Oon tästä joskus aikaisemminkin tänne kirjoitellu. Viimeks asiat käänty mua vastaan, mut nyt alkaa oikeesti oleen mitta täys.
Vaikka en maailman kaunein ja ihanin olekkaan, niin haluan kumminkin tuntea olevani nainen ja ihminen.
Miten mä toimin tilanteessa, jossa haluan päättää kaveri-/ystäväsuhteen miehen kanssa, joka ei arvosta mua ihmisenä olenkaan. Hän viihtyy seurassani,mutta vain silloin kun kukaan ei näe. Soitellaan, mutta varokki mainitsemasta hänen nimeään kenenkään kuullen. Edelleen molemmat ollaan sinkkuja. Välillämme ei ole seksiä eikä suudelmia. Emme halua pilata ystävyyttä suhteella.
Mutta..... Jostain kumman syystä mä törmään aina ihmisiin, jotka viihtyvät seurassani vain silloin ku niitä parempia kavereita ei ole paikalla ja kukaan ei näe. Mulle voidaan kertoa salaisimmatkin salaisuudet. Mulle sanotaan, että mä olen tosi ystävä isoilla kirjaimilla. mutta.... taas kunhan kukaan vaan ei saa tietää.. Seurassani nauretaan paljon. Tää mies ei ole ensimmäinen tälläinen ystävyys.. Tähän alkaa jo turtua. Olen törmännyt samanlaisiin naisiin ja miehiin aikaisemminkin.
MUTTA EIKÖ NÄÄ IHMISET NÄE KUINKA PALJON HEIDÄN KÄYTÖKSENSÄ SATUTTAA MINUA. vai sekö onkin vain tarkoitus, hauskan pito mun kustannuksella.
Osan näistä "ystävistä" heitinkin elämästäni tän talven aikana. Olen heidän kanssa tekemisissä vain jos on pakko. Mutta tämä viimeinen, mies, aiheuttaa päänvaivaa. Jätänkö vaan kylmästi, en enää soita enkä vastaa puheluihin, vai olisiko kohteliasta kertoa, etten enää halua pitää häneen yhteyttä???
Nyt haluan nostaa katseeni eteenpäin, enkä enää pyydellä anteeksi olemassa oloani, koska en ole tälläisten ystävien ystävyyden arvoinen. Ulkokuori ei ole täydellinen, mutta sisällä sykkii sydän joka vielä osaa arvostaa itseään ja muita ihmisiä ihmisinä. Tämän haluan säilyttää, enkä halua, että tämä toisen ihmisen arvostus sisältäni tapetaan. Ja sehän kuolee, jos jatkan ystävyyttä seurassa, jossa voi olla vain silloin kun kukaan ei näe.. :(
Vaikka en maailman kaunein ja ihanin olekkaan, niin haluan kumminkin tuntea olevani nainen ja ihminen.
Miten mä toimin tilanteessa, jossa haluan päättää kaveri-/ystäväsuhteen miehen kanssa, joka ei arvosta mua ihmisenä olenkaan. Hän viihtyy seurassani,mutta vain silloin kun kukaan ei näe. Soitellaan, mutta varokki mainitsemasta hänen nimeään kenenkään kuullen. Edelleen molemmat ollaan sinkkuja. Välillämme ei ole seksiä eikä suudelmia. Emme halua pilata ystävyyttä suhteella.
Mutta..... Jostain kumman syystä mä törmään aina ihmisiin, jotka viihtyvät seurassani vain silloin ku niitä parempia kavereita ei ole paikalla ja kukaan ei näe. Mulle voidaan kertoa salaisimmatkin salaisuudet. Mulle sanotaan, että mä olen tosi ystävä isoilla kirjaimilla. mutta.... taas kunhan kukaan vaan ei saa tietää.. Seurassani nauretaan paljon. Tää mies ei ole ensimmäinen tälläinen ystävyys.. Tähän alkaa jo turtua. Olen törmännyt samanlaisiin naisiin ja miehiin aikaisemminkin.
MUTTA EIKÖ NÄÄ IHMISET NÄE KUINKA PALJON HEIDÄN KÄYTÖKSENSÄ SATUTTAA MINUA. vai sekö onkin vain tarkoitus, hauskan pito mun kustannuksella.
Osan näistä "ystävistä" heitinkin elämästäni tän talven aikana. Olen heidän kanssa tekemisissä vain jos on pakko. Mutta tämä viimeinen, mies, aiheuttaa päänvaivaa. Jätänkö vaan kylmästi, en enää soita enkä vastaa puheluihin, vai olisiko kohteliasta kertoa, etten enää halua pitää häneen yhteyttä???
Nyt haluan nostaa katseeni eteenpäin, enkä enää pyydellä anteeksi olemassa oloani, koska en ole tälläisten ystävien ystävyyden arvoinen. Ulkokuori ei ole täydellinen, mutta sisällä sykkii sydän joka vielä osaa arvostaa itseään ja muita ihmisiä ihmisinä. Tämän haluan säilyttää, enkä halua, että tämä toisen ihmisen arvostus sisältäni tapetaan. Ja sehän kuolee, jos jatkan ystävyyttä seurassa, jossa voi olla vain silloin kun kukaan ei näe.. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ne ihmiset näe, ei eteensä eikä taaksensa, eikä sinun kipuasi.
Ihan sama asia kuin minkä tahansa ihmissuhteen kanssa: ajatustenluku ei vaan kerta kaikkiaan toimi. Toisille pitää kertoa mitä haluaa/toivoo/tuntee, tai saa toisilta jotain mikä ei välttämättä ole likelläkään sitä mitä itse halusi, vaan paljon lähempänä sitä mitä toinen haluaa itselleen. Ja varsin usein ihmiset, jokainen meistä, peilaavat omia mieltymyksiään myös toisiin, olettaen että jos itse ei tykkää muumilimpparista, ni tokko tuo toinenkaan siitä tykkää, joten ostanpa sillekin cokista...
Jos et itse olemisellasi ja sanoillasi vaadi sitä mikä sinulle kuuluu, niin ei sitä kukaan kultalautasella tule myöskään sinulle hyvää hyvyyttään tyrkyttämään, paitsi ehkä elokuvissa.
voi vaan toivoa, että saat jostain voimaa tehdä ja sanoa sen mitä pitää. Aika vaikea tässä on toisten puolestasi mitään tehdä.
Mitä kummallista tuossa on? Ei ihmiset halua levitellä yksityisasioitaan. Paitsi tietysti joku susanruusunen..