Aina vähän väliä tunnen kamalaa kaipuuta lapsen isää kohtaan. Olemme eronneet yli vuosi sitten. Minulla on nykyisin uusi mies, mutta olen miettinyt myös eroa hänestä, sillä lapseni ei luota häneen vieläkään, vaikka olemme asuneet yhdessä jo jonkin aikaa. Mitä onnellisempi lapsi on biologisen isänsä seurassa, sitä suurempaa kaipuuta tunnen itsekin häntä kohtaan. Silloin kun lapsi on isällään, ikävöin sekä lasta että joskus vanhaa parisuhdetta, jolloin olimme kokonainen perhe. Tulemme lapsen isän kanssa ihan hyvin toimeen, en haluaisi pilata välejämme alkamalla puhumaan asiasta sen kummemmin. Ja mitä tulee nykyiseen mieheeni, en rakasta häntä samalla tavalla kuin rakastin joskus lapseni isää, tuntuu, että tunnen välillä enemmän lapsen isää kohtaan kuin nykyistä miestäni..Tämä on niin vaikeaa! Kunpa maailma ei olisi näin julma paikka eikä yhteiskunnissa eroperheet olisi nykypäivää :(
Hirveä kaipuu lapsen isään...
äitijokatekityhmästi
121002
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näinpä
nimenomaan juuri noin!!
Mulla täysin täysin sama tilanne, sillä erolla ettei mulla ole uutta miestä. Oli, mutta jätin sen. Syyksi sanoin sen liiallisen mustasukkaisuuden, vaikka todellisuudessa se syy oli jotain ihan muuta...
sillon vaan en sitä viel itelleni myöntänyt, nyt on ollu jo pakko myöntää koska päässä ei oikein meinaa mitään muuta pyöriä kun vaan että mitä jos mitä jos mitä jos se homma lasten isän kanssa ois toiminut sittenkin.
Musta ei ole uuteen suhteeseen, ei niin pitkään kun tunteita exää kohtaan vielä on. Mut jotenkin asian ajattelen näin, että jos meidän ois tarkotus palata yhteen niin me varmaan oltais palattu jo
SE on niin surullista, kun nykyään yhä useampi perhe hajoaa. Tietenkin siihen on omat syynsä ja lasten takia ei kannata koskaan jatkaa suhdetta, siis sillä että perhe olisi koossa siksi, että lapsilla olisi hyvä olla. Mutta tyhmästi kun tein, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Uuden miehen kanssa olen huomannut, että jokaisesta miehestä löytyy ne samat "viat", ettei ehkä lapsen isä sittenkään ollut sen kummempi mieheksi kuin muutkaan. Loppujen lopuksi ihan hyvä mies pienine vikoineen. Harmi vaan, että hänellä tuntuu vientiä riittävän ja itse taas olen piakkoin eroamassa nykyisestä suhteestani, koska en pysty tuntemaan samalla tavalla uutta miestä kohtaan kuin lapsen isää. Yksin ollessa ehkä asiat järkeytyy mielessä, mutta en silti usko, että yhteen palaamme, vaikka mieli tekisikin ja kovasti.
Kun erottiin, niin minulla oli yksi pyyntö exälle. Mikäli alkaa joskus mietityttämään juuri tällaiset asiat, niin keskustellaan niistä avoimesti yhdessä, sillä eromme yksi syy oli avoimen kommunikoinnin puute.
Elän uudessa ihan hyvässä suhteessä, mutta hetkittäin se tunne kun perhe ei ole koossa enää koskaan saa aikaan syvän tuskan rinnassa!
Montako kertaa se ero tehdään pikaistuksissa, vaikka sanotaankin sitä mietityn kauan. On vain ollut oma pää sekaisin, toivonut kuuta taivaalta, jota kukaan ei kuitenkaan saa.
Eron jälkeen on useiimiten mahdotonta palata entiseen, on todella särkynyt kaikki. Kannattaisiko laske vaikka tuhanteen aina kun rupeaa se oma itsekkyys riivaamaan.
Minä kun erosin niin sen jälkeen en ole edes ajtellut pahemmasti exääni ja en ole liioin koskaan kaivannut takaisin siihen suhteeseen. Joten kun eroaa niin pitää harkita tarkoin MIKSI, sama asia kun menee yksiin jonkun kanssa taas perusteellinen harkinta ja kysymys MIKSI
Ihan hyvä pointti. Olen monesti tuota miettinytkin, siis että kun oli selvät perusteet itselle että MIKSI jätin..Ja yritän palauttaa sen mieleeni aina kun alkaa janottaa..nykyisin se ei vain onnistu..Mitä vähemmän ollaan tekemisissä niin sitä vähemmän se janottaakaan. Mutta tehty mikä tehty, toivottavasti tämä parin vuoden päästä on jo historiaa (siis että vanha suola janottaa). Ero oli pitkään mietitty, jo puolta vuotta aikasemmin olin alkanut miettimään eroamista. Harmittaa vain, olimme ehkä molemmat omalla tavallamme itsekkäitä silloin, en tiedä olisiko asiat nytkään toisin, mutta tuskin koskaan enää palaamme yhteen, hänellä kun ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan.
Tuota noin... Taidat olla aika nuori?
"Ero oli pitkään mietitty, jo puolta vuotta aikasemmin olin alkanut miettimään..."
Puoli vuotta ei ole pitkä aika.
Kuinkas pitkään sitten on "jonkin aikaa", jonka olet asunut uuden miehesi kanssa yhdessä? Muutama kuukausi, jos vertaa edelliseen...? Siinä ajassa ei ihmeitä tapahdu.
Kauanko olitte yhdessä exäsi kanssa?
Mulla meni monta vuotta tajuta minkä virheen tein. Oltiin liian nuoria ja ruoho ei todellakaan ole vihreämpää muualla. Lapsethan tästä on kärsinyt, vanhemmiten olen ajatellut, että olisi pitänyt kestää ne riidat ja huonommat ajat niin olisi varmaan seesteisyyskin koittanut taas. Myötä ja vastoinkäymisissä niinhän se on. Monet vanhat parit sanoo, että on ollut vaikeaa välillä se on vain kestetty yli. Ei pitäisi luovuttaa niin helpolla, mutta myöhäistä se nyt on. Tuntuu vaan, et eksän kanssa tuun paremmin toimeen, kuin nykyisen kanssa ja osaan taas arvostaa hänen hyviä puoliaan.
Faktahan on se et tosi monen kanssa tulee ongelmia mut tässä nykyisessä itsekkäässä maailmassa vaan ensin ajellaan itseään ja sitä omaa napaa ja sit todetaan et kasvettiin erilleen tai muuta.. Mut se johtuu vaan siitä ku ei haluta elää yhessä ja ajatella ensin toisen parasta.. :)
Mutta tuostahan se onkin sitten hyvä jatkaa eteenpäin. Hyvät välit lastesi isäänhän ovat vain hyvä asia, joka kannattaa käyttää lasten edun takia hyväksi jatkossa. Asialliset välit, joissa kumpikin kunnioittaa toista vanhempana ja toisaalta kunnioittaa myös toisen yksityisyyttä omaan elämään. Lapset kärsivät vanhempiensa huonoista väleistä, olivat vanhemmat sitten saman katon alla tai eivät.
Jokainen ihmissuhde on erilainen. Tunteetkin ovat erilaisia.
Jos olette eronneet vasta yli vuosi sitten, et ole asunut uuden miehesi kanssa kuin ehkä vuoden. Mitä siis tarkoitat, ettei lapsesi luota mieheesi? Anna heille aikaa! Ei lapsi etsi siitä miehestä isää, hänellä on jo. Sinä olet lapselle tärkeämpi henkilö kuin miehesi. Uusi miehesi on vain uusi aikuinen lapsellesi.
Ette te kai turhaan eronneet? Varo, aika kultaa muistot. Samat ongelmat tulevat eteenne, jos lähdet sille tielle. Kun exäsi löytää uuden naisen, tunteesi pomppaavat vielä korkeammalle - me ihmiset vaan ollaan sellaisia, omistavia.
Ehkä ongelmasi onkin se, ettet uskalla jäädä yksin. Kun huomaat, ettei nykyinen mies ole sinulle rakas, luulet että entisesi olisi sitä sinulle niin kuin joskus alkuaikoina, joskus kauan sitten. Ymmärrä, ettei menneeseen ole paluuta. Ei taida noista kumpikaan olla sinulle hyväksi. Jospa ottaisit eron siitä nykyisestä josta et pidä, antaisit ajan kulua ja sitten joskus kun et tarvitse enää laastarisuhdetta, löydät jotain parempaa.
Lyhyesti vielä: et saa takaisin sitä mitä oli, vaikka palaisit exäsi kanssa yhteen. Todennäköisesti tulet vaan pettymään karvaasti haaveissasi.