Meillä oli melkein 2 vuotta kestänyt raskas suhde. Siihen liittyi alkuun miehen pettämistä, eli olin toinen nainen tietämättäni. Olimme useasti erossa kyseisen asian vuoksi. Aloitimme uudestaan, kun mies lupasi erota. Voin huonosti, tunsin itseni täysin arvottomaksi ja hyväksikäytetyksi. Mies erosi, mutta tilanne vain paheni. Koin etten päässyt miehestä eroon, vaikkei suhde toiminut enää millään tasolla. Olin vain laastari, jota käytettiin jos aikaa saatui jäämään.
Lopulta suhde loppui rumaan riitaan. Olin niin väsynyt kaikkeen epätyydyttävässä suhteessa, että sanoin mitä ajattelin ja olin todella julma. Taisin olla ensimmäistä kertaa todella vihainen hänelle. Se myös helpotti. Se oli minulta poikkeuksellista käytöstä, joka nyt kaduttaa. Mutta en usko, että olisin päässyt miehestä muuten eroon. Minulla ei ollut enää mitään annettavaa, hän oli jo vienyt kaiken.
Silti ajattelen, että olisi ollut mukavampi jos olisimme osanneet erota sovussa. Laitoin välit täysin poikki, jotta pääsisin jatkamaan elämääni ja keräilemään rikkoutunutta itsetuntoani.
Onko tiellä muilla samanlaisia kokemuksia? Onko pitänyt laittaa rakas ihminen kokonaan pois elämästä, jotta pystyy itse elämään? Miten siitä olette selvinneet?
Lopulta suhde loppui rumaan riitaan. Olin niin väsynyt kaikkeen epätyydyttävässä suhteessa, että sanoin mitä ajattelin ja olin todella julma. Taisin olla ensimmäistä kertaa todella vihainen hänelle. Se myös helpotti. Se oli minulta poikkeuksellista käytöstä, joka nyt kaduttaa. Mutta en usko, että olisin päässyt miehestä muuten eroon. Minulla ei ollut enää mitään annettavaa, hän oli jo vienyt kaiken.
Silti ajattelen, että olisi ollut mukavampi jos olisimme osanneet erota sovussa. Laitoin välit täysin poikki, jotta pääsisin jatkamaan elämääni ja keräilemään rikkoutunutta itsetuntoani.
Onko tiellä muilla samanlaisia kokemuksia? Onko pitänyt laittaa rakas ihminen kokonaan pois elämästä, jotta pystyy itse elämään? Miten siitä olette selvinneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä lohduttaako tämä, mutta minulla on kokemus erosta. Vuodelta -85.
Tunsin syyllisyyttä ja mitättömyyttä, vieraissa käynnistäni. Su aamulla noustessani en tiennyt, että illalla lähdin ajelemaan yhteisestä kodistamme.
Olihan vaimoni täydellinen, (uskovainen). Minut oli kasvatettu rankaisevan jumalalan pelolla.. Rakastin silloista vaimoani sillä ymmärryksellä ja kyvylläni mikä minulla oli. Se oli elämäni kovin paikka tähän mennessä. Minä olin tyhjä mies. Yksi oljenkorsi oli. Olin ollut jo 2 vuotta raittiina. Kaikki asiat on järjestyneet kuitenkin. Olen edell raittiina ja tapaan lapsiani.
Toivon sinulle voimia ratkaisujesi suhteen. Jokainen tekee ratkaisunsa itse.
En kaunistele omaa tekoani, mutta se tuntui silloin oikeata......
On. Ja olipa lohduttava lukea, etten ole ainoa joka on joutunut "väkivalloin" tyhmästi, lapsellisesti ja ilkeästi katkaisemaan suhteen, joka ei ole itselle hyväksi.
Minäkin olin laastari ja suhde oli on/off, miehen puolelta toisia naisia oli, ja minun olisi vielä pitänyt jotenkin "ymmärtää" että näin on. ...
Luulen että mies pitää minua tällä hetkellä riitamme takia ihan hulluna. Se on sääli, sillä en ole missään muussa suhteessani käyttäytynyt vastavasti.
Arvostin miestä (muita puolia hänessä kuin tätä erokipuilua). Olisi hienoa jos voisimme olla ystäviä, kuten mies halusi,. Ajattelen kuitenkin, että se ei voi onnistua, koska ystävät ARVOSTAVAT toisiaan, ja mies ei oikeasti arvostanut minua vaan piti itsestään selvyytenä.
Henk. koht. en soimaa omatuntoni sillä rumalla riidalla johon suhteemme päättyi. Ajattelen, että parempihan se on purkaa siihen se paha, joka on sen aiheuttanutkin, kuin ventovieraisiin.
Se mikä minua eniten kiusaa on että tunteeni eivät kluitenkaan ole kuolleet.
Minulla on uusi miesystävä, mutta en jaksa kiinnostua hänestä. Tunteet kulkevat jälkijunassa ja ajattelen vain tätä exääni ja mitä olisi voinut olla, jos ajoitus ja asiat olisivat menneet toisin...
Mun exällä oli sairaalloisen mustasukkainen kyttääjä ja oikein ahdistava lyttääjä. Sitten toisaalta se osas olla tosi hurmaava. Meidän suhde oli vuoroin noita. Oltiin erossa monta kertaa ja päätettiin olla kavereita. Siitä ei tullut mitään kun aina se luikerteli takas ja sama paska jatkui. Se käytti mua ihan hyväkseen. Maksoin kaiken ja kaikki tehtiin sen miehen ehdoilla. Ei auttanut muu kuin katkasta välit kokonaan. Monen vuoden päästäkin siitä kuuluu vielä välillä jotain. Ei halua uskoa ettei mua voi enää lypsää. Sitten esittää loukkaantunutta kun en halua olla sen kanssa tekemisissä. Yrittää vedota mun omatuntoon ja sääliin. Ei toimi enää! Ja sitten puhuu musta kaikkia valheita ympäriinsä, jopa mun sukulaisille, mutta ne ymmärsi kyllä heti että se valehtelee ja yrittää manipuloida kaikkia mua vastaan. Se kostaa noin.
Siis sori, mun ex oli, ei "mun exällä oli"! :))
Silloin kun suhde on raastavan huono ja ahdistava sekä on vaarana sortua siihen samaan tilanteeseen taas, tuo on varmaankin ainoa keino päästä suhteesta lopullisesti irti.