Miten parisuhde menee parissa kuukaudessa pois raiteiltaan? Tässä muutamana yksinäisenä hetkenä kirjoitettu tarina.
Olemme 6v yhdessä ollut avopari, minä (mies) 25v, avovaimo 22v. Meillä on 2v lapsi. Meillä on aina mennyt mielestäni ihan hyvin, ei mitään ihmeempiä karikkoja ole ollut. Suhteemme alussa hän kyllä kerran petti minua kerran mutta kertoi siitä heti ja sovimme asiat. Viime aikoina yhteiselomme on kuitenkin ollut melkoista kivikkoa ja nyt pari yötä hän on ollut "jossain", en tiedä missä. On tullut kuitenkin aamuksi kotiin sohvalle nukkumaan, ei tosin tälle aamulle vielä. Käy kuulema tuulettumassa ja selvittelemässä ajatuksiaan. Suhtautuu minuun kuin halpaan makkaraan, seksi kyllä kelpaa mutta välittäminen on hävinnyt.
Hänen mieltään ahdistaa ajatus että joutuisi elämään loppuelämän kanssani. Pari kuukautta aikaisemmin halusi kuitenkin naimisiin ja lisää lapsia, minä en ollut yhtä innostunut kun on vähän tiukat ajat talon rakentamisen tähden. Ehdotin kyllä että kun pidetään tupaantuliaiset, mennään samalla sitten naimisiin... ei sitten innostunut. Se on kyllä hänen perusluonteensa, että joko hänen tavallaan tai ei ollenkaan.
Lisäksi häntä kuulema ärsyttää koko minun perusluonteeni. Eli se että olen ehkä nuoruusvuosista rauhoittunut, ja yritän aina miellyttää häntä. Kuulema pitäisi olla kuin mies, mitä se sitten tarkoittaakaan. Olen aina osallistunut arkiaskareisiin, nyt teen jopa enemmän kuin ennen. Hoidan mm. siivouksen ja tiskit aina, joskus laitan ruokaakin, hoitanut lasta aina tarvittaessa, esim. kun hän on halunnut tyttöjen kanssa lähteä illanviettoon (ainakin kerran kuussa). Itse en kulje juuri missään. Pyykitkin olen hoitanut viimeisen kuukauden ajan. Lisäksi olen parin kuukauden ajan jo herännyt ensimmäisenä lapsen herättyä ja antanut avovaimon nukkua, illalla olen hoitanut lapsen nukkumaan ym. iltarutiinit. Olen siis ollut pari kuukautta pois päivätöistä ihan vain taloa rakentaakseni, ja samalla siinä sivussa minusta on tullut lähes täyspäiväinen kodinhoitaja.
Avovaimo siis opiskelee 2v sitten kesken jääneitä opintojaan loppuun ja on pari kertaa viikossa opiskelemassa. Muuten on kotona. Istuu enimmäkseen tietokoneella kaksplussaa ja facebookkia lueskellen, tai mistä minä varmaksi tiedän. En oo kyttääjä-tyyppiä. Hän kuitenkin laittaa ruokaa useimmiten, kun sen paremmin osaa, eikä usein edes anna minun tehdä jos tarjoudun tekemään kun en kuulema osaa. En usko että arjen perusaskareet voivat liikaa rasittaa häntä. Ja juuri tuosta tietokoneella istumisesta ja asioitten hoitamatta jättämisestä saatan välillä valitun sanasen sanoa, ärsyttää vaan kun raksan jälkeen pitää vielä koti hoitaa. En halua perinteistä roolijakoa että nainen hoitaa kaiken kodin/lapsen asiat mutta voisi nyt jotain muutakin kuin ne kanat pannussa kerran päivässä pyöräyttää, varsinkin kun kotona on suurimman osan ajastaan.
Nyt hän on keksinyt katsella omaa vuokra-asuntoa itselleen ja lapselle. Koko yhdessä olomme ajan hän on kuitenkin elänyt minun siivelläni, mitä nyt opintotukea ja lapsenhoitotukia on saanut. Häntä ärsyttää kuulema juuri tuo taloudellinen riippuvuus. Minkäs minä sille mahdan, mutta ei hän sitten pärjäisi omillaankaan. Tietää itsekin. No kuulema kunhan valmistuu kesäkuussa, niin töitä kuulema saisi ja alkaisi viettää ihan omaa elämäänsä. Tulee noista puheista jotenkin todella hyväksikäytetty olo, en tietysti odota että 6 vuoden leivän kanto pöytään velvoittaisi mitenkään olemaan ikuinen kotiorja. Mutta silti. Oon ollu hellä ja huomaavainen, romanntinenkin, kaikin puolin pitänyt hyvänä häntä, olisi voinut aina jotain paremminkin tehdä. Mutta että näin pieleen...
Onkohan avovaimolla jo toinen mies kiikarissa? Ei hän ainakaan myönnä. Mitä minä tekisin? En haluaisi olla mikään viikonloppuiskä lapselle. Haluaisin että pysyisimme yhtenä perheenä, mutta miten sitä toista väkipakolla voisi onnelliseen suhteeseen pakottaa kun kerran pois haluaa. Kertokaa ajatuksia. Ei mulla oo kavereitakaan jolle tämmöistä puhua. Oon ihan hajalla enkä osaa ajatella järkevästi. Tuntuu että masennun totaalisesti kun oma perheidylli on vaarassa särkyä, ja mitä minä tuota taloakaan rakentamaan jos ei ole perhettä jolle rakentaa.
Olemme 6v yhdessä ollut avopari, minä (mies) 25v, avovaimo 22v. Meillä on 2v lapsi. Meillä on aina mennyt mielestäni ihan hyvin, ei mitään ihmeempiä karikkoja ole ollut. Suhteemme alussa hän kyllä kerran petti minua kerran mutta kertoi siitä heti ja sovimme asiat. Viime aikoina yhteiselomme on kuitenkin ollut melkoista kivikkoa ja nyt pari yötä hän on ollut "jossain", en tiedä missä. On tullut kuitenkin aamuksi kotiin sohvalle nukkumaan, ei tosin tälle aamulle vielä. Käy kuulema tuulettumassa ja selvittelemässä ajatuksiaan. Suhtautuu minuun kuin halpaan makkaraan, seksi kyllä kelpaa mutta välittäminen on hävinnyt.
Hänen mieltään ahdistaa ajatus että joutuisi elämään loppuelämän kanssani. Pari kuukautta aikaisemmin halusi kuitenkin naimisiin ja lisää lapsia, minä en ollut yhtä innostunut kun on vähän tiukat ajat talon rakentamisen tähden. Ehdotin kyllä että kun pidetään tupaantuliaiset, mennään samalla sitten naimisiin... ei sitten innostunut. Se on kyllä hänen perusluonteensa, että joko hänen tavallaan tai ei ollenkaan.
Lisäksi häntä kuulema ärsyttää koko minun perusluonteeni. Eli se että olen ehkä nuoruusvuosista rauhoittunut, ja yritän aina miellyttää häntä. Kuulema pitäisi olla kuin mies, mitä se sitten tarkoittaakaan. Olen aina osallistunut arkiaskareisiin, nyt teen jopa enemmän kuin ennen. Hoidan mm. siivouksen ja tiskit aina, joskus laitan ruokaakin, hoitanut lasta aina tarvittaessa, esim. kun hän on halunnut tyttöjen kanssa lähteä illanviettoon (ainakin kerran kuussa). Itse en kulje juuri missään. Pyykitkin olen hoitanut viimeisen kuukauden ajan. Lisäksi olen parin kuukauden ajan jo herännyt ensimmäisenä lapsen herättyä ja antanut avovaimon nukkua, illalla olen hoitanut lapsen nukkumaan ym. iltarutiinit. Olen siis ollut pari kuukautta pois päivätöistä ihan vain taloa rakentaakseni, ja samalla siinä sivussa minusta on tullut lähes täyspäiväinen kodinhoitaja.
Avovaimo siis opiskelee 2v sitten kesken jääneitä opintojaan loppuun ja on pari kertaa viikossa opiskelemassa. Muuten on kotona. Istuu enimmäkseen tietokoneella kaksplussaa ja facebookkia lueskellen, tai mistä minä varmaksi tiedän. En oo kyttääjä-tyyppiä. Hän kuitenkin laittaa ruokaa useimmiten, kun sen paremmin osaa, eikä usein edes anna minun tehdä jos tarjoudun tekemään kun en kuulema osaa. En usko että arjen perusaskareet voivat liikaa rasittaa häntä. Ja juuri tuosta tietokoneella istumisesta ja asioitten hoitamatta jättämisestä saatan välillä valitun sanasen sanoa, ärsyttää vaan kun raksan jälkeen pitää vielä koti hoitaa. En halua perinteistä roolijakoa että nainen hoitaa kaiken kodin/lapsen asiat mutta voisi nyt jotain muutakin kuin ne kanat pannussa kerran päivässä pyöräyttää, varsinkin kun kotona on suurimman osan ajastaan.
Nyt hän on keksinyt katsella omaa vuokra-asuntoa itselleen ja lapselle. Koko yhdessä olomme ajan hän on kuitenkin elänyt minun siivelläni, mitä nyt opintotukea ja lapsenhoitotukia on saanut. Häntä ärsyttää kuulema juuri tuo taloudellinen riippuvuus. Minkäs minä sille mahdan, mutta ei hän sitten pärjäisi omillaankaan. Tietää itsekin. No kuulema kunhan valmistuu kesäkuussa, niin töitä kuulema saisi ja alkaisi viettää ihan omaa elämäänsä. Tulee noista puheista jotenkin todella hyväksikäytetty olo, en tietysti odota että 6 vuoden leivän kanto pöytään velvoittaisi mitenkään olemaan ikuinen kotiorja. Mutta silti. Oon ollu hellä ja huomaavainen, romanntinenkin, kaikin puolin pitänyt hyvänä häntä, olisi voinut aina jotain paremminkin tehdä. Mutta että näin pieleen...
Onkohan avovaimolla jo toinen mies kiikarissa? Ei hän ainakaan myönnä. Mitä minä tekisin? En haluaisi olla mikään viikonloppuiskä lapselle. Haluaisin että pysyisimme yhtenä perheenä, mutta miten sitä toista väkipakolla voisi onnelliseen suhteeseen pakottaa kun kerran pois haluaa. Kertokaa ajatuksia. Ei mulla oo kavereitakaan jolle tämmöistä puhua. Oon ihan hajalla enkä osaa ajatella järkevästi. Tuntuu että masennun totaalisesti kun oma perheidylli on vaarassa särkyä, ja mitä minä tuota taloakaan rakentamaan jos ei ole perhettä jolle rakentaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kypsä tuo naisesi ei ole ja ei tule olemaan moniin vuosiin. Ja aika varmasti on uus mies kiikarissa, ellei jo ole uusi mies!? Ikävä sanoa mutta nainen käyttää vain sinua hyväksi ja hänellä ei ole tunteita sinua kohtaan. Jollakin tapaa sinun tekstistä saa jopa kuvan, että nainen on henkisesti todella epävakaa ja jopa sairas. Huonoa teidän asiassa on, että lapsi kärsii taas :(
Minullekin tuli mieleen, että naisella on epävakaa persoonallisuushäiriö. Aika huolestuttavaa lapsen kannalta, että hän noin vain häipyy "johonkin" parina yönä.
Minä olen naisena todella pahoillani tilanteestasi. Harmittaa hirveästi että tuollaiselle hyvälle miehelle tehdään noin. Miksi aina käy niin että hyvä mies ottaa itselleen naisen joka käyttää hyväkseen ja ei kunnioita, samoin uskolliselle ja hyvälle naiselle käy näin miesten kanssa. Minä luulen tuosta naisen käytöksestä (minuakin on petetty) että hänellä on joku toinen mies, varmaankin netissä tutustunut jos siellä kerta paljon asuu. Tosi paha olo tuli lukiessani tuota. Voimia sinulle!!
Mukava että täällä edes joku ymmärtää tätä tajutonta tuskaa. Antaa vähän voimia jaksaa taas. Yritän saada selvyyttä näistä avokin salaisuuksista, en vaan tiedä miten? Suoraan ei kyllä suostu kertomaan mitään. Sanoo vaan että katsotaan nyt.
Eniten sieppaa lapsen puolesta, nuorempana eroperheitä/lapsia näkeneenä kuvittelin etten itse joutuisi siihen tilaan ja tässä sitä nyt ollaan. Voiko tämä olla todellista...
Sinulla voi olla tuskaa ja särkyneitä haaveita, mutta nyt sinun on keskityttävä vain lapsesi tilanteeseen. Puolisosi tunteita ja tekemisiä et voi määrätä.
Ota lakimieheltä selvää, mitä oikeuksia sinulla on lapsen isänä. Sitten taistele tai luovuta sen mukaan, minkä arvioit lapselle parhaaksi. Koska puolisosi tuntuu ihmiseltä, joka ei osaa sitoutua eikä hoitaa velvollisuuksiaan, sinun on ehkä syytä yrittää saada pääasiallinen huoltajuus, ja sitten unohdat talot, pariutumiset ja perheidyllit pariksi vuosikymmeneksi.
Mitä teille tapahtuukaan, älä syytä puolisoasi. Olet ollut mukana keittämässä tätä soppaa ja riskeerannut lapsen kohtalon toiveajattelullasi. Naisesi esittämät selitykset eivät ole valetta mutta tuskin oikeaan osuviakaan. Sinun on siis turha yrittää pelastaa tilannetta muuttamalla itseäsi. Olet vain se, mikä olet, ja annat naisesi tehdä omat ratkaisunsa.
Vaimokkeesi on päättänyt vaihtaa uuteen. Todennäköisesti irtoamissuhde menossa ja uusi elämä tulossa. Toivottavasti lapsen asiat selviää, ettei uuden rakkaan myötä jää heitteille, kun vaimoke haluaa lapsen sinkkuelämän.
Jos aikaansa viettää netissä, sieltä varmasti löytänyt uuden/uusia miehiä. Naisella on varmaan treffiprofiiliki aktiivisena. Minua petti nainen ja hän oli jatkuvasti netissä miesten kanssa, tuntikausia oli miesten kanssa facebookin chatissa, windowsin mesengerissä ja miehet soitteli/tekstaili :( ja oli hänellä jatkuva haku treffipalstallaki!! Tilanteeni oli aika samanlainen kuin sinulla.
Nainen on kertonut sinulle, mistä kiikastaa. Mikset kuuntele häntä?
"Hänen mieltään ahdistaa ajatus että joutuisi elämään loppuelämän kanssani. Pari kuukautta aikaisemmin halusi kuitenkin naimisiin ja lisää lapsia, minä en ollut yhtä innostunut kun on vähän tiukat ajat talon rakentamisen tähden. "
Naisen tunne voi muuttua yhden päivän aikana vaikka kahdesti.
Talon rakentaminen usein tuhoaa suhteita! Koittakaa selvittää, mitkä ovat ne naisen tarpeet, jotka ovat jääneet vaille tyydytystä. Yksi ainakin oli selvä: Olet liian tossukka. Sellainen ei viehätä kuin harvoja naisia.
"Lisäksi häntä kuulema ärsyttää koko minun perusluonteeni. Eli se että olen ehkä nuoruusvuosista rauhoittunut, ja yritän aina miellyttää häntä. "
Tässähän se ongelma tulikin. Ei naista saa miellyttää kuin sellaisena karkkina silloin tällöin hemmotellen. Ei karkki ole hyvää, jos sitä syö 4 ateriaa päivässä. Sen täytyy olla jälkkäri.
Nainen ylipäätään viehättyy siitä, että mies välillä menee menojaan, on itsevarma, itsenäinen - ei mikään tossukka ja ovimatto. Miehen pitää olla mies. Välillä naisen löysässä hirressä pito aiheuttaa vaan viehätystä. Sitten taas saa olla se ihana ja romanttinen mies, kun se on naisen mielestä tervetullutta. Näin se menee.
"Kuulema pitäisi olla kuin mies, mitä se sitten tarkoittaakaan. "
Mietipä sitä :)
"Olen aina osallistunut arkiaskareisiin, nyt teen jopa enemmän kuin ennen. Hoidan mm. siivouksen ja tiskit aina, joskus laitan ruokaakin, hoitanut lasta aina tarvittaessa, esim. kun hän on halunnut tyttöjen kanssa lähteä illanviettoon (ainakin kerran kuussa). Itse en kulje juuri missään."
Nuo asiat eivät paina vaakakupissa grammaakaan, kun on kyse naisesta, jota ahdistaa.
Sitä paitsi naista voi ahdistaa sekin että olet liikaa kotona etkä koskaan missään.
"Avovaimo siis opiskelee 2v sitten kesken jääneitä opintojaan loppuun ja on pari kertaa viikossa opiskelemassa. Muuten on kotona. Istuu enimmäkseen tietokoneella "
Opiskelustressi elämätön tietokoneella lusmuilu = aika tappoa. Kyllä hänenkin pitäisi terveitä harrastuksia keksiä.
" Oon ollu hellä ja huomaavainen, romanntinenkin, kaikin puolin pitänyt hyvänä häntä, olisi voinut aina jotain paremminkin tehdä. Mutta että näin pieleen..."
Liika on liikaa. Itsekin kuljin kivisen tien, että sen opin. Ei saa olla liian hyvänäpitävä. Naiselle tulee siitä olo, että mies roikkuu ja ahdistaa.
" Ei mulla oo kavereitakaan jolle tämmöistä puhua. "
Sinun pitäisi hankkia ystäviä. Ystävien tapailu pitää kummasti parisuhteessakin vipinää.
"oma perheidylli on vaarassa särkyä, ja mitä minä tuota taloakaan rakentamaan jos ei ole perhettä jolle rakentaa."
Onko käynyt niin että perheidylli on sinun, mutta se, mitä nainen haluaa, on jäänyt huomioimatta. Sinä oletat että nainen haluaa sitä ja tätä, kodin askaret hoidettavan, hänet ulos tyttöjen kanssa, sinut kotiin, sinut rakentamaan taloa, sinut olemaan kiltti ja romanttinen.... Hän on sanonut mitä haluaa. Vielä ei ole myöhäistä osoittaa että olet mies.
Ei pidä monestikaan paikkaansa tuo, miehen pitää mennä omia menojaan ja ystävien kanssa jne..niiiiin usein on sitten käyny näin, nainen jättäny kun mies mennyt ja tai erolla uhkailu alkaa...niin usein miehillä käynyt näin, on ollut kiva harrastus mutta nainen jättäny koska on harrastanu liikaa...nykynaiset on niin kakaroita, ettei niille käy mikään! Pitäisi mennä ja sitten kun menee, ero tulee!! Kun ei mene, ero tulee :D
Niin. en sanonutkaan että liikaa mutta tämä mies sanojensa mukaan ei käy juuri missään.
"Onko käynyt niin että perheidylli on sinun, mutta se, mitä nainen haluaa, on jäänyt huomioimatta. Sinä oletat että nainen haluaa sitä ja tätä, kodin askaret hoidettavan, hänet ulos tyttöjen kanssa, sinut kotiin, sinut rakentamaan taloa, sinut olemaan kiltti ja romanttinen.... Hän on sanonut mitä haluaa. Vielä ei ole myöhäistä osoittaa että olet mies. "
Perheidylli oli ainakin vielä talvella yhteinen, pitemmän aikaa oltiin jo haaveiltu omasta pihasta jossa sitten vanhennuttaisiin lasten kanssa. Kynnysmattona minua on kyllä käytetty mutta jonkunhan ne kodin asiat on pitäny hoitaa, yleensä jos en pariin päivään siivoa niin lattialla ei ole lapsen leikkien jäljiltä yhtään jalansijaa, sohvat ja pöydät on pyykkiä ym. tavaraa täynnä ja muutenkin koko kämppä on kuin sikolätti. Eikä avokki kuulema kehtaa "tämmöstä läävää" siivota...no minä siivoan niin sanoo että ompas siistiä...ja pitäähän mun jotain tehdä kun hän ruokapuolen hoitaa yleensä.
Enkä minä liian romanttinen ole, tuossa eilen viimeksi pitkät keskustelut käytiin ja en kuulema rakasta häntä semmoisena kuin hän on, enkä tarpeeksi usein kerro rakastavani häntä. En tiedä mistä saippuasarjoista pitäisi mallia ottaa...
Sikäli kun raksalta ja kodinhoidolta aikaa jää niin kyllä mulla menoja on ollut. En ole mikään kotiini sulkeutunut ressukka. Vaan kun sitten kun jossain satun käymään niin jo kohta soitellaan että millon tuut... ei oikeen mikään tunnu olevan hyvä. Pidän kuitenkin perhettä tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, sitten vasta omat menot. Naisetko muka tykkää kun laittaa aina omat menot kaiken edelle? Veikkaan kyllä että useammin se on eron syynä kuin toisinpäin.
Ei - ei saa laittaa menojaan kaiken edelle, mutta välillä pitää olla poissa naisen silmistä ja olla juuri tuollain, että soitellaan vähän peräänkin. Noh, sinä siis olet ollut, joten tuo neuvoni meni sitten roskakoppaan. Toivottavasti muista on apua.
Hyvin sanoit, että "mikään ei ole hyvä". Ei olekaan... se on veteen piirretty viiva naisten kanssa.
Hei! Hienoa, että olette saaneet keskusteluyhteyttä vähän päälle. Eli nainen selvästi on johonkin asioihin tyytymätön. Tietysti naisella myös tunnemaailma tekee tepposensa.
Kyllä teidän pitäisi vain saada yhteys pelaamaan, asiat selviksi.
Tuossa käy muuten niin, että akka lähtee nostelemaan ja haluaa kohta sen perheidyllin takaisin kun tulee ikävä. Ja taas toistuu sama kuvio.
Itse olen käynyt parisuhdeavussakin, ja siitä oli jonkun verran apua kun oli oikein tuollainen akuutti kriisi ja toinen lähdössä. Paljastui vain, että ei oltu saatu asioita kommunikoitua vaikka kumpikin oli koittanut puhua. Kun sitten terapeutin kanssa asiat käytiin läpi, kumpikin koki tulleensa kuulluksi ja asioille oikeasti alettiin tehdä jotakin. Liitto pelastui.
Olet sopivan tyhmä ja sinisilmäinen ollut hyväksikäytettäväksi.( sori vaan ), mutta nainen on halunnut itselleen kaiken sinun kustannuksellasi; lapsen, talon, oman uran jne. Olet ollut sopivasti uhrautuja, tehnyt kaiken hänen eteensä ja hän saanut sinut uskomaan, että kaikki on teidän yhteisen hyväksi. Tarkoitus on vaan ottaa sinusta hyöty irti kunnes saa oman elämänsä kuntoon. Hän ei halua sinua, jos kokee luonteesi ahdistavana. Tuskin kannattaa moisen kanssa jäädä pähkäilemään tulevaisuutta, kovin on epävarmalla pohjalla. Väkisin ei perheidylliä pidetä yllä ja sinulla itselläsikin näyttää kysymys pikemminkin olevan vain jostain haavekuvasta, jossa haluat itsellesi luoda illusion hyvästä toimivasta perheestä, jossa hyvä isä kasvattaa hyvän lapsen ja on hyvä puoliso. Ehkä sinulta on puuttunut tuollainen malli lapsuudesta ja haluat sitä epätoivoisesti tavoitella. Kumppani vaan näyttäisi olevan sinulle täysin väärä.
Minusta sinun ei kannata miettiä onko hänellä toinen mies kiikarissa, koska sillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä. Jossakin vaiheessa vaikka jatkaisittekin yhdessä hän sellaisen tulee hankkimaan, koska hänelle ei ole riittäviä tunteita sinua kohtaan. Kysymys on paremminkin ystävyydestä kohdallanne, jossa kummallakin on ollut omat kuvitelmat ja haaveet, mutta jonka varaan olisi tarvittu muutakin kuin vain nuo kuvitelmat ja haaveet.
Itselläni oli aika perinteinen sovinisti-isä joka alisti äitiäni aika paljon. Meni miten meni ja sanoi aina jos ei miellyttänyt. Jotenkin siitä sai semmoisen inhotus-reaktion ja en itse halua olla selllainen, kai sitä on sitten liikaakin erilainen. Voi että on vaikeaa olla mies.
Ja perheidyllistä edelleen, avovaimolla se alunperin oli haave saada lapsia nuorena ja jotenkin kesytti minut villistä nuoresta lepsuksi perheenisäksi. Isyys on kieltämättä ollut elämäni paras asia. Ja sitä tietä on helppo ollut jatkaa ja haluaisi edelleen, eli normaalia lapsiperheen elämää. Hän taas haluaisi viettää nuoruuttaan uudelleen, puhui eilen jopa avoimesta suhteesta. Minusta ei siihen ole.
"Kuulema pitäisi olla kuin mies, mitä se sitten tarkoittaakaan. "
Laita yhteisellä asuntolainalla A6 ja lähde yksin reissuun pariksi päiväksi. Parta sängellä takaisin. ÄLÄ SAATANA SIIVOA! Naisesi voi pestä pyykitkin jos on aikaa netissä heilua.
Sisuta sinne olkkariin ees iso TV ja jääkaappiin oluet ja grilli kuumaksi. MM-kisat sohvalta ja naisilta ei kysytä. Seksit silloin kun sattuu erätauolla sinulle sopimaan.
Viimeisenä keinona ajat sen hankeen humalassa - jos asut yhtään pohjoisempana niin kerkeet vielä tälle talvea.
Hoida tässä parisuhdetta osiossa on hyvä todiste tuohon kun mikään ei ole hyvä, joku kakara ehdotti, että miehen pitää mennä jne jotta nainen on oih tyytyväinen mieheen, no noin useimmiten käy kun mies menee, nainen ottaa siitä pultit.
Hän on varmaan pettänyt sua koko ajan kun olet ollut töissä. Nyt kun olet kotona niin se ei enää ole niin helppoa ja sitten tulee suuttumus päällensä.
Sun avokkisi on itsekäs hyväksikäyttäjä. Sun asemassa alkaisin tukea hänen toiveitaan pois muuttamisessa. Kerro hänelle että olet samaa mieltä että hänen tulisi muuttaa pois pikaisesti, koska niin on parempi teille molemmille. Kerro että haluat hänen olevan onnellinen ja että tämä suhde on tullut tiensä päähän eikä paluuta menneeseen enää ole.
Hyvät välit kannattaa säilyttää lapsen takia. Älä ala riidellä hänen kanssaan. Kylmän viileästi vain toteat että nyt on parasta erota. Uskotko niin tämän jälkeen hän alkaa vinkua takaisin kun on selkä seinää vasten. Mutta älä ota, perustele se ero niin että teet tämän hänen parhaakseen.
Olen itse eronnut pari kertaa kipeästi, juuri parhaillaan eroprosessi kesken. Silloin kun erosin tyttäreni äidistä niin tuntui tosi pahalta ajatus viikonloppuisänä olemisesta. Mutta siitä selvittiin ja elämässä alkoi vähitellen aurinko paistaa. Välit kaikkiin on hyvät. Kun tuli kokemus eroamisesta niin nykyinen ero on pelkkä helpotus enää.
Elämä ei ole aina helppoa. Vastoinkäymiset tekee meistä vahvempia kestämään tulevia vastoinkäymisiä, joita elämässä tulee tasaisen tappavaan tahtiin. Opit myös aikaa myöden iloitsemaan asioista silloin kun kaikki on hyvin.
Jaksamisia sulle ja muista pysyä vahvana ja säilyttää itsekunnioituksesi. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Toi kuulostaa todella samanlaiselta kuin entinen parisuhteeni. Yhtäkkiä tuli se nuoruuden ja sinkkuuden kaipuu ja yhdeltä iltamalta ei sitten palattukaan. Tosin en jäänyt viikonloppuisäksi vaan lapsi on luonani. Eli ei se vältsisti aina niin mene, että sinusta tulee se viikonloppuiskä. Ja onhan esim. näitä vko-vko/2vko-2vko kuvioita.
Teillä tosiaan stressaava elämäntilanne, rakennusproggis ja vauva syntynyt tässä parin vuoden sisällä. Avokkisikin on aika nuori ja aloititte seurustelun kun oli vielä teini-ikäinen.
Tosta ei tiedä onko jo kiikarissa joku, ehkä on ehkä ei. Ehkä jotain pikkusäätöä. Ja tosiaan yksin olet aika voimaton mitään parisuhdetta yksin vetämään. Toimintaehdotuksena se, että pidät huolta itsestäsi ja lapsesta. Tottakai olet hajalla, kun kyllä tuo aika paljon siltä kuulostaa että jos avokkisi itse ei ala enempää pohtimaan niin se menojalka vie mennessään. Ei se niinkään riipu sinun tekemisistä vaan ihan oma avokin päänsisäinen kriisi sitten se stressinsietokyky. Aina ei vaan riitä se, vaikka kuinka hyvin olisi asiat tehnyt. Kummallakin teillä on stressaavaa ollut tässä talon ja vauvan kanssa. Mutta erotkin on sellasia, että ne on vaan jaksettava käydä läpi. Lapsi ainakin oli sellanen asia, joka piti hyvin arjessa kiinni.
Sitten JOS ero tulee ja kun ajatukset saatu kokoon, niin pidä huoli, että sopuisat välit säilyvät. Älä miksikään kynnysmatoksi rupea, mutta pidä huoli, että ero- ja parisuhdejutut pysyvät erillään lapseen liittyvissä asioissa etkä anna niiden vaikuttaa asenteisiisi. Jälkikäteen ajateltuna, kun lapseen liittyvät asiat on kunnossa ja kaikki hyvin, niin olen oikeastaan huojentunut, että ero tuli. Olisi vaikeaa sietää sellaista elämää, jossa ailahdellaan miten vaan toinen kaipailisi takaisin joihinkin omiin nuoruusvuosiinsa eikä kestäisi niitä aikuisuuden ja perheen tulon tuomia vastuita. Nykyään itselläni vaimo, jonka kanssa onnellinen ja varmaan exälläkin asiat paremmin.
Jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja masennus käy ylivoimaiseksi niin hae ihmeessä siihen apua. Ja hyvä noista olisi päästä purkamaan, mieti löytyisikö sittenkin joku ihminen, joka olisi siihen sopiva tai jos ei, niin vaikkapa edes jotain anonyymeja tukipalstoja. Ja usko pois, kävi miten kävi, niin siitä selviää vaikka muulta tuntuisi.
Tänään saatiin keskusteltua pari tuntia, mikä sinänsä on edistystä. Hän tuntuu kaipaavan omaa itsenäistä elämää. Ärsyttää kuulema kun ei koskaan ole tarvinnut pärjätä omillaan, kuulema kaikkien pitäisi elää hetki niinkin. Niinhän siinä taisi aikanaan käydä että nappasin hänet vanhempiensa luota kelkkaani. En halua estellä jos haaveet on tuollaiset. Tuntuu vaan nurinkuriselta haaveilla ensin perheestä ja sitten tuosta itsenäisestä elämästä. Onko tämä jokin nuoren naisen identiteettikriisi? Onko siihen paras lääke kun annan vain mennä?
Poismuuttamisen hän saa tyrmättyä sillä että kun opiskelu on kesken, hänen pitäisi taivasalla asua lapsen kanssa, sitä kun ei voi ajatellakkaan että lapsi olisi minun kanssa. Kunhan valmistuu niin häipyy lapsen kanssa. Ja nimenomaan niin että hän vie lapsen. Huoltajuus on läpihuutojutto kuulemma; valmistuu opinnoistaan, töitä tiedossa, sosiaaliset verkostot laajemmat ym.. No, en kehannut bensaa liekkeihin ruveta laittamaan tuosta väitellessä. Jotenkin kyllä tuntuu hän tosiaan olisi vahvoilla näissä kysymyksissä, enhän minä ole töissäkään ennen ensi vuotta mikä varmaan huoltajuusasiassa vaikuttaisi. No, pitää kai majoittaa häntä saman katon alla ainakin kesäkuulle.
Tuntuu vaan että taas minua vedätetään kuin pässiä narusta.
Kyllä sinä isänä ole paljon vahvemmalla siinä huoltajuusjutussa koska sinulla on vakityö ja asunto valmiina ja jos ei muu auta niin tastele lapsesi huoltajuudesta ja älä anna naisesi pompottaa kaikissa asioissa.
Jep nainen kusettaa sua ja kovaa, jos lasta ei olisi, lähtisit ja lujaa!! Äidit aina vahvoilla saada huoltajuus, ellei viranomaisille ole esittää faktoja, ettei äidistä ole huoltajaksi ja ainaki sun kertomuksen perusteella tosta epärehellisestä narsistista ei ole äidiksi!! Noi sen jutut ja selitykset on keksittyjä valheita, akka ei vain halua sua enään!!
Äläpä sinä siinä höpötä luulojasi!!
Kyllä se niin nyt on AP, että olet lapsen aikanaan ottanut akaksesi ja liialla kiireellä kaikki on mennyt eteenpäin.
Jäi niin sanoakseni murrosikä tytöllä elämättä kavereineen ja kulkemisineen.
Vaikka nyt käykin viihteellä, ei korvaa sitä itsenäisyyden etsimistä, mitä ei ole todellakaan kanssasi voinut tehdä!
Mutta sinussa ei ole vikaa, ei suinkaan!
Tyttö on vain liian nuori elämään kotista omakotitalossanne, kun menojalkaa vipattaa ja kokemukset on kokematta!
Itse avioiduin aikanani 17 vuotiaana ja lapsikin tuli tehtyä, mutta hyvä ei ollut olla.
Ero tuli ja vasta noin kolmekymppisenä löysin miehen, joka vastasi kuvitelmaani ja jonka kanssa avioiduin uudestaan.
Rakenna sinäkin talosi valmiiksi ja myyt sitten pois, jos vaimosi lähtee etsimään sitä itsenäisyyttä.
Varmaan saatte yhteishuoltajuuden, vaadi sitä, niin lapsi on kanssasi tasapuolisesti.
Se rakkaus on iso asia tuossa iässä ja se on varmaan väliltänne kulahtanut. Ei sitä sytytä mikään, anna siis naisen mennä.
Löydät vielä sopivamman, aikuisemman naisen itsellesi.
Elämäähän tämä kaikki vain on, eikä kukaan sanonut sitä helpoksi!
Tiedän tunteesi/ tuntemuksesi , meillä on ihan sama tilanne.
Voisin sanoa että hoidan kaikki arjen rutiinit. Nukutukset nyt aika usein menee vuorotellen . Muuten saan hoitaa roskienviemisestä lähtien kaiken.
Avokki menee miten haluaa omilla ehdoillaan. Kaikki mahdolliset illlanistujaiset ym pitää käydä.
Sitten jos otan asian pöydälle tulee ero-kortti. Ei tämä toimi plaa plaa.
En pyydä paljoa vähän normaalia perhe elämää joskus jotain mukavaa sanaa , ei vain silloin kuin on jotain vailla. Seksikin on vaan sitä itseään ei mitään muuta.
Parisuhde terapiassakin käytiin yllättäen sille ei ollutkaan tarvetta kun piti käsitellä minun "käytöstäni" , osasimme kuulemma keskustella . Tiedän asioita jos ne kertoisin tietäväni, suhteemme varmasti päättyisi. Mutta minkäs teet kun rakastat jotain ihmistä niin hulluna.......