Olen tyypillinen pärjäävä, itsenäinen kaupunkilaisnainen. Korkeasti koulutettu, olen pitänyt itsestäni huolta ja pärjään omillani. Tätä minulle on syötetty ihanteena pienestä pitäen; siis miehen ja naisen tasa-arvoa ja itsenäisyyttä.
Tunnen että minua on koulittu olemaan "mies hameessa" ja jokin todella tärkeä, olennainen osa minua jää kokonaan toteutumatta eläessäni tällaista elämää.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ainakaan minulle tasa-arvoinen parisuhde ei ole se oikea vaihtoehto. Itse olisin kaikkein onnellisin, jos saisin olla nainen, miehen "palvelija".
Tällä en todellakaan tarkoita mitään seksuaalisia roolipelejä, enkä sitä, että pitäisi alistua maailman kaikille miehille. Mutta sitä eräänlaista henkistä tilaa, jossa antaa miehen ottaa ohjat ja olla itse ohjattavissa. Tällainen vain tuntuu nykyisin kuuluvan vain eräänlaisiin seksuaalisin suuntauksiin tai sitten uskonnolliseen vakaumukseen, eikä kukaan "normaali" nainen enää haaveile perinteisemmästä naisen roolista.
Mitä te miehet ajattelette alistuvasta naisesta?
En edelleenkään tarkoita kynnysmatoksi alentuvaa kotiapulaista, vaan sellaista jotenki primitiivisempää, vaistomaisempaa suhdetta miehen ja naisen välillä...vaikeaa selittää, mutta ehkä samoin ajatteleva ymmärtää yskän..
Tunnen että minua on koulittu olemaan "mies hameessa" ja jokin todella tärkeä, olennainen osa minua jää kokonaan toteutumatta eläessäni tällaista elämää.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ainakaan minulle tasa-arvoinen parisuhde ei ole se oikea vaihtoehto. Itse olisin kaikkein onnellisin, jos saisin olla nainen, miehen "palvelija".
Tällä en todellakaan tarkoita mitään seksuaalisia roolipelejä, enkä sitä, että pitäisi alistua maailman kaikille miehille. Mutta sitä eräänlaista henkistä tilaa, jossa antaa miehen ottaa ohjat ja olla itse ohjattavissa. Tällainen vain tuntuu nykyisin kuuluvan vain eräänlaisiin seksuaalisin suuntauksiin tai sitten uskonnolliseen vakaumukseen, eikä kukaan "normaali" nainen enää haaveile perinteisemmästä naisen roolista.
Mitä te miehet ajattelette alistuvasta naisesta?
En edelleenkään tarkoita kynnysmatoksi alentuvaa kotiapulaista, vaan sellaista jotenki primitiivisempää, vaistomaisempaa suhdetta miehen ja naisen välillä...vaikeaa selittää, mutta ehkä samoin ajatteleva ymmärtää yskän..
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä alistuvasta naisesta haaveilevia miehiä riittää joka oksalla. Tässä sulla on pari pulmaa kuitenkin. Yhtäältä nämä miehet totunnaisesti kaipaavat "aitoa alistujaa" ts. sun akateeminen koulutuksesi ja aiempi itsenäinen elämäntapasi saattavat olla vähän pulmalliset. Toisaalta sua itseäsi voi kuitenkin alkaa perinteinen naisenrooli närästää, se kun on muutakin kuin antautumista miehen ohjattavaksi. Oma ajattelu ym. voi alkaa nostaa päätään.
Kaikkiaan, en usko että tuollainen alistuvaksi naiseksi "kääntyminen" on kovin toimivaa.
Mutta mistä ihmeestä löytyisi mies, joka oikeasti ottaisi vastuun ja "miehen roolin" - minusta ongelma on ennemminkin siinä, että olemme piiskanneet miehemme tossukoiksi, ja sitten olemme kyllästyneitä noihin reppanoihin, eikä seksikään maita.
Varmasti löytyy miehiä, jotka oikeasti (myös käytännössä, eikä vain puheissa) haluavat kumppanin, josta on haastetta ja joka pärjää ja on vahva. Suurimpaan osaan kai kuitenkin vetoo jonkinlainen suojeluntarve.
Ehkä miehillä, joilla on isosiskoja, on realistisin suhtautuminen naisiin: he näkevät ja hyväksyvät sekä herkän että pärjäävän puolen? Myös kummpanilta näin toivotaan molempia ominaisuuksia?
"Varmasti löytyy miehiä, jotka oikeasti (myös käytännössä, eikä vain puheissa) haluavat kumppanin, josta on haastetta"
Siis mitä haastetta alistuvassa naisessa on? Vai tarkoitat jotain sellaista vastustelufantasioita, jossa sinä voit päästää naiselliset oikkusi valloilleen ja miehen täytyy jämäkästi pitää nainen kurissa, ettei se oikuttele miten sattuu?
Itselläni muuten on isosisko ja siltä en ole ainakaan mitään herkkää puolta oppinut. Ehkä olisi se pikkusiskokin pitänyt olla, että se suojeluntarve olisi enemmän kehittynyt.
"Mutta mistä ihmeestä löytyisi mies, joka oikeasti ottaisi vastuun ja "miehen roolin" - minusta ongelma on ennemminkin siinä, että olemme piiskanneet miehemme tossukoiksi, ja sitten olemme kyllästyneitä noihin reppanoihin, eikä seksikään maita."
Jumalation, vihdoinkin nainen joka itse ymmärtää että mikä tässä hommassa kusee! Miksei ne kirjoita tästä Cosmossa ja MeNaisissa?
hei preerianainen haluaisin kovasti tavata sinut. olen 45.v mies. tiätäisin varmasti mitä haet.
Noinhan suurin osa naisista oikeasti ajattelee, että jollain hengellisellä tasolla parisuhteessa vallitsisi hiljainen konsensus siitä, miten sukupuolten roolit menevät. Miehet ovat lunnostaan hallitsevampia ja naiset alistuvaisempia. Tästä poikkeavat edustavat niitä gaussin käyrän äärilaitoja. Aika moni kuitenkin liputtaa tasa-arvoa, yhtäläistä valtaa kaikissa asioissa ym. Näkeehän sen, miten tällainen luonnollisten sukupuolisten roolien sotkeminen on vaikuttanut parisuhteisiin. Ihmiset eroavat, perheet hajoavat, lapset kärsivät, eikä kukaan ole enää tyytyväinen. Miehet ovat nysvääjiä tai tyhjäntoimittajia; naiset ovat lihavia, lyhythiuksisia ja näyttävät enemmän rekkalesboilta kuin naisilta. Hyvin menee!
vähän riippuu alistuuko nainen myöskin mielipiteissään. se nimittäin on kammottavaa jos nainen "mielistelee" taikka ei uskalla mielipiteitään ilmaista.
tuohon ajatukseen on alistuva nainen väärä sana entisajan nainen oli kotiäiti huolehti ja rakasti mutta mies oli pää joka sano useimmassa asioissa miten mennään ja huolehti perheen asioista tätäkö haet ajatuksellasi? vai primitiivisempää tosi miestä joka ottaa mitä haluaa ja koska haluaa ilman minkäänlaista vuorovaikutusta,tamä on melkein mahdotonta meidän yhteiskunnassa ja arvoissa
Tavallaan koen samaistuvani ap:n ajatuksiin. Halusin ennen parisuhteen, jossa mies ja minä olisimme täysin tasa-arvoisia ja kummallakin olisi yhtälailla päätösvaltaa eikä kummankaan tarvitsisi muuttaa itseään toisen vuoksi ja molemmat rakastaisivat silti toisiaan.
Nykyisessä tuoreahkossa suhteessani kuitenkin olen huomannut pitäväni siitä, että mies kehoittaa (nimenomaan kehoittaa, ei pakota) minua tekemään asioita toisin tai muuttamaan joitain asioita elämässäni. Esimerkiksi kun olin kolmen viikon ajan ollut erittäin masentuneena eikä mieleni tehnyt muuta kuin maata sängyssä, mies lähes pakotti minut matkustamaan luokseen (asumme eri kaupungeissa) ja vaikka se tuntuikin siinä vaiheessa hieman ärsyttävältä paapomiselta olen hänelle todella kiitollinen siitä, sillä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt minulle vastaavaa. Tavallaan se myös helpotti omaa elämääni kun joku toinen otti ohjat käsiinsä ja se sai minut luottamaan siihen, että mies tietää mikä on hyväksi minulle.
Jostain syystä olen alkanut haluta tehdä kaikenlaisia asioita miehen vuoksi, muunmuassa pudottaa painoani, lopettaa tupakanpolton, kokata hänelle jne vaikkei hän näitä asioita minulta ole pyytänytkään. Haluan vain olla paras mahdollinen nainen, joka miehellä voi olla.
Täytyy nyt vielä sanoa, etten kuitenkaan mielipiteitäni sun muita muuttaisi miehen takia ja me väittelemmekin usein monenlaisista aiheista ihan mielenkiinnosta toisen ajatuksia kohtaan. Ehkä vain pidän siitä, että mies välittää minusta enemmän kuin välitän itsestäni ja hän haluaa nähdä minut mahdollisemman hyvävointisena ja haluaa suojella minua pahuudelta.
>> Jostain syystä olen alkanut haluta tehdä kaikenlaisia asioita miehen vuoksi, muunmuassa pudottaa painoani, lopettaa tupakanpolton, kokata hänelle jne vaikkei hän näitä asioita minulta ole pyytänytkään. Haluan vain olla paras mahdollinen nainen, joka miehellä voi olla.
Tuossa piilee melkoinen vaara. Muutoksia ei tule tehdä _t o i s e n _ v u o k s i _ vaan itsensä ja oman pysyvän hyvinvoinnin vuoksi. On vaarallista elää toisen kautta.
Monikin mm. alkoholismiin kallistuva mies on "lopettanut" juomisen ihastututtuaan naiseen, eli naisen vuoksi ja siten myös alkanut juoda uudestaan tuon samaisen naisen vuoksi kun suhteessa on alkanut ilmetä ongelmia.
Se, että miehesi on kimmokkeena kertomillesi muutoksille ei itsessään ole huono asia, mutta kannattaa sisäistää terveet ja pysyvät elintapamutokset ja päättää pitää niistä kiinni _itsensä_ vuoksi vaikka mitä tapahtuisi, ero miehestä tai muuta vastaavaa.
Toisen vuoksi tehdyt elintapamutokset eivät ole vahvalla ja vakaala pohjalla, kun taas itsensä ja oman ptkän aikajänteen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vuoksi tehdyt muutokset ovat oikealle pohjale rakennettuja.
Itse ainakin arvostan sitä kovasti kun nainen on aloittajan kuvailema. Monet naiset kuvailee haluavansa täydellistä tasa-arvoa, mutta sen näkee että ne on tyytyväisimpiä silloin kun mies vie hommaa (kuten aloituksessa).
Mieheni on tällainen perusmies aika konservatiivisin ajatuksin, niin hyvässä kuin pahassa. Tämä seikka ei kuitenkaan poista tasa-arvoa suhteestamme. Voimme olla omia itsejämme omine piirteinemme. Koen olevani hyvin perinteinen nainen monessa suhteessa mutta alistuvaksi en miellä itseäni koska en sitä ole. Uskon, ettei miehenikään pidä alistuvuudesta koska se jotenkin viittaa saamattomuuteen ja mitäänsanomattomuuteen; vie sinä minä vikisen -asenteeseen.
Olen huomannut, että moni kaipaa henkisesti vahvaa miestä mutta toisaalta ei tykkää liiallisesta määrätietoisuudesta ja toisen mielipiteiden ohittamisesta. Primitiivinen suhde miehen ja naisen välillä on usein tuota yhden mielen ja miehen -toimintaa, jossa naisen tarpeet ja mielipiteet jäävät vaille huomiota, tätäkö haluaisit?
Perinteiset naisen ja miehen roolit voivat hyvin kuulua tasa-arvoiseen parisuhteeseen, alistuneisuus taas ei mielestäni ole tasa-arvoa vaan itsensä väheksyntää ja toisen nostamista jalustalle.
"Primitiivinen suhde miehen ja naisen välillä on usein tuota yhden mielen ja miehen -toimintaa, jossa naisen tarpeet ja mielipiteet jäävät vaille huomiota, tätäkö haluaisit?"
Tästähän ei todellakaan ole kyse, vaan siitä että nainen toivoo miehen "kulkevan edellä". Tottakai miehen pitää ottaa naisen mielipiteet huomioon, mutta monissa asioissa tilanne on se (niin omassa kuin monen tuttavankin parisuhteessa), että nainen nimenomaan odottaa että mies tekee päätöksen molempien puolesta ja silloin miehen pitää se myös tehdä eikä yrittää jotenkin väkisin pyrkiä demokratiaan. Tällaisia ajatuksia muuten monet feministit (sinun kantaasi en tiedä) pitää jotenkin sovinistisina, mutta:
a) tämä asia on biologiaa ja olemassa täysin riippumatta siitä tekevätkö miehet niin tai haluavatko edes tehdä
ja b) femakot tällaisilla naisten tunteita kahlitsevilla näkemyksillään ihan itse aiheuttavat sen että heitä pidetään hörähtäneinä vouhottajina
Primitiivinen parisuhde tarkoittaa primitiivista parisuhdetta. Ja myöskin sitä, että "mies kulkee edellä".
Nykyaikana jokaisessa toimivassa parisuhteessa päätöksenteko on omanlaisensa eikä perustu biologiaan vaan yhteisiin sopimuksiin ja rooleihin. Meillä mies päättää asioista, joista tietää enemmän kuten autonostot, vakuutuksen sun muut. Joistakin asioista päätetään yhdessä ja joistakin minä yksinään. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
En tiedä mitä tarkoittaa feminismi, joten luultavasti en sellainen ole. Myöskin sana femakko on minulle vieras; johtunee siitä, ettei mieheni tuollaista sanoja käytä mutta hänhän onkin perinteinen macho, joka kunnioittaa naisia. Ihana!
Tärkeät päätökset on asia erikseen. Arksisessa elämässä sen sijaan moni nainen toivoo että mies ottaa ohjat: kertoo että milloin lähdetään, minne mennään syömään jne. Eikä mulla ole mitään sitä vastaan että naisella on mielipide, mutta jos nainen ei sano juuta eikä jaata niin silloin mä päätän yksin. Ja voin vakuuttaa että tyttöystäväni on tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Mulla ei oo mitään pakkomiellettä määrätä asioista, mutta kun vaikuttaa siltä että muija toivoo sitä, niin saamansa pitää. Sama juttu on monissa muissakin parisuhteissa. Toki on asioita missä taas kysyn häneltä neuvoa ja annan hänen tehdä päätöksen. Sehän nyt on selvää.
Minä haluaisin myöskin ap:n kuvaileman miehen, tosin myös seksuaalisessa mielessä haluaisin alistua. Ongelma on, ettei sellaista miestä löydy nykypäivänä mistään.
Olen parhaillaan parisuhteessa, missä koen ongelmaksi, että käytännössä elätän miestä. Eli maksan asumisesta jne enemmän, ja minulla on enemmän omaisuutta. Mm. asumme minun omistamassani asunnossa, josta mies pelkää joutuvansa muuttamaan pois, jos hermostun, eli sekin nitistää hänen luonnettaan.
Miksei nykypäivänä enää ole miehiä, jotka toisivat leivän kotiin ja naiset olisivat siellä kotona miestä varten? Haluaisin elää niin, mutta nyt tosiaan minä elätän miestä ja väkisinkin tunnen olevani valta-asemassa. Tämä on todella yleistä myös akateemisessa tuttavapiirissäni.
En tunne ketään pariskuntaa, jossa mies elättäisi naista ja saisi siten luontaisen määräysvallan, vaan kaikilla tuttavillani nainen maksaa elämästä vähintään puolet, usein enemmän kuin mies.
höpö höpö ;-) onhan meitä
kyllä mun tuttavapiirissä on sellasiakin pareja että nainen on akteemisesti koulutettu ja hyvä tuloinen mutta silti hän esim jäänyt kotiin ja mies on hommannut autot talon yms toki mieskin on ihan hyvätuloinen jotta tämä on mahdollista .
voi tuo tilanne huonon itsetunnon omaavalle miehelle olla sitten kuvailemasi.
kyllä varmasti on meitä mieheiä jotka haluasivat perinteisen naisen joka pitäisi kodin siistinä kunnossa ja mies hoitaa miehen työt ja toimeen tulon, toki en ole ikinä kokenut ongelmaksi suhteissani jos nainen käy töissä .
en mä kyllä minkään määräysvallan takia niin tekis ja kyllä mä aiankuuntelen naisenkin mielipiteen mutta jonkun on tietysti aian viimenen sana sanottva jso se on tarpeen että asioita sadaan eteenpäin
Olen itse myöskin akateeminen nainen. Uskon, että monille miehille tämä on kuin punainen vaate, ja joillekin se merkitsee automaattisesti, että naisella on voimakas tahto pyrkiä korkealle ja hamuta valtaa.
Olen itse luonteeltani alistuva. En ole mikään vahva nainen enkä sellaiseksi koskaan tule. Olen herkkä ja toisiin tukeutuva. En halua olla mikään heittopussi, mutta tunnen oloni paljon turvallisemmaksi, jos mies on vahva luonne ja luontainen johtaja. Pidän päämäärätietoisista miehistä. Mielestäni vastakohdat tukevat toisiaan tässäkin mielessä. Mies on "perheen pää" ja nainen kasvattaja, sovittelija ja kuuntelija, joka voi kuitenkin henkisellä tasolla asettua miehen tueksi silloin kun mies on herkillä.
Sisäistän avauksen ajatuksen niin, etä ko. nainen haluaisi voida henkisesti nojautua vastuulliseen, henkisesti vakaaseen ja turvallseen mieheen, kuin laivan kapteeniin, ollen perämiehenä matkalla jonka "päämäärästä" on yhdessä sovittu ja joka vastaa kummankin tapeita.
Tämä ei tarkoita naisen muttumista tahdottomaksi ja ilman mielipiteitä ja omaa tahtoa olevaksi. Kyse on pikemmnkin yhteisestä "elämän projektista" jossa asioista soviaan yhdessä, kemiat ja tarpeet vastaavat toisiaan, mutta jossa mies ottaa vastuullisemman roolin, mies johon nainen voi nojata, varsinkin isommissa linjoisa.
Tutee mieleen tuttavapariskunta. He avioituivat jo nuorina ja nyt heillä on yhteistä matkaa yli 40-vuotta. Mies on maskuliininen, vakaa ja henkisesti vastuuntuntoinen laivan kapteeni ja nainen perämiehenä laivan kannella / ohjaamossa, toimivat hyvin yhdesä toisiaan täydentäen ja toisensa huomioiden. Ovat menneet useampienkin erityisen vaikeiden myrsyjen läpi yhdessä toisiaan tukien ja kasvattaneet monta lasta tasapanoisiksi aikuisiksi, joka ovat jo tahoillaan naimiisa.
Kyse ei ole paremmuudesta tai eriarvoisuudesta vaan saman-erilaisuudesta ja toistensa täydentävyydestä ilman epäterveitä henkisiä valtataisteluita.
tuohon kommentiin että naisen pärjääminen esim urallaan olisi punainen vaate ,niin ehkä se voi olla sellaiselle miehelle jolla on huono itsetunto mut en mä ole koskaan ainankaan niin ajatellut .
olen ollut aikanaan pitkäänkin suhteessa naiseen joka oli johtavssa asemassa mutta seurassani nimen omaan halusi olla pieni hento ja nautti kun oli toisen tahdon alla alistuvana.
Itsekin olen vähän tuollainen, tosin miehen pitäisi sitten oikeasti osata ottaa ne ohjat käsiinsä. Ikävä kyllä sen verran oikukas olen, että miehestä riippuen minusta tulee joko esiin se herttainen ja viaton puoli, tai sitten se manipuloiva narttu.
Ja en minä sittenkään omaa tahtoani menettäisi, enkä alkaisi kenenkään määräiltäväksi, mutta joku joka viime kädessä osaisi sanoa mitä tehdään olisi ihanteellinen. Olisin onnellisempi jos voisin vain pitää kotia enkä käydä töissä, mutta pakko mikä pakko.
Naisten kanssa viihdynkin paremmin sillä heidän kanssaan se huono puoli tulee harvemmin esiin, ainakaan heihin kohdistuen.
..hmm...mielenkiintoista...näissä parisuhteissa mun mielestä menee turhan usein homma valtapeliksi siitä kumpi pääsee niskanpäälle, kumpi on enemmän oikeassa, kumpi on parempi tai viisaampi...
Tuosta muuttumisesta erilaiseksi riippuen millainen se toinen kumppani on pitää paikkansa...
Tärkeintä mielestäni olisi säilyttää kunnioitus sitä toista kohtaan...ymmärtää että se toinen ei välttämättä koe sitä samaa asiaa samalla tavalla kuin minä...osata kuunnella sen toisen näkökanta loppuun asti ja yrittää ymmärtää asia sen kannalta...
Luulen että me kaikki halutaan että saadaan välillä heittäytyä toisen vietäväksi ja välillä että saadaan kokea olevamme "johtajia"... se että kuinka sen toisen määräilyn sitten kokee riippuu karismasta ja luottamuksesta ja ymmärryksestä ylipäänsä...ja tietenkin siitä kunnioituksesta toista kohtaan...
Parasta olis kun sais luontevasti olla oma itsensä miettimättä yhtään omien puheiden ja tekojensa seurauksia....tässä tulee se luottamus...että voi 100% kokea luottavansa toiseen tekee tai sanoo itse mitä tahansa...(älkää nyt ymmärtäkö väärin. mitä tahansa normaaleja juttuja poislukien pettämiset ja tappamiset jne...)
Kaikki me kuitenkin ollaan enemmän tai vähemmän keskeneräisiä...
...rakkaus toista kohtaan sisältää myös tietoisen hyväksymisen antaa toisen tehdä elämässään virheitä mitkä itse on jo kokenut...
Ensimmäistä kertaa elämässäni törmään naiseen, joka on tässä asiassa saman kaltainen kuin itse olen. Tiedän mitä tarkoitat "primitiivisellä, vaistonvaraisella suhteella miehen ja naisen välillä". Haaveilen miehestä, jonka kanssa voisi elää sellaisessa luontaisesti "valtaepäsymmetrisessä" suhteessa, luonnostaan, molempien tahdosta, pakottamatta, siksi että molemmat haluaa sitä.
Itsekin olen siis heteronainen.
no tuskin se suhde muuten onnistuu jos se ei ole molemmille luonnolinen olotila.
ei kait ketään voi pakottaa sellaiseen suhteeseen(jos nyt puhutaan normaali järkisistä ihmisistä) ja ei pidäkkään,´!
minusta tuntuu että ehkä useampi nainen haluasi tälläistä suhdetta sisimmässään ,mutta ei ehkä sitten uskalla koska on ympäristön painetta ja puhutaan paljon tasa--arvosta.
minusta on hvyä jos molemmat tuovat omat vahvuutensa suhteeseen eikä yritetä olla jotain muuta kuin mitä aidosti ollaan .
Media alkoi 70 ja 80 luvulla tekemään ihannemiestä joka korvaa koiran naisen palveliana. On aina kiltti ja tylsä ja pyytää kiltisti seksiä vain kerran viikossa.
Miehen tärkeimmäksi ominaisuudeksi nostettiin kiltteys ja sosiaalisuus.
Naistoimittajat tekivä itselleen lemmikkieläintä ja sitä saa mitä tilaa
Tosimiehestä tehtiin säälittävä vaimon hakkaaja ja epäsosiaalinen narsku.
Nyt sitten miehekkäistä miehistä on pulaa, osa nuoristakin naisista alkavat katsella vanhempia miehiä joilla on lyhyt tuka ja parta ajettu, kroppakin voi olla huippukunnossa. Miksi? nuorten miesten kuuluisi olla komeita ja kropat kunnossa
Vanhojen miesten pitäisi olla ryppyisiä,lihavia,ja rumia. Mutta kun joskus alkaa katsoa nuoria miehiä jotka laahustavat hoitamattoman kuontalon ja heikosti kasvavan parran kanssa huppupäässä ja lökärit jalassa. Niin alkaa naisia ymmärtämään.