Lukaisin ratikan aloittamaa ujous-ketjua, jossa kysytään muun muassa sitä, mistä ujous johtuu... ja valitettavasti kysytään myös, että miten siitä voi oppia pois.
Vastauksista selviää, miksi ujoja tai rauhallisempia ihmisiä kohdellaan niin huonosti. Järkyttävän moni kuvittelee, että ujous on samaa kuin huono itsetunto. Väärin. Väärin!
Ujous on synnynnäinen luonteenpiirre, jota jostain syystä ei arvosteta. Siitä ei tarvitse "oppia pois" sen enempää kuin jonkun puheliaan suupaltin pitäisi oppia pitämään se turpa edes joskus kiinni. Rohkeilla on taipumusta putoilla katoilta ja nopeasti reagoivilla tehdä jotain harkitsematonta. Voisihan näistäkin "oppia pois"?
Helvetin kyökkitohtorit. Googlettakaa "Liisa Keltikangas-Järvinen" ja "ujous".
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=74&t=&a=9279
Vastauksista selviää, miksi ujoja tai rauhallisempia ihmisiä kohdellaan niin huonosti. Järkyttävän moni kuvittelee, että ujous on samaa kuin huono itsetunto. Väärin. Väärin!
Ujous on synnynnäinen luonteenpiirre, jota jostain syystä ei arvosteta. Siitä ei tarvitse "oppia pois" sen enempää kuin jonkun puheliaan suupaltin pitäisi oppia pitämään se turpa edes joskus kiinni. Rohkeilla on taipumusta putoilla katoilta ja nopeasti reagoivilla tehdä jotain harkitsematonta. Voisihan näistäkin "oppia pois"?
Helvetin kyökkitohtorit. Googlettakaa "Liisa Keltikangas-Järvinen" ja "ujous".
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=74&t=&a=9279
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joskus tosin tuntuu, että suupaltitkin voisivat opetella pois jatkuvasta puheripulistaan. Pahimpia ovat ihmiset, joilla ei oikeasti ole mitään sanomista, vaan aloittavat samat jutut alusta, kun ovat saaneet ne kerrottua. Kolmen promillen kännissä se on vielä ihan jees, mutta työpaikan kahvitunnilla todella rasittavaa.
Nyt päästiin asiaan. Se paskanjauhaminen ja jatkuva äänessä oleminen käy oikeesti hermoon. Missähän välissä hiljaisemmat edes sanoisivat mitään, kun osa meuhuaa? Ja helvetin monilla omasta mielestään sivistyneillä on ruma tapa keskeyttää ja puhua päälle.
Mä haluan paljon ennemmin syyniin tämän ilmiön kuin ujouden. Ihan vaihtelun vuoksi, onhan meillä persutkin :-)
mie oon piiloujo, harva tietää ujoudestani ja ne ketkä tietää siitä ovat saunoneet kanssani.
Sitähän mäkin yritin tuolla ketjussa sanoa. (sain miinuksen, otin pois :P) Toi kirja on tuttu. Oli avartava kokemus aikanaan lukea se. Ja muutenkin Keltikankaan kirjat. Ujoudesta pitää on ylpeä, niinkuin muutenkin ihminen omasta temperamenttityypistään :)
Mut nyt saunaan. Eikä edes ujosti :)
samaa mieltä.
ujous ei johdu huonosta itsetunnosta,
mut ainakin itselläni huono itsetunto johtuu ujoudestani
helposti kokee olevansa huonompi ollessaan hiljainen ja rauhallinen tyyppi
maailmassa jossa arvostetaan rohkeutta ja puheliaisuutta.
varsinkin kun hyväntahtoiset hölmöt tulevat kommentoimaan et;
"puhuisit enemmän." rohkeesti vaan kyllä se siitä." ja "saa täällä puhuakkin."
harvemmin kellekkään puheliaalle sanotaan et "voisit olla joskus hiljaakin."
mur.
Aivan niin...
Tosin ulospäinsuuntautuneesta lapsesta saadaan ikävä kyllä "ujo" aikuinen...niin paremminkin arka/pelokas jne... ujo on ihan eriasia...
Luonteenpiirrehän se on. Ei ujoudesta tarvitse pois oppia, eikä se sinällään ole ainakaan näin minun näkökulmastani negatiivinen piirre. Sen olen pistänyt merkille, että naiset harvemmin ymmärtävät ujoutta ja heillä iskee asian käsittämisen sijaan jokin kelpaattomuuden tunne, tai jotain.
Ikä ja sosiaaliset kokemukset vähentävät ujoutta.