niin vain huomasin sen olevan.Ei munaa olla kunnon mies ja olla asioista mieltä. Jos kysyn mielipidettä, saan sen ikuisuuden päästä tai en ollenkaan. Yhteen muutettiin ja mentiin kihloihin. Asun hänen talossaan, uusioperheessä. Miten tästä pääsee pois? Mitä seuraa.Lasku perässä...
Nössö mies
copa
8412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lähde menemään vaan. se on joku tyypillinen mörökölli.
Niin on...kaikki olis hyvin, jos uusioperhe ja taustalla appivanhemmat ei kiusais. len kait tarkoitettu yksin elämään. Minussakin on vikaa.Olen sosiaalinen ja mielikuvitusrikas..se ärsyttää miestä. En voi mitään sille, että minulle jutellaan ja tykätään minusta, tuntemattomatkin.
olen sanonut miehelle, että olen tälläinen ja muuksi en kovin paljon voi muuttua.Ei toisen mieliksi voi elää, se alkaa ahdistaa.
Pelkään, että teen virhe ratkaisun jos lähden. Menetän kuitenkin jotain suurta ja sellasta, jota en koskaan saa takaisin.
Hei, olen nykyaikainen tasa-arvoinen pehmo mies.
onko sinulla lapsia? oletko lasten kanssa kaveri? Tässä klikkaa se, että vanhemman kuuluu olla vanhempi, ei kaveri lapselle. Kaverit pitää hankkia aikuisten joukosta.
Minua on tässä perheessä uhattu veitsellä (!?), sanottu miten kaikki oli paxremmin ennen minua, ja pilkattu monin tavoin...siis 16v saa tehdä tällästä ja minun on syy.
On kumma, että tähän asti olen tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen. Alkaa mielenterveys kohta horjua. Näytänkin joltain luustalta, entinen iloinen ilme hävinnyt. En jaksa iloita mistään, en edes työssä menestymisestä.
Yksin oli yksinäistä, ja kun tapasin miehen, kaikki oli jotenkin hyvin. Koin erään katastrofin, mutta selvisin siitä. Jatkoimme ja sitten alkoi ongelmat. Nyt ajattelen, että kun tutustuu appivanhempiin, selviää hyvin paljon asioita.
Miten tästä pääsee pois? ... Hommaat itsellesi uuden asunnon, varaat jonkin kokoisen auton, kuljetat henkiölkohtaiset tavarasi ja muut mukanasi aikoineen tuomasi tavarat uuteen asuntoon. Lasku puolesta en osaa sanoa. Mistä hän voisi sinua laskuttaa.
Mutta hoida lähtösi asiallisesti uusioperheen lapsiin nähden (onko he siis miehen vai sinun?). Lasten tilanne tämmöisissä tilanteissa minua säälittää aina eniten. Olivat sitten minkäikäisiä tahansa.
Ei ole omia lapsia. Miehen lapset on kait nähneet tulemisia ja menemisiä, ja odottavat kait, koska minä luovutan. Tosin ovat isoja, teini-ikäsiä.
Poika ei oel koskaan minua hyväksynyt, en tiedä miksi.
Sen tiedän , että lakimiestä on mies joskus käyttänyt avoerosta lasten äitiin. Pelottavaa. Olenko itse liian itsenäinen.
Täällä ei ole minulla mitään yksityisyyttä, kaikki menee appivanhemmille ja poijan kanssa riitaa. olen koittanut ymmärtää teinipoikaa, vaan ehkä oon kalkkis jo. Tuntuu, että kaikki ovat miekat ojossa minua kohti.Poika on tabu, kotona elää kuin hotellissa. Vaan en ole sen hotellin kerrossiivooja. Omat on jo työelämässä. Mut taitaa isäkin olla vielä jämähtänyt johonkin vaiheeseen, kuulostaa joskus ihan omalta pojaltaan. Hmm, jotkut ei kasva koskaan aikuisiksi.
Vappukin meni ja sain kuulla eilen kunniani, kun muutin suunnitelmia. kahden erilaisen ihmisen elämän yhdistäminen on vaikeaa. taidan olla loppuelämäni yksin.
Mies on kiltti ja kaikkee, mutta arvostelee minua aina jos moitin poikaa. En jaksa tätä, työkin on jo vaativaa. Jos jään yksin, olen todella yksin.
Oletteko harkinneet pariterapiaan menoa? Tässä tunnut nyt haluavan eron appivanhemmista ja murrosikäisestä pojasta. Selkeästi ja rauhallisesti kerro miehelle, että joko muutat oman katon alle tai teidän on keskusteltava ammatti-pariterapeutin avulla seikoista, jotka eivät muuten ole käsiteltävissä.
Ota rauhallisesti ja mieti asia uudestaan positiivisessa hengessä. Ehdota miehelle, että jatkatte seurustelua siten, että asut omassa asunnossa. Sehän ratkaisisi kaikki ongelmat, eukö, appivanhemmat eivät kyylää eikä poika pääse hyppimään nenälle, ja mieheen voit säilyttää suhteen, parempana kuin ennen.
Yhteenmuutto oli varmaan virhe. Jos oma mielenterveys ei kestä nykymenoa, muutat erilleen mutta välejä mieheen ei kukaan pakota katkaisemaan. Ja mies voi tilata siivouspalvelun kotiinsa, omia ja teinien sotkuja hoitamaan : )
tätä ole jo ehdottanut. Se tuntuu vain kuin olisin epäonnistunut todella pahasti. olen itselleni vihainen, että olin niin lyhytnäköinén. oma yhteinen koti oli haaveeni ja se liukuu pois enemmän vaan.Me kumpikin alusta alkaen haluttiin, että on joku jonka viereen illalla mennä nukkumaan, ei tarvii yksin nukkua.
Ajatuserossa asumisesta tekee surulliseksi, itken sen vuoksi. Muuta vaihtoehtoa ei ole.esta, mistä ei pitäisi.
niin, terapia ei auta. Täällä päättää teini asioista ja sitä ei enää voi muuttaa, en varsinkaan minä, sivullinen. Joskus yli puoli vuotta sitten puhuin perheterapiasta, kun en ollut uponnut tähän suohon vielä niin pahasti. Nyt haluan vaan pois.
ja miehen tunteista en ole enää varma, Syyttää minua mun mielestä sellas