Olen suht tuoreessa parisuhteessa, sellaisessa joka on vielä hieman "vaiheessa".
Miesystäväni on kiltti, avulias mukava ihminen mutta hänella on ilmennyt melko vakava ongelma alkoholin suhteen.
Hän on hakenut ja hakee edelleen apua ongelmaansa, mutta en ole varma hänen motiiveistaan hoidon suhteen. Epäilen että hän vaan joisi jos minua ei olisi ja tavallaan minut pitääkseen käy siellä hoidoissa.
En tiennyt suhteen alussa tästä viinaongelmasta, hän salasi sen minulta aika taitavasti. Pidin hänen alkon käyttöään kohtuullisena, mutta totuus paljastui vähän aikaa sitten.
Puhuin asiasta ja silloin hän meni hoitoon.
Itse haluaisin silloin tällöin ottaa vaikka pari lasia viiniä tai käydä joskus kapakassa, mutta en mene koska pelkään että se laukaisee hänessä juomaputken. Koen että hänen ongelmansa rajoittaa minua.
Toinen ongelma tuli siitä kun en halunnut seksiä heti, vaan ajattelin ensin tutustua paremmin jne. Miesystäväni kuitenkin "vonkaili" ja antoi ymmärtää että hän kovasti kärsii siitä ettei saa seksiä. Nyt tilanne on se että halut ovat kateissa juuri tuon painostuksen takia.
Ja on siihen muitakin syitä, esim. hygienia, en osaa nätisti sanoa että huolehtisi hieman paremmin puhtaudestaan. Haisee hielle, ei hoida hampaitaan jne.
Kummallista on kuitenkin se että tykkää pukeutua siististi, mutta ei käy pesulla riittävän usein. Miten aikuiselle ihmiselle tuostakin sanoisi hienovaraisesti...
Nyt en enää ole kartalla mitä tehdä. Pidän miehestä paljon ja hänessä on luonteensa puolesta paljon hyvää, pitää luonnossa liikkumisesta ja on huumoriltaan ihan ookoo tyyppi.
Jotenkin tunne häntä kohtaan on enemmän ystävyyttä, epäröin kovasti näiden edellä olevien syidenkin takia, onko tätä järkeä jatkaa.
Pari kertaa miesystäväni on jäänyt kiinni salaa tissuttelusta, vaikka on väittänyt olleensa selvinpäin. Inhottaa tuo salailukin, ei ainakaan luottamusta herätä.
Olen kyllä selvillä siitä miten vaikeaa alkoholistin kanssa elämä on, en vain ihan heti tätä ongelmaa huomannut ja hänen mentyään mukisematta hoitoon, en kiltteyttäni kai häntä halunnut jättääkään siihen paikkaan.
Meillä on nyt senkaltainen sopimus että olemme ikäänkuin vain ystäviä, ainakin niin kauan kun hän selvittää omat ongelmansa.
Voiko tälläinen ylipäätänsä toimia ollenkaan?
Pitäisikö lopettaa koko homma, pelkään että olen ottanut liian ison urakan harteilleni. Olen jo sen ikäinen että haluaisin suhteen joka olisi lähtökohdiltaan helpompi.
Löytyykö mielipiteitä, ajatuksia,kokemuksia vastaavasta. Mielellään lukisin muidenkin mietteitä, oma polla on nyt senverran ristiriitaisessa tilassa.
Miesystäväni on kiltti, avulias mukava ihminen mutta hänella on ilmennyt melko vakava ongelma alkoholin suhteen.
Hän on hakenut ja hakee edelleen apua ongelmaansa, mutta en ole varma hänen motiiveistaan hoidon suhteen. Epäilen että hän vaan joisi jos minua ei olisi ja tavallaan minut pitääkseen käy siellä hoidoissa.
En tiennyt suhteen alussa tästä viinaongelmasta, hän salasi sen minulta aika taitavasti. Pidin hänen alkon käyttöään kohtuullisena, mutta totuus paljastui vähän aikaa sitten.
Puhuin asiasta ja silloin hän meni hoitoon.
Itse haluaisin silloin tällöin ottaa vaikka pari lasia viiniä tai käydä joskus kapakassa, mutta en mene koska pelkään että se laukaisee hänessä juomaputken. Koen että hänen ongelmansa rajoittaa minua.
Toinen ongelma tuli siitä kun en halunnut seksiä heti, vaan ajattelin ensin tutustua paremmin jne. Miesystäväni kuitenkin "vonkaili" ja antoi ymmärtää että hän kovasti kärsii siitä ettei saa seksiä. Nyt tilanne on se että halut ovat kateissa juuri tuon painostuksen takia.
Ja on siihen muitakin syitä, esim. hygienia, en osaa nätisti sanoa että huolehtisi hieman paremmin puhtaudestaan. Haisee hielle, ei hoida hampaitaan jne.
Kummallista on kuitenkin se että tykkää pukeutua siististi, mutta ei käy pesulla riittävän usein. Miten aikuiselle ihmiselle tuostakin sanoisi hienovaraisesti...
Nyt en enää ole kartalla mitä tehdä. Pidän miehestä paljon ja hänessä on luonteensa puolesta paljon hyvää, pitää luonnossa liikkumisesta ja on huumoriltaan ihan ookoo tyyppi.
Jotenkin tunne häntä kohtaan on enemmän ystävyyttä, epäröin kovasti näiden edellä olevien syidenkin takia, onko tätä järkeä jatkaa.
Pari kertaa miesystäväni on jäänyt kiinni salaa tissuttelusta, vaikka on väittänyt olleensa selvinpäin. Inhottaa tuo salailukin, ei ainakaan luottamusta herätä.
Olen kyllä selvillä siitä miten vaikeaa alkoholistin kanssa elämä on, en vain ihan heti tätä ongelmaa huomannut ja hänen mentyään mukisematta hoitoon, en kiltteyttäni kai häntä halunnut jättääkään siihen paikkaan.
Meillä on nyt senkaltainen sopimus että olemme ikäänkuin vain ystäviä, ainakin niin kauan kun hän selvittää omat ongelmansa.
Voiko tälläinen ylipäätänsä toimia ollenkaan?
Pitäisikö lopettaa koko homma, pelkään että olen ottanut liian ison urakan harteilleni. Olen jo sen ikäinen että haluaisin suhteen joka olisi lähtökohdiltaan helpompi.
Löytyykö mielipiteitä, ajatuksia,kokemuksia vastaavasta. Mielellään lukisin muidenkin mietteitä, oma polla on nyt senverran ristiriitaisessa tilassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.