Eli ongelma on nyt ihan totaalinen ns. mökkeytyminen tai eroikoituminen, no what ever.
Kuitenkin olen huomannut erittäin hankalaksi sosiaaliset tilanteet joissa pitäisi puhua hieman vapautuneemmin. Kaikki virallinen menee ihan heittämällä, yleensä varmaankin asennoitunut jo sillä tavalla että ei juurikaan jännitä.
Tilanne johtuu ihan yksinkertaisesti siitä että kavereita/ystäviä ei juurikaan ole asuinpaikkakunnallani ja en halua olla kenellekään riesaksi laukkaamalla jatkuvasti kylässä naapurikaupungissa. Sama pätee soittoja/viestittelyä, yritän tehdä itseni ilmeisesti näkymättömäksi :), olen kuitenkin perussosiaalinen luonne ja en oikein ymmärrä itsekään miten näin on päässyt käymään. Tämän takia en ole edes yrittänyt viritellä minkäänlaista seurustelua, en ole vuosiin seurustellut kenenkään kanssa.
Menee viikkojakin niin että ainoa aikuiskontakti saattaa olla kaupan kassa eli mitään kovin älyllistä ei tule juteltua tai ajatuksia vaihdettua kenenkään kanssa ja pakko sanoa että se alkaa kyllä nyt näkymään. Itselle tulee sellainen tunne että jos sanon jotain niin kaikki alkavat tuijottamaan tai katsovat jotensakin vinoon (halpaa makkaraa efekti).
Ideoita kuinka tilanteen saisi purettua, tulee nimittäin kohden ankea kesä tällä toimintatavalla, thänks :)
Kuitenkin olen huomannut erittäin hankalaksi sosiaaliset tilanteet joissa pitäisi puhua hieman vapautuneemmin. Kaikki virallinen menee ihan heittämällä, yleensä varmaankin asennoitunut jo sillä tavalla että ei juurikaan jännitä.
Tilanne johtuu ihan yksinkertaisesti siitä että kavereita/ystäviä ei juurikaan ole asuinpaikkakunnallani ja en halua olla kenellekään riesaksi laukkaamalla jatkuvasti kylässä naapurikaupungissa. Sama pätee soittoja/viestittelyä, yritän tehdä itseni ilmeisesti näkymättömäksi :), olen kuitenkin perussosiaalinen luonne ja en oikein ymmärrä itsekään miten näin on päässyt käymään. Tämän takia en ole edes yrittänyt viritellä minkäänlaista seurustelua, en ole vuosiin seurustellut kenenkään kanssa.
Menee viikkojakin niin että ainoa aikuiskontakti saattaa olla kaupan kassa eli mitään kovin älyllistä ei tule juteltua tai ajatuksia vaihdettua kenenkään kanssa ja pakko sanoa että se alkaa kyllä nyt näkymään. Itselle tulee sellainen tunne että jos sanon jotain niin kaikki alkavat tuijottamaan tai katsovat jotensakin vinoon (halpaa makkaraa efekti).
Ideoita kuinka tilanteen saisi purettua, tulee nimittäin kohden ankea kesä tällä toimintatavalla, thänks :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kauhean vaikea analysoida täältä "keittiöstä", koska ihan kaikkia yksityiskohtia ei ollut nyt saamatteilla, mutta onko mahdollista, että sinulla olisi jonkin asteista masennusta ja se aiheuttaisi tuota itsesi eristämistä ympäröivistä ihmissuhteista ?
Voihan se masennuskin olla mahdollista, mitkään asiat kun eivät ole menneet putkeen viimeiseen puoleen vuoteen.
Eli työt lähtivät alta, rasitusvammaa jaloissa joille ei löydy selitystä ja tuo totaalinen kypsyminen nykytilanteeseen. Lisäksi on alkanut kaihertaa tuo likimain 18 vuoden yksinhuoltajuus ja sinkkuus, ehkä nämä kaikki nyt ovat päättäneet kasaantua kerralla.
Itselleni on aina olleet nuo sosiaaliset tilanteet hiukan vaikeita syystä että minulle on muistettu aina muistuttaa joka paikassa kuinka tyhmä ja järkyttävän ruma olen. No ehkä ihan dille en kuitenkaan ole koska olen itselleni useamman koulutuksen hankkinut ja töitäkin on yleensä ottaen aina ollut. Olen ollut ehkä niin kovapäinen etten ole ihan kaikkea arvostelua jaksanut itseeni ottaa mutta pakko sanoa että jotain sinne alitajuntaankin aina jää.
Pakko vain yrittää keksiä jotain jolla pääsisi taas ihan oikeasti ihmisten kanssa tekemisiin muussa tapauksessa todennäköisesti minusta tulee sellainen ihan perinteinen erakko loppuelämäksi.
No tuota... tämä varmaan tuntuu tooosi kaukaa haetulta, mutta ystävälleni tuli samantyyppinen ongelma toisen lapsen syntymän jälkeen. - Joku kutsui sitä synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi, joku toinen yliväsymyksen aiheuttamaksi, mutta joka tapauksessa lääkityksen hän siihen sai ja vuoden päästä alkoi näkyä valoa ja hän saattoi lopettaa lääkityksen. - Eihän se mikään ainoa ja autuaaksi tekevä ratkaisu ole, kun elämässä on kaikkea muutakin vastoinkäymistä, mutta ainakaan mielialalääkkeen kanssa pienet vastoinkäymiset eivät kaada koko korttitaloa, eli jaksaa normaaliarkeen kuuluvia asioita ja kanssakäymistä ihmisten kanssa paljon luontevammin. - Ei se mitään ainakaan ota jos ei annakaan, jos asian ottaa puheeksi omalla terveysasemalla hoitavan lääkärin kanssa.
Kyllä mä oon tota itsekin miettinyt koska noiden jo aiemmin mainittujen juttujen lisäksi mulla on paha tapa esim. jättää syömättä kun alkaa ärsyttämään tarpeeksi paljon. Paino onkin nyt taas niissä lukemissa että alkaa näyttämään anorektikolta.....
Lisänä jo vuosikausia jatkuneet nukkumisvaikeudet, keskiverto unet yöllä varmaankin jotain 3,5 tuntia tai jotain sinnepäin. Nukkumisongelmaan ei auta edes nukahtamislääkket ja unilääkkeitä en edes aio kokeilla koska niistä on pönttö sekaisin ja kauan.
Kaikista ärsyttävintä koko tilanteessa on se että kasaan sisääni sellaisia määriä kaikkea sontaa että kun se raja tulee vastaa ettei enempää mahdu niin käytökseni on oikeasti aivan luokatonta....aivan totaalista raivoamista koska olen päättänyt kauan sitten että minähän en itke. Ulosanti on tuolloin aivan järkyttävää, kielenkäyttö on sellaista että herkimmät ei sitä kestä kuunnella.
Kuullostaa tosiaan valitettavan tutulta oirehtimiselta... Unihäiriöt, poikkeuksellinen raivoaminen... Mutta kyllä siihen helpotusta löytyy, kun vain jaksat puhua asiasta omalääkärin kanssa. - Sitten kun saadaan välittäjäaineet tasapainoon, alkaa varmaan muutkin asiat järjestyä; kenties hitaasti, mutta varmasti :)
P.S. Oletko kokeillut varovaista lihasrelaksantin käyttöä nukahtamisongelmaan ? Niihin ei kai (?) jää niin helposti koukkuunkaan kuin varsinaisiin unilääkkeisiin. Lääkärisi kyllä tietää :)
Eipä tuo lihasrelaksanttikaan auta siihen nukahtamisongelmaan, on kokeiltu kyllä.
Veikkaan että päätä kiristää siinä määrin että se vaikuttaa suoraan alitajuntaan eikä kaali anna nukkua :) ihmeellisintä on se että vaikka olisin nukkunut 2 tuntia yöllä saatan herätä aamulla ennen herätystä eikä minua väsytä ollenkaan. Ilmeisesti jää kierrokset päälle aika pahasti. Se vaan tarkoittaa sitä että jossain vaiheessa se vauhti pysähtyy ja pysähdys saattaa olla rajukin.
Niin, sehän siinä on pelkona, että mikä ensimmäisenä antaa univajeen aiheuttamalle rasitukselle periksi; sydän, vastustuskyky vai mikä... - Aurinkoa sun kevääseen joka tapauksessa ! Ja * voimahali * :-)
Thänks :)
No norovirus on jo sairastettu ja painoa lähti 7 kiloa, sen taudin kanssa oli lasaretti keikka aika lähellä. Meni nestetasapaino yms. niin sekaisin. Heti perään tuli toinen mahatauti eli käytännössä 3 viikkoa likimain kipeänä ja toki lisänä tuo jalka/lonkkaongelma.
Olen myös aika eristäytynyt tapaus. Ongelmaksi ovat tulleett juuri kaverin pariutuminen ja siitä johtuva yksin lähtemisen pakko. Ajatuksia myös vaivaa tämä että yksin esim baariin tulevat ovat automaattisesti luusereita jotka eivät kiinnosta ketään ja kun tälle myös toisaalta saa vahvistusta harvoin baarissa käydessä. Olen yrittänyt pakottaa itseäni baariin mutta seurauksena on ollut lähinnä omaa ahdistusta ja jo ennalta erilaisten tekosyiden keksintää ettei minun tarvitsisi mennä mihinkään. Tiedän että baarissa minua lähinnä vain ahdistaisi.
Tuo kuulostaa niin tutulta että. Jos joskus pari kertaa vuodessa olen baariin saanut itseni pakotettua niin jalat tekevät tenän 10 metriä ennen baarin ovea kun iskee niin jumalaton ahdistus että oksat pois. Ja se seuraavan päivän vitutus....
Samoja fiiliksiä.
"Itselle tulee sellainen tunne että jos sanon jotain niin kaikki alkavat tuijottamaan tai katsovat jotensakin vinoon (halpaa makkaraa efekti)."
Muut ihmiset pitävät sinua huonompanaan. Mulla on sama juttu.
On tässä muutenkin viime aikoina putkahdellut mieleen sellainen juttu että mikähän tarkoitus tällä oikeastaan on? Miksi elämä menee näin vaikeaksi, on kovin vaikea hakea enää mitään positiivista mistään asiasta kun tuntuu että kaikki on niin tahmeaa. Lisämausteensa tekee se että kovasta yrityksestä huolimatta töitä ei löydy, ei sitten niin millään.
Päivät menee aika tavalla samaa rataa. Aamulla ylös aikaisin, koira lenkitykseen ja nuorempi lapsista kouluun. Tämän jälkeen kauppaan ja pakolliset kotihommat hoitaen, sen jälkeen voikin lisätylsistymistä hakea koneella netistä. Välillä toki tulee tehtyä käsitöitä koska niitä tehdessä ei tarvitse ajatella mitään, sen kuin tekee. En kyllä tajua mihin niitäkään teen kun ei niitä kukaan tarvitse.
Alkuiltapäivästä koiran kanssa taas riekkumaan pihalle ja lapsi tulee koulusta, yleensä iltapäivästä kiskaisen päikkärit kun ei vaan jaksa olla. Alkuillasta yritän tehdä käsitöitä ja jonkun verran tulee palloiltua koneella. Nyt varmaankin kun kelit ovat hyviä tulee mentyä jossain vaiheessa rulliksilla lenkille, ei kyllä saisi jalkojen takia mutta en jaksa niiden kipujenkaan kanssa olla koko aikaa. Ulkona ei muuten juurikaan huvita olla koska helvettiäkö siellä yksinään tekee....Loppuilta meneekin käsitöitä tehdessä ja koneella ihmetellessä. Nukkumaan siis joskus 1 ja 3 välillä ja taas aamulla aikaisin ylös.
Ei kovinkaan motivoivaa elämää, samaa jauhamista päivästä toiseen riippumatta viikonpäivästä.
Olet siis nainen? Naps naps vaan. Omaa valintaa kaikki, kun kerran taikaseinän päällä istuu.
edes mahdollista kommentoida noin mauttomasti ja ajattelemattomasti?
No niin tätä juurikin tarkoitin, idioottimagneetti toimii taas.
Tämän tyyppiset ihmiset juurikin saavat hihnan kiristymään lisää.
Itsehän toki olen ongelmani kehittänyt....töiden loppumiset ja sairastumiset yms. Ainoa vaan että olen yrittänyt niellä ongelmat ja niiden kanssa elää kun minulle ei ole ollenkaan sellaista harhakuvitelmaa että elämä ois helppoo. Huonompi juttu on se että vaikka yritänkin painaa eteenpäin niin pääkoppa ei näemmä sitä menoa sitten enää sulata.
Pidä sinä näkemyksesi omana tietonasi koska mitään ideaa homman oikaisemiseksi ei sieltä kommentista kuitenkaan löytynyt.
Toivottavasti olet itse tehnyt aina oikeat omat valinnat ja ikinä et erehdy.
Naisilla nyt vaan ei ole oikeita ongelmia. Pillulla saa maailmassa mitä vaan keksii ja kehtaa pyytää. Jos se pyllistäminenkin on liikaa vaadittu, niin on turha valittaa yhtään mistään.
Ihan nyt hilkun verran taisit eksyä aiheesta tai jotain. Pääasiassa ongelma oli nyt jossain muussa kuin tuossa sinkkuosuudessa/yksinhuoltajuudessa.
Tokihan on kovin näppärää niputtaa noin perussovinistisian tavoin kaikki asiat samaan ja vetää tuo elämää suurempi johtopäätös eli "Naisilla nyt vaan ei ole oikeita ongelmia". Ajatella, ihanko itse keksit tuon.
Ja sen kyllä haluaisin nähdä että tuolla mainitsemallasi tavalla saa mitä vaan keksii ja kehtaa pyytää. Silläkö sairaudetkin parannetaan???? Jep jep....
Täälläpä näyttääkin olevan muilla vieläkin suurempia ongelmia kuin minulla. Joten unohtakaa koko paska, pahoitteluni koska olette joutuneet vaivautumaan kommentoimaan asiaa.
Täällä nyt on noita mielenterveyshuollosta tipahtaneita "avohoidossa", ei kannata välittää.
Kyllä tänne saa järkevämmätkin kirjoitella, olisi suotavaa että enempi kirjoittelisivatkin.
On syytäkin pahoitella, ihmisillä kun on tosiaan oikeitakin ongelmia.
Sama probleemi aloittajan kanssa. Erotuksella että onneksi on töissä. Keväällä lopullinen ero 10 vuoden suhteesta. Viimeiset vuodet oli vaikeita. Samalla viime vuosina yhteydet ystäviin jäänyt vähiin. Nykyisin saa itse aina tehdä aloitteen tehdä jotain. Olen aika vaativassa työssä joka on vienyt muutamana viime vuonna kaiken energian. Töissä ollessa ei mitään ongelmia mutta lomalla kuten nyt kun ei ollut mitään etukäteen suunnitellut niin alkanut ahdistamaan.
Jotenkin sitä ei vaan saa itsestään mitään irti vaikka taloudellisesti olisi mahdollisuuksia elämänmuutokseen. Tykkään rauhallisesta ihan tavallisesta kotielämästä ja kotona olosta. En kaipaa mitään säpinää. Tässä se vika taitaa ollakin kuten monella muullakin.
Nyt alkanut pelottaa että tässäkö se oli. Onkohan tämä joku ikään liittyvä juttu.