Olen 26v miesopiskelija. Elämässäni on periaatteessa kaikki hyvin. Opiskelut ovat sujuneet ihan hyvin, vaikkakin viimeaikoina on vaivannut motivaatiopula opintojen suhteen, mutta niin taitaa vähän kaikilla olla jossain vaiheessa opintoja. Olen terve, vaikkakin jalka on vaivannut, enkä ole voinut urheilla niin paljoa kuin haluaisin. Tulen hyvin toimeen, eikä minulla ole rahahuolia. Minulla on kolme ystävää. Heitä näen tosin vaihtelevasti. Joskus harvemmin ja joskus useammin. Haluaisin nähdä heitä useammin ja säännöllisemmin, mutta heilläkin on omat juttunsa ja kiireensä. Sitten aloitin puolitoista vuotta sitten mukavan harrastuksen, josta olen saanut tosi mukavia harrastuskavereita. Kenestäkään en ole ystävää saanut ja enkä ole sen kummemin heihin tutustunut. Heidän kanssaan on hauskaa ja heidän seurassaan viihtyyä. Viimeksi tänään oli mukava päivä muutaman harrastuskaverin kanssa. Meillä on silloin tällöin hauskoja illanviettoja. Porukassa on tosi hyvä yhteishenki.
Kaikki on siis ainakin näennäisesti hyvin, eikä pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Silti on jotenkin tyhjä olo ja ehkä vähän onnetonkin. Sisälläni on kaipauksen tunne. Sitä tunnetta on vähän vaikea selittää. Ehkä olen vähän alistunut ja tympääntynyt vähän kaikkeen. Aikaisemmin koin itseni enemmän yksinäiseksi kuin nykyään. Tosi en vielä ole siitä täysin eroon päässyt. Kaipaisin enemmän ystäviä tai lähinnä sitä, että olisi enemmän seuraa. Kaipaan seuraa ja välillä on vieläkin sellainen olo, että vietän liikaa aikaa yksikseni. En haluaisi olla näin paljoa yksin kuin olen. Yksinkin on hyvä välillä olla.
Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Haluaisin seurustella, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että en tule koskaan seurustelemaan ja kokemaan seurustelun ihanuutta. Harrastuskavereissakin on mukavia tyttöjä ja tiedän muutenkin monia mukavia tyttöjä, mutta kaikki ovat jo varattuja. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin. Ajattelin joskus, että opiskelupiireistä löytää väkisinkin itselleen jonkun mukavan tytön tai ystäviä, kun opiskelupiiriin kuitenkin kuuluu tuhansia opiskelijoita. Valitettavasti se ei ole näin. Opiskelupiireissä on itseasiassa hemmetin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita. Olen siirtymässä vuoden päästä työelämään, niin jotenkin on toivoton olo, että siellä törmäisi mukavaan tyttöön, joka haluaisi olla kanssani. Jos ei opiskelupiireissä onnistu, niin miten sitten työelämässä.
Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen iloinen ja positiivinen luonne, enkä haluaisi katkeroitua ja tulla negatiiviseksi. Tyttökaverini ja joku muukin on sanonut, että tyttöystävä tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Toinen juttu on, että pitää ensin ensin hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, että voi saada rakkautta joltain muulta. Itsetunnossanikin on parantamisen varaa ja olen siihen kiinnittänyt huomiota. Onko se niin, että tyttöystävä tulee yllättäen? Tietty ei sitä kannata etsimällä etsiä, mutta ei kukaan kotisohvaltakaan tule hakemaan.
Kaikki on siis ainakin näennäisesti hyvin, eikä pitäisi olla mitään valittamisen aihetta. Silti on jotenkin tyhjä olo ja ehkä vähän onnetonkin. Sisälläni on kaipauksen tunne. Sitä tunnetta on vähän vaikea selittää. Ehkä olen vähän alistunut ja tympääntynyt vähän kaikkeen. Aikaisemmin koin itseni enemmän yksinäiseksi kuin nykyään. Tosi en vielä ole siitä täysin eroon päässyt. Kaipaisin enemmän ystäviä tai lähinnä sitä, että olisi enemmän seuraa. Kaipaan seuraa ja välillä on vieläkin sellainen olo, että vietän liikaa aikaa yksikseni. En haluaisi olla näin paljoa yksin kuin olen. Yksinkin on hyvä välillä olla.
Kaipaisin kovasti tyttöystävää. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Haluaisin seurustella, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen tunne, että en tule koskaan seurustelemaan ja kokemaan seurustelun ihanuutta. Harrastuskavereissakin on mukavia tyttöjä ja tiedän muutenkin monia mukavia tyttöjä, mutta kaikki ovat jo varattuja. Viimeaikoina en ole tutustunut uusiin ihmisiin. Ajattelin joskus, että opiskelupiireistä löytää väkisinkin itselleen jonkun mukavan tytön tai ystäviä, kun opiskelupiiriin kuitenkin kuuluu tuhansia opiskelijoita. Valitettavasti se ei ole näin. Opiskelupiireissä on itseasiassa hemmetin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita. Olen siirtymässä vuoden päästä työelämään, niin jotenkin on toivoton olo, että siellä törmäisi mukavaan tyttöön, joka haluaisi olla kanssani. Jos ei opiskelupiireissä onnistu, niin miten sitten työelämässä.
Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen iloinen ja positiivinen luonne, enkä haluaisi katkeroitua ja tulla negatiiviseksi. Tyttökaverini ja joku muukin on sanonut, että tyttöystävä tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Toinen juttu on, että pitää ensin ensin hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, että voi saada rakkautta joltain muulta. Itsetunnossanikin on parantamisen varaa ja olen siihen kiinnittänyt huomiota. Onko se niin, että tyttöystävä tulee yllättäen? Tietty ei sitä kannata etsimällä etsiä, mutta ei kukaan kotisohvaltakaan tule hakemaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tyttökaverini ja joku muukin on sanonut, että tyttöystävä tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Toinen juttu on, että pitää ensin ensin hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään, että voi saada rakkautta joltain muulta".
Tämä on sitä tyttökirjojen hömppää jota ei kannata uskoa.
Suhde ei tule etsimättä ja yllättäen ja odottamatta. Ellet sitten ole parasta A-ryhmää jonka joku iskee.99% löytää kumppanin aktiivisesti hakemalla. Homman juju on siinä että sen ei pidä olla häiritsevän läpinäkyvää. Katsotaan eka suhtmukava partneriehdokas ja viedään hommaa eteenpäin. Puolen vuoden kuluttua sitä huomaa että tässähän se elämänkumppani on.
Vie mut treffeille nii katotaa oonko sun tuleva nainen ;) t.18v tyttö helsingistä