En ymmärrä poikaystävääni. Olemme asuneet yhdesssä pari kuukautta ja nyt on ilmentynyt muutama asia joihin en löydä ratkaisua.
En käy pahemmin missään, osaks sen takia ettei kaverit pahemmin ehdi (opiskelevat, tentit ym.) ja sen takia ettei rahaa liiemmin ole, opiskelen itsekin. Valitan tästä asiasta aika usen koska tuntuu ettei elämässäni ole muuta kuin koulu, työvuorot silloin tällöin ja kodin hoito… Silloin poikaystäväni aina sanoo et Lähe! Tee! Helpommin sanottu kuin tehty, yksin ei huvita lähtee ilman rahaa minnekkään, joten jään kotiin katsoo tv:tä. Harvoin tulee näitä tilaisuuksia lähtee mihinkään ja silloin yleensä lähdenki vaikkei sitä rahaa oikeestaan olisikaan, muuten pää hajois täysin jos istuisin aina vaan kotona.
Siitä on noin kolme viikkoa kun olin luokkakavereiden kanssa syömässä. Ilta venyi niin kuin arvata saattaa, sanoin kyllä illan aikana pari kertaa etten varmaan ole pitkään, mutta ilta piristyi sen verran että kotiin tultiin vasta pilkun jälkeen. En ollut ilmoittanut poikaystävälleni etten tulekaan kotiin ihan vielä ja hän suutahti tästä hieman, asia selvitettiin ja kaikki hyvin. Eilen meillä sit oli kevään päättäjäiset ja menimme jälleen syömään. Tällä kertaa ilmoitin että menee vähän myöhempään, niin kuin olimme sopineet edellisen kerran jälkeen. Nyt tuli sit vastaus jossa hän suorastaan haukkui ihan pystyyn ja syyllisti niin ettei huvittanut hirveesti sen jälkeen jäädä ja lähdin kotiin aika pian sen viestin jälkeen… Siinä viestissä oli ainoastaan yksi asia minkä itse allekirjoitan, raha… Eli tiedän ettei rahaa olis ollut… Paras oli että mulla ei ole mitään oikeutta valittaa ettei hän ikinä ole kotona!
Ymmärtäisin kyllä jos en itse päästäisi häntä ikinä lähtemään mihinkään, päinvastoin! On ehkä pari kertaa kun olen pyytänyt että hän jäisi kotiin minun kanssani. Tähän maininta ettei hän itse juo joten baareissa hän ei käy! Hän on aika harvoin loppujen lopuks koko illan kotona, niin työvuorojen kun treenien takia.
Joten jo mä käyn jossain n. kerran kuukaudessa ( ei edes niin usein keskiverto) niin mulla ei ole mitään oikeuttaa valittaa hänen olessa poissa 3-4 kertaa viikossa. Enkä silloinkaan valita, kuhan huomautan välillä et ois kiva jos olisit välil kotona…
Tuntuu kun eläis ”skitsofreenisen” kanssa… Koska nyt mä oon täys kusipää ja kauhea ihminen kun olin eilen ulkona vaikka muuten hän aina yrittää patistaa ulos… Onko kyse siitä ettei hänellä itsellään ollut mitään eilen, vai siitä ettei hän pohjimmiltaan halua että käyn missään?!? Jos jollain ollut vastaavaa tilannetta kaipaisin vinkkejä että miten tämän asian saisi selvitettyy, koska tästä kun puhuu tulee vaan riitaa…
Toivottavasti ymmärsit jotain tästä sekavasta kirjotuksesta…
En käy pahemmin missään, osaks sen takia ettei kaverit pahemmin ehdi (opiskelevat, tentit ym.) ja sen takia ettei rahaa liiemmin ole, opiskelen itsekin. Valitan tästä asiasta aika usen koska tuntuu ettei elämässäni ole muuta kuin koulu, työvuorot silloin tällöin ja kodin hoito… Silloin poikaystäväni aina sanoo et Lähe! Tee! Helpommin sanottu kuin tehty, yksin ei huvita lähtee ilman rahaa minnekkään, joten jään kotiin katsoo tv:tä. Harvoin tulee näitä tilaisuuksia lähtee mihinkään ja silloin yleensä lähdenki vaikkei sitä rahaa oikeestaan olisikaan, muuten pää hajois täysin jos istuisin aina vaan kotona.
Siitä on noin kolme viikkoa kun olin luokkakavereiden kanssa syömässä. Ilta venyi niin kuin arvata saattaa, sanoin kyllä illan aikana pari kertaa etten varmaan ole pitkään, mutta ilta piristyi sen verran että kotiin tultiin vasta pilkun jälkeen. En ollut ilmoittanut poikaystävälleni etten tulekaan kotiin ihan vielä ja hän suutahti tästä hieman, asia selvitettiin ja kaikki hyvin. Eilen meillä sit oli kevään päättäjäiset ja menimme jälleen syömään. Tällä kertaa ilmoitin että menee vähän myöhempään, niin kuin olimme sopineet edellisen kerran jälkeen. Nyt tuli sit vastaus jossa hän suorastaan haukkui ihan pystyyn ja syyllisti niin ettei huvittanut hirveesti sen jälkeen jäädä ja lähdin kotiin aika pian sen viestin jälkeen… Siinä viestissä oli ainoastaan yksi asia minkä itse allekirjoitan, raha… Eli tiedän ettei rahaa olis ollut… Paras oli että mulla ei ole mitään oikeutta valittaa ettei hän ikinä ole kotona!
Ymmärtäisin kyllä jos en itse päästäisi häntä ikinä lähtemään mihinkään, päinvastoin! On ehkä pari kertaa kun olen pyytänyt että hän jäisi kotiin minun kanssani. Tähän maininta ettei hän itse juo joten baareissa hän ei käy! Hän on aika harvoin loppujen lopuks koko illan kotona, niin työvuorojen kun treenien takia.
Joten jo mä käyn jossain n. kerran kuukaudessa ( ei edes niin usein keskiverto) niin mulla ei ole mitään oikeuttaa valittaa hänen olessa poissa 3-4 kertaa viikossa. Enkä silloinkaan valita, kuhan huomautan välillä et ois kiva jos olisit välil kotona…
Tuntuu kun eläis ”skitsofreenisen” kanssa… Koska nyt mä oon täys kusipää ja kauhea ihminen kun olin eilen ulkona vaikka muuten hän aina yrittää patistaa ulos… Onko kyse siitä ettei hänellä itsellään ollut mitään eilen, vai siitä ettei hän pohjimmiltaan halua että käyn missään?!? Jos jollain ollut vastaavaa tilannetta kaipaisin vinkkejä että miten tämän asian saisi selvitettyy, koska tästä kun puhuu tulee vaan riitaa…
Toivottavasti ymmärsit jotain tästä sekavasta kirjotuksesta…
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toisen menemiset ja tulemisetkin kasvaa joskus härkäsiksi ja tuntuu, ettei mikään oo hyvin, teki niin tai näin. Sekin on vaan ihan luonnollista parisuhteen kitkaa kun yritetään oppia elämään yhdessä.
Mäkin muinoin kimpaannuin ukolleni yhtenään siitä kun se (mun mielestä) vaan valitti eikä tehnyt asioille mitään. Mutta eihän se niin ollut, hän vaan puhui ulos turhautumistaan ja mä otin sen liian vakavasti. Ei hän odottanut, että mä ratkoisin hänen ongelmiaan vaan että olisin vaan ja kuuntelisin, ei sen kummempaa.
Ehkä sunkin poikakaveri on reagoinut samoin sun valittamiseesi ja turhautunut kun ei osaa auttaa. Hän kuitenkin aina toivoo, että säkin olisit onnellinen ja tyytyväinen, mutta kun niin ei joskus olekaan, saattaa hän mennä hiukan ymmälleen.
On kuitenkin tärkeetä opetalla selvittään negatiivisiakin tunteita yhdessä toisen kanssa, sillä ne kuuluvat elämään siinä missä onnellisuuskin. Siispä kuuntelemisenkin taito on hyvin tärkee. Ei aina tartte vastata, riittää kun on läsnä.
Ei teillä kuulosta olevan mitään suuria ongelmia, opiskelut ja duuni vaan stressaa jne., ei siitä sen kummempaa diagnoosia tartte tehdä.
Mutta jos haluat opettaa poikakaverillesi jotakin itsestäsi, niin sano hänelle aina kun koet hänen loukanneen sua teoillaan tai sanoillaan, siten hän tiedostaa missä sun rajasi sijaitsevat kaikenlaisen sietämisenkin suhteen. Se että itsellä on huono olo tai stressi päällä ei oikeuta hyppimään toisen silmille miten tahtoo ja pilaamaan hänenkin fiiliksiään.
Pidä siis puolesi, kyllä se sun kollisi siitä ajan myötä kouliintuu. ; )
Tollaiset asiat on ihan ymmärrettäviä ja niitä on ollut aikasemmissakin suhteissa...
Tässä on kyse siitä että jos käyn kerran kuussa ulkona suurinpiirtein niin sekin on liikaa koska en ole kotona silloin kun hän haluu. Enkä saisi puuttua hänen menemisiin millään tavalla!
Ja paras on että hänen mielestä en tule yhtään vastaan tässä asiassa! Että kun hän kerran haluaa että tulisin aikasin kotiin ja kun en tulekaan niin hän tekee kaikki uhraukset!
Itse hän ei kestä olla kotona edes kahta iltaa viikossa, jos ei ole jotain menoo sellanen pitää järjestää vaikka vain lähtemällä ajelemaan... Ja mun pitäs kestää joka päivä kotona odottamassa että hän tulee kotiin ja huomioida hänet sitten!
Lisäks kaikki negatiivinen mitä sanon paisutellaan ja käännetään niin että hänen mielestä sanon että en halua olla hänen kanssa...
Luultavasti paisuttelen tätä asiaa itse ihan liikaa, mut tää on tällanen noidankehä aina sama juttu... Ja vaikka kuinka selvittää asian niin seuraava kerta sama juttu! En vaan tiedä miten saisin kantani hänelle selväks ilman riitoja ja yliampumisia???
Joku syvempi ristiriita tossa nyt kuulostaa olevan taustalla. Menettämisenpelko tai jotain jos kerran negatiivisuus on sama kuin ero...
Kuulostaa täysin mielipuoliselta sekin, että miehesi ihan tosissaan väittäisi vain hänellä olevan oikeuden jolkottaa kartsalla illat pitkät.
Ehkä hän ei edes tiedosta mitä tekee ja sanoo. Ihmettelee vaan kun itselläkin on koko ajan niin paha olla...
Oli miten oli, ei ole mitään järkeä sotia noin mitättömästä asiasta vain siksi, että mies ei näe mitä hän saa aikaan omalla käyttäytymisellään.
Sehän vapauttaisi vaan hänetkin nauttimaan elämästä ilman syyllisyyttä ja pahaa oloa, kun hän vihdoinkin tajuaisi millaisen automaattireaktion vanki hän on ja että sen reaktion voi todellakin muuttaa.
Joka tapauksessa en suosittele, että vain alistut hänen vaatimuksiinsa tai alat uhitella niitä vastaan, molemmat tiet vievät vain entistä tiukempaan solmuun. Ja se että asiaa ei käsitellä ollenkaan on kai se kaikkein toivottomin vaihtoehto.
Siispä sisua ja kärsivällisyyttä sulle. Nyt punnitaan sun naiselliset taitosi osata olla ovela ja ohjata rakkaasi käsittelemään asia ja siitä syntyneet tunteet, jotka ovat hänelle outoja ja ehkä pelottaviakin, mutta jotka nyt työntävät häntä aina vaan loitommaksi sinusta.
Se on sitä rakkauden työtä, jota tarvitaan varsinkin silloin kun suhde uhkaa mennä solmuun.
Tsemppiä!
että tuittu osaat muuten puhua asiasta todella hyvin!!! Itsellä samankaltaine tilanne, mutta on vielä lisäksi lapset kuviossa mukana...
sun viestistäsi sain ajattelemisen aihetta ja ehkä myös minä keksin keinon miten saisin myös omaa aikaa ja samalla rakastan perhettäni ja varsinkin miestäni!!
Jos rahasta tekee tiukkaa niin silloin on typerää roudata rahaa ravintoloihin. Rahat menevät kankkulan kaivoon. Jos nyt jonnekkin on lähdettävä niin käy sinäkin treenaamassa niin paljon järkevämpää. Lähde vaikka kävelylenkille niin saat olla rauhassa. Et taida olla oikein kypsä asumaan yhdessä ja tajuamaan yhteiselosta. Parempi kun muutat takaisin kotiin ja kypsyt vähän. Menet baareissa niin kauan kuin menet ja muutat sitten jonkun kanssa yhteen kun tiedät miten taloutta ynnä muuta hoidetaan.