiksi ettei tule epäselväksi elän erittäin hyvässä suhteessa rakkauden, seksi, rehellisyyden ja keskusteluyhteyden puolesta. Meillä on ollut se avoin sana jo jonkin aikaa liitettynä suhteeseen. Oikeastaan tämä ei tarkoita mitään hurjastelua kylillä vaan ehkä henkistä vapautta kokea mukavia juttuja kun niitä tipahtaa eteen.

Olen miettinyt aika paljon missä menevät omat raja ulkopuolisten suhteiden osalta. Meidän suhteessa tietyt rajat on sovittu, mutta ne ovat eri asia kuin ne rajat joissa itse on sopusoinnussa henkisesti. En välttämättä ole mikään hurjastelija, jolle kaato tuo sen suurempaa tyydytystä niin seksuaalisesti kuin kilpailullisestikaan. Se todennäköisesti juontaa siitä etten ole koskaan kokenut että minun pitäisi todistaa mitään itselleni tai muille. Seuran saaminen on sujunut helposti sinkkuaikoina ja naiset ovat osoittaneet kiinnostusta sopivassa määrin iän karttuessa. Nykyinen suhteeni on jatkunut jo pitkään ensin perinteisenä ja nyt hieman uudistettuna.

anonyymimies 03 avaa sinänsä mielenkiintoisen näkökulman. Koska periaatteessa suhteelle vaarallisempi on vahvan henkisen toisen suhteen solmiminen, kuin satunnainen käyminen vieraissa puhtaasti seksin merkeissä. Minullekin sopisi paremmin rakastajatar tyyppinen ratkaisu, jonka kanssa olisi hieman muutakin kuin seksiä. Mutta toisaalta tuollaisen suhteen mahdollisesti mukanaan tuomat haitat ovat pitäneet minut erossa niistä. Olen muuten todella hyvä karkoittamaan naisia jos hän kiinnostaa minua liian paljon. Pahoitteluni vain paskamaisesta käytöksestäni teitä kohtaan, joka johtuu ainoastaan siitä että olette häikäisseet minun sieluani. Eli tulen todennäköisesti pidättäytymään edelleenkin erittäin satunnaisissa hetken iloissa.

Niille jotka elävät kylmässä suhteessa suosittelen lämpimästi avoimuutta omaa puolisoa kohtaan ja yhteisen ratkaisun hakemiseen suhteeseen. Asioiden avoin käsittely vaatii aina paljon rohkeutta ja valitettavasti anonyymi 03 hakee muualta sitä mitä hänen pitäisi uskaltaa tehdä ensin puolisonsa kanssa.

Hei, mistäpäin olet / minkä ikäinen ?

Ymmärrän täysin ajatuksesi.Itse ajattelen ihan samalla tavalla tai siis itselläni on vastaavanlainen tilanne, sillä erotuksella että itse olen nainen.Ja jos joku ihmettelee miksi en etsi pääasiassa naispuolisia ystäviä vaan tykkäisin/tykkään vaihtaa ajatuksia miespuolisen ystävän kanssa,se johtuu siitä, että usein nämä naispuoliset ystävät saattavatkin juoruilla asioita eteenpäin, olla kateellisia jostain jne. Koen asian niin,että miehet eivät niinkään ole epäluotettavia näissä asioissa.Vaikka onhan miehiäkin moneen junaan.Minkä ikäinen sinä anonyymimies 03 olet?Voisin ehkä kirjoitella sähköpostiisi,jonka tuolla mainitsit?Mielestäni miehen ja naisen välinen ystävyys vain on hieman hankala asia,kun missä menee se henkisen pettämisen raja?Sitä olen miettinyt useinkin..

Olen hieman yli neljäkymmentä vuotias.

Mielenkiintoinen kysymys, pettämisen raja. Luulenpa että se on meillä itekullakin jokaisella erilainen. Omasta päänupista kiinni. Mikä on toiselle sallittua on toiselle kauhistus. Tuo on totta, varatun on vaikea löytää seuraa. Jokaisella on etsimiseen omat syynsä. Olen etsinyt, en ole löytänyt. Eli etsin olematonta. Monihan etsiikin kuitenkin sitä uutta oikeaa, minä en. Olisin tyytyvöinen jos joskus voisi hetkeksi "karata" jonnekin arkea piiloon. siihen vain pitäisi löytää se toinen samanmielinen joka ei etsi enempää ja että kumpikin tyytyy niihin hetkii mitkä voi järjestää. Siis mahdoton ajatus.

Miksiköhän se sitten on niin mahdoton ajatus ? Otaksuisin, että laillamme ajattelevia on muitakin kuin me kaksi. Uskallusko puuttuu, pelkoko pitelee pihdeissä ?

Tiedän juuri mitä tarkoitat! Ja niille, jotka ihmettelevät miksi ei voisi olla joku samaa sukupuolta oleva, niin olen aina kokenut luontevammaksi ystävystyä miespuolistan kanssa. Tällä hetkellä minulta puuttuu juuri tuollainen ystävä, monen naisystävä on ollut niin hirvittävän mustasukkainen, että on ollut pakko lopettaa ystävyys. Koen, että minun naispuolisille kavereille voi kertoa läheskään kaikkea ja muutenkin tuntuu, että niiden kanssa on jokin rooli päällä.

Ja moneen mieltä painavaan asiaa haluaisin saada nimenomaan "miesnäkökulmaa". Jotenkin olen aina tuntenut yhteyden miespuoliseen ystävään paljon syvällisemmäksi, mutta vain ja ainoastaa kaveritasolla. Minulle miespuolinen ystävä on aina sellainen johon en koe minkään laista seksuaalista vetovoimaa, mutta silti läheinen. Omalla miehelläni on muutama läheinen nainen ystävänä joiden kanssa voi puhua suhteestamme yms. Ja se on minusta OK.

Olisi ihana saada taas pitkästä aikaa läheinen ystävä.

Oletko ajatellu ammattapua?
On totta että siinä joutuu maksamaan kuuntelevasta korvasta, mutta vastikkeeksi saa ihmisen kuuntelemaan asioitasi jotka todella painavat mieltäsi. Samalla saat tietoisuuden että hän ammtilaisena ei varmasti päästä noita tietoja eteenpäin.

Myoskin tuo tietoisuus että toinen haluaa auttaa kunntelemalla sinua ja jos loydät oikein hyvän kuuntelijan, hänen avullaan saat selkoa omasta ajtuksenjuoksustasi ja tulevaisuudensunnasta.

Täältä voi löytyä todella hyvä henkireikä sun tilanteessasihttp://bit.ly/sitoutumis-vapaa . Siellä hakevat seuraa ihmiset, jotka ovat suhteessa, joka ei vaan syystä tai toisesta enää toimi.

moikka 34v poika tahtos saada HETI.

Olen sinkkunainen ja olen joutunut kuuntelemaan varattujen miesten ehdotteluja ystävyydestä, seksistä... En halua suostua ja annan kyllä muillekin vapaille ihmisille neuvoksi, että ei kannata aloittaa minkäänlaista suhdetta varatun kanssa. Miksi aloittaisi? Aina on myös mahdollista löytää vapaa ihminen seurustelu- ym. suhteeseen. Vaikka olisi kyseessä vain seksisuhdekin, on parempi, että toinenkin osapuoli on vapaa.

Ymmärrän aloittajan toiveen keskusteluseurasta. Jotenkin tuntuu, että parasta vertaistukea voisi saada naiselta, joka on itsekin varattu, mutta liitossa ongelmia. Suhteissa tuppaa kehittymään myös syvempiä tunteita ja tällaisessa tapauksessa takana olisi oma kumppani molemmilla, joten kumpikaan osapuoli ei olisi niin yksin, kun suhde sitten kumminkin suurella todennäköisyydellä kokonaan kariutuu.

Vaikka suhteet alkaisivatkin vain ystävä -periaatteella, mukaan astuu hyvin helposti myös seksi. Se on otettava huomioon, kun solmii tällaisia suhteita oman liiton ongelmissa. Yksi vaihtoehto aloittajalle olisi ihan parisuhdeterapia. Silloin suhde pysyisi ammatillisen etäisenä, mutta avaisi uusia näkökulmiä suhteeseen. Aloittaja voisi ammattilaisen kanssa pohtia myös sitä, kannattaako suhdetta jatkaa ollenkaan.

pakko kirjoittaa tuosta moraalipuolesta.. haluaisitko saada tietää että vaimosi pitää ulkopuolista lohduttajaa itsellään ja soisitko sen myös hänelle? eikö tuossa ennemminkin ajaudu vain toisistaan kauemmaksi..

komppaan ketjun aloittajaa täysin. ja kyllä soisin samanlaisen "olkapään" omalle vaimolleni ilomielin. itseasiassa hänellä taitaa sellanen ollakin:)
joskus suhteet tylsyy vaikka kuinka rakastaa. yhdessä halutaan olla ja samalla erikseen. ihmiset muuttuu, suhteet muokkautuu, onko toi nyt niin gummaa!?
Toivottavasti löytyy sulle nais-ystävä-nainen-frendi-whatever, tsemppiä. jos siitä näyttää joskus tulevan frendi with benefits, niin arvioit tilanteen uudelleen ja toimit sen mukaan mikä sen hetkinen tilanne on.

Eikö sinulla ole esim. sisaruksia tai ystäviä, joiden kanssa voisit jakaa tuntemuksia? Miksi siihen tarvitaan vieras nainen? Vai on tavoitteesi kuitenkin kehittää suhteesta seksisuhde? Niinhän se miehillä monesti menee.

Ei se kovin vaikeaa ole. Vaikeampaa on olla innostumatta siihen. Olen miettinyt olenko ollut tyhmä kun aina olen moista karttanut. Naimisissa olen ollut jo 48 vuotta. En koskaan ole pettänyt, Samoin vaimonikin sanoo. Enkä aseta hänen sanojaan kyseen alaiseksi. Nyt kun ole 70 ja voimat alkaa pian hiipua. on mieleen herännyt kauhistuttava ajatus. olisiko se rakastelu toisen kanssa jotain muuta kuin nämä harvat yritykset kotona. Missä välillä selkään sattuu lonkkaa kivistää. No nämä ajatukset menee vanhuuden piikkiin. Mutta siitä huolimatta jää se epäilys oliskos jollain muulla parempaa. Kyllä vieläkin tanssiessa moni rutistaa varsin kiihottavasti itseään vaten minua. Onneksi suuni ei sano mennäänkö meille vai teille. Sekin riippuu ajankohdasta. Olen jo antautunut ajatukselle, etten koskaan saa sitä tietä....:)

voi nyt helevetti, suomi joka on tasa-arvon eliittiä maailman laajuisesti, kuitenkiin puskee itsensä suohon sen ajatuksen kanssa, että voiko nainen ja mies olla ystäviä. alkeellinen ajatusmaailma.

Sanon sen kuitenkin, miksi et eroa? Eivät lapset välttämättä voi kovin hyvin jos kodissa ei ole lämpöä ja rakkautta. Odotat tavallaan naiselta paljon antamatta itse mitään muuta kuin ongelmasi.
Minua lähestyvät kerta toisensa jälkeen varatut miehet, varmaan moni heistä haluavat seksiseuraa, voihan toki olla että joku heistä vain haluaisi juttuseuraa, mutta minä en sekaannu varattuihin miehiin. Kokemus on opettanut, että aikaisemmin tai myöhemmin he kuitenkin haluavat enemmän kuin pelkkää ystävyyttä.
Tiedän mihin se johtaa, se on henkisesti niin raskasta, ettei ikinä enää lähtisi siihen, olen siis kerran sen virheen tehnyt, sain kyllä sen miehen itselleni, mutta jälkikäteen ajateltuna, se ei todellakaan ollut sen arvoista. En myös halua viedä kenenkään toisen naisen mies, viisastuneena ajattelen myös nykyään sen miehen puolisoa.

Hiljattain yksi mies lähti perääni, oli kuulemma katsellut minua jo pitkään, hän pyysi minua kahville, kyseli olenko varattu, no en ole, mutta yllätys, yllätys hän oli itse varattu, kuittasi kyllä hyvin nopeasti että liitto ei ole mistään kotoisin. En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka viitsivät jäädä liittoon jossa on huonot oltavat, tai ainakin on turha valittaa, en myös ymmärrä miehiä, jotka hankkivat valmiiksi uuden naisen ennen kuin voi lähteä vanhasta suhteesta.

Toki minulla on miesystäviä, aika montakin, he ovat aidosti vain ystäväni, ovat olleet kuviossa nuoruudesta asti.

Jos kaipaat jonkinlaista henkireikää, ihmistä jonka kanssa jakaa tuntemuksia, kysyn, miksi sen pitää olla nainen? Henkireikiä voi hakea muutenkin, ottamalla itselleen omaa aikaa, kulkea luonnossa ym.
Hyväksyisitkö, että vaimollasi olisi miespuolinen ystävä jonka kanssa juttelisi kaikesta, olisi hänelle olkapää ja halaisi ja pitäisi hyvänä kun hänellä on paha olla?

"Jotkut sanoo, että puoliso on paras ystävä, hänelle on kerrottava kaikki. Ei se vaan aina ole niin helppoa, etenkään jos puolisolta ei saa mitään muuta palautetta kuin että "kyllä sä olet tyhmä, miten voit noin ajatella ja toimia"."

Puolison on oltava paras ystävä jolle kertoo kaiken (siis ei "on kerrottava" vaan haluaa itse kertoa).

"Onko muka pettämistä henkinen yhteys muihin kuin omaan puolisoon? "
ON.

Mene pariterapiaan.

jaa en mina ainakaan halua olla mikaan "henkireika" jollekulle vanhalle miehelle

Kuin helevetin vajaita te ootte? Veäkköösä kätteen? Oliko sulla joku helari siellä antamassa vähän vinkkejä? KUIN VI-TUN tyhmä sä oot?! Joo miks haluut ettii naista jos oot varattu? VI-TTU PIERASE SAA-TANA!

Niimpä!
Hauska palsta tämä!
Mutta, oikeasti "samassa veneessä olen, monen kanssa", mies, joka ei eroa liitosta, joka on hyvä arkiliitto, ilman mitään hellyyttä. Liittomme on jo kestänyt liki 4kyt vuotta, joten tuskin erotaankaan. Mitä kaipaan, no tietty: mukavan naisen läheisyyttä, mitä muuta, siinäpä se, aika sen sitten näyttäsi, jos sellaisen onnenpotkoun kokisi. Kenties tanssiminen.. Ja sehän toki riippuu, aina kahdesta, -ei ole olemassa vain minun haluni / tahtoni, vaan myös tuon toisen - ja se on se tärkeämpi!

Löysin treffipalstan kautta mukavan miehen ja meidän "suhde" on lähinnä sähköpostikeskustelua.

Sitä on jatkunut jo reilu puoli vuotta...pari kertaa on käyty kahvilla ilman minkäänlaista seksuaalista jännitettä.

Mistä mies löytäisi sitten seuraa, jos on tilanne niin kuin aloittajalla ja ei ole ensimmäisenä sänkyyn hyppäämässä? Victoria Milania oon kokeillu, mutta siellä näyttäs naisilla olevan vaan seksi mielessä. Onko netissä sellasta saittia missä varatut etsii kaveria, jonka kanssa jakaa elämää, jos sattuu vaikka asumaan lasten vuoksi kulissiavioliitossa?

Olen yli nelikymppinen nainen ja löysin seuraa itselleni juurikin vm:n kautta. Itse koin haasteeksi enemmänkin sen miten löytää mies, joka ei ajattele vain seksiä. Olin kuitenkin onnekas ja löysin sieltä miehen itselleni. Keskustelemme paljon kaikenlaisista asioista seksin/ rakastelun lisäksi. Suhde syvenee vauhdilla keskustelujen takia kun jaamme tuntojamme ja ajatuksiamme toisillemme.