Törmäsin erääseen jo entuudestaan minulle tuttuun mieheen facebookissa. Pari kolme viikkoa siinä kirjoiteltiin ja soiteltiinkin muutamia kertoja. Treffeistäkin oli puhetta mutta tarkkaa ajankohtaa ei sovittu.
Tällä miehellä joka siis on eronnut jo muutama vuosi sitten on tavaksi tullut viikonloppuisin ryypiskellä. Ja aina kun hän soitti, oli jonkinverran humalassa.
Sanoi olevansa ujo selvinpäin, tiesin sen kyllä jo sanomattakin, mutta yritin viestittää että mulle voi selvänäkin soittaa.
Näitä "kännipuheluita" tuli sitten vielä muutama ja minua alkoi ärsyttää. Laitoin miehelle viestin että soittaisi selvipäin jos haluaa tavata. Annoin kuitenkin helpon peräytymistien, eli ilmoitin että jollei jostain syystä huvita lähempi tuttavuus niin pysytään sitten kavereina.
No nyt on pari viikkoa ollut hiljaista, ei ole soittoa kuulunut, lieneekö ujous esteenä vai se ettei kiinnosta.
Olin nyt kuvitellut että nelikymppinen edes jonkinlaisen viestin saa aikaiseksi, ihan mielelläni olisin kuullut jotain, haluaako vai ei.
Tietty se voi olla tuo viinakin mikä vie ja sen mukana tulevat kuviot, mutta jotenkin vaivaa tuo tyyli ettei minkäänlaista vastausta saa. Kyllähän hiljaisuuskin on vastaus, mutta miehekkäämpi tyyli olisi mun mieleen.
Ei ole muuten eka kerta kun ihminen ei osaa seurustelua aloittaa kuin viinan turvin, mutta se ei ole oikein hyvä tapa alkaa yhtään mitään.
En aio kyllä sinnepäin enää olla yhteydessä, pallo on heitetty ja jos ei ota kiinni koppia ni joku toinen ottaa....
Mitenkäs muilla, onko tapailu alkanut viinahuuruissa vai selvinpäin ja miten on sujunut?
Tällä miehellä joka siis on eronnut jo muutama vuosi sitten on tavaksi tullut viikonloppuisin ryypiskellä. Ja aina kun hän soitti, oli jonkinverran humalassa.
Sanoi olevansa ujo selvinpäin, tiesin sen kyllä jo sanomattakin, mutta yritin viestittää että mulle voi selvänäkin soittaa.
Näitä "kännipuheluita" tuli sitten vielä muutama ja minua alkoi ärsyttää. Laitoin miehelle viestin että soittaisi selvipäin jos haluaa tavata. Annoin kuitenkin helpon peräytymistien, eli ilmoitin että jollei jostain syystä huvita lähempi tuttavuus niin pysytään sitten kavereina.
No nyt on pari viikkoa ollut hiljaista, ei ole soittoa kuulunut, lieneekö ujous esteenä vai se ettei kiinnosta.
Olin nyt kuvitellut että nelikymppinen edes jonkinlaisen viestin saa aikaiseksi, ihan mielelläni olisin kuullut jotain, haluaako vai ei.
Tietty se voi olla tuo viinakin mikä vie ja sen mukana tulevat kuviot, mutta jotenkin vaivaa tuo tyyli ettei minkäänlaista vastausta saa. Kyllähän hiljaisuuskin on vastaus, mutta miehekkäämpi tyyli olisi mun mieleen.
Ei ole muuten eka kerta kun ihminen ei osaa seurustelua aloittaa kuin viinan turvin, mutta se ei ole oikein hyvä tapa alkaa yhtään mitään.
En aio kyllä sinnepäin enää olla yhteydessä, pallo on heitetty ja jos ei ota kiinni koppia ni joku toinen ottaa....
Mitenkäs muilla, onko tapailu alkanut viinahuuruissa vai selvinpäin ja miten on sujunut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun exä ei uskalla selvinpäin soittaa mutta aina kun humalassa on niin johan asiaa on ja ikuista rakkautta vannoo. Eikö miehostista ole selvinpäin hoitamaan asioita.