Millaista on elää kun ihmiset kohtelevat kuin jotain spitaalista?
"Varmasti perhe välittää" -välittää joo, koska ihmiset haluavat nähdä omien geeniensä elävän ja lisääntyvän.
Millaista on elää kun kukaan ei välitä?
m
78
4690
Vastaukset
- justdoit
Loppujen lopuks se on ihan helppoo kun ei itsekään enää välitä mistään tai kenestäkään ja on aina yksin ja vitun kyyninen ja katkera ja vittuuntunut kaikkeen ja kaikille.
- Valoa Kansalle?
Tuo ei kylläkään kuulosta helpolta, olla välittämättä mistään...
Itse näen asian niin että mitä pitempään yritämme etsiä rakkautta sieltä missä on vain itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua (kuten koko nyky-yhteiskunta?) niin tulemme pettymään.
Aineellinen maailma on itsekäs. Joudumme etsimään rakkautta sieltä jossa on rakkauden alkulähde:
http://www.harekrishnatemple.com/chapter27.html
- m
Tällaisille vitun vammaisille pitäis lahjoittaa unilääkkeitä ettei tarvittis yrittääkään elää kun ei siitä kuitenkaan tule mitään.
- marjaterttu-a-123
En uskokaan, että olet aivan tosissasi. Unilääkettä tarvitsisin nyt, vuorokausirytmini on sekaisin, mutta en niin paljon, että kuolisin. Kuinka monia erilaisia kausia ihmisen elämään mahtuu: joskus on pitkiäkin yksinäisyyden kausia, joskus on ystävien aika. Ihmiset joutuvat muuttamaan ja aloittamaan kaiken alusta, esimerkiksi. Mutta uskon sinun tajuavan, että yksinäisyys se vasta ihmisen kasvattaa. Ajattele vaikkapa kaikkia runoja yksinäisyydestä, ja kirjoja joiden kirjoittajat ovat vasta yksinäisyyden koettuaan ymmärtäneet, mitä elämä oikeastaan on. Esim. Del Castillo, Eino Leino, Sartre. Näitä taideteoksia ei olisi syntynyt jos olisi jatkuvasti "ystävälauma" ympärillä ja olisi jatkuvasti hauskaa. Yksinäisyys kuuluu kypsään elämään, sen läpi näkee kaiken pinnallisuuden taakse. Olkoonkin, että se on joskus hyvin kipeä asia ja aiheuttaa itse itsessään passiivisuutta.
- Anonyymi
Hanki köyttä ja onni löytää sinut
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hanki köyttä ja onni löytää sinut
Liikkuuko päässäsi mitään, kun vastaat 10 vuotta vanhaan kommenttiin noin puoli kolmelta yöllä? Ei taida liikkua.
- yksin ikuisesti
Voin kertoa. Se on kuin olisi eristyksissä vankilassa jossa ei ole ovea josta pääsis pois. Kokemusta on!!
- KJ.
No kerrohan oma mielipide asiaan. Miksi sua omasta mielestäsi kohdellaan kuin jotain spitaalista?
- ap
No oma syyhän se on, mitäs pitää olla niin vitun vammainen. Enkä mä oikeasti edes ole kovin kummallinen ihmiseksi, passiivinen ja hiljainen vain.
- fsdfas
Minäkin passiivinen ja hiljainen tapaus. Ja saan eniten iloa elämässä muiden miellyttämisestä, hyväksynnästä ja huomiosta. Mites sitten kun ei ole ketään jolta näitä saada, oman passiivisuuden ja hiljaisuuden takia? Sitten ei ole ilonaiheitakaan.
Koitappa elää siinä onnellisena sitten :)- Anonyymi
Niinpä.
Itsekin yritän vain elää niin, että joku välittäisi mutta ei tunnu vain onnistuvan 🤷♂️
- Hyvä elämä
Jeesukselle kelpaa sellaisena kuin on. Hänen rakkaudestaan saa ammentaa niin paljon kuin tahtoo. Jeesus kaipaa yhteyttä kaikkiin hiljaisiin, passiivisiin, vammareihin ym. Hän lupaa Sanassaan, että sitä joka hänen tykö tulee, sitä hän ei heitä ulos. Joh evank 6:37.
- jep..
Tosi kiva tietää, että passiiviset/hiljaiset ihmiset yhdistetään vammaisiin. Tää tekee tosi hyvää mun itsetunnolle >_>
- Anonyymi
Niin Jeesus. Vaan täällä Oulussa hänen edustajikseen ilmoittautuneet toimivat toisin. Herran Temppeliin et pääse sisälle jos sinulla ei ole esittää Pedon Merkkiä ovella. Kauneimmat Joululaulutkin lauloimme PääTemppelin oven edessä, just siinä kadun toisella puolella. Oli meitä kai parisataa paikalla. Temppelistä en tiedä, vähän näytti olevan sinne menijöitä.
Oliko Jeesus paikalla ja jos, niin synagoogassa vai katuvierellä? En minä osaa sanoa. Minua alkoi palelemaan siinä noin 40 minuutin kohdalla ja läksin reippaahkosti kävellen betonilokerooni.
Miten niin ei välitä ? Millaista välittämistä haluat ?
- ***********
Ottaa niin paljon aivoon nää jotka valittaa yksinäisyyttän ja lisää perään että 'vaikka onhan mulla ihana perhe/vanhemmat/paras ystävä/avokki.' Vitut. Tulkaa sitten tänne nyyhkyttää kun ainut sosiaalinen kontakti on kaupan kassa eikä kukaan muu.
- usuusus
Sama tilanne. Työ on, mutta sielläkin pitää keksiä "ystäviä" ja menoja, ettei kukaan vaan tajuaisi minun olevan yksinäinen. Yksinäisyys pitää ns. peittää, eikä taatusti omista asioistaan ja kokemuksistaan kannata kenellekään puhua. Netti on siinä suhteessa hyvä.
Oletko ajatellut mitään harrastusta? Mulla itsetunto jo niin huono, etten edes kehtaa minnekään mennä. - joozzzzzzzz
usuusus kirjoitti:
Sama tilanne. Työ on, mutta sielläkin pitää keksiä "ystäviä" ja menoja, ettei kukaan vaan tajuaisi minun olevan yksinäinen. Yksinäisyys pitää ns. peittää, eikä taatusti omista asioistaan ja kokemuksistaan kannata kenellekään puhua. Netti on siinä suhteessa hyvä.
Oletko ajatellut mitään harrastusta? Mulla itsetunto jo niin huono, etten edes kehtaa minnekään mennä.Joo se on tosiaankin tämä kulttuurimme vielä jotenkin muuttunut viime aikoina enemmän sellaiseksi, että sitä kaverittomuutta ja yksin elämistä pitää ainakin miehen peitellä jotta ei tulisi kieroon katsotuksi ja siksi halveksituksikin.
Osin tämän kulttuurissamme havatsemani muutoksen johdostakin päätin tässä hiljattain muuttaa asumisasioitani radikaalisti. Möin pientaloni pois ja ostin pienen kerrostaloasunnon taajamakeskuksesta.
En tunne täältä ketään ihmisiä, enkä tuntenut tuossa lähellä olevassa isommassa kupungissakaan muita kuin pakolliset lähinaapurit ja mitä vähän työ tai bisnessjuttujen kautta, enkä ole asunutkaan tällä alueella muuta kuin vasta 8 vuotta. Eihän yksinäisenä vanhempana miehenä huvita mennä yhtään mihinkään(esim.baariin) kun sen niin tyyten tietää että tuskin mihinkään seuraan ainakaan toivottu on.
Olen tässä nyt asunut sellaiset 3kk ja yrittänyt pitää niin matalaa profiilia kuin suinkin. Kaupassa käydessänikin olen yrittänyt olla mahdollisimman huomiotaherättämätön. Ja vaikka ei tämä mikään ihan pieni paikka ole ja ihmisiä liikkuu paljon, niin silti olen huomannut ihmisten jotenkin noteraavan minut. Ostarilla hengaavien nuorten olen huomannut avoimestikkin tirskuneen minulle, mikä kertoo siitä että nähtävästi heidän vanhempansa ovat puhuneet jotain minusta. Kun nyt pääsiäisenä olin menossa tästä paikalliselta asemalta junaan niin kaksi nuorta pimua siinä selvästi jotain keskenään minusta kommentoi ja tirskui. Ei tämä tällainen tunnu sikäli harmittomalta kun vähän arvaan sen minkälaista juttua siellä takana on minusta puhuttu. Se on jotain siihen malliin että varokaa sitä yksinäistä miestä, ja tämä siis pelkästään siksi kun olen yksinäinen vailla seuraa ja naisseuraa oleva mies. En siis ole koskaan mitään nuoria pimuja vikitellyt eikä minulla ole mitään sellaista mainetta, mutta tällaiseksi se vaaan nyt näyttää menneen tämä.
Tämä kesä pitäisi paljolti tässä vaan saada menemään. Ei oikein ole varaakaan matkustella missään enempää kun kaikki tulopuoli on jo budjetoitu uuteen asuntoon joka on valmistumassa syksyksi tuohon naapurivaltion pääkaupungin keskustaan jonne onkin sittemmin mukava aina häipyä. - Zxt
joozzzzzzzz kirjoitti:
Joo se on tosiaankin tämä kulttuurimme vielä jotenkin muuttunut viime aikoina enemmän sellaiseksi, että sitä kaverittomuutta ja yksin elämistä pitää ainakin miehen peitellä jotta ei tulisi kieroon katsotuksi ja siksi halveksituksikin.
Osin tämän kulttuurissamme havatsemani muutoksen johdostakin päätin tässä hiljattain muuttaa asumisasioitani radikaalisti. Möin pientaloni pois ja ostin pienen kerrostaloasunnon taajamakeskuksesta.
En tunne täältä ketään ihmisiä, enkä tuntenut tuossa lähellä olevassa isommassa kupungissakaan muita kuin pakolliset lähinaapurit ja mitä vähän työ tai bisnessjuttujen kautta, enkä ole asunutkaan tällä alueella muuta kuin vasta 8 vuotta. Eihän yksinäisenä vanhempana miehenä huvita mennä yhtään mihinkään(esim.baariin) kun sen niin tyyten tietää että tuskin mihinkään seuraan ainakaan toivottu on.
Olen tässä nyt asunut sellaiset 3kk ja yrittänyt pitää niin matalaa profiilia kuin suinkin. Kaupassa käydessänikin olen yrittänyt olla mahdollisimman huomiotaherättämätön. Ja vaikka ei tämä mikään ihan pieni paikka ole ja ihmisiä liikkuu paljon, niin silti olen huomannut ihmisten jotenkin noteraavan minut. Ostarilla hengaavien nuorten olen huomannut avoimestikkin tirskuneen minulle, mikä kertoo siitä että nähtävästi heidän vanhempansa ovat puhuneet jotain minusta. Kun nyt pääsiäisenä olin menossa tästä paikalliselta asemalta junaan niin kaksi nuorta pimua siinä selvästi jotain keskenään minusta kommentoi ja tirskui. Ei tämä tällainen tunnu sikäli harmittomalta kun vähän arvaan sen minkälaista juttua siellä takana on minusta puhuttu. Se on jotain siihen malliin että varokaa sitä yksinäistä miestä, ja tämä siis pelkästään siksi kun olen yksinäinen vailla seuraa ja naisseuraa oleva mies. En siis ole koskaan mitään nuoria pimuja vikitellyt eikä minulla ole mitään sellaista mainetta, mutta tällaiseksi se vaaan nyt näyttää menneen tämä.
Tämä kesä pitäisi paljolti tässä vaan saada menemään. Ei oikein ole varaakaan matkustella missään enempää kun kaikki tulopuoli on jo budjetoitu uuteen asuntoon joka on valmistumassa syksyksi tuohon naapurivaltion pääkaupungin keskustaan jonne onkin sittemmin mukava aina häipyä.Oletko ihan varma, että nämä tyypit nauroivat sinulle, vai olisitko kuvitellut? Miten he olisivat voineet "nähdä" yksinäisyytesi?
- Anonyymi
Mun kontakti on mun muna 😛😛😛😛
- rahantekokone
Se on kuin pahaa unta. Elossa ollaan, mut vain siksi, että on velvollisuus elättää perhensä, joka välittää vain siitä rahasta jonka heille tuot. Ja kilttinä tyttönä minä tienaan. Se on elämäni tarkoitus nykyään, palkkapussi...Muutoin saat olla huolinesi yksin ja onneton.
- yksinäinen ihminen
Yksinäisyyttäkin on monenlaista. Mutta minusta tuntuu että keskustelun aloittaja tarkoitti nyt tällä aloituksellaan meitä jotka asuvat yksinään, erillään suvusta, ilman perhettä. Meistä jotka elävät päivä toisensa jäljeen yksinään, keitelle perunoita yhden hengen taloudessa.
Kirjoituksen aloittaja ei mielestäni tarkoittanut teitä jotka valitsette yksinäisyyden perheenne sisällä. Sillä valinta se on jos on ihmisiä ympärillä joiden kanssa päivittäin on tekemissä. Silloin kyseessä ei ole totaalinen yksinäisyys vaan valittu henkinen yksinäisyys. Silloin mielestäni ihminen on itsekeskeinen, omaan napaansa tuijjottelija, joka ei näe metsää puilta. Jos teillä on ympärillä ihmisia jotka välittävät teistä (perhe) olette onnellisessa asemassa ja teillä on vara valita jotain muuta yksinäisyyden sijaan.
Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Toiset meistä asuvat yksin, kaukana kaikesta, syrjäisessä mökkeröisessä. Haluaisin toki muuttaa jonnekin missä olisi myös muita ihmisiä, mutta rahaa ei liioin ole ja työt ovat täällä. Työpaikalla vietän suurimman osan ajasta yksin, mitä nyt joskus joku tarvii jonkun kopion papereista joita pyörittelen päivät pitkät. Kukaan ei vahingossakaan kysy mitään henkilökohtaista tai yrität ystävystyä. Selvittyäni vuosia kestäneestä syvästä masennuksesta ja tajuttuani kuinka yksinäinen todella olin, oli jo liian myöhäistä tehdä asioille yhtään mitään. Olin jo kaikkien työpaikan sosiaalisten piirien ulkopuolella.
Mutta en mä valita. Olen vuosien varrella tottunut tähän. Ketään ei kiinnosta, eikä kukaan välitä. Ei se silti estä minua elämästä elämääni. Se ei ehkä ole yhtä värikäs ja mielenkiintoinen kuin muiden elämä, mutta se on minun elämä ja siksi rakas minulle.- Anonyymi
Olet rakas ❤❤
- ap
"Olin jo kaikkien työpaikan sosiaalisten piirien ulkopuolella." -Tuo ei ole totta, vaan nimenomaan sitä "valittua" yksinäisyyttä mihin aiemmin viittaat. Ongelma vaan lienee siinä, että se ei oikeasti ole tietoisesti valittua vaan jotain avuttomuutta, ettei tiedä miten niihin sosiaalisiin piireihin tungetaan.
- joozzzzzzzz
" Ongelma vaan lienee siinä, että se ei oikeasti ole tietoisesti valittua vaan jotain avuttomuutta, ettei tiedä miten niihin sosiaalisiin piireihin tungetaan. "
Just näin se menee tämä yksinään elävien sosiaalisilta kyvyiltään vamamisiksi syyllistäminen ja siten heidän eristämisensä vahvistaminen, siis niiden taholta jotka sosiaalisissa kuvioissa mukana ovat ja siellä vallitsevista trendeistä ja käyttäytymistavoista perillä ovat. Viime kädessä tämä voi johtaa näiden sosiaaliseen syrjäytymiskierteeseen ajautuneiden suoranaiseen kelvottomiksi ihmisiksi tuomitsemiseen ja demonisoimiseen.
Ei totisesti näy tässäkään ymmärrystä ja tuskin haluakaan ymmärtää sitä tilannetta jossa sosiaalisen syrjäytyneisyyden kierteeseen ajautunut henkilö on. Siis tämä tällainen sosiaalisen syrjäytyneisyyden kierre on itse itseään ruokkiva kierre, ja siten se on ajan kuluessa vahvistuva. Sitä ruokkii juurikin tällainen negatiivinen palaute tai syyllistäminen, kelvottomaksi tuomitseminen ja jopa demonisoiminen niiden ihmisten taholta jotka näissä sosiaalisissa kuvioissa mukana ovat.
Ei tarvitse kuin kerran olla pudonnut tai ajautunut sivuraiteeelle näistä sosiaalisista kuvioista niin siitä se kierre lähtee. Varisinkin yksinäiset perheettömät miehet voivat ajautua tällaisista sosiaalisista kuvioista sivuraiteille ihan huomaamattaankin, vaikkapa vain siksi kun keskittyvät työasioihinsa tai johonkin harrastukseensa ja kun ei pariskuntien ja perheellisten seuraaankaan sovi. - pärjää sitsitte
Sosiaaalitäti ampu/ sun päähälaukoi,alusTskaksi,.....tiesä vastaukse, ky
ssdä - sossutäti
pärjää sitsitte kirjoitti:
Sosiaaalitäti ampu/ sun päähälaukoi,alusTskaksi,.....tiesä vastaukse, ky
ssdäNo voi voi teitä, onhan se kurjaa kun joutuu yhteiskunnan uhriksi ilman että ite voi vaikuttaa siihen YHTÄÄN MITENKÄÄN. Voi voi voi.
- Zxt
sossutäti kirjoitti:
No voi voi teitä, onhan se kurjaa kun joutuu yhteiskunnan uhriksi ilman että ite voi vaikuttaa siihen YHTÄÄN MITENKÄÄN. Voi voi voi.
Haista
- jifj2uctv9tu4u4ut
Huomasinpa keskustelun sattumalta s24 etusivulla ja tässä yksi lisäpointti keskusteluun, kun alkoi otsikko ärsyttää:
Meitä on olemassa sellaisiakin, joita ei vain ihmissuhteet kiinnosta, tai ne ovat itse asiassa melko yhdentekeviä.
Olen itsekin hyvin avoin ja sosiaalisen oloinen, mutta viihdyn parhaiten omissa oloissani, puuhaten omia mielenkiintoisia juttujani, ahmin tietoa ja tekniikkaa. En koe mitenkään tarvitsevani sosiaalisia suhteita, mikä on myöskin työnhakuun liittyvissä psykologisissa testeissä todettu. Vietän mieluiten laatuakikaa iseni ja mielenkiintoiseten monitieteellisten asioideni kanssa kuin jauhamalla yhdentekeviä "tuttujen" kanssa
En ole mikään ainutlaatuinen tapaus, vaan meitä on muitakin. Töistä puheen ollen, en ole palkkatöitä nähnyt viiteen vuoteen, vaikka olen DI ja opiskellut paljon muutakin, minulta onnistuu niin käytännön asiat kuin abstraktiot ja akteemisempikin työ. Joka ainoa kertaa tökkää haastatteluun, en kuulemma ole "sopiva", vaikka kokemus ja osaaminen ovatkin poikkeuksetta kiitosta saaneet. Miksei, kun ikää on yli 45. Nyt ei enää pääse edes haastatteluihin.
Jos et osoita kiinnostusta mukana tuleviin hiekkalaatikkoleikkeihin, sinua ei porukkaan hyväksytä, mikä on muuten EVVK, mutta rahat on loppu....
Eli aina ei kannata jankata, niin kuin täällä näköjään tehdään, tyyliin onko joku oikeasti yksinäinen ja muuta shaissea, osa on sellaisia, joita ei muutenkaan kiinnosta.- täh?
Yksinäisyyden kokemus nimenomaan on sitä että kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. En käsitä mikä siinä nyt sitten niin ärsyttää jos joku sellaista kokee, vaikkei itse kokisikaan.
- joozzzzzzzzz
täh? kirjoitti:
Yksinäisyyden kokemus nimenomaan on sitä että kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. En käsitä mikä siinä nyt sitten niin ärsyttää jos joku sellaista kokee, vaikkei itse kokisikaan.
Jos tuo tarinasi totta on niin, niin ei se totisesti kyllä hyvältä näytä noin mennen. Itse asiassa minä olen aika paljon tuontapaisiin juttuihin ajautunut ja vusikymmeniä elämästäni on niin mennyt, joskaan en nyt kokonaan työttömänä ole koko aikaa ollut vaan myös toisarvoisissa tehtävissä.
Minä ensin keskityin elektroniikkaan josta minulla oli koulutus, mutta ei ensimmäsitäkään koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Siinä tuli aika pian raja vastaan sen suhteen mitä pidemmälle ei enää päässyt, siksi koska ei ollut minkään firman palveluksessa ja sitä kautta mahdollisuutta saada osia y.m.s. tukea. Tästä sitten siirryin n.s. pure matematiikkaan, lähinnä analyysiin tai kaikkeen siihen mitä liitty calculucseen ja myös eri matematiikan alueiden historiaankin. Nämä asiat vetivät niin puoleensa että käytännössä tuhosin niihin 15 vuotta elämästäni. Tämä matematiikka on tietenkin alue jota voi harrataa vaikka kuinka korkealla tasolla ihan vaan itsekseen ja kirjoista, mutta toisaalta se on myös sellainen alue joka on jo niin pitkälle viety että siihen ei ole helppoa enää mitään merkitykellistä lisätä. Lisäksi vielä tämä compuutterimatematiikka algoritmeineen ja likiarvoineen on syrjäyttämässsä ainakin soveltavaa matematiikkaa.
Noin 4v vuotta sitten minä vastentahtoisesti otin ensimmäisen nettiyhteyden, ja sitä myötä myös jätin käytännössä tuon matematiikan harrastukseni. Kyllä tämä oli minulle myös tietoinenkin valinta, ja se johtui siitä kun alkoi kammottaa se ajatus, että ikää kun vielä tulee lisää niin jossain vaiheessa(viimeistään 7-kymppisenä) kuitenkin tulen huomaamaan että kykyni tällä alueella alkaa heiketä. Ja jos siis tämän matematiikan kanssa olisin elämäni sisältönä jatkanut niin olisin joka tapauksesssa masentunut siinä vaiheessa kun olisin huomannut kykyjeni heikkenevän näissä asioissa. No nyt sitten tämän alueen harrastukseni kuuluu historiaani, ja jos niihin vielä palaisin niin puoli vuotta menisi pelkkään asioiden mieleen palautteluun, mutta en minä niihin enää palaa koskaan.
Elektroniikkapuolen harrastuksistani lyhytaaltopulen juttuni kuuluvat vain historiaan, mutta audiopulen jutuista minulla sentään on edelleen jatkuvasti käytössä parhaat play-back-syteemit maan päällä overtoneineen ja kaikuineen enkä jaksaisi enää päivääkään ilman niitä, ja myös kitaravahvistin minulla on omaa spesialidisainiani vaikka en itse kitaraa soita.
Nyt sitten olen sijoitusbisneksissäni vähän onnistunut ja päässyt hyvään alkuun, mutta se on alkanut n.s. vtuttaa jos ja kun kuolee niin silloin kaikki mitä minulta jää menee parempiin suihin, eli niille jotka ovat huolehtineet siitä että heillä on jälkikasvua. Itse asiassa minua nyt kaduttaa se että käytännössä tuon 15 vuotta elämästäni törsäsin matemtiikkaan, josta ei minulle mitään jäänyt. Kun en tietenkään kenenkään kanssa voinut niistä asioista edes keskustella, niin se myös eristi minut käytännössä jonkinlaiseksi urbaaniksi erkoksi. No en tosin siinä enää niin paljon sosiaalisesti menettänyt kun olin jo tietenkin elektroniikka- jutujenikin kanssa ihan riittävän pitkälle sosiaalisesti syrjäytynyt. Mutta näin jälkikäteen ajatellen vähän kaduttaa se miksi en vielä tuossa vaiheessa kun näin myöhemmin katsoen olin kuitenkin vielä suht. nuori mies olisi kuitenkin yrittänyt jotenkin mukaan sosiaalisiin juttuhin, ja ehkä silloiin olisin jonkun asiallisemman oloisen naisenkin vielä voinut saada ja kenties hänen kanssaan lapsen ja perillisen. - geek geeek
joozzzzzzzzz kirjoitti:
Jos tuo tarinasi totta on niin, niin ei se totisesti kyllä hyvältä näytä noin mennen. Itse asiassa minä olen aika paljon tuontapaisiin juttuihin ajautunut ja vusikymmeniä elämästäni on niin mennyt, joskaan en nyt kokonaan työttömänä ole koko aikaa ollut vaan myös toisarvoisissa tehtävissä.
Minä ensin keskityin elektroniikkaan josta minulla oli koulutus, mutta ei ensimmäsitäkään koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Siinä tuli aika pian raja vastaan sen suhteen mitä pidemmälle ei enää päässyt, siksi koska ei ollut minkään firman palveluksessa ja sitä kautta mahdollisuutta saada osia y.m.s. tukea. Tästä sitten siirryin n.s. pure matematiikkaan, lähinnä analyysiin tai kaikkeen siihen mitä liitty calculucseen ja myös eri matematiikan alueiden historiaankin. Nämä asiat vetivät niin puoleensa että käytännössä tuhosin niihin 15 vuotta elämästäni. Tämä matematiikka on tietenkin alue jota voi harrataa vaikka kuinka korkealla tasolla ihan vaan itsekseen ja kirjoista, mutta toisaalta se on myös sellainen alue joka on jo niin pitkälle viety että siihen ei ole helppoa enää mitään merkitykellistä lisätä. Lisäksi vielä tämä compuutterimatematiikka algoritmeineen ja likiarvoineen on syrjäyttämässsä ainakin soveltavaa matematiikkaa.
Noin 4v vuotta sitten minä vastentahtoisesti otin ensimmäisen nettiyhteyden, ja sitä myötä myös jätin käytännössä tuon matematiikan harrastukseni. Kyllä tämä oli minulle myös tietoinenkin valinta, ja se johtui siitä kun alkoi kammottaa se ajatus, että ikää kun vielä tulee lisää niin jossain vaiheessa(viimeistään 7-kymppisenä) kuitenkin tulen huomaamaan että kykyni tällä alueella alkaa heiketä. Ja jos siis tämän matematiikan kanssa olisin elämäni sisältönä jatkanut niin olisin joka tapauksesssa masentunut siinä vaiheessa kun olisin huomannut kykyjeni heikkenevän näissä asioissa. No nyt sitten tämän alueen harrastukseni kuuluu historiaani, ja jos niihin vielä palaisin niin puoli vuotta menisi pelkkään asioiden mieleen palautteluun, mutta en minä niihin enää palaa koskaan.
Elektroniikkapuolen harrastuksistani lyhytaaltopulen juttuni kuuluvat vain historiaan, mutta audiopulen jutuista minulla sentään on edelleen jatkuvasti käytössä parhaat play-back-syteemit maan päällä overtoneineen ja kaikuineen enkä jaksaisi enää päivääkään ilman niitä, ja myös kitaravahvistin minulla on omaa spesialidisainiani vaikka en itse kitaraa soita.
Nyt sitten olen sijoitusbisneksissäni vähän onnistunut ja päässyt hyvään alkuun, mutta se on alkanut n.s. vtuttaa jos ja kun kuolee niin silloin kaikki mitä minulta jää menee parempiin suihin, eli niille jotka ovat huolehtineet siitä että heillä on jälkikasvua. Itse asiassa minua nyt kaduttaa se että käytännössä tuon 15 vuotta elämästäni törsäsin matemtiikkaan, josta ei minulle mitään jäänyt. Kun en tietenkään kenenkään kanssa voinut niistä asioista edes keskustella, niin se myös eristi minut käytännössä jonkinlaiseksi urbaaniksi erkoksi. No en tosin siinä enää niin paljon sosiaalisesti menettänyt kun olin jo tietenkin elektroniikka- jutujenikin kanssa ihan riittävän pitkälle sosiaalisesti syrjäytynyt. Mutta näin jälkikäteen ajatellen vähän kaduttaa se miksi en vielä tuossa vaiheessa kun näin myöhemmin katsoen olin kuitenkin vielä suht. nuori mies olisi kuitenkin yrittänyt jotenkin mukaan sosiaalisiin juttuhin, ja ehkä silloiin olisin jonkun asiallisemman oloisen naisenkin vielä voinut saada ja kenties hänen kanssaan lapsen ja perillisen.voi sua ressua ;DDDD
- joozzzzz
geek geeek kirjoitti:
voi sua ressua ;DDDD
No en minä nyt ihan niin raasu ole kuin mitä ehkä luulet. Senkin kyllä aion hoitaa jo olen jo ratkaisuja sen suhteen tehnytkin, että ei ainakaan suomalaisille menisi minulta mitään.
En minä siis milloinkaan olisi kyllä lapsia lähtenyt kenenkään naisen kanssa hankkimaan jos olisi ollut riskinä se että vaikka vaan ruma lapsi olisi siitä voinut syntyä. Ihan nuoren minulla olis kyllä ollut sopiva nainen tähän tarkoitukseen, mutta se jäi kun oli muita tärkeämpiä asioita silloin.
Sinulla ontietenkin omat käsityksesi siitä miksi joku ei milloinkaan saa sitä ensimmäistäkään koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, mutta se käsitys ei sovi minun tapaukseeni. - ----nimettä.
Minä en usko, että olisi ihmisiä, joille ihmissuhteet eivät merkkaa. Sen sijaan sellaisiakin on, jotka osaavat myös viettää aikaa yksin ja jotka viihtyvät enemmän myös yksin, kaipaamatta koko ajan erityistä actionia ja seurapiirejä ympärilleen ja jotka viihtyvät sekä seurassa, että yksin. Itselläni on kohtuullisesti ystäviä ja olen melko sosiaalinen. Siksi vierastan tätä Suomi24:n keskustelufoorumia: on ikäänkuin tällä foorumilla olisi jotenkin sääntönä, että sellaisille kirjoituksille hurrataan, joissa on pahansuopaisuuksia ja se kertoo siitä, että on paljon ihmisiä, joilla todella ei mene hyvin. Henkisesti. Enkä nyt puhu mistään masentuneista ihmisistä tai yksinäisyydestä kärsivistä, vaan niistä ihmisistä, jotka ihan todella nauttivat pahansuopaisuuksien suoltamisesta. Sellaista ei voi käsittää. Sellaisilla ihmisillä ei voi mennä hyvin. Ei voi.
On monenlaista sosiaalisuutta. Yksi keskeisimmistä sosiaalisuuden mahdollistavista tekijöistä on myötäelämisen kyky, empatia. Ei ole aina niin, että sellainen, jolla ulospäin näyttäisi olevan eniten sosiaalisia suhteita tai joka viilettäisi kekkeriltä toiselle koko ajan, olisi välttämättä sosiaalisin. Joskus asia voi olla toki sitenkin. - Anonyymi
joozzzzz kirjoitti:
No en minä nyt ihan niin raasu ole kuin mitä ehkä luulet. Senkin kyllä aion hoitaa jo olen jo ratkaisuja sen suhteen tehnytkin, että ei ainakaan suomalaisille menisi minulta mitään.
En minä siis milloinkaan olisi kyllä lapsia lähtenyt kenenkään naisen kanssa hankkimaan jos olisi ollut riskinä se että vaikka vaan ruma lapsi olisi siitä voinut syntyä. Ihan nuoren minulla olis kyllä ollut sopiva nainen tähän tarkoitukseen, mutta se jäi kun oli muita tärkeämpiä asioita silloin.
Sinulla ontietenkin omat käsityksesi siitä miksi joku ei milloinkaan saa sitä ensimmäistäkään koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, mutta se käsitys ei sovi minun tapaukseeni.Anteeksi.
Toimituksemme käski minun trollata sinua. - Anonyymi
----nimettä. kirjoitti:
Minä en usko, että olisi ihmisiä, joille ihmissuhteet eivät merkkaa. Sen sijaan sellaisiakin on, jotka osaavat myös viettää aikaa yksin ja jotka viihtyvät enemmän myös yksin, kaipaamatta koko ajan erityistä actionia ja seurapiirejä ympärilleen ja jotka viihtyvät sekä seurassa, että yksin. Itselläni on kohtuullisesti ystäviä ja olen melko sosiaalinen. Siksi vierastan tätä Suomi24:n keskustelufoorumia: on ikäänkuin tällä foorumilla olisi jotenkin sääntönä, että sellaisille kirjoituksille hurrataan, joissa on pahansuopaisuuksia ja se kertoo siitä, että on paljon ihmisiä, joilla todella ei mene hyvin. Henkisesti. Enkä nyt puhu mistään masentuneista ihmisistä tai yksinäisyydestä kärsivistä, vaan niistä ihmisistä, jotka ihan todella nauttivat pahansuopaisuuksien suoltamisesta. Sellaista ei voi käsittää. Sellaisilla ihmisillä ei voi mennä hyvin. Ei voi.
On monenlaista sosiaalisuutta. Yksi keskeisimmistä sosiaalisuuden mahdollistavista tekijöistä on myötäelämisen kyky, empatia. Ei ole aina niin, että sellainen, jolla ulospäin näyttäisi olevan eniten sosiaalisia suhteita tai joka viilettäisi kekkeriltä toiselle koko ajan, olisi välttämättä sosiaalisin. Joskus asia voi olla toki sitenkin.Ne ovat Sanoman trolleja
Todella, todella pahasti häiriintynyttä sakkia.
- kiika--------
Itse tunnen yksinäisyyttä vaik on mulla sillee välittävä perhe mut ei nekää mitää niin läheisiä et avautuisin eikä olla kokoajan tekemisissä. Kun ei ole kavereita ja haluun sellasia joiden kaa jauhaa shittii ja käydä joskus baarissa tai jutella muuten vaan asioista. Kaikki va aentääntyy jsosai vaihees. Parisuhdekkin on mutta ei mikään kovin sisällötön enään joten en siinä homehdu vaan siks et mulla olis joku. Ja sit aatellaan et hei onha sul sentää mies!!1
- kika----------------
korjaus* kaikki vaa etääntyy jossai vaihees. Olis pitäny lukee eka...
- kia----
kika---------------- kirjoitti:
korjaus* kaikki vaa etääntyy jossai vaihees. Olis pitäny lukee eka...
Eikä oo parisuhteessa sisältöä! aargj tulipa niin epäselvää sössötekstiä ettei kukaa ota tosissaa. Tai ottaisko muutenkaa.
- ÄKKI
kia---- kirjoitti:
Eikä oo parisuhteessa sisältöä! aargj tulipa niin epäselvää sössötekstiä ettei kukaa ota tosissaa. Tai ottaisko muutenkaa.
Ehkä sulle joku joku vastaa...........
- hangover26
Joskus ihmisen vastoinkäymiset saavat kadottamaan elämisen halun.
niin kävi minulle ennen aktiiviselle puurtajalle enkä tahtoisi samaa kohtaloa muille. Joskus elämän langat ei ole omissa käsissä.
On ihmisiä jotka hyväksyvät sen ja niitä jotka eivät.
Enkä ole jeesustelija - Maija Poppanen
http://www.voihyvin.fi/artikkeli/kukoista
Lueppa tuosta ja koita löytää hyviä asioita :) - HELLYS
Miksi luulet ettei kukaan välitä. Ole vain avoin,säilyttäen sopivasti kritiikkiä. Uskalla tutustua ihmisiin. Jos sinulla on tunne ettei kukaan välitä,seurassasi on vääriä ihmisiä. Harrastukset yhdistää,kerro vaikka suomi24.fi GALLERIASSA millaista ystävää haet. Sieltä voi löytää keskusteluseuraa.
Mieti mitkä asiat sinua kiinnostaa,missä olet hyvä jne:een. Hakeudu ihmisten pariin,joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet.
Suosittelen netissä kirjoittelua,avautuu uusia ajatuksia,kun lukee muiden kirjoituksia. Oppii erottamaan ,sen vain haistaa kuka on samalla aaltopituudella. IHAN VARMAAN LÖYTYY,KUN USKALLAT KOHDATA VAAN IHMISET SILMÄSTÄ SILMÄÄN. Sinä itse voit valita tyylin mitä puhut ihmisille ja se pitää paikkansa että KAIKKIA EI TARVITSE MIELLYTTÄÄ.
Se on niin että me ihmiset tarvitsemme toisiamme.
Elämä on enimmäkseen arkea,voit itse valita millaisen teet päivästäsi.
Pieni hymy voi pelastaa koko päivän.- Anonyymi
Kiitos 😊
- Minervä vm-82/S.N
Aika paskasta ja vaarallista. Joskus on ollut sellainen sanonta, että huonon eläjän saa tappaa. Mun mielestä tämä on aikuisten kehitysvamma.
" Hieman liian vammainen, hieman liian vammainen" Tällainen on tie, kun kukaan ei välitä. Mun mielestä mun ei tarvitse olla nk. iloinen nainen. Trilleri-ele, naispersoona ja silleen. Ei kukaan ei varmasti halua kohtailla mitään Hymyn Jumalaa naista. Oikeasti kysymyksessä on reinkarnaation mukanaan tuoma syndrooman nimeltä "Hoppas att vara glada så" mukanaan tuoma ongelma. Hymysi on ikäänkuin kerjätä lupaa, eikä lainkaan laillisuus tai hallinta.
"Joo-o, koko ajan tässä keskustelussa on vain *nuolematonkuolematon*? eikä ollenkaan ääntely."
Mä kuuntelin yksi päivä Ensiferumia miettien yksinäisyyden parasta antia, päivän arkea ja lentäviä lauseita:
Seta: Nuolematon,ja siksi nuolematon. Nuolematon, kuolematon ja siksi halventaa mm. kuolemantuomion osalta. Se on joku nuolematonkuolemantuomio, aikuisten oikeasti. Täysin kapitaaliton, kuolla yksin ja kapitalismitta. Se on ainakin ihan eri asia kuin demokratia, mutta onko se eri asia, kuin kalenteri ja almanakka.
"Yksinäisyys on, ettei ole maailmaa. " Yksipuolinen viiltely voi luoda onnistumista ja helpotusta arkeen eikä ole lainkaan moraalitonta, koska Jumalkäsitys on suppea ja ääntelyn osalta ainut ja oikea yhteiskunta, että saisit edes jonkinlaista moraalittomuutta väärän käyttäytymisesi tueksi.
Raamattu:"Esau sanoi: ' Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?' Että on ihan Raamatustakin kyseenalainen tämä yhteiskunnan ohjailu kohta yksinäisyydellä. Niin, sellainen on sellainen. Julkisesti esittää alastomuuttaan...
"Olet jotenkin sekoittanut amuletin,amanuenssin, ammukset ja arjen." Mistä löytyy tällainen sekopää?- M.A/Sinde vm-82
Entä missä ne mun kasvohermot on, ettei tarvitse olla yksinäinen?
- J.N/Sinde vm-82
M.A/Sinde vm-82 kirjoitti:
Entä missä ne mun kasvohermot on, ettei tarvitse olla yksinäinen?
Mä en halua tehdä mitään.
Ihan kaikki on väärin...
* Lapset eivät voi olla fokusaatioitani."
*Lapset eivät voi olla fokus on sanakirja-palvelu.*
Miksi ihmeessä on näin pöpinä töissä? Ympäristö kohdistaa liiallista frustroitunutta maniaa em. kohdilla yhteen ja samaan ihmiseen. Surkea tilanne, kun häiritsee jo ihan väestöllisesti maaimaani. Maapallo o hieman tärkeä juttu:
"Leikitkö tätä tahallisesti?"
Joku kysyy:
"Saako näistä näitä kasvohermoja?" - Unohda:Sinde82
J.N/Sinde vm-82 kirjoitti:
Mä en halua tehdä mitään.
Ihan kaikki on väärin...
* Lapset eivät voi olla fokusaatioitani."
*Lapset eivät voi olla fokus on sanakirja-palvelu.*
Miksi ihmeessä on näin pöpinä töissä? Ympäristö kohdistaa liiallista frustroitunutta maniaa em. kohdilla yhteen ja samaan ihmiseen. Surkea tilanne, kun häiritsee jo ihan väestöllisesti maaimaani. Maapallo o hieman tärkeä juttu:
"Leikitkö tätä tahallisesti?"
Joku kysyy:
"Saako näistä näitä kasvohermoja?"Entä miksi esität tätä Setaa ja *nuoleva kuolemantuomio?" Etkö tajua, että tämä halventaa kauheesti, kun tähän sisältyy jotain äitelää huolehtimista näin heikolla äö:lla.
"Jos vahingoitan sinua näin, olenko pasifisti" - Elämästä:Sindevm82
Unohda:Sinde82 kirjoitti:
Entä miksi esität tätä Setaa ja *nuoleva kuolemantuomio?" Etkö tajua, että tämä halventaa kauheesti, kun tähän sisältyy jotain äitelää huolehtimista näin heikolla äö:lla.
"Jos vahingoitan sinua näin, olenko pasifisti"Miten niin on joku laskin? Kaikki osoittimet näyttävät niin ja sitten ostelleet kaikenlaista ylivarojensa, näin mä selviän tästä.
"." Ei ihan tavallista.... Sopeutumiskysymysten takia voi ehkä poiketa kahvilla vai lintsata? - J.N/Sinde vm-82
Elämästä:Sindevm82 kirjoitti:
Miten niin on joku laskin? Kaikki osoittimet näyttävät niin ja sitten ostelleet kaikenlaista ylivarojensa, näin mä selviän tästä.
"." Ei ihan tavallista.... Sopeutumiskysymysten takia voi ehkä poiketa kahvilla vai lintsata?Näyttää vähän akuuttiin sosiaaliryhmään liittyvältä hallinta tai -tilanne coping-keinolta.
Että olisi silleen vaihtunut irrationaalisuus, kun akuutissa sosiaaliryhmässä tapahtui muutos. Akuutti kriisi sosiaaliryhmän irrationaalisuudesta tai ei ehkä oman sosiaaliryhmänkään vaan oman itsen.
"Enkä saa saa siksi tai halua siksi olla omaa sosiaaliryhmää eli normaalia yhteiskuntaa." Kauhean loukkaavaa, vihastuminen yksityisyyden ja intimiteetin takia. - M.A/Sinde vm-82
J.N/Sinde vm-82 kirjoitti:
Näyttää vähän akuuttiin sosiaaliryhmään liittyvältä hallinta tai -tilanne coping-keinolta.
Että olisi silleen vaihtunut irrationaalisuus, kun akuutissa sosiaaliryhmässä tapahtui muutos. Akuutti kriisi sosiaaliryhmän irrationaalisuudesta tai ei ehkä oman sosiaaliryhmänkään vaan oman itsen.
"Enkä saa saa siksi tai halua siksi olla omaa sosiaaliryhmää eli normaalia yhteiskuntaa." Kauhean loukkaavaa, vihastuminen yksityisyyden ja intimiteetin takia.Ei mulla ei ole keskittymisvaikeutta, paitsi tästä näpyttelystä. Joskus enkä siksi pidä tästä.
- S.P./Sinde vm-82
"Coping-keinosukupuolta ei saa päästää hallitsevaksi."
Kill with Power ei ole kenekään homma eikä työ, vaan vajaamielisyys. Vähämielinen märkyys voi jossakin elämänvaiheessa olla sopivaa.
"Häntä kuvattiin jotenkin psykopaattina." Hän oli kuin nöyryys ja hiljaisuus, jonka valtasi salaisuus. Kuvaako tämä jotenkin mielestäsi osoittamista?- Ihmiskunta Sinde-82
Se on niin, mutta salaisuus ei ole koskaan todellisuutta. Laskin ja mä olen todellisuutta, turvallisuus ei löydy sukupuolettomasta, suppeasta Jumalkäsityksestä ja florismista mukaillen elämää ja arkea.
- hm.....
m, mistä itse välität?
Mistä haluaisit välittää ja mistä et?
Mitä väliä mistä muut välittää?
Taitaapi olla itsetutkiskelun paikka.....- m
Kyllä mä tiedän että on oma syyni että olen niin vammainen ettei mulla ole kenellekään mitään annettavaa.
Ei sitä välttämättä tarvitse muiden välittämistä elääkseen, se että jokunen ääliö ei välitä kenestäkään ei ole ongelma sinänsä. Jos ympärillä siis sattuu vain olemaan näitä tapauksia.
Minä ainakin välitän, olit sitten kuka tahansa..- MINUUTTA ETSIVA
ok.taidat elaa jotain muutos vaihetta ,ehka olet murrosiassa,,perhe ei valita, etka oikeen tieda mita tulevaisuudelta haluat..taidan ymmartaa edes hieman koska ,kirjoittamani asia olen kokenut jo lapsuudessa ,teinina en tiennyt mihih kuulun ja valittaako perheni minusta ollenkaan koska kaikilla oli omat ongelmat ja tietynlaista valinpitamattomyytta. mutta hei, tein monta typeraa asiaa jotta oisin saanut huomiota kuten kaverit kotonaan,paskat,leikivat vain et kaik ok.. jos sulla viela paha olla niin kirjoitelaan. nyt olen vahvempi kuin koskaan , toki"PIENOINEN" ALKOHOLIONGELMA,JOKA JOSKUS HELPOTAA.VOIMIAT.MINUUTTA ETSIVA
- pohjoisen poika
Oman kokemuksen voisin kertoa kans tuohon liittyen:
Olen ollut oikeastaan aina yksinäinen alkaen koulu-ajoilta, minua kiusattiin jokaisessa koulussa missä olen ollut ( jossain jopa opettajat on ollut kiusaajia henkisellä tasolla ) luotettavia kavereita minulla ei ole ollut koskaan.
Seurustelut ei ole ikinä ollu mitään pitkäkestoisia.
Nykyään mitä mulla on kavereita niin ovat ehkä mun seurassa enemmän sen takia että olen rikastunut rankalla työnteolla ja aika usein ovat lainaamassa rahaa minulta kun omat fyrkat on loppu ja ryyppäämään pitäis päästä, sen lisäks minä olen usein kuskina heille ( ilmainen tietysti siis heidän kannaltaan .
Itse en luota kehenkään ihmiseen, en edes omiin vanhempiini.
Itsemurhaa olen yrittänyt 7 kertaa, koskaan en ole käyny minkään psykiatrin luona hakemassa apua koska en ole myöntänyt että minulla olis mitään ongelmia, tosin viime vuosina olen havainnut että työnteko on mulle ollu tavallaan terapiaa kunhan se vaan on tarpeeks vaihtelevaa.
Alkoholia en kovinkaan usein ota, tupakkaa en polta ja mitään huumeita en ole edes koskaan harkinnut käyttäväni.- etus
Vanhemmat ovat monissa perheissä niin ongelmaisia, että heihin ei tarvitsekaan luottaa.
Jos paikkakunnallasi ei ole muita kuin hyväksikäyttäviä "kavereita", voisitko kokilla muualla asumista? Tai löytyisikö sieltä kuitenkin joku, jolle voisi puhua?
t. perusteellisesti koulussa kiusattu - masentunutyksinäinen
Koulukiusaaminen on ollut syynä minullakin yksinäisyydenkuiluun. Yläasteelta lukioon olin pahasti koulukiusattu. Pitkään en edes kaivannut ihmisten seuraa, mutta nykyään tahtoisin löytää ystäviä. Enää en siihen pystykkään, koska olen ssoiaalisilta taidoiltani täysi nolla. En ole ujo, vaan pystyn juttelemaan ihmisten kanssa, mutten osaa jutella kiinnostavasti. Ketä nyt kiinnostaisi kaltaiseni seura. Kaikilla on jo omat piriinsä ja hauskaa niiden sisällä. On todella vaikea masentuneena ja yksinäisenä saada ketään normaaleja kavereita.. Kukapa jaksaa masentuneita juttujani. Olen kyllästynyt tylsään elämääni, kaikki jotenkin tuntuu ahdistavalta. Välillä oikeasti kuoleminen tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta, itse olen itsemurhaa yrittänyt 2 kertaa ja harkitsen sitä päivittäin.. Jotenkin vaan kyllästyttää, koska en osaa hankkia ulospääsyä ongelmsitani.
- Anonyymi
masentunutyksinäinen kirjoitti:
Koulukiusaaminen on ollut syynä minullakin yksinäisyydenkuiluun. Yläasteelta lukioon olin pahasti koulukiusattu. Pitkään en edes kaivannut ihmisten seuraa, mutta nykyään tahtoisin löytää ystäviä. Enää en siihen pystykkään, koska olen ssoiaalisilta taidoiltani täysi nolla. En ole ujo, vaan pystyn juttelemaan ihmisten kanssa, mutten osaa jutella kiinnostavasti. Ketä nyt kiinnostaisi kaltaiseni seura. Kaikilla on jo omat piriinsä ja hauskaa niiden sisällä. On todella vaikea masentuneena ja yksinäisenä saada ketään normaaleja kavereita.. Kukapa jaksaa masentuneita juttujani. Olen kyllästynyt tylsään elämääni, kaikki jotenkin tuntuu ahdistavalta. Välillä oikeasti kuoleminen tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta, itse olen itsemurhaa yrittänyt 2 kertaa ja harkitsen sitä päivittäin.. Jotenkin vaan kyllästyttää, koska en osaa hankkia ulospääsyä ongelmsitani.
Minä haluan nuolla munaa
- jonespee
Pofeffesorit leikkas aivojentutkimuslaitteen aivoihin Rinne ja kumppanit sillä ne tutkimuspetoksensa tekivät, ne ajatteli että siitä ei voi ikinä jäädä kiinni jos semmosta kertoo joutuu psykiatrien kynsiin. Kaikki ne on samaa paskaa pitää toistensa puolta ja valmitta vaikka tappaan eivät oo ikinä joutuneet vastuuseen tekemisistään, Tiedän hyks ajoilta rahaa hävis miljoonia koko ajan olemattomiin.
- Suuri Yllätys
Se on kauheata. Karmeata.
- yksinkulkijako
Tässä yksi antisosiaalinen, passiivinen ja outo yksilö. Olen aina ollut outo. Ajattelen asioita väärinpäin, en ymmärrä muita. Haluan rikkoa rajoja ja muuttaa perustylsiä, matkittuja kommunikaatiotaitoja. Parikymmentä vuotta taistelin normeja vastaan. Huomasin, että minulla ei ole enää ketään kuka ymmärtää mun puhetta. Puhuin eri kieltä, niin verbaalisesti kuin nonverbaalisesti. En sopinut yhteiskunnan odotuksiin, en toiminut kuten yleensä toimitaan tietyissä tilanteissa, en sopinut muottiin mihin kaikki ihmiset yritetään sulloa väkisin. Jos et mahdu muottiin, olet tuomittu olemaan yksin, vähintään kasa ongelmia, jotka kasaantuvat ketjureaktiona ja olet juoksuhiekassa eikä ole pääsyä pois.
Olin niin rikki henkisesti, kuin vaan voi olla. En tiennyt enää nukunko vai olenko hereillä. Bussimatkalla kouluun nipistelin itseäni, jotta tiedän olenko hereillä vai en. Sekin kyllä lopulta oli hyödytöntä, koska näin untakin, jossa nipistelin itseäni ja se tuntui ihan yhtä kipeältä kuin hereillä ollessa. Elämä oli sellaista selviytymistä. Jokainen hetki oli tuskaa. Kaikki oli paksua usvaa, mössöä.
Tartuin siihen viimeiseen yritykseen selviytyä. Rukoilin. Kirjoitin ajatuksia paperille, koska kuulin sen joitakin auttaneen. Tein kumpaakin ed. vaikka olin skeptinen kummankin suhteen. Kuukausia myöhemmin, huomasin usvan pikkuhiljaa hyälvenevän. Jaksoin nousta aamulla ylös pesemään hampaitani. Huomasin kampaavani tukan itseni takia eikä sen takia, että yrittäisin pitää kulissia yllä. Aloin voida paremmin. Ryhdistäydyin. Otin selvää kirjallisuudesta minkälainen se muotti oikein on, mihin mun pitää sulloa itseni. Lopetin kapinoinnin. Opin vuorovaikuttamaan muiden ihmisten kanssa. Se oli yhtä tuskaa, koska se oli mun puolelta väkinäistä teeskentelyä ja olin yliärtynyt mihin olinkaan ryhtynyt. Oli helpottavaa nähdä miten helposti pääsikään elämään kiinni ja voi näyttää normaalilta ja jopa mielenkiintoiselta ihmiseltä, kunhan vaan sopetui ja käyttäytyi normien mukaan.
Kaikesta on nyt 10v. Olen onnellisesti naimisissa, meillä on lapsi. Mulla on yksi ystävä, muutamia kavereita, joita en tosin näe kuin muutaman kerran vuodessa. Olen vanhempieni ja sisareni kanssa väleissä, jopa läheinen.
Kaikki muuttui. Olen silti se sama outo, kiusattu ja halveksittu. En näytä sitä ulospäin. Se on mun pikkusalaisuuteni. Paikkakunnan vaihdos auttoi rakentamaan uuden elämän. Vaikka kaikki on saavutettu tuskalla ja näyttelemisellä, en halua vaihtaa tätä pois. Mielummin olen tässä roolissa kuin 10 v. sitten.
Kun olet siinä pisteessä, ettei millään ole enää mitään väliä, kokeile tätä. Et voi mitään menettää. Kauan se kestää ja helvetin raskasta, mutta todella sen arvoista. Nyt on tottunut nykyiseen rooliin ja sen vetää melkein luonnostaan.
Voimia.- njhuu
Saman prosessin läpikäynyt. Ja sanon samaa: lopeta kapinointi.
- -minna-
No miksi hitossa pitää olla joku rooli eikä voi olla sellainen kuin on?
- Ei kannata pelätä
Ei siinä auta muu kuin mennä ihmisten pariin. Valikoi sellaisia ihmisiä, jotka näyttävät ystävällisiltä. Älä odota aloitetta toiselta.
Älä lannistu jos vastine lähentymiseen tuntuu välinpitämättöältä.
Sosiaalisuutta kannattaa harjoitella aluksi sellaisten kohteiden kanssa, joita itse nuori ihminen ei koe "tärkeiksi". Kannattaa opetella small talkia vaikka kaupan kassojen kanssa, sukulaisten kanssa ym ym.
Ja ehdottomasti kannattaa hakeutua johonkin sellaiseen harrastukseen, jossa pakosta ollaan toisten kanssa.
Ylipäätään asenne, jossa itse ei odota toiselta mitään vaan ikään kuin haluaa antaa ja ilahduttaa toista on hyvä ihmissuhdeasioissa.
Ketään ei kannata nostaa korokkeelle Kaikki ovat omassa sisimmässään pelokkaita, mokaavat ja käyttäytyvät silloin tällöin hölmösti. Aivan kaikki! Sen voin sanoa monen vuosikymmenen ihmisten tarkkailulla. Ei niitä fiksuja ja hienoja ole olemassakaan!!!!!!!!!!!! Kaikki on raadollisia rääpelöitä kun vähän pintaa raaputtaa. EIKÄ SELLAISIA KANNATA PELÄTÄ! - ei perhettä
heelou. Itse elän ihan yksin keskellä korpea kahden koirani hevoseni ja kissani kanssa. juu perhe ei välitä. Isäni on raiskannut minut kun olin 15 äitini lyönyt minua vitosesta kokeessa.. Elän yksin sisareni kanssa huonossa talossa jonka katto vuotaa ottakaa kantaa a pistäkää takasin puhetta jos ymmärrätte edes jotain.
- leeloo84
No ei kai kukaan välitä jos sitä vaan jää kotiin homehtumaan ja surkuttelemaan itseään.
Luuletteko, että välittäminen on itsestäänselvyys? Ei ole. Jos kaipaa seuraa ja välittämistä, pitää antaa itsestään jotain irti. Ei teitä kukaan tule halaamaan sinne neljän seinän sisälle.
Ottakaa kontakteja ja lopettakaa se itsesäälissä pyöriminen. Osallistukaa vaikka vapaaehtoistyöhön tai aloittakaa uusi harrastus. - ---nimetön----
En tiedä.Mulle on viimeksi tänään sanottu, kuinka kaunis olen ja useat ystävänikin ovat kannustaneet minua. En vain jaksa tavata heitäkään.Jätäydyn vapaahetyoisesti pois sosiaalisesta kanssakäymisestä usein, nykyisin. Siten en ehkä kuulu tälle palstalle.
Kuitenkin: on se julmaa, jos suurinpiirtein itsemurhan partaalla olevalle ihmiselle, joka ei kerro masennuksestaan kenellekään paitsi ystäville, joku sanoo, että "ryhdistäydy!" tai että "odotamme ratkaisuja". Teki yhdellekin mieli sanoa, että " joo näet sen ratkaisun sitten, kun olen juossut junan alle"... En juokse minnekään junan alle, mutta päätin just tänään, että mua ei enää kukaan henkisesti hyväksikäytä sen perusteella, että olen masentunut. En jaksa kuulla kaiken mailman sekopäiden ylimielistä mylvintää, että "joo sun ei olisi kannattanut lukea tuota alaa, kun et siitä mitään tajua ja miten on mahdollista,että olet lukenut tuota alaa, jos et EDES tuota tajua" tai kaiken maailman kusipäiden väitteitä siitä, että olisin "epäsosiaalinen", jos nyt saatana en ole välittänyt siitä, että sukulaiseni tuo entisen koukukiusaajani istumaan lapsuudenkotini olohuoneeseeni tsa jos en olisi välittänyt kuula sitä, että nälästä vatsa kaksi päivä kurnittuani joku imbesilli jankkaa mulle, että "mene nyt töihin, mitäs laiskottelet"... Vittu söis itse ensin hevoskuurin sytostaarteja ja tulisi sitten puhumaan mulle, mutta kyseisenlaiset mulkut ei tajua mistään mitään.
Olen tosi pahoillani, jos joku on yksinäinen. Minä en sinällään ole, että mulla on paljon rakkaita ystäviä, mutta joskus kokee henkisesti olevansa yksin ja minä koen sitä tunnetta juuri nyt. Sitä kautta myäs sympatiaa yksinäisiä kohtaan. - kjhdfjkdhfdj
Koulukiusaaminen on niin yleistä ja niin paljon raumoja aiheuttavaa, että nyt täytyy alkaa tositoimiin sitä vastaan. Levittäkää sanaa ja painostakaa kaikkia koulujen rehtoreita ottamaan ensi syksystä alkaen nollatoleranssi kiusaamiselle. Ja jokaiselle oppilaalle 2-vuotta vanhempi tukioppilas, jonka yhtenä tärkeänä tehtävänä on huolehtia siitä ettei suojatti joudu kiusattavaksi. Eihän tässä ole mitään järkeä, että puolet kasvavista nuorista joutuu kiusattavaksi ja saa pysyviä henkisiä vammoja ja toinen puoli jatkaa kiusaamista myös myöhemmin työelämässä. Se on kertakaikkiaan loputtava. Turha manostaa Suomen koululaitosta hyvänä, kun sitten tällaiset negatiiviset asiat muhii kulisseissa!
- Anonyymi
Hankkikaa rahaa. Mulla piisaa ystäviä kun alkoi olla paljon rahaa.
Raha on se juttu nylyään mikä yhdistää ihmiset. Ei minulla muuta. Jatkakaa !- Anonyymi
Kuinka paljon sitä rahaa pitää hankkia, että saa ystäviä? Minulla on melkein miljoona euroa vaikka just annoin 30 tuhatta hyväntekeväisyyteen. Ja sitä ennen 100 tuhatta. Ja sitä ennen 10 tuhatta. Ja sitä ennen ja niissä väleissäkin pienempiä summia. Eikä yhtään ystävää. Oikeastaan en enää kaipaakaan mitään, tähän on ollut pakko tottua ja sopeutua. Ainoat todelliset ystäväni ovat olleet kaksi kissaa. Ja nekin petin tyhmyyttäni. Joten kai se on niin, että sitä saa mitä tilaa. Ainakin joskus. Ja silloin kun siitä on sinulle pelkkää haittaa ja vahinkoa.
Ja ainut oppi, minkä olen pitkän elämäni aikana oppinut, on: Älä edes toivo koskaan mitään. Voit vielä saada sen! Minäkin joskus toivoin jotakin, sain, ja totaalisesti pieleen meni heti pahimmalla tavalla. Vaan tulipahan oppirahat maksettua. - Anonyymi
Tilulilulii
- Anonyymi
Sellaiset ei ole aitoja ystäviä tai kavereita, jotka on olevinaan niitä, vain rahojesi takia.
Sellaiset on hyväksikäyttäjiä.
- Anonyymi
Tämä helvetin ahdistus on kauheaa hetken helpottaa mutta sama alkaa. En halua enää elää tämän maan päällisen helvetin olen nähnyt. Minähän olen se syy ja seuraus kaikkeen. MUN PITÄÄ TAPPAA ITSENI ETTEN TOISTEN TAAKKAA SUUREMMAKSI TEE.
- Anonyymi
Yksin on kun ei ole ketään vaikka elää siskot veljet lapset .
Mutta en ole yksinäinen joka päivä sanon rukoilen Jeesus ole kanssani tänäpäivänä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta
Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?2432101- 801817
Mitä te palstan ihanat naiset
Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21701523Tapaus Vornanen
Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o1071225Nainen, kohtelin sua kuin paskaa
Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun631150Nainen, seuraan sun uutta elämää
Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme531105Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan
Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht191056- 91025
Ilona Siekkinen
Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m1960AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri
Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm13891