Suhteilla töihin päässeet

itse pääsin työnantajan suhteilla uusiin hommiin ,kun edellinen joutui lopettamaan terveys syistä ,niin hän kysyi kiinnostaisiko hommat siinä suuressa firmassa. Kiinnosti silloin , olinhan vasta54v. silloin. Siirryin sitten sinne muutamaksi vuodeksi ja kun ikää tuli tarpeeksi niin sitten putkeen työnantajan kanssa sopien yhteistyössä. Nyt on hyvä tilanne ,lisäpäivät alkaa elokuussa.

Suhteilla voi päästä joskus siksi, että on hyvä, joskus siksi, että on sukua. Itselläni on ollut pomona henkilö, jolla ei ole alan koulutusta, ei osaamista eikä kokemusta. Nyt on kokemus kertynyt, mutta kaksi muuta kuulemma puuttuu yhä. On menestyvän yrittäjän velipoika, eikä yrittäjä vieläkään ymmärrä, miksei siellä tuotannossa väki viihdy.

Toisaalta ymmärrän sen että suhteilla pääsee töihin, siis silloin rekrytoitava on oikeasti ammattilainen. Silloin ainakin työnantaja tietää mitä saa, ei tarvitse olla perko persiissä että tuleekohan tuosta mitään.

Sitten on näitä nepotisteja jotka järjestää sukulaisiaan päivähoitoon työmaalle. Huh huh, ainakin julkisessa hallinnossa näitä piisaa. Ei käy kateeksi väliportaan päälliköt jotka joutuu työnsä ohessa paimentamaan näitä päivähoidossa olevia.

Joo, onhan näitä nähty.... Yksikin pikkupomon sukulaispoika tuli tekeen samaa työtä kuin minäkin. Työnkuva oli aika monipuolinen. Jannui sitten valitsi mieleisensä hommat, oikeestaan ilmoitti että tekee vain tätä-ja-tätä. Pomo oli samaa mieltä. Eli mulle siirtyi sitten ne "paskemmat" hommat, jannu sai mukavammat. Ja homma alkoi kuseen kun ei se osannut tehdä niitä hommiaan, sitten ihmeteltiin että miksi....

Toinen oli ns. vanhan työntekijän tytär eräässä kesätyöpaikassa. Mut ja se palkattiin samaan aikaan mutta sillä ei ollut mitään koulutusta eikä työkokemusta ko. alasta. Muija tuli töihin kun halusi, esim. nukkui pari tuntia pommiin ja tuli iloisena töihin kommentoiden "väsytti nyt vaan niin paljon!" Lisäksi meidän muiden ruokatunnit oli puol tuntia, se lähti välillä shoppailemaan kesken päivän. Ne hommat mitä se ei ollut hoitamassa tai ei muuten vaan hoitanut kaatuivat muiden päälle. Muutenkin työteho oli mitä oli. Mutta mitä vielä: ns vanhojen työntekijöiden (äiti ja sen porukka) ylistivät tätä muijaa maasta taivaaseen kuinka se on niin hyvä työntekijä!

Heh hee, itsehän teen juuri tuolla asenteella töitä: käyn milloin huvittaa, teen mitä huvittaa. Ei ole edes suhteita (ainakaan sukulaisuus), taidan vaan olla hyvä nuoleskelija?

Tosin kas kummaa kun hommatkin hoituu kuin itsestään ja aina oon saanut myös asiakkailta varsin pätevää palautetta.

Sellaista se elämä on, toiset vaan osaa ja saa aikaiseksi vähän pienemmälläkin vaivalla ;)

Olen käyttänyt suhteita saadakseni työpaikan, kun olin yksinmaksajani elämässäni. Oli velkainen opinnoista asunnosta.Työt meni useasti nenän edestä.

Tein työtä jopa uuden viran sisään ja se luvattiin mulle, mutta sekin meni multa alta entiselle valtion työssä olleelle henkilölle. Samoin aiemmin olleella työpaikkallani vei työt "herrainrouvat ja lapset" jotkut vammasta tai sairaudesta vei työpaikan, kun eivät kyennet raskaimpaa työtä tekemään ja eläkettä eivä saaneet, heillä ei ollut edes mitään koulutusta puhumattakaa ammattitutkinnosta. Jäin aina lehdelle soittelemaan kauppaoppilaitoksen koulutuksen omaavana. Helsingissä ois ollut työtä tarjolla, mutta asuntovaikeus ei sallinut lähtemään.

Kävin sittemmin sairaanhoitoalan koulun ja siellä sama juttu ei töitä saa. Vain "heittokapulatöitä" kyllä riitti, mutta elämä on sen varassa onnetonta. Ei mitään varmaa elämää eikä kesälomaa.

Viimein käytin minäkin suhteita ja sain työn, mutta minua kohdeltiin ala-arvoisesti kiusaten ja sain viimein armosta eläkkeen oli 46 v. Tämä on mun tarinani, kertokaa toiset tänne vastaavia tai kannanottoja. Tällaista on käpykaupungissa eläminen.

Suhteiden hyödyntämistä on myös se, että on osannut rakentaa itsellensä ison kontaktiverkoston. Saa verkostonsa (harrastukset, ihmiset ja firmat) kautta koko ajan tietoa mitä missäkin tapahtuu. Kun tulee tarve vaihtaa työpaikkaa niin verkostonsa välityksellä saa ajantasaista tietoa työnsaannista ja mahdollisuuksista. Työnantaja on halukas työllistämään sellaisen ihmisen, joka saa suosituksia monelta suunnalta (hyvä maine, on tunnettu).

Esimerkki: Konepajalla on tarve uudelle työntekijälle. Pomo kysyy työntekijöiltä onko tietoa hyvästä kaverista. Hitsari Masa nostaa käden ylös. Joo on! Mä tunnen Hyppösen Nipan se on ollut Grönroosilla töissä, mutta just nyt työttömänä. Se on hyvä jätkä. Luokat ja kaikki. Myös sorvari Vesa sanoo, että ota Nipa hommiin. Nipa on reilu sälli. Oon kuulut vaan hyvää. Seuraavana aamuna Nipa jo hitsailee paineastian kylkeä kolvi kuumana. Nipa on pitänyt kontaktiverkostonsa kunnossa.

Rakentakaa ja ylläpitäkää suhdeverkostoanne. Siinä ei ole mitään pahaa. Päin vastoin.
Suhdeverkosto ei pysy kasassa jos on lusmu tai nuoleksija.

Oman kokemukseni mukaan työyhteisössä on lähes aina joku perustyöntekijä, joka käyttäytyy kuin olisi toinen pomo. Joskus niitä on useampia. Jos on tiedossa että avautuu uusi työpaikka, niin monesti tuo pikkupomo on jo etukäteen päättänyt, ennen kuin paikka on edes auki, että kuka siihen otetaan. Joskus tästä kerrotaan myös sille henkilölle itselleen. Silläkään ei tunnu olevan aina merkitystä, onko hyvä tai ahkera työntekijä, kunhan osaa louskuttaa leukojaan ja olla työkavereille mieliksi. Joissakin työpaikoissa tärkeintä on osata sosialisoida muiden kanssa, työt ovat sivuseikka.

Oikealla työasenteella ja osaamisella hankitut suhteet ovat arvostettavaa ja - omasta mielestäni - ihan ansaittua menestystä. Rasittavia on ne puhtaasti vain "hyvä kaveri (tai kaverin kaverin kaveri)" -suhteet, joiden kautta lopulta eletään helppoa elämää ohittaen kaikkien muiden suuret pyrkimykset ja mahdollisesti vuosien vaivannäön.

Näitä rasituksia ovat myös ne jotka aluksi ovat "hyväkaverisuhteilla" töissä pitkään(puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, nykymittapuulla) ja sitten "tulevat yllättäen "tosi hyviksi tuolla alalla" ja sitten hakevat/saavat töitä muualta "ihan itse hyvillä taidoillaan". Just joo...