Olen seurustellut jo reilu pari vuotta ihanan miehen kanssa josta melkein vuosi avoliitossa. Aluksi hän oli vaativa, mutta ajan myöten luopui vaativuudesta ja totesi että minun on löydettävä ne omat juttuni mistä tykkään.
Noh, tässä on sellainen hauska juttu, että avokkini tykkää keskustella. Ei mistään autoista tai opinnoistaan, vaan esim. politiikasta, maailman asioista jne. En ollut perheestä, jossa olisi keskusteltu asioista, päivän keskustelut olivat lähinnä aika pinnallisia. Tavattuani tämän miehen huomasin, että minussa oli tämä keskustelijan ominaisuus jo itsessään, mutta koulutuksen, vapaa-ajan ja lähipiirin osalta ei ympäristössäni ollut ihmisiä, jotka olisivat tykänneet keskustella. Siispä, tavattuani tämän miehen, aloimme keskustella lähes jatkuvasti. Hän itse oli sivistynyt, lukenut paljon ja hänen ystäväpiirinsä koostui samantyyppisistä ikätovereista. Yritin siinä sitten, vasta "aloittelijana" tähän keskustelijan maailmaan astuneena olla mukana ja päästä mukaan! Helppoa se ei ollut, mutta tähän päivään mennessä olen jo melko hyvin kehittynyt tässä asiassa.
Puolisen vuotta sitten, kun avokkini huomasi olleensa liian vaativa, totesi ettei minun ole pakko keskustella jos ei se tunnu minun jutulta. Kuitenkin kävi niin, että minä pidin siitä, halusin keskustella hänen ja muiden kanssa, kehittyä. Eräs ilta olin jopa itkuinen, kun ystävissäni ei ollut sellaisia, jotka tykkäisivät keskustella syvällisemminkin. Silloin huomasin miten tärkeä asia tästä oli tullut, että halusin keskustella ja kehittyä.
Välillä asian kanssa on edelleen vaikeaa. Perhe josta olen, eli aika tavallista elämää, erityisesti äitini. Hän ei oikeastaan lukenut usein, itse luin peruskoulu ikäisenä jonkin verran, mutta teini-ikäisenä innotus laantui. Nyttemmin olen alkanut taas lukemaan monenlaista kirjallisuutta, erityisesti itseä kiinnostavilta aihealueilta. Tämä keskusteluasia tuntuu vaikealta, koska en koe olevani vielä mikään hyvä siinä, ehkä keskitason keskustelija, jos sitäkään. Kuitenkin seuraan maailman menoa ja luen, mutta parasta tietysti olisi jos ystäväpiirissä olisi keskustelijoita, mitä ei tällä hetkellä ole.
Parissa vuodessa huomaan kuitenkin tapahtuneen jo jonkin verran muutosta, mutta itsekriittisyyteni takia heijastan tätä aika ajoin myös parisuhteeseeni. Vaikka tiedän että avomieheni ei enää vaadi minua keskustelemaan jos en halua, mutta hän tietää että haluan keskustella ja kehittyä siinä. Siksi tuntuukin vaikealta, ja aiheen otsikon mukaisesti minulla on hölmö huoli, koska kerran avomieheni tykkää keskustella, miten hän jaksaakin olla minun kanssa, kun en itse vielä ole niin hyvä. Ehkä olen keskiverto, ehkä sen alapuolella, mutta tahtoisin olla kuin hän, ja hänen useampi ystävänsä, he ovat hyviä siinä. Avokkini antaa minulle tässä aikaa, mutta minun on paha olla että olen vasta keskitason keskustelija, enkä niin hyvä kuin hän, ja mietin, miten hän jaksaa minua, kun ei voi keskustella minun kanssa niin syvällisesti kuin mitä juttelee ystäviensä kanssa, ainakaan vielä.
Noh, tässä on sellainen hauska juttu, että avokkini tykkää keskustella. Ei mistään autoista tai opinnoistaan, vaan esim. politiikasta, maailman asioista jne. En ollut perheestä, jossa olisi keskusteltu asioista, päivän keskustelut olivat lähinnä aika pinnallisia. Tavattuani tämän miehen huomasin, että minussa oli tämä keskustelijan ominaisuus jo itsessään, mutta koulutuksen, vapaa-ajan ja lähipiirin osalta ei ympäristössäni ollut ihmisiä, jotka olisivat tykänneet keskustella. Siispä, tavattuani tämän miehen, aloimme keskustella lähes jatkuvasti. Hän itse oli sivistynyt, lukenut paljon ja hänen ystäväpiirinsä koostui samantyyppisistä ikätovereista. Yritin siinä sitten, vasta "aloittelijana" tähän keskustelijan maailmaan astuneena olla mukana ja päästä mukaan! Helppoa se ei ollut, mutta tähän päivään mennessä olen jo melko hyvin kehittynyt tässä asiassa.
Puolisen vuotta sitten, kun avokkini huomasi olleensa liian vaativa, totesi ettei minun ole pakko keskustella jos ei se tunnu minun jutulta. Kuitenkin kävi niin, että minä pidin siitä, halusin keskustella hänen ja muiden kanssa, kehittyä. Eräs ilta olin jopa itkuinen, kun ystävissäni ei ollut sellaisia, jotka tykkäisivät keskustella syvällisemminkin. Silloin huomasin miten tärkeä asia tästä oli tullut, että halusin keskustella ja kehittyä.
Välillä asian kanssa on edelleen vaikeaa. Perhe josta olen, eli aika tavallista elämää, erityisesti äitini. Hän ei oikeastaan lukenut usein, itse luin peruskoulu ikäisenä jonkin verran, mutta teini-ikäisenä innotus laantui. Nyttemmin olen alkanut taas lukemaan monenlaista kirjallisuutta, erityisesti itseä kiinnostavilta aihealueilta. Tämä keskusteluasia tuntuu vaikealta, koska en koe olevani vielä mikään hyvä siinä, ehkä keskitason keskustelija, jos sitäkään. Kuitenkin seuraan maailman menoa ja luen, mutta parasta tietysti olisi jos ystäväpiirissä olisi keskustelijoita, mitä ei tällä hetkellä ole.
Parissa vuodessa huomaan kuitenkin tapahtuneen jo jonkin verran muutosta, mutta itsekriittisyyteni takia heijastan tätä aika ajoin myös parisuhteeseeni. Vaikka tiedän että avomieheni ei enää vaadi minua keskustelemaan jos en halua, mutta hän tietää että haluan keskustella ja kehittyä siinä. Siksi tuntuukin vaikealta, ja aiheen otsikon mukaisesti minulla on hölmö huoli, koska kerran avomieheni tykkää keskustella, miten hän jaksaakin olla minun kanssa, kun en itse vielä ole niin hyvä. Ehkä olen keskiverto, ehkä sen alapuolella, mutta tahtoisin olla kuin hän, ja hänen useampi ystävänsä, he ovat hyviä siinä. Avokkini antaa minulle tässä aikaa, mutta minun on paha olla että olen vasta keskitason keskustelija, enkä niin hyvä kuin hän, ja mietin, miten hän jaksaa minua, kun ei voi keskustella minun kanssa niin syvällisesti kuin mitä juttelee ystäviensä kanssa, ainakaan vielä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehesi varmaan huomaa, että sussa on potentiaali eikä ole huolissaan. Älä itsekään turhaa murehdi.
Hienoa jos sinua kiinnostaa keskustella noin suurista asioista ja hienoa, että teillä on miehesi kanssa jokin yhteinen kiinnostuksen kohde! Puhuminen on tärkeää suhteen toimivuuden kannalta.
Väkisinkin mietin minkä ikäinen olet ja minkä ikäinen miehesi on. Tietysti tässä tapauksessa kasvuympäristöllä on varmaankin enemmän merkitystä. Jos olet kiinnostunut noista asioista mitä mainitsit: politiikasta ja muista maailman asioista, niin varmaankin seuraat niitä nyt aktiivisemmin, kuin ennen. Siitä sitten omat mielipiteet lähtevät kehittymään ja keskustelu helpottuu.
Teidän tilanteessanne on kyse samasta asiasta, kuin varmasti monessa muussakin parisuhteessa, eli molempia kiinnostaa sama harrastus, mutta toinen on siinä parempi. Näinhän se aina on. Harvoin ketkään voivat olla yhtä hyviä missään, eikä näin tarvitse ollakaan. Miehelläsi taitaa olla pitkä etumatka, jota minun mielestäni on turha lähteä väkisin kuromaan kiinni. Keskustele sinä vain omalla tasollasi. Tärkeintähän on, että harrastus tuntuu mukavalta, eikä käy liian raskaaksi :)
Hyvä jos miehelläsi on myös ystäviä, joiden kanssa voi jutella. Ei sinun tarvitsekaan olla aina keskustelukumppani. Voi olla asioita, joista miehesi puhuu mielummin jonkun muun kanssa, eikä siitä kannata loukkaantua. Varmasti sinullakin on asioita, joista puhut mielummin jonkun muun, kuin miehesi kanssa. Jos hän todella välittää sinusta, hän ei varmasti vaadi sinua olemaan sen parempi keskustelija, kuin mitä sinä olet :)
Itse ainakin nautin siitä että vaimoni on minua vähän simppelimpi keskustelija mutta kuitenkin aito eikä mikään höhlä :). Keskustelemme miesten kanssa syvällisemmin.
Minusta olisi pelottavaa kyetä keskustelemaan samalla tavalla vaimoni kanssa.
Muutenkin miehet ja naiset ovat tässä usein erilaisia. Miehet ovat analyyyttisempiä ja heidän kanssaan keskusteleminen on nautinnollisempaa syvällisistä asioista. Vaimon kanssa on tärkeämpää huumori ja nauru ja tietysti voimme keskustella seksistä ja tunteista - asioista, joita ei miehille paljastella.