Miksei naiset kehu miehiään

Kyllä mä ainaki poikaystävää sillon tällön kehun.

huomaamisista, auttamisesta (vaikka jonkun tietokonejutun kanssa tms), ja sanoa välillä, miten kiitollinen olen, että olemme saaneet tavata.
Saatan myös sanoa, että tuo paita/väri sopii sulle hyvin. Sulla on ihanan tuuhea tukka ja leikillä koputella välillä "kivikovaa" hauista. (mieheni ei käy salilla tms, mutta on toki perusvahva)
Sanon miestäni ihanaksi, hauskaksi ja hyväntuoksuiseksi. Kehun ja kiitän, kun hän on valmistanut hyvää ruokaa. Ja sanon, kiva kun täällä on tiskattu yms. Ja kiva tulla kotiin, kun sä oot täällä.
Hän samoin muistaa välillä kehua luonteenpiirteitäni ja ulkonäköäni.

Jokainen voi aloittaa vaikka tänään, ja toisen kehuminen (teen ainakin itse tätä myös ystävilleni...kerron, mitä ihailen, arvostan heissä jne)
saa aikaan ilmapiirin, jossa muistaa aina välillä ilahduttaa kehuilla.

No harvoin tulee juu kehuttua, mutta eipä kyllä kehu mieskään minua. Ei minua itseasiassa ole koskaan kenenkään kanssa mitenkään jatkuvasti kehuttu (jos koskaan) enkä ole moista edes odottanut. Semmoista yleistä tietoa....

Minä ainakin kehun poikaystävääni. Viimeksi viime viikonloppuna kehuin miten seksikkäältä hän näyttää autoa ajaessaan ;D.

Mutta kun ihan oikeasti: On monia miehiä, jotka eivät kehu kumppaniaan, ulkonäöstä tai muustakaan. Ja samalla tavalla on myös tuollaisia naisia. Se on kyllä tullut monesti palstoilla esiin, että toivottaisiin miesten kehuvan enempi, mutta tämähän ei tarkoita että niin miehet tekisivät. Eli jos toiveissasi on oikeaa pohdintaa tuosta, niin mielestäni on tunnistettava se seikka, että ei se mene niin, että naiset ei kehu ja miehet kehuu jatkuvasti. Koska muuten keskustelu jää pyörimään tuon ympärillä ja me ihmisethän emme vieläkään ole noin mustavalkoisesti jaoteltavissa.

Itse mietin lieneekö kyseessä jonkinlainen vuosien saatossa tapahtuva tylsistyminen, ei tajuta että se toinen voisi haluta kuulla kehuja ulkonäöstäänkin vaikka ne silloin vuonna käpy ja nakki jo toistettiinkin.

Omalla kohdallani täällä aika tasavertaisesti ja paljon huomioidaan ne hienot puolet toisissamme. Kyllä mä joka aamu ihmettelen ääneen miten komea puoliso mulla on. Ihailen poskipäitä, vatsaa, kylkiä, silmien väriä. Ja peppua kun boxereissa tallustelee illalla. Eli kehun näistä kyllä ja usein. Ja myös mies kehuu. Mutta kyllä ehkä vuosien saatossa ja ihmistä paremmin tuntiessa ne suurimmat arvostuksenaiheet ovat sen ympärillä millainen ihminen hän on. Puolisona, isänä sekä muuten omana persoonanaan. Kunnioitan häntä ihmisenä suuresti. Mietin, että kuinkakohan se ulkonäöstä kehuminen oikeasti lohduttaa ja kohentaa tilannetta, jos muuten ei koe olevansa arvostettu ja saa siitä kehuja. Se olisi minusta vieläkin huolestuttavampaa. Näin OT:na.

..saa sovinistin ja raiskarin leiman, jos menee kehumaan edes omaa puolisoaan..

Mä kyllä kehun aina miestäni aina, kun siihen on aihetta. Mies taas ei kehu mua lähes koskaan.

Ei minuakaan vaimo kehu komeaksi eikä muutenkaan. Kiittää kyllä toisinaan jostakin.

Olen tullut siihen tulokseen, että minun ulkonäössäni ei ole mitään kehuttavaa. Joskus herkällä hetkellä vaimo saattaa sanoa olevani komea mutta tätä tapahtuu ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.

Itse kehun vaimoani nätiksi ja ihanaksi luonteeksi joka päivä.

mä kyllä kehun miestäni päivittäin erilaisista asioista. olis vaan kiva itsekin kuulla niitä kehuja joskus mieheltäni... tulee muuten vähän sellainen fiilis, että onko mun mies ainoa ihana ja seksikäs ja hyvännäköinen ja hauska yms. tässä suhteessa... :/

Mun mies on ainakin valmiiksi niin itserakas, ettei tulisi edes mieleenkään heittää vettä enempää kiukaalle!
Ei voi kuin ihmetellä, miten voi niin narsisti ollakkin, että ihan naurattaa sen
viipyilyt peilin edessä kiharoitaan kampaamassa ja ihastellessa omia lihaksiaan..
Vielä tuota kehumaan, saatana...!

Kehun poikaystävääni paljon. :) Sekin kehuu mua aikas paljon, mutta ehkä mä vien kuitenkin voiton ja kehun enemmän. :D Kyllä olisi meno ihan erilaista, jos ei kehuttaisi ja toisten hyviä ominaisuuksia huomioitaisi.

Yleisesti tiedossa, että miehet kehuu naisia jatkuvasti kaikesta? :D :D :D Missä maailmassa sinä elät?

Kehun kyllä miestäni. Hänen sen sijaan on vaikea pukea sekä positiivisia että negatiivisia huomioitaan sanoiksi, joten kehuja ei kyllä tipu. "Kehut" ja arvostus näkyy sitten hänen teoissaan, kun osaa katsoa :)

Mutta kysymykseesi, mistä kehumattomuus johtuu... luulen, että puolin ja toisin joko siitä että ei ole oppinut tekemään ääneen posiitivisia huomioita (omien vanhempien, erityisesti samaa sukupuolta olevan vanhemman, antama malli) tai sitten se, ettei näe tarvetta/hyötyä moisesta, eli ei esim. huomaa sitä että toinen joskus kaipaa kehuvaa kommenttia tai ilahtuu sellaisesta. Moni ehkä ajattelee, että kun sitä toista rakastaa ja hänen kanssaa elämänsä jakaa, niin sen itsessään pitäisi riittää viestiksi, että se toinen osapuoli kovasti viehättää ja miellyttää - ilman, että sitä tarvitsisi sanoiksi pukea enää sen jälkeen kun ehkä suhteen alkuvaiheessa ne ihastelut on hoidettu. Ei sillä, että se minusta olisi oikea tapa, mutta tätä selitystä ainakin tarjoavat monet, jotka eivät ole tottuneet toistelemaan ääneen "minä rakastan sinua" - tyyliin tietäähän sen, kun tässä kerran ollaan, ja silloi 1998 sen sanoinkin ;)

Mä kyllä kehun välillä. Mies joskus alkuaikoina kehui, mutta nykyään ei melkeen koskaan. Sanoo rakastavansa ehkä puolen vuoden välein, mutta se riittää ku nään muuten että välittää ja rakastaa. Ois kyllä toki kiva kuulla välillä kehuja esim ulkonäöstä.

Ei mun mielestä pitäisi lähteä yleistämään, että "miehet kehuu ja naiset ei".
Kyllähän ne miehet usein kehuu suhteen alkuvaiheessa ihan lämpimikseenkin, mutta sitten ku tyttöystävä on ns. haavissa niin eipä sitä enää jaksetakaan, edes aiheesta.
Mä kyllä kehun mun miestä aika usein, koska hän jaksaa edelleenkin ihastuttaa minua :) Mutta hän ei kehu juuri koskaan, koska mä kuulemma ylpistyisin liiaksi. Mikä kyllä musta on aika hanurista, koska kyllähän ne kauniit sanat aina mieltä lämmittää.

Kyllä minä ainakin miestäni kehun ja kiitän

Uni- ja haavekuvia. Herää.

Itse sanon poikaystävääni enemmän ihanaksi kuin hän minua. Hän kehuu enemmän ulkonäköäni kuin minä hänen. Mun mielestä esim. ihanaksi sanominenkin on kehumista, onhan se! Kyllä jopa mielummin haluaisin hänen useammin sanovan minua ihanaksi tms. kuin hyvännäköiseksi, koska mielestäni sillä on enemmän arvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän ikinä sanoisi ihanaksi tai etten minä koskaan kehuisi hänen ulkonäköään.

Kovin on paljon hiljaa olijoita ja jopa kehujia. Mihin unohtui se arkisempi tyyppi, eli nalkuttavat puolisot? Omani osaa ainakin erinomaisen hyvin juurikin sen puolen. Siis ihan henkilökohtaisistakin asioista eikä vain joistain lattioilla lojuvista sukista / tms.

Kyllä mä kehun kihlattuni ulkonäköä. Joskus tuntuu kuin yhä uudelleen hoksaisin miten pehmeät ja hyvän muotoiset lihakset hänellä vaikka on, ja se kehu tulee kyllä ihan spontaanisti. Tai käyn puristamassa pyllystä kun hän joskus harvoin on pelkissä alkkareissa. Pitkät silmäripsensäkin jaksaa viehättää :)

(Tietysti me puhutaan muistakin asioista kuin hänen ulkonäöstään, mutta kun kerran kysymys koski sitä, niin tässäpä vastaukseni...)

Minä ainakin päivittäin kehun kultaani :)

koskaan ei vaimo kehu. mä kehun sen seksikkyyttä kyllä muutenki ku vuotees

tämän keskustelun perusteella Suomessa on monin kerroin enemmän lihaksikkaita ja harteikkaita miehiä kuin mitä katukuvasta voisi koskaan päätellä.

Asia on tulkittava muista ilmentymistä!

Jos lskisin %:ssa ulkolaisten naisten minulle osoittamat kehut niin luku olisi käsittämättömän korkea.
Liittynee muiden avoimempaan asenteeseen ja kulttuuriin?
Eivät ehkä ole aina kovin tosissaan vaan kohteliaita.

Ulkolaisen naisen meihin kohdistama kehu on kaksitahoista.
Osa kohdistuu suomalaisten miesten luonteenpiirteisiin. Eniten luotettavuuteen.

Kyllä yksilötasollakin tunnustusta tulee.
Esimerkiksi salilla jenkkinainen, personal trainer, vilkaistessaan ohikävellessään maastavetoani, totesi myöhemmin minun olevan mahdottoman vahvan.
67v / 180kg, ei sen kummempaa.
Yksikään suomalainen ei ole sanonut mitään vastaavaa, selvin päin.
Ja harvempi hiprakassakaan..
En tarkoita salilla vaan esimerkiksi altaalla koska harrastukseni kyllä näkyy hahmossani.

Vaimoni ei ole kehunut minua koskaan vaan asia on ollut tulkittavissa hänen mielialoistaan ja muustakin.

Minä kehun, sanon joka päivä miehelleni että hän on komea.

Miksi kehua, jos ei ole mitään kehuttavaa? Tai jos toinenkaan ei ikinä kehu? Päinvastoin, arvostelua, arviointia ja nälvintää tulee sellaisistakin asioista, joista tervejärkinen, rakastava, normaali-ihminen ei huomauttelisi. Sitä saa, mitä tilaa.

Minä olen aina kehunut miestä esim miehen hartioita, söpöä pientä kaljamahaa, kauniita silmiä, "sitä" jne. Silti miehiltä en ole koskaan saanut juurikaan kehuja. En ole kaunotar, mutta minusta ei olisi liikaa vaadittu, että mies keksisi jotakin, mistä hän tykkää minussa (kauniit hiukset, seksikäs pylly tms.).

Itse olen ottanut sen linjan, että jos ei kehuja tipu, niin en minäkään viitsi toisen itserakkautta ruokkia. Tässä suhteessa olen nuuka eli aikani jakelen kiitoksia ja kehuja, mutta jos en saa vastakaikua, niin lopetan kehumiset.

Nyt olen taas vaihteesta sinkkuna:(

Olen itse kokemuksesta päättänyt, että olen kehuissani säästäväinen, mutta komennoissani ja arvosteluissani antelias. Muuten niillä nousee kusi päähän niin herkästi, sitten jo lennetään muualle.

Voisiko se ollakin niin, että ne hyvät sanat ruokkivat samalla tavalla kuin hymy saa aikaan hymyn??? Omaa suhdettani kun mietin, niin alkuajoista asti olemme toisiamme huomioineet, suukottaneet ja halailleet. Nytkin lapsen synttäreitä järjestettäessäni mies siivosi pyynnöstäni. Minä taas hääräsin keittiössä leipomassa. Mies kävi välillä suukottamassa minua niskaan ja välillä halattiin ja suukotin häntä kiitokseksi ja taas jatkettiin askareitamme tahoillamme...Umpiväsyneitä molemmat, mutta se läheisyys ja huomioiminen sai meidät jaksamaan. Kun antaa, myös saa... eikä se halaus, suukko tai kiva sananen saa toista ylpistymään.