Naiset mitä mieltä olette ikäerosta jos mies on 28v ja nainen 22v.
Alkaako olemaan jo liian vanha.
Alkaako olemaan jo liian vanha.
Ikäero
ikäloppu?
29540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ihmisistä itsestäänhän tuossa on kyse. Jos ovat tasapainoisia yksilöitä ja sinut itsensä kanssa, ikäero ei haittaa, oli vanhempi ja nuorempi sitten kumpi tahansa.
Yksilökysymys kuten tuossa jo vastattiin.
Kun itse olin 22, niin minulle 28-mies olisi ollut "liian vanha". Kaksi parasta ystävätärtäni kuitenkin seurustelivat tuolla ikäerolla (toinen oli aloittanut 15- ja toinen 16-vuotiaana) ja kumpikin suhde päätyi avioliittoon ja useampaan lapseen.
Teistä kahdesta suhteen onnistuminen kiinni on.
Ei tuo ikäero voi olla esteenä suhteelle. On mun mielestä järjetöntä ajatella vain ikää, jos toisesta tykkää kovastikin. Jos elämäntilanteet sallii ja molemmat kiinnostuneita, niin eiku vaan.
Jos itse olet suhteen toinen osapuoli ja tuollainen kysymys askarruttaa, ikäero on sinulle ongelma jollain tasolla.
Siis HÄH ton on pakko olla joku trolli?
Onko nää pedofiilivainot menny niin pitkälle että joku ihan tosissaan epäilee että 6 vuoden ikäero olisi jotenkin outoo???
No huh huh, tajuatko että 16-vuotiaskin sais olla ihan rauhassa sen 28-vuotiaan kanssa? Itseasiassa se 16-vuotias sais olla vaikka 100-vuotiaan kanssa jos haluaa!
Muissa EU-maissa jo 13-15 vuotiaat saavat itse valita minkäikäisen kumppanin kanssa haluavat olla. Suomalaiset ovat jostain syystä niin jälkeenjääneitä että heidän omaan päätöksen tekoonsa saa luottaa vasta 16-vuotiaina.
Mutta kyllä kai nyt 22-vuotias pystyy nyt itse päättämään tykkääkö tästä 28-vuotiaasta vai ei? Eiköhän niitä tärkeämpiäkin kriteerejä puolison valintaan ole kuin ikä???
Vai valitsetteko te kumppaninne iän perusteella?
itsellä jäi välistä ollessani 26 ja tyttö 20. mietin mm. että mitähän muut ajattelis. nuori tyttö oli kaikinpuolin kunnollinen joten vain oikea suhde olisi tullut kyseeseen. päätöstä helpotti sekin etten ollut silloin vapaa mies :D nykyään tulee kyllä jossiteltua että olisiko sittenkin pitänyt...
No eipä tuo mikään suuri ikäero ole. Itse seurustelin 22-vuotiaana 29-vuotiaan miehen kanssa eikä siinä mielestäni mitään kummallista ollut.
Omanikäisten kanssa tuli usein sellainen oli, että olin joskus ollut heidän "vaiheessa" ja sitten siitä jo vähän kasvanut.
Kumma jos miehen omanikäiset kaverit ei ole selän takana paheksuneet. Liikuitteko muuten enemmän sun vai miehen kaveripiirissä? Ainakaan itse en kolmekymppisenä paljoa 20-v. nuorten miesten jutuista perustaisi (intti, aluvanteet, KTM tienaa yli viis tonnia kuussa!!!)... Tuskin se ikäero kahdestaan ollessa niin näkyy mut just jollain pariskuntaillanistujaisilla...
Vai pitäisikö vaihtaa tuossa vaiheessa kaveritkin...
Itselläni ei ole tapana arvostella kavereideni kumppaneita tai rajata heitä jotenkin ulkopuolelle tai arvottaa mitenkään muutenkaan. Jos itselleni tärkeä ihminen on henkilön valinnut niin tämä on aivan yhtä lämpimästi tervetullut iltaa istumaan kuin kaverinikin, ihan sama millainen se kumppani on. Eikö nyt ihan muutenkin elämässä ole suotavaa tavata ja sietää erilaisia ihmisiä ja osata keskustella heidän kanssaan?
Mutta ihan kiva edes joskus kuulla tuokin tunnustus että kyllähän ne miehet tosiaan juoruilee, taisi lipsahtaa vahingossa kun yleensä olette tuosta asiasta niin tarkkoja..... ;-D
en kyllä mielestäni puhunut juoruilusta mutta kyllä sitä jotkut miehet harrastaa. usein yllättäen ne kaikista äijämäisimmät machot. muutenkin käyttäytyvät hämmästyttävän akkamaisesti, harrastavat porukan ulkopuolelle jättämisiä yms. sosiaalisia pelejä, haukkuvat selän takana ja ovat kateellisimpia
olet oikeassa mitä kirjoitit, enkä tarkoittanut että tuota arvottamista tehtäisiin tahallaan tai päin naamaa mut ajattelin et tilanne hiljalleen menis vaikeeksi kun porukassa olisi yksi joka olisi toisia paljon vanhempi tai nuorempi. onko sulla tietoa kumman kaveripiirissä sitä sit aletaan yleensä kulkea - niiden nuorempien vai vanhempien?..
Mitä ihmeen ikärasisteja täällä on?
Liikutteko todellakin vain samanikäisten kanssa?
Entä työpaikalla? Ettekö pysty tekemään töitäkään eri-ikäisten kanssa?
Miten muka joku muutaman vuoden ikäero voisi mitenkään vaikuttaa siihen millainen ihminen on?
Miksi pitäisi edes valita jomman kumman ikäiset kaverit?
Eikö vaan voisi olla vaikka 18v 20v 22v 25v 28v ja 30v yhdessä iltaa viettämässä?
Minä tiedän useitakin erittäin nuoria alle parikymppisiä jotka ovat ukkoontuneet niin että vaikuttavat yli 30 kymppisiltä käytökseltään ja ulkonäöltään. Toisaalta taas on useita 30-40 vuotiaita jotka pitävät ulkonäöstään huolta ja ovat henkiseltä iältään tosi nuoria.
Kun pariskunnan harrastukset, musiikki maku, ym. asiat ovat yhteneväiset niin se varmasti vaikuttaa huomattavasti enemmän parinvalintaan kuin mikään ikäero.
Yritän tässä miettiä miten homma omalla kohdalla meni mutta taisi olla aika tasapuolista. Molemmat olivat suht uusia paikkakunnalla joten sellaista kaveripiiriä ei edes kummallakaan ollut että joka päivä jotain tapaamisia olisi ollut. Paljon myös liikuttiin ihan erikseen jos kyseessä oli aktiviteettia joka toista ei niin kiinnostanut. En kyllä muista että iästä olisi tullut kenellekään minkäänlaista ongelmaa, siten että minä olisin siitä tiennyt. Tuo mielikuvasi parikymppisestä miehestäkin on aika yksiulotteinen sivunmennen sanottuna...
Tulipa tässä mieleeni että joka juhannus kokoonnutaan suvun kesken mökille. Ikäjakauma on ollut parhaana vuonna varmaankin jotain 2kk-60v. ja kaikkea siltä väliltä, tietysti puolisoineen. Aina on ollut oikein kivaa. No jos ei olisi ollut niin ei kai sinne kukaan enää lähtisi, vuodesta toiseen....
älkää kovin hiiltykö, puhun lähinnä omista kokemuksistani :) ja niitä on kertynyt kun menin yliopistoon 25-v... tietysti kärjistin parikymppistä miestä mut hehän sitä vasta kärjistävätkin ja näkevät kaiken mustavalkoisena - ainakin nuo yliopisto-opiskelijat!
tuo yhteneväinen musiikkimaku on hyvä esimerkki. ei ainakaan mulla ollut mitään yhteistä sillä saralla, opiskelukavereille eminem ja apulanta on vireitä veteraaneja ja green day samanlainen dinosaurus kuin beatles...
totta kai pystyn toimimaan eri-ikäisten kanssa töissä ja muutenkin. en minä heitä vihaa mitenkään. mut muistan kyllä kuinka ihmeelliselle se tuntui kun joskus harvoin pääsi yliopistolla oman ikäisten seuraan. ihan kuin olisi päässyt pitkästä aikaa kotiin ja sai olla vapaasti sitä mitä on... just kaikki viittaukset kulttuuriin, maailman tapahtumiin jne meni heti läpi eikä kenenkään tarvinnut alkaa selittään. luulis että tolle pitäis tuntua parisuhteessakin... "tänne mä kuulun"
suhtautuminen asioihin oli muutenkin samanlaista, parikymppisille esim. merkkivaatteet/ulkonäkö on tosi tärkeitä ja muutenkin sitä ollaan niinku et "näytänkö nyt ihan opelle/lääkärille/äidille/new yorkilaiselle" jne kun taas vähän vanhemmat ei enää näytä jollekin vaan ovat jo jotakin
mä vaan luulen että ikäero tossa vaiheessa, 20-25-v, tuntuu paljon enemmän kuin vaikka 25-30 ja siitä eteenpäin...
Onhan se niin, että ikäero 18-vuotiaan ja 28-vuotiaan kesken on paljon merkittävämpi kuin esim. 45- ja 55-vuotiaan.
Niin... voisikohan olla, että usein nämä vanhemman kumppanin seuraan päätyvät henkilöt itse ovat niitä, joille esimerkiksi se ulkonäkö tai tietty artisti ei olekaan enää henki ja elämä ja siksi sitä kumppania ei omanikäisistä yhtä helposti eteen kävele? :) Ja ehkä sitten pariskunnalla yhdessä voi olla jotain välimuotokypsiä kavereita...? Kyllä yleensä "kypsillä" ihmisillä on suhteellisen "kypsiä" kavereitakin, ei sillä että epäkypsyys olisi mikään negatiivinen ominaisuus vaan ominaisuus tai vaihe siinä missä muutkin.
Minä olen iät ja ajat viettänyt aikaa monenikäisten kanssa, mutta enemmän vanhempien kuin nuorempien, ja omanikäisten kanssa oli omat juttunsa, mutta niin se vaan meni että (itseäni vanhemman) puolison kanssa ne oikeat keskustelut käytiin. Senkin uskon olleen enemmän persoonallisuus- kuin ikäsidonnaista.
Ja mitä ystäviin tulee... illanistujaisissa ikähaitari voi olla 18-40, tavallisimmin 22-34 ja enemmistö 24-27, ja hyvin mahdutaan. Mieheni on sieltä vanhemmasta päästä mutta mm. pikemminkin häntäpäässä tulossa isäksi, joten tuskin hän ihan tarharyhmään kokee joutuneensa.
Uskon, että se, miten viittaukset kulttuuriin tai maailman tapahtumiin tai muuhun vastaavaan osuu ja uppoaa, on tosiaan enemmän kiinni niistä ihmisistä kuin heidän i'istään. En usko, että minusta saa missään iässä kovin hyvää keskustelukumppania kun teemana on politiikka tai maailmantalous (tai ainakaan en ole kymmenessä vuodessa mainittavasti kehittynyt), mutta tiedän ihmisiä joita kyseiset ilmiöt ovat kiehtoneet yläkouluiästä lähtien. Sen sijaan filosofisia kädenvääntöjä olen itse käynyt ja niistä nauttinut 15-kesäisestä alkaen. Ja joitakin kiinnostaa käytännönläheisemmät asiat halki elämän... ajatellaanpa vaikka isovanhempiani, tuskin ovat keskenkasvuisia tai lapsellisia, mutta elävät osin ikänsä ja osin vapaaehtoisten valintojensa vuoksi hyvin erityylisetä elämää, jossa eksistentiaalista ahdistusta ei tarvitse pysähtyä mietiskelemään kun on potut nostettavana :)
tuo 22v nainen vaikuttaa jo ikälopulta,kannattaís harkita vaihtoa nuorempaan.
Sairaita ihmisiä jos "paheksutte" jo muutaman vuoden ikäeroa seurustelusuhteessa!
Mikä teillä on päässä vikana? Ikäkö muka olisi tärkeintä puolison valinnassa?
Yhtä hyvin voisi sanoa että puolison tulee olla:
- vähintään 185 pitkä mutta max. 199 cm
- vähintään 80 kiloa mutta enintään 99 kiloinen
- sinisilmäinen
- vaalea tukkainen ja ihoinen
- tulojen pitää olla vähintään. 50.000 e/vuosi
- koulutustaso korkeakoulutus
- älykkyysosamäärä väh. 120
- musiikkimaku vain klassinen musiikki
jne..
Tärkeintä parin valinnassa on se rakastatko toista,
eikä se montako vuotta ikäeroa teillä on.
Ihan sama paheksuvatko toiset teitä vai eivät.
Vai meinasitko valita puolisosi muiden ihmisten takia?
Muutko päättävät kuka sinulle on paras vaihtoehto?
Sinähän sen ihmisen kanssa joudut elämään eivätkä ne muut!
Useilla pariskunnilla on jopa usean kymmenen vuoden ikäero
ja siitä huolimatta (tai ehkä senkin takia) he ovat erittäin onnellisia yhdessä.
Rakasta ihmistä äläkä ulkoisia ominaisuuksia!
Meillä on yhdeksän vuotta ikäeroa eikä se ole reilun vuosikymmenen aikana haitannut missään vaiheessa, vaikka olin selvästi alle 22 tavatessamme. Eli lähtökohtaisesti ei, persoonat ratkaisee eikä ikä.
Ottaen huomioon, että 22-vuotiaana menin naimisiin, ostin puolisoni kanssa talon ja annoimme perheenlisäykselle luvan tulla, niin varmaan keskimäärin 28-vuotias mies olisi voinut hyvinkin olla samassa "elämänvaiheessa" kanssani, tuskin kovin moni paljon sitä nuorempi.
Omasta mielestäni tyttö saa olla vaikka 18 ja mies 50, ei sillä ole mitään merkitystä. Tässähän painitaan vain Suomen lain kanssa.
Ellei jopa 16 ja 50..sillä tietääkseni 16 vuotiaatkin saa harrastaa seksiä lain mukaan Suomessa.
Sir Charles Chaplinkin oli 54-vuotias kun hän meni naimisiin 17-vuotiaan tytön kanssa, jonka kanssa he saivat 8 lasta ja elivät yhteisen elämänsa onnellisena loppuun asti?! Nimittelettekö Chapliinia "pedofiiliksi"???
Ikärasismi on Suomen laissa kiellettyä.
”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Syrjintä on rikos, huolimatta siitä, että syyllistytäänkö siihen kaveriporukassa, lasten tai aikuisten kesken, tai työpaikalla.
Tuo että edes pohditte onko muutaman vuoden ikäero liikaa on ikärasismia!
Ihme raivareita tässä ketjussa niinkuin joitain suurempiakin vainoja kohtaan vaikka ei täällä nyt kukaan ole edes kunnolla paheksunut.... :-D
Vastaus kysymykseen: Riippuu ihmisistä/elämäntilanteista. Itselleni parikymppisenä 7 vuoden ikäero oli liikaa sillä menojalkani vielä vipatti ja rauhallisempi kumppanini taas ei olisi halunnut lähteä kotoa enää mihinkään.
Raja on omassa päässä, kukaan muu sitä rajaa ei vedä. Ja mielipide, ei ala ei ole.
ei tosiaankaan! vähät muitten mielipiteist pääasia että,ite on onnellinen!
mun mies on 34 ja ite 22. onnellisesti naimisissa ollaan!
Se on varmana persoonasta kiinni enemmän.
No ei todellakaan ole liian vanha!
terveisin 22-vuotias nainen
No hei,
itse olen 27 ja miesystäväni on 45. Miltei kaksi vuotta ollaan nyt oltu yhdessä --- ja uskokaa pois, ei ikäero näy. Ihan samat ongelmat on parisuhteessa muutenkin, miksi siis korostaa juuri ikää?
Pahempaakin on nähty - nimittäin ruminta ikinä on bodattu nainen ja hintelä mies yhdessä.Tunnen useita tällaisia pareja joissa nauretaan ironisesti omalla lesboudelle/homoudelle.Nämä bodaajanaiset ovat pelottavia ja heidän parsatikkumiehensä ihannoivat bodattuja,lihaksikkaita naisvartaloita.Ikäero on pientä tohon verrattuna.
Se on luonteenlaadusta ja henkisestä kehitysvaiheesta kiinni. Pitää tehdä niin kuin itsestä kulloinkin hyvältä tuntuu.
Kun olin 19, mulla oli 28 vuotias poikaystävä. Oli kiva, kun oli maailmaa nähnyt, itsevarma ja fiksu poikaystävä, joka piti minua jalustalla. Kun olin 26 vuotias, miesystäväni oli 36, mutta hänen kanssaan olimme eri aaltopituuksilla. Minä olin vielä bileiässä, mutta heppu tykkäs vaan käydä ulkona syömässä. Kun sitten olin 28 vuotias, mulla olikin 18 vuotias poikaystävä.
Alle kakskymppisenä ikäiseni nuoret miehet olivat mielestäni epävakaita, lapsellisia ja persaukisia. Myöhemmin ikäiseni miehet alkoivat tuntua hirveiltä sovinisteilta, ja vaihdoin nuorempaan sarjaan. Sillä linjalla olen sitten pysynytkin. Joskus törmään kaupassa siihen 19 vuotiaan minäni 9 vuotta vanhempaan poikaystävään. En vois kuvitellakaan enää, että olisin hänen kanssaan mitään muuta kuin ystävä.
En ymmärrä millä logiikalla mies voisi olla vanha alle kolmekymppisenä? Jos hän ei sairasta jotain progeriaa. Jos taas 28 vuotias mies pitää 22 vuotiasta neitoa liian vanhana hän on vähän perverssi tai ehkä jopa kaappipedofiili.