Oonpas taas kyllästynyt yrittämään olla naisten kanssa kaveri, kun se EI NÄKÖJÄÄN ONNISTU !
Vuosia sitten juttelin yhden tytön kanssa joka oli naapuri ja oltiin jonkunlaiset juttukaverit, ei sen kummempaa. Nyt hän on naimisissa. Aattelinpa ottaa yhteyttä ja kysyä kuulumisia monen kuukauden jälkeen. Ensin se nainen pyysi soittaan vähän myöhemmin, mutta sitten kun niin tein niin se ukko vastaskin sieltä äkäisenä.
On myös muutenkin ollut vaikeata pitää yhteyttä naisiin jotka ovat varattuja. Itselleni on käynyt niin että ensin tutustun johonkin naiseen, en tiedä onko se varattu vai ei, koska sillä ei ole mulle heti merkitystä. Kun on mukava jutella jonkun kanssa niin tottakai haluan pitää yhteyttä. Sitten jossain vaiheessa se nainen kertoo että onkin varattu tai vihjaisee jollain tapaa. Sittenkö pitäs heti lopettaa yhteydenpito ? Itseäni ei varatut naiset mitenkään erityisesti kiehdo. Välillä vaan tuntuu että ne ovat enemmän järjissään, olisi helpompi olla vaan kaveri kun suhde ei naisen puolesta perustuisi ihastumiseen. Tuntuu että sinkkunaisen pitäis olla "sillä tavalla kiinnostunut" että voi olla ees kavereita.
Mielestäni en tee mitään väärää ? Ovatko kaikki äijät niin mustasukkaisia muijistaan etteivät anna pitää niiden kehenkään mieheen yhteyttä ? Tiedän että kärjistän, mutta tällaisia havaintoja mulla on ollut. Oon esim. opiskelupaikan kautta tutustunut näihin varattuihin naisiin. Mikseivät siellä sitten oo täysin puhumatta miesten kanssa. Onko siinä loppujen lopuksi niin paljon eroa että onko samassa seurassa opiskelupaikassa, kun sitten vaikka tekstailee, mailailee, käy kahvilla samaisen naisen kanssa ?! Eikö ihmisten pitäs luottaa seurustelukumppaneihinsa sen verran ? Mua jotenkin kyllästyttää tää luokittelu. Kun on mies niin ei voi olla kaveri naisen kanssa, mutta naisena vois olla. Sinkkumies tietenkin on täysin arvaamaton ja vaarallinen otus, toisen naisen kanssa seurusteleva mies on turvallisempi.
Vuosia sitten juttelin yhden tytön kanssa joka oli naapuri ja oltiin jonkunlaiset juttukaverit, ei sen kummempaa. Nyt hän on naimisissa. Aattelinpa ottaa yhteyttä ja kysyä kuulumisia monen kuukauden jälkeen. Ensin se nainen pyysi soittaan vähän myöhemmin, mutta sitten kun niin tein niin se ukko vastaskin sieltä äkäisenä.
On myös muutenkin ollut vaikeata pitää yhteyttä naisiin jotka ovat varattuja. Itselleni on käynyt niin että ensin tutustun johonkin naiseen, en tiedä onko se varattu vai ei, koska sillä ei ole mulle heti merkitystä. Kun on mukava jutella jonkun kanssa niin tottakai haluan pitää yhteyttä. Sitten jossain vaiheessa se nainen kertoo että onkin varattu tai vihjaisee jollain tapaa. Sittenkö pitäs heti lopettaa yhteydenpito ? Itseäni ei varatut naiset mitenkään erityisesti kiehdo. Välillä vaan tuntuu että ne ovat enemmän järjissään, olisi helpompi olla vaan kaveri kun suhde ei naisen puolesta perustuisi ihastumiseen. Tuntuu että sinkkunaisen pitäis olla "sillä tavalla kiinnostunut" että voi olla ees kavereita.
Mielestäni en tee mitään väärää ? Ovatko kaikki äijät niin mustasukkaisia muijistaan etteivät anna pitää niiden kehenkään mieheen yhteyttä ? Tiedän että kärjistän, mutta tällaisia havaintoja mulla on ollut. Oon esim. opiskelupaikan kautta tutustunut näihin varattuihin naisiin. Mikseivät siellä sitten oo täysin puhumatta miesten kanssa. Onko siinä loppujen lopuksi niin paljon eroa että onko samassa seurassa opiskelupaikassa, kun sitten vaikka tekstailee, mailailee, käy kahvilla samaisen naisen kanssa ?! Eikö ihmisten pitäs luottaa seurustelukumppaneihinsa sen verran ? Mua jotenkin kyllästyttää tää luokittelu. Kun on mies niin ei voi olla kaveri naisen kanssa, mutta naisena vois olla. Sinkkumies tietenkin on täysin arvaamaton ja vaarallinen otus, toisen naisen kanssa seurusteleva mies on turvallisempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että yrität olla ystävää sen naisen kanssa. Älä sivuuta urhoa jonka kanssa se elämänsä jakaa. Kukaan mies ei usko tänäpäivänä "ihan kaverimielessä" tapahtuvaan kahvitteluun. Niin paljon on petämistä ja epärehellisyyttä jokainen meistä nähnyt.
Jos haluat saada naisesta kaverin, kutsu äijäkin mukaan kahville ja pyri saamaan heistä molemmista kaveri. Kutsun voi esittää heille molemmille, jos äijä ei tule niin ei mahda mitään...
En tiedä onnistuisiko se multa, voisin jotenkin vaivautua liikaa, jos se mies on ihan tuntematon mulle. Mä oon ollu sitä mieltä että on parempi että sen naisen mies on tuntematon, että siihen ei pidä yhteyttä, ettei tuu vaikeuksia. Mulla on esim. yksi mieskaveri ja tykkäisin enemmän jutella sen tyttöystävän kanssa koska se on kiinnostunut samoista asioista enemmän. Mut se on ollut vaikeaa kun oon niitten molempien seurassa ollut. Oon puhunut naisen kanssa ja mies ei oo osannut sanoa mitään, on ollut hiljaa. Vaivautuuhan siinä ! Enkä halua riskeerata kaverisuhdetta. Tietenkään en sitä mieskaverisuhdetta riskeerais jos en ois vielä tutustunut miehen kanssa.
On jotkin muutkin sanoneet että ennemmin naiselta saa kuin pystyy olemaan kaveri. Aina on joku epäluuloinen ihminen, vaikka se sinkkumies ( kuten minä ) yrittäis olla TODELLA kaveri. Tuntuu jotenkin mustavalkoiselta. Tietenkin on hyvä myös antaa toisen ottaa yhteyttä jos haluaa, mutta itse oon vaan tottunut olemaan se aktiivinen osapuoli monenlaisissa suhteissa, vaikka en aina sitä jaksaiskaan. Ennemmin aloitan puhumisen niin naiselle kuin miehellekin, enkä aina oo niin HELV**IN SUKUPUOLISIDONNAINEN. Ei mun mielestä parisuhde sais olla mikään vankila, joka estäis täysin vastakkaisen sukupuolen kanssa yhteydenpidon. TIETENKIN ymmärrän että ei se yhteydenpito voi olla samanlaista kuin sinkkuna. Mulla on kyllä välillä aika omanlaisiani mielipiteitä, mutta kuitenkin, en ymmärrä tänlaista ehdottomuutta.
Ja vielä yksi esimerkki. Kirjoittelinpa tossa yhden naisen kanssa noin vuoden sen jälkeen kun nähtiin viimeksi opiskelupaikassa. En tosiaan tiennyt senkään olevan varattu, tykkäsin vaan kirjoitella kaverina. Yhtäkkiä sitten kertoi että sillä onkin aviomies, siis vuoden mailittelun jälkeen ! Ja ei oo sen jälkeen juuri kirjoitellu. Ilmeisesti oli ollu sen kanssa ties kuinka kauan. Typerä ämmä ! Sillä ei ole niin väliä mulle onko joku nainen varattu vai ei, jos haluan olla VAIN kaveri, mut jos EI VOI KERTOA SITÄ niin on se epäilyttävää.
Mulla on samat ajatukset, vaikka olenki nainen ja naimisissa nii haluan miehistäkin ystäviä, ongelmana on vaan nämä sinkku ja varatutki miehet jotka kuvittelevat, että yritän nyt jotain muutakin. Haluan pelkästään kavereita heistäkin, mutta aina on joku epäilemässä jotain.
sen oon huomannut, ehkäpä ne on sitten poikkauksellisen diplomaattisia ja fiksuja ihmisiä ne. Pystyisittekö te kutsumaan sen vastakkaista sukupuolta olevan kaverin ja sen seurustelukumppanin yhtäaikaa jonnekin, kuka uskaltaa ? En minä ainakaan...
30-vuotias varattu nainen,ja voisin toistaa kirjoituksesi,naisen näkökulmasta vain.Tuntuu,että kun haluaa miehistä esim, juttu- tai ihan vain kirjoitteluseuraa,niin epäluulot miehissä heräävät...jotkut miehet suurin piirtein ajattelevat,että haluan vaihtaa miestä tai pettää.Haluaisin kirjoitteluystävän! En seksiseuraa, vaan jonkun jakamaan ajatuksia kanssani.Onnistuneeko tällainen?
Luulis ees jonkun kanssa onnistuvan. Toisaalta pelkkä kirjoitteleminenkin voi alkaa maistumaan puulta. Itse haluaisin tutustua erilaisiin ihmisiin, enkä välttämättä vuoden mailittelun jälkeen jaksa jatkaa enää. Alan ajatteleen että vois sitä jutella oikeastikin, kasvokkain, mut silti olla kavereita. Tuntuu aina että joutuu naisten säännöillä aina toimimaan, tai joutuis, kunnes sitten alkaa noudattamaan omia sääntöjään ja eihän siitä hyvää seuraa.
Ehkä sit oon niin tyytymätön että haluan aina enemmän: ensin ehkä pitää yhteyttä maililla, sitten tekstailla, sitten puhua kavereina kännyköillä, sitten kahvitella kavereina...Loppujen lopuksi kaipaa tosi paljon vain sellaista naisystävää, luotettavaa kaveria, tavallaan kuin siskoa. Mut toisaalta kun sellaisen
sais kaveriksi niin kuitenkin tiedostais sen asian ainakin välillä että miksei sitten jotain enemmän, kun kerran tulee niin hyvin toimeen...
Noin mäkin joskus ajattelin, ja hyväksyin tyttöystäväni mies- ja naispuoliset ystävät. Sitten tyttöystäväni, jolla omien sanojensa mukaan oli hyvin vahva moraali, meni ja petti mua ystävänsä kanssa. Se suhde lopahti sitten siihen.
Tämä on tietysti vain yksi tapaus, mutta oikeasti tuo tyttö oli erittäin vahva periaatteissaan. Ilmeisesti hänen periaatteisiinsa ei kuitenkaan kuulunut uskollisuus, vaikka hän sitäkin niin kovasti korosti.
No jos vielä joskus seurustelen, niin kyllä tyttöystävälläni saa edelleen olla omat mies- janaispuoliset kaverinsa. Mutta samalla kyllä ymmärrän miehiä, jotka eivät haluaisi tyttöystävillään olevan miespuolisia ystäviä. Valitettavan monen naisen periaatteet tuntuvat murtuvan, kun joku silmää miellyttävä vonkaa riittävästi.
Toi niin riippuu millanen suhde on. Jos suhde on terveellä pohjalla ja luottamusta on molemminpuolin niin ei oo yleensä ongelma. Ja jos molemmilla on suhteessa ja on ollu ennen suhdetta eri sukupuolta olevia kavereita niin se myös helpottaa.
Luottamuksen voi suhteessa osoittaa helposti olemalla avoin. Eli jos on itellään eri sukupuolta olevia kavereita niin kertoo kunnolla mitä sitä tuli heidän kanssa tehtyä ja koska eikä tapaile heitä salaa.
Ja tietty jos näkee ne kumppanin eri sukupuolta olevat kaverit niin ei tarvii olla enää niin mustasukkainen.
Mut onhan se totta, että nykyyän enemmissä määrin on muotia pettäminen, elämykset, seksi, lyhytaikaset himot, elämyksien kokeminen, löysät periaatteet ja moraali yms. joten ei voi ees megakiltistä kumppanista 100% varmuudella sanoa ettei pettäisi.
Mutta eihän suhde ole enää terve jos rajottaa toiselta kaikki tekemiset luottamuspulan vuoksi.