Moi! En tiedä mitenkä lähden tätä purkamaan koska asiasta ei ole kuin viikko,
sain kuulla että vaimo ei tunne rakkautta enää minua kohtaan ,vaikka kyseessä ei ole pettäminen kummankaan puolelta ,yhteistä taipaletta takanakin on jo melkein 18 vuotta ja naimissa melkein 11 vuotta ja kolme ihanaa lasta 11,6 ja 5 vuotiaat .
Ainahan tämmönen asia tarvitsee kaksi osa puolta ,koska ammatiltani olen asentaja ja hommat ovat alkaneet tulla kotia asti että en ole huomannut toisten tarpeita liian aikaisin muuta kuin nyt kun on jo liian myöhäistä ,
itse sisälläni toivon että asiat sujuisivat parempaan suuntaan vuokra kämppää olen etsiskellyt jo tästä läheltä lapsieni takia.
Itsestäni tuntuu että joku puristaisi sydäntä kasaan ja maailma sumenee silmissä ,kaverille olisi helppo puhua mutta minulla on suuri kynnys puhua muille näistä asioista ,täytyisi ottaa itseänsä niskasta kiinni ja uskallettava puhua ,vaimon kanssa alkoi puhuminen siitä että läheteltiin teksti viestejä toisille se oli hyvä alku tälle "kriisille".
Mutta vaivaamaan alkoi taas se epävarmuus että palattaisikoon enää yhteen koska hänen puolelta ei ollut enää tunteita minua kohtaan.
Nyt kun meillä on toistaiseksi yhteinen omakotitalo jossa lapset saa leikkiä pihalla naapurien lasten kanssa niin itsestä tuntuu olevan ihan vieraalla maalla
koska puhuttiin että hän jäisi lasten kanssa asumaan yhteiseen kotiin.
sain kuulla että vaimo ei tunne rakkautta enää minua kohtaan ,vaikka kyseessä ei ole pettäminen kummankaan puolelta ,yhteistä taipaletta takanakin on jo melkein 18 vuotta ja naimissa melkein 11 vuotta ja kolme ihanaa lasta 11,6 ja 5 vuotiaat .
Ainahan tämmönen asia tarvitsee kaksi osa puolta ,koska ammatiltani olen asentaja ja hommat ovat alkaneet tulla kotia asti että en ole huomannut toisten tarpeita liian aikaisin muuta kuin nyt kun on jo liian myöhäistä ,
itse sisälläni toivon että asiat sujuisivat parempaan suuntaan vuokra kämppää olen etsiskellyt jo tästä läheltä lapsieni takia.
Itsestäni tuntuu että joku puristaisi sydäntä kasaan ja maailma sumenee silmissä ,kaverille olisi helppo puhua mutta minulla on suuri kynnys puhua muille näistä asioista ,täytyisi ottaa itseänsä niskasta kiinni ja uskallettava puhua ,vaimon kanssa alkoi puhuminen siitä että läheteltiin teksti viestejä toisille se oli hyvä alku tälle "kriisille".
Mutta vaivaamaan alkoi taas se epävarmuus että palattaisikoon enää yhteen koska hänen puolelta ei ollut enää tunteita minua kohtaan.
Nyt kun meillä on toistaiseksi yhteinen omakotitalo jossa lapset saa leikkiä pihalla naapurien lasten kanssa niin itsestä tuntuu olevan ihan vieraalla maalla
koska puhuttiin että hän jäisi lasten kanssa asumaan yhteiseen kotiin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksei vaimo voinut sanoa, että nyt tuntuu työt tulevan kotiin, että hänen tarpeensa eivät nyt tyydyty?? Pitääkö se olla aina miehen vika, ettei tyydytysautomaatti toiminutkaan? Ja miksi miehen pitää olla niin pelkuri, ettei uskalla puhua?
Miksi pitää antaa asioiden "mennä omalla painollaan", antaa kaiken rapistua ja romahtaa ja sitten todeta uuden miehen kainalossa että "kun sydän vain sanoi niin".
Ja miksi miehen pitää päästää työt rajojen yli? Miksei sillä miehille siunatulla loogisuudella voi pitää kirjaa siitä, mitä on viimeaikoina vaimon hyvänolon eteen tehnyt? Miksei asioista voi puhua?
Niinpä itselläni kyllä ollut tapana pitää kaikki sisällä en ole pystynyt sanomaan asioita niiden oikeilla sanoilla.
Työkaverin kanssa olen puhunut ennen jo tätä tapahtumaa että onhan meillä oma "siviili elämä" eikä sinne kuulu mitkään koneet sun muut vempeleet,
mutta sitä on vain ollut niin hyvä sydämminen että on luvannut tehdä niitä työn ulkopuolella, tarkemmin ajatellen on asioita ajatellut että kuinka tyhmästi on asiansa hoitanut.
Päästä arjesta irti lähteä kaksin jonnekkin ja ollaan ja puhutaan mutta se taitaa olla turhaa ottaisiko hän enää sitä vakavasti ,onko hän valmis yrittämään uudestaa?
Kiitos etukäteen tuesta!
Osaat kertoa tunteistasi täällä tosi hienosti. Varmasti osaat keskustella myös vaimosi kanssa.
Mitään ei varmasti ole menetetty, jos kummallakaan ei ole pettämisjuttuja tai uutta suhdetta.
Rohkeutta vaan sinulle ottaa asiat esille ja kertoa tunteistasi.
KIITOS!
Tälläinen paulaute mitä saa vahvistumaan kiitos siitä!!
Ikävää kuulla.
(Vastaajalle "Turvköysi" haluaisin sanoa, että vieraantumista ja etääntymistä tapahtuu ikävä kyllä myös ilman töiden kotiin tuomista jne)
Onko teidän arjessa jotain, jonka vaimo toivoisi olevan toisin?
Onko teidän arjessa jotain, joka on hyvin ja jota molemmat arvostatte?
Kaipaako hän eroottista latausta, ja sen puuttumisen kokee rakkauden loppumisena vai ihanko oikeasti ei rakasta sinua (kumppanina, rakkaan ystävänä jne, jos ei tuntisikaan ns. vetoa enää)
Kaipaako hän yhteistä osallistumista kodin ja pihan hoitamiseen?
Kaipaako hän sitä, että vilkaiset häntä silloin tällöin ja hymyilet?
Onko hän surullinen tilanteestanne vai haluaako nopeaa muutosta?
Onko teidän mahdollista saada joku viemään lapset kylpylään, ulkoilemaan, mummolaan tms, jotta saisitte päivän, pari jutella, ulkoilla, saunoa, kokkailla ja kävellä rauhassa ja keskustella?
Voit varmasti laittaa hyvälle kaverille tekstarin, ja toivoa juttuseuraa, vaikka voit kertoa, että aluksi onkin vaikea jutella. Kerran se vaan kirpasee, sitten helpottaa kyllä. Ja jokainen pitkässä suhteessa joskus ollut tietää mistä on kyse!
Toivottavasti tämä olisi vain "huonompi kausi" ja hälytysmerkki. Toivottavasti rakkautta ja yrittämisenhalua vielä löytyisi molemmilta.
Onko töissä mahdollista vinkata, että nyt on kotona "hankalaa" ja toivot pientä kevennystä lähiviikoille?? Voi sanoa, ettei halua nyt juuri puhua asiasta, mutta että tarvitset nyt hieman aikaa perheesi kanssa.
Minusta ei ole myöhäistä käydä kaksin jossain minilomalla (vaikka naapurikaupungissa vain) jos se suinkin on mahdollista.
Vaikka päätyisittekin eroamaan tai kokeilemaan erillään asumista,
olisi silti tärkeää levätä ja jutella rauhassa ilman lapsia. Jutella myös perheen ja suhteen hyvistä puolista, tulevaisuuden haaveista (omista ja yhteisistä) mahdollisista järjestelyistä, jos arki muuttuu. Ylipäänsä löytää taas YHTEYS, olkoonkin se sitten millainen hyvänsä. Ystävyyttä voi ainakin lämmitellä ja lujittaa, samalla puolellahan te kuitenkin olette. Lasten puolella.
Voimia sinulle!!!
Hei ap!
Vaikka en osaakaan antaa mitään neuvoja tilanteeseenne, niin haluan kuitenkin viestittää, että myötätuntoni on sinun puolellasi, ja toivon että pystytte jotenkin rakentavasti ratkaisemaan ongelmanne. Jos sinun on vaikea puhua asioista, voithan aina kirjoittaa vaimollesi kirjeen, jossa kerrot mitä tunnet ja miten tämän tilanteen koet. Toivon vaimollesi ymmärrystä sinua kohtaan, vaikutat sympaattiselta ja hyväsydämiseltä kaverilta.
Moi nainen 35
Niin olen ymmärtänyt että kaipaa yhteistä tekemistä ,myönnän että olen hakeutunut "pakoon" näitä asioita että kyllä yhtä lailla vikaa on minussa kuin hänessäkin ,hän turvautui parhaaseen tyttö kaveriin jolle surut itki.
Se vasta avasi minun silmät kun oltiin viettämässä yhteistä iltaa ja tulimme eri aikaan kotia ,hän sanoi minulle että on kaksi vuotta yrittänyt tuoda sitä minulle julki se että ei tunne fyysistä vetoa minuun.
Ja kotiin otetut työt on ollut minulle pakopaikka näille asioille,
itselläni on halu jatkaa enkä pidä pahana tälläisenä hetkenä että oltaisiin erossa pienen ajan nähtisiin mihin suuntaan asiat kehittyisi.
Hänelle olisi kuitenkin rakas ystävä ja lapsieni isä,
joita en halua pitää pelinappuloina se olisi väärin
alkuaikoina meillä oli erittäin tiivistä kirjeiden kirjoittelua se hienoa ja jännää ilmaista asioita mitä oli tehnyt ja kuinka oli viikko kulunut kun saatettiin olla viikkoja erossa täytyypä ottaa kynä kauniiseen käteen kiitos yxn.
Kyllä teidän kannattaisi vielä puhua siitäkin, voisiko rakastua uudelleen. Mitä jos molemmat yrittäisikin iskeä kumppanin uudelleen, ja nyt järkätä vielä asioita kuntoon: enemmän hellyyttä, läheisyyttä, suudelmia, seksikkäitä viestejä ja uutta seksiä? Keskustelisitte niistä tunteista ja siitä, miten te voisitte lähteä uudelleen treffailemaan, sillä kuitenkin...
Sitten te hankitte uuden suhteen. Mikä alkaa huumalla ja päätyy (ehkä myös päättyy) arkeen. Edessä on raskas ja haasteellinen uusioperhe, uusi suhde ja mistä sitä tietää onko se sen parempi, lapsillekaan. Koska siis, jos te eroatte, uudet kumppanithan te etsitte, uutta rakkautta ja toivotte jotain parempaa. Voisitteko keskustella ja miettiä, voisitteko löytää sitä kahdestaan ja mitä pitäisi tehdä että löytäisitte. Nyt ne on "meidän lapset" ja "meidän perhe" kuitenkin ja vaikka uusioperhekin voi toimia ja olla lapsille ok, se ei ole se alkuperäinen eikä niin hyvä, kun ei ole väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä tai semmoista tuhoavaa vakavaa. Kun kuitenkin, 18 vuodessa myös kiintyy ja kiinnittyy. Rakkaus voi kadota, mutta voisiko sen löytää uudelleen?
Rakkautta ei tunnekaan, se niin helposti katoaa arkeen ja yksinäsiin iltoihin, molemmat alkaa pitämään toista itsestään selvyytenä, unohdetaan söpöily, treffit ja keskustelut, hassuttelut ja perheestäkään ei aina osata nauttia: se vaatii työtä ja vaivaa, mutta entäs ne yhteiset reissut, leikit ja lasten riemu, me-henki ja yhteinen koti? Kannattaisiko vielä yrittää, kannattaisiko kertoa vaimolle näistä, ja olla itsekin valmis toimimaan, heti, tekemään, iskemään vaimonsa takaisin: sä olet hurmannut vaimosi jo kerran (jos toisenkin) joten ainakin ennuste on hyvä.
Myös arjessa voi osallistua, huomioida ja näyttää, että rakastaa. Sen vaan pitää sitten myös kestää.
Seksuaalista vetovoimaa voi lisätä, vihjeillä, eleillä, kehumalla, puhumalla seksistä, halusta, miten kauniina, haluttavana ja seksikkäänä toisen näkee. Kertoa miten vielä rakastaa ja haluaa, olla avoin.
Huolehtimalla itsestään, lenkki, hyvä tuoksu ja uusi päättäväisyys tekee jo ihmeitä. Joskus tarvitsee itsekin vähän virkistäytyä.
Fyysinen vetovoima useiten kuitenkin kaatuu siihen, kun tuntuu, että on vaan itsestään selvyys eikä toinen enää oikeasti edes halua. Fyysisyys auttaa lisäämään fyysisyyttä, mutta useimmiten kyse on huomioinnista ja etenkin siitä, että vaikka seksiä harrastettaisiinkin, on muusta elämästä kadonnut intohimo. Ja jos tarvitset apua asioitten pohtimiseen, käänny vaimosi puoleen, avoimuus avaa sydämet.
Vielä ei ole myöhäistä, eroissakin on harkinta-aika ja voisitte sentään oikeasti sitten harkita, tehdä kaikkenne, yrittää, molemmat. Olisitte sen toisillenne ja perheellenne velkaa, seksuaalisen halunkin voi tahtoa takaisin, kerro se hänelle ja vala häneen uskoa, että kaikki järjestyy ilman eroakin.
Yritä vielä, älä lannistu, älä vielä anna maailman pimetä, äläkä pelkää: nyt ei ole pelon aika. Sinulla on nyt perhe kyseessä, rakkaus minkä eteen nyt pitäisi taistella eikä pelätä, sinulla on kyllä, isot riskit ja mahdollisuus hävitä, mutta älä häviä ilman että olet yrittänyt kaikkesi. Joten, älä vierähdä vatsallesi itkemään, älä nynnyile, vaan nosta leuka pystyyn, rinta rottingille ja kohti tuota rakasta naista, jonka sinä aiot pitää. Kävi, miten kävi, rakasta täysillä, ja tee se, mitä pitää tehdä. Ainakaan ei tarvitse sitten itkeä olut pullolle omaa typeryyttään ja luovuttamistaan itsesäälin vallassa. Liian myöhäistä on vasta kun on liian myöhäistä ja se ei ole vielä. Ja jos kaikkensa tekee, on yleensä helpompi päästää irtikin, jos niin joutuu tekemään, koska enempää ei olisi inhimillisesti pystynyt.
Jos et tee mitään, et saa mitään ja jos luovutat suosiolla, on lopputulos varma tappio.
Turhaa on vielä luovuttaa. Tsemppiä, pidä liitostasi ja perheestäsi kiinni!
Juuri näitä asioita kaivataan tässä suhteessa ja kuinka ne kaikki osuu yllättävänkin hyvin kohdalleen tämä on hienoa teistä saan uutta voimaa tähän hullunmyllyyn,
eikä kannata ruveta nynnyilemään ja takertumaan siihen kaljapulloon.
kiitokset ja halaukset teille
Moi!
Tämä kesä on ollut oikeitten myllertysten kesä ,kyllähän tässä asiassa on käynyt sillä lailla että "lusikat meni jakoon"jos voi asian näin ilmaista sanotaan että yrittänyttä ei laiteta mutta toisin kävi lapset jäivät äitillensä,mikä hienoa että saan tavata ja saavat olla minulla joka toisen viikonlopun mitä arvostan suuresti lapset ovat sen verran nuoria vielä että haluaa kuulua niitten elämään.
Nyt sitten asutaan vuokralla lasten lähellä enkä ole lähtenyt mihikään pakoon asioita ja lapsia koska saavat tulla tänne koska haluavat ja minäkin haluan nähdä lapsiani ja mikä omasta puolesta on selvää että lapsia en lähde käyttämään pelinappuloina mikä olisi viimeinen virhe itseltäni ja asiat on hyvin koska emme riitele.
Aina on itselleen sanonut että ei tälläinen voi meidän kohdalle osua mutta nyt on osunut ja uponnut aika ajoin tulee mietittyä missä mennyt vikaan ja sitä miettii aika ajoin kun yksin täällä oleskelee.
Päivä kerrallaan katsotaan mitä huominen tuo tullessaan jotain parempaa toivottavasti!!!
Muistakaa kaikki että nämä asiat jota olen itselleni päivä päivältä muistuttanut sekin minkä olen maininnut jo edellisessä kirjoituksessa että ei tämmönen asia voi osua omalle kohdalle.
Mikä on valitettavasti käynyt toteen niin pitäkää huolta omasta parisuhteesta antakaa toisille aikaa viettäkää aikaa yhdessä lasten kuin kahden keskistä ajan viettoa.
Mikä on valitettavasti omalta kohdalta tekemättä.
Sitä olen itsekseni pohdiskellut missä todellisuudessa vika minussa vaiko vastapuolella se jää arvoitukseksi historiaan.
Onnekseni lapset sen verran rakkaita minulle että saan viettää aikaa heidän kanssaan aikaakin jää yksin miettimiseen mitä ei saisi tehdä sulkeutua omaan sisimpäänsä ,väkisinkin jää miettimään asioita onko rakkaus todella loppu vai onko ollut kolmas pyörä mikä olisi vaikuttanut suhteen loppumiseen.
Rakastakaa toisianne!!!!!
jää itse siihen taloon asumaan lasten kanssa ja vaimo muuttaa muualle ja älä anna periksi missään asioissa koska muuten vaimosi pyörittää sinua menen tullen. Sano vaimolllesi että maksaa sinut ulos talosta ja niin edelleen.
Olitko rakentanut talonne itse? Kai sait vaimoltasi rahallisen korvauksen osuudestasi taloonne? Jos et, miltä tuntuu kun vaimosi uusi tulee asumaan rakentamaasi ja maksamaasi taloon? Laittamatta lanttiakaan likoon. Niin käy kuitenkin ennen pitkään, luultavasti piankin. Oletetavasti hänellä oli jo ihastus johonkuhun kun tunteet sinua kohtaan alkoivat kuolla. Luulenpa että sinua, kilttiä ja hyväsydämistä miestä on nyt kusetettu.
kuulostaa kyllä sydäntä raastavalta. Kommunikaatio teidän välillä on jossain vaiheessa katkennut, ette ole enää osanneet kertoa tarpeistanne ja vaimosikin on tehnyt suhteelle paljon hallaa kun ei ole hyvissä ajoin suoraan sanonut sinulle kun on jokin mättänyt ja tuntunut pahalta. Yrittänyt muka vihjailla sanomatta sanaakaan, mutta ethän sinä kai ajatusten lukia ole? Kyllä suhteessa pitää kaikki aina oikeasti sanoa mutkittelematta, keskustella ja pohtia tilannetta yhdessä kun tilanne ei vielä ole päässyt liian pahaksi. Molemmissa teissä siis varmasti on omat syynsä ollut lopputulokseen. Sinä olet paennut ongelmia työn tekoon eikä vaimo ole yrittänyt tarpeeksi ottaa kontaktia, vaan on itkenyt pahaa oloaan yksin ja ystävilleen, vaikka se pitäisi tehdä sinun kanssasi. Toisaalta miten voi, jos et ole läsnä ja lähestyttävä... Vaikea sanoa kun ei tiedä hirveästi tapahtumista.
Elämä voittaa aina. Se kuljettaa kohti uutta, ja teitä odottaa tulevaisuus jota ei vielä usvasta näe. Ehkä vielä onnistutte löytämään toisenne uudelleen joskus, tai sitten ette. Ehkä vaimo kaipaa uusia tuulia, uusia kokemuksia joita ei sinun kanssasi voisi kokea, tai sitten voisi. Voi haaveilla sinkkuudesta ja sen tuomasta vapaudesta, tai uudesta rakkaudesta joka vie jalat alta. Tiedä mitä hyvää sinullekin on vielä tiedossa. Varmaa on vain, että aika parantaa haavat, kaikki kääntyy aina parhain päin, myrskyn jälkeen tulee aina poutasää. Siihen ei aina millään jaksa uskoa, mutta niin se vaan on.