Onko jollakulla kokemuksia siitä kuinka on päässyt yli jonkin asteisesta henkisestä-pettämisestä? Kuulisin mielelläni kokemuksia kuinka pääsit siitä yli ja millaista elämä on nyt?
Minun tapauksessani mies tekstaili toisen naisen kanssa ja on ollut vaikeuksia päästä asiasta yli mutta haluan päästä yli koska tapahtuneesta on aikaa ja mies katuu syvästi ja on valmis tekemään mitä vaan.
Minun tapauksessani mies tekstaili toisen naisen kanssa ja on ollut vaikeuksia päästä asiasta yli mutta haluan päästä yli koska tapahtuneesta on aikaa ja mies katuu syvästi ja on valmis tekemään mitä vaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valmis tekemään mitä vaan? Eli mitä? Kestämään sen että sinä et enää luota? Niinpä, luottamuksen uudelleen rakentamisessa menee aikaa. Voiko sitä luottaa joskus uudelleen kun luottamus on rikkoutunut? Vai nouseeko epäilys aina uudestaan pintaan kun tapahtuu jotain epäilyttävää? Jos sun miehesi tosiaan jaksaa sun epäilyksesi ja alkaa elämään sen mukaan ettei sun tarvitse enää epäillä, olen suorastaan kateellinen.
Miellä nimittäin homma menee niin, että mun pitäisi yksikseni selvitä miehen valehteluista ja pettämisistä. Ei tule lainkaan vastaan, ei auta, eikä hoida itse rikkomiaan asioita. Niistä asioista ei saa puhua. Jatkuvasti tulee vaan uutta epäluottamusta, ihan kuin tarkoituksella tekisi kiusaa. Kuitenkaan ei halua erota. Eipä kai, kun näin tyhmää on vaikeaa toista löytää.
No hän on ollut valmis kuulemaan minulta vaikka mitä. Olen huutanut naama punaisena vaikka minkälaista tekstiä ja kaiken hän on niellyt. Tuossa kyseisessä tekstailussa ei edes varsinaisesti ollut kyse mistään sellaisesta että hän olisi etsinyt seuraa.
Väestöliiton sivuilla on parisuhteeseen liittyen minun mielestä hyödyllistä tekstiä:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/
Siellä mm. kerrotaan siitä kuinka pettäjän rooliin kuuluu se että vetäytyy kuoreensa eikä osaa puhua asiasta.
Kaikenlaista sitä aina miettii... siis vaikka sitä voiko korjattu maljakko koskaan olla samanlainen kuin maljakko joka ei ole koskaan mennyt rikki. Kaippa kaikki riippuu siitä mihin uskoo....... anteeksianto minulle on ollut pitkä tie, tuntuu jo jollainlailla että olen antanut anteeksi mutta silti näytän olevan katkera...
Tätä samaa juttua olen näillä sivuilla tässä viikon sisällä pohtinut itsekin... Kirjoitin otsikolla olenko liian kiltti omista kokemuksistani, sillä minulle on kotioloissa keskusteluista tullut sellianen olo, että vika on vain ja aina minussa.
Piti jostakin saada vahvistusta omille ajatuksille...
Minusta henkinen pettäminen on tosi rankkaa ja väärin toista puolisoa kohtaan.
Meillä on ollut mustasukkaisuutta minun tekemisistä, jotka kyllä kestää päivänvalon. Työasioissa olen miehen kanssa joutunut / saanut olla tekemisissä. Jokaisen kokouksen jälkeen pidettiin mykkäkoulua, jne. Oli tosi paha, jos tapasin ko miehen vahingossa vaikka lenkillä, sehän oli tietysti sovittua yms.. Vaikka oikeasti ei ollut.
Nyt kun armas aviomieheni sitten alkoi virittelemään omiaan aika rankasti, niin raja onkin nyt sitten ihan yllättäen muuttunut. Nyt saa jutella ja vaikka flirtata, kunhan vain ei mene sänkyyn...! Olen seurannut tuota juttua ja koville on ottanut. Ja kun tämä ei ole edes eka kerta... Mutta luottamus on kyllä ihan nollassa. En luota mieheeni.
Jäi vielä kaksi kertaa kiinni suorasta valehtelusta, ihan kirkkain silmin valehteli, ettei ole viestitellyt ko. naisen kanssa. No, tuli sitten selville, että on oltu ajelullakin kahdestaan, mutta tietysti ihan vaan työn takia... Ei muuten pidä paikkaansa.
Kyllä se tällainen henkinen pettäminen syö luottamuksen ihan samalla tavalla kuin fyysinenkin pettäminen.
Ja meillä tuosta ekakerrasta on jo 15 vuotta, mutta kun tuli tämä tapaus, niin jopas alkoi tulla vanhat ajat mieleen. Luottamus meni silloin nollaan, mutta on hiljalleen siitä palautunut. Mutta kun tämä asia nyt sitten paljastui, niin kyllä meni luottamus pakkasen puolelle. Enkä voi sanoa, palautuuko enää täysin.
Mutta tottakai mies on valmis tekemään mitä vaan, että annat anteeksi. Niin meilläkin. Kyllä sitä nyt mielistellään, mutta hyvin äkkiä vaan pitäisi taas asia unohtaa. Meillä reilu viikko tapauksen loppumisesta, siis toivon, että se on loppu, ja nyt jo äristään, kun aina pitää samaa asiaa vaan puhua. Eikö tuo jo riittäisi. Mutta kun ei tahdo riittää...