Olen seurustellut jo reilut neljä vuotta poikaystäväni kanssa (olemme molemmat parikymppisiä). Meillä menee ihan hyvin, välillä on aina alamäkiä. Olen jo jonkin aikaa toivonut, että menisimme kihloihin ja olemme tästä puhuneet. Poikaystäväni kuitenkin pelkää sitoutumista ja ei halua "vielä vuosiin" mennä kihloihin.
Asumme nyt väliaikaisesti eri paikkakunnilla ja emme näe kovin usein. Olen ollut tekemisissä erään hänen ystävänsä kanssa usein. Näemme yleensä viikottain, joskus jopa useammin. Olen huomannut, että välitän hänestä enemmän kerta kerralta. Tätä on jatkunut jo vuoden, ellei enemmän. Olemme vain ystäviä, mutta hänestä on tullut nykyään enemmän minun kuin poikaystäväni ystävä.
Välillä olen yrittänyt pitää taukoa hänen näkemisessään ja olla ajattelematta häntä, mutta se on mahdotonta. Hänestä on tullut tärkeä osa elämääni. Myönnän, että olen kiinnostunut hänestä enkä aivan vähänkään. Haluaisin hänestä enemmän, mutta samalla pilaisin hienon ystävyyden. En halua riskeerata sitä. Silti kuvittelisin olevani onnellisempi hänen kanssaan.
En tiedä mitä teen. Pelkään, että kuihdun nykyisessä suhteessani. Odotan, että sitoutuisimme, mutta samalla ajatukseni juoksevat muualla. En osaa ajatella, mitä poikaystäväni kaveri ajattelee minusta, jos hän tietäisi minun haluavan hänestä enemmän tai jos eroaisin nykyisestä kumppanistani hänen vuoksensa.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Kuvaukseni oli aika ympäripyöreä, mutta jos joku osaisi kommentoida jotain, mikä selventäisi ajatuksiani, niin iso kiitos.
Asumme nyt väliaikaisesti eri paikkakunnilla ja emme näe kovin usein. Olen ollut tekemisissä erään hänen ystävänsä kanssa usein. Näemme yleensä viikottain, joskus jopa useammin. Olen huomannut, että välitän hänestä enemmän kerta kerralta. Tätä on jatkunut jo vuoden, ellei enemmän. Olemme vain ystäviä, mutta hänestä on tullut nykyään enemmän minun kuin poikaystäväni ystävä.
Välillä olen yrittänyt pitää taukoa hänen näkemisessään ja olla ajattelematta häntä, mutta se on mahdotonta. Hänestä on tullut tärkeä osa elämääni. Myönnän, että olen kiinnostunut hänestä enkä aivan vähänkään. Haluaisin hänestä enemmän, mutta samalla pilaisin hienon ystävyyden. En halua riskeerata sitä. Silti kuvittelisin olevani onnellisempi hänen kanssaan.
En tiedä mitä teen. Pelkään, että kuihdun nykyisessä suhteessani. Odotan, että sitoutuisimme, mutta samalla ajatukseni juoksevat muualla. En osaa ajatella, mitä poikaystäväni kaveri ajattelee minusta, jos hän tietäisi minun haluavan hänestä enemmän tai jos eroaisin nykyisestä kumppanistani hänen vuoksensa.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Kuvaukseni oli aika ympäripyöreä, mutta jos joku osaisi kommentoida jotain, mikä selventäisi ajatuksiani, niin iso kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvaamasi tilanne voi olla Täysin samankaltainen, vaikkei poikaystäväsi pelkäisi sitoutumista ja olisitte jo naimisissakin! Yhdessäasuminen, kihlaus eikä naimisiinmenokaan estä ketään ihastumasta tai rakastumastakaan toiseen.
Se ystävä vastaa nyt enemmän sinun henkilökohtaisiin tarpeisiisi kuin poissaoleva poikakaverisi, ei sen kummempaa.
Sinulla on tarve sitoutua ihan konkreettisestikin ja viettää aikaa toisen ihmisen seurassa, mutta siippasi on fyysisestikin liian kaukana pystyäkseen vastaamaan tarpeisiisi. Hänellä on ehkä kokonaan erilainen käsityskin sitoutumisesta kuin sinulla.
Ongelma on yksin sinun, jos poikakaverisi ei tiedä miten kovasti sinä todellisuudessa kaipaatkaan seuraa ja ihmistä vierellesi. Hän on tietämättömänä täysin syytön tilanteen kehittymiseen tuohon pisteeseen.
Jos taas hänkin tietää tilanteesi ja karkaa tietoisesti kauemmas kun tuntee oman olonsa liian tukalaksi, niin sitten teidän pitäisi kyllä nostaa asia pöydälle ja jutella yhdessä siitä mitä te (yksilöinä) parisuhteeltanne haluatte.
Se olisi aikuista toimintaa se. Lapsellista on vaan yllättää kaikki ja särkeä toistenkin kuvitelmat pelkästään omat tarpeensa huomioon ottaen.