ja koskee myös avoliitoistaan eroajia, joille "on sattunut" siunaantumaan jälkikasvua. Ei ole kyllä itsekkyydellä rajaa toimissanne. Jokaiselle suhteessa elävälle tulee huonoja kausia oman kultansa kanssa, ja varmasti viehättäviä ihmisiä kävelee vastaan. Eivät ne ole kuitenkaan syitä alkaa katsella vieraisiin pöytiin ja lopulta jopa erota. Oikeita syitä, kuten väkivaltaisuus toki löytyy, missä niissäkin tosin on pohjimmiltaan kyse oman kumppaninsa arvostamatomuudesta..
Täälläkin kun kysellään, "mitä minun pitäisi tehdä kun olen ihastunut toiseen?"-jutut kertovat ainoastaan siitä, ettei ko. henkilöllä ole tahtoa rakastaa omaa puolisoaan, liekö koskaan ollutkaan? Erotkaa ja etsikää itsellenne hyvää ja uutta, ja intohimoa ja nautintoa, kunhan maltatte olla sikiämättä, sillä lapsienne harteille sysäätte tälla tavoin ansaitsemattoman taakan.
Täälläkin kun kysellään, "mitä minun pitäisi tehdä kun olen ihastunut toiseen?"-jutut kertovat ainoastaan siitä, ettei ko. henkilöllä ole tahtoa rakastaa omaa puolisoaan, liekö koskaan ollutkaan? Erotkaa ja etsikää itsellenne hyvää ja uutta, ja intohimoa ja nautintoa, kunhan maltatte olla sikiämättä, sillä lapsienne harteille sysäätte tälla tavoin ansaitsemattoman taakan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hui. Aika halveksuttavaa tekstiä. Siis olisi, jos tapanani olisi halveksua.
Mitäpä tässä sinulle sanomaan, paljon et ole vastauksia saanutkaan. Kunpa olisikin niin, että läpi elämän jatkuva avioliitto takaa lapsille parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet. Kunpa olisikin niin, että jokaisen papin aamenen kohdalla näkee kirkkaana vuosien ja vuosikymmenten taakse, omalta ja puolisonsa osalta. Mutta ei ole elämä täydellistä, ei valitettavasti edes sinun. On aivan yhtä monta "oikeaa" syytä erota kuin on jäädäkin. Minä en ole niinkään huolissani lapsista, jotka elävät eroperheissä. Jos vanhemmat ovat fiksuja ja osansa tuntevia, he luotsaavat lapset aikuisuuteen näinkin ilman suurempia vaurioita. Enemmän olen huolissani lapsista, jotka kasvavat tuomitsevassa ja ahdasmielisessä ilmapiirissä. Ethän sinä vaan luo ympärillesi sellaista?
Aloittaja on sama hourupäämamma, jonka tytär löysi uuden miehen. Haukkui omaa lastaan täällä kuukausi kaupalla, eikä näköjään vieläkään osaa lopettaa. Ei tuota jaksa enää kukaan kommentoida. Sillä on vain yksi totuus, omansa.
joo...huomasin saman...
Muorilla mennyt jo syksy ja joulu pilalle, kun on niin tyhmä ja taitaa mennä kevätkin kesineen myrkkymaljaansa juodessa..
Ihan vaan puistattaa tämä nykypäivän ilmiö, missä kaikki hyvä minulle toisten tunteista piittaamatta, se on itsekästä. Tarkoitan erityisesti kevytmielistä ihastumista, heti kun omassa suhteessa ilmenee "ylitsepääsemättömiä" ongelmia. Kyllähän kasvavat eroluvut kertovat jostain, ehkä siitä että todella valinnanvaraa on, ja oman elämän ainutkertaisuutta pidetään ensijaisena. En tietenkään voi ennustaa tulevaa, omallakaan kohdallani, mutta kiirehtimsitä lapsien tekoon ei voi kenellekään suositella.
Olen kasvanut ahdasmielisessä ilmapiirissä itse ja näen mistä ihmiskäsitykseni pitkälti on peräisin. Vastausten lukumäärän olemattomuuden ymmärrän täysin. Olen vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta tällä hetkellä pidän siitä kiinni.
Senkus pidät..ei kiinnosta lainkaan mielipiteesi, jotka ovat viime vuoistuhannelta..
Kun kerran itsekin tiedät olevasi ahdasmielisen ilmapiirin tulos, mikset tee asialle jotain?! Alapa katselemaan ympärillesi ilman päätäsi puristavaa vannetta, niin saatat huomata, että maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Samalla ehkä tajuat senkin, ettei se sinun "totuutesi" ole ainut oikea...
On myös olemassa oikea ja väärä, vaikka niiden eroavaisuutta kovasti yritetäänkin häivyttää. Voin, ja jouduinkin katselemaan ympärilleni, mutta toivoisin kohtaavani joskus sellaista, mitä voisin katsoa ylöspäin ja kunnioittaen.
Täälläpä ammutaan kovilla panoksilla, syytetään syyttömiä.
On varmasti ihan asiallisia syitäkin eroon, mutta suurin osa nykyisin lienee
kuitenkin turhamaisuus, toiselsta mahdottoman odottaminen ja vaatimus.
En usko teidän muutaman kirjoittajan elämän olevan kovin hyvää, sillä kukaan tasapainoinen ihminen ei uskottele asioita ja nimittele ketään.
Miksi roikutte näillä palstoilla, kirjoituksenne kavaltaa teidän olleen kauan aikaa olleen täällä, muutoinhan ette voisi kirjoitella tuollaisia viestejä,
Kaiken lisäksi oletetatte, ette tiedä kuitenkaan mitään, oma elämänne taitaa olla vielä niiden erojenkin jälkeen täysin rikkinäistä, apua saatte aivan muualta ja sitä tuon kirjoittelun perusteella tarvitsette.
Osaksi jaan näkemyksesi AP, mutta oman eroni kautta löysin miehen sisältäni ja kykenin näkemään ja myöntämään omat vikani.
Kohta on tipattomuuden vuosipäivä ja muutenkin ihmisenä täydellinen muutos takana ja aivan mahtava olotila. Ainoastaan harmittaa etten muutosta saanut aikaiseksi liittoni aikana!
Lasten hoito on hyvin hallussa, itseasiassa eronjälkeen on kummallisesti saanut enemmän aikaa lapsilleni kun yksinkertaisti enää ei töitä kotiin kuin vuoroviikoin :)
Niin ja voinpahan vielä väittää, että eron kautta ymmärrän myös rakkaudesta enemmän, sillä ei rakkauteni exää kohtaa ole kadonnut se vain on muuttunut ja parempaan suuntaan.
Totuus vain on että välillä muutokset parempaan tarvitsee isoja asioita tapahtuakseen.