Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    umpikujassa

    Rakastuin poikaystävääni palavasti neljä vuotta sitten. Elämä hymyili, enkä ikinä kuvitellut sen hiipuvan. Sehän oli tietysti pelkkää harhaa. Muuten meillä menee suht hyvin, mutta kaipaan sairaasti sitä huumaa ja jännitystä, jota suhteessamme ei enää ole. Asumme eri paikkakunnilla, emmekä näe edes joka viikko. Katseet ovat alkaneet harhailla. En yhtään tiedä, olenko hullu, jos jätän kultani sen vuoksi,ettei hän enää sytytä minua?! Miehiä pyörii ympärilläni, enkä voi sanoa käyttäytyväni enää kuten ennen. Siitä tunnen syyllisyyttä. Tuntuu vaan, että en elä elämääni, jos en koskaan tunne sitä fiilistä enää. Olen kuitenkin vielä nuori ihminen. Tiedän, että huuma hiipuu joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta ajatus kaksoiselämästä taistelee moraalikäsityksiäni vastaan. Vastaavia kokemuksia? Hyviä neuvoja?
    2669
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Älä vaan tee sitä virhettä että jatkat hänen kanssaan. Itse aikoinani jäin roikkumaan hiipuvaan suhteeseen, ja nyt ei enää osaa erota. On kurja tunne katsella rakastuneita ihmisiä jotka luovat toisiinsa himoavia katseita, kun se kaikki puuttuu itseltä. Jos suhde hiipuu noin varhaisessa vaiheessa kuin sinulla tuntuu tekevän, kumppanisi ei voi olla elämäsi henkilö.

    Äänestä

    sama vinkki, älä tee mitään mikä ei tunnu oikealta. Jos kerran nyt jo tuntuu tolta, niin
    tuskin se siitä paremmaks muuttuu.

    t. " Yli 10 vuoden kokemus"

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kerttu kirjoitti:

    Rakastuin poikaystävääni palavasti neljä vuotta sitten. Elämä hymyili, enkä ikinä kuvitellut sen hiipuvan. Sehän oli tietysti pelkkää harhaa. Muuten meillä menee suht hyvin, mutta kaipaan sairaasti sitä huumaa ja jännitystä, jota suhteessamme ei enää ole. Asumme eri paikkakunnilla, emmekä näe edes joka viikko. Katseet ovat alkaneet harhailla. En yhtään tiedä, olenko hullu, jos jätän kultani sen vuoksi,ettei hän enää sytytä minua?! Miehiä pyörii ympärilläni, enkä voi sanoa käyttäytyväni enää kuten ennen. Siitä tunnen syyllisyyttä. Tuntuu vaan, että en elä elämääni, jos en koskaan tunne sitä fiilistä enää. Olen kuitenkin vielä nuori ihminen. Tiedän, että huuma hiipuu joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta ajatus kaksoiselämästä taistelee moraalikäsityksiäni vastaan. Vastaavia kokemuksia? Hyviä neuvoja?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu