olemme asuneet puoli vuotta yhdessä, seurustelua takana kaksi vuotta. Minun 15 vuotias poika asuu kanssamme ja mieheni 7 vuotias poika on hyvin paljon luonamme. lasten suhteen ei ongelmia, ehkä minulla on ollut vaikeampaa sopeutua noinkin pieneen lapseen, kun omat ovat jo isoja, mutta työstän sitä kaiken aikaa ja olen onnistunutkin. Kysymyksessä ei ole ettenkö pitäisi pojasta.
Ongelmaksi on tullut meidän parisuhde, Olen kyllä tiennyt alusta asti että olemme hyvin erilaisia tietyissä asioissa, minä haluaisin puhua ongelmista ja ehkä liikaakiin "jankata" että varmasti on käsitelty. Mieheni ei taas puhu ollenkaan, eikä varsinkaan koskaan ota aloitetta riidan selvimiseksi. Minä murjotan ja itken pari päivää ja sitten lopulta hysteerisenä suunnilleen sanon hänelle että asia pitää puhua. silloinkaan hän ei oikeastaan puhu, kuuntelee kyllä minua, ei kosketa/halaa jos minä en tee aloitetta. uskon kuitenkin siihen että hän rakastaa minua kun niin sanoo, minä rakastan häntä hyvin paljon. Tilanne on mennyt nyt siihen että otan herneen nenään pienistäkin asioista ja murjotan kun mieheni ei tule sanomaan mitään ja taas kohta riidellään, tai minä riitelen, hän kuuntelee. Miten ihmeessä saamme suhteemme toimimaan, että kumpikin olisi tyytyväinen? Pelkään menettäväni hänet, tänään kysyin häneltä että onko meillä nyt suhteen loppulaskenta jo menossa? Hän oli pitkään hiljaa ja vastasi sitten että ei hyvältä näytä, mutta ei kuitenkaan haluaisi erota, olemme justiin yhteistä kotia alettu pitämään.
Minun ongelma on se että olen niin epävarma hänestä, uskon tietäväni että hän rakastaa minua, mutta silti epäilen, kun hän ei mielestäni näytä sitä minulle, en koskaan kuule häneltä kehuja itsestäni, tai muutakaan. En tarkoita että pitäisi koko ajan sanoa jotain sellaista, mutta joskus olisi kiva kuulla että "olet nätti" tai jotain... sitten käyttäydyn itse häntä kohtaan kylmäst, kun en saa häneltä lämpöä..
Pyytäisinkin nyt neuvoa että miten minä toimisin, että saisin miehenikin avautumaan enemmän. tiedän että minun jatkuva herneen nenään ottaminen ja epäily hänen rakkaudestaan ei paranna tilannetta, vaan lopettaa tämän suhteen ennenpitkään kokonaan. Mitä tekisin/sanoisin silloinkun epäilen hänen rakkauttaan, etten menisi paukauttaa sitä hänelle päin naamaa, tai mitä tekisin/sanoisin kun olen siinä pisteessä että herne on menossa nenään ja tulossa parin päivän murjotus??
Kuulostaa hyvinkin lapselliselta, tiedän sen, mutta valitettavasti totista totta minulle. Ikäeroa meillä on 8 vuotta, minä vanhempi, yli neljänkymmenen jo ja teini-ikäisten ongelmia.
Ongelmaksi on tullut meidän parisuhde, Olen kyllä tiennyt alusta asti että olemme hyvin erilaisia tietyissä asioissa, minä haluaisin puhua ongelmista ja ehkä liikaakiin "jankata" että varmasti on käsitelty. Mieheni ei taas puhu ollenkaan, eikä varsinkaan koskaan ota aloitetta riidan selvimiseksi. Minä murjotan ja itken pari päivää ja sitten lopulta hysteerisenä suunnilleen sanon hänelle että asia pitää puhua. silloinkaan hän ei oikeastaan puhu, kuuntelee kyllä minua, ei kosketa/halaa jos minä en tee aloitetta. uskon kuitenkin siihen että hän rakastaa minua kun niin sanoo, minä rakastan häntä hyvin paljon. Tilanne on mennyt nyt siihen että otan herneen nenään pienistäkin asioista ja murjotan kun mieheni ei tule sanomaan mitään ja taas kohta riidellään, tai minä riitelen, hän kuuntelee. Miten ihmeessä saamme suhteemme toimimaan, että kumpikin olisi tyytyväinen? Pelkään menettäväni hänet, tänään kysyin häneltä että onko meillä nyt suhteen loppulaskenta jo menossa? Hän oli pitkään hiljaa ja vastasi sitten että ei hyvältä näytä, mutta ei kuitenkaan haluaisi erota, olemme justiin yhteistä kotia alettu pitämään.
Minun ongelma on se että olen niin epävarma hänestä, uskon tietäväni että hän rakastaa minua, mutta silti epäilen, kun hän ei mielestäni näytä sitä minulle, en koskaan kuule häneltä kehuja itsestäni, tai muutakaan. En tarkoita että pitäisi koko ajan sanoa jotain sellaista, mutta joskus olisi kiva kuulla että "olet nätti" tai jotain... sitten käyttäydyn itse häntä kohtaan kylmäst, kun en saa häneltä lämpöä..
Pyytäisinkin nyt neuvoa että miten minä toimisin, että saisin miehenikin avautumaan enemmän. tiedän että minun jatkuva herneen nenään ottaminen ja epäily hänen rakkaudestaan ei paranna tilannetta, vaan lopettaa tämän suhteen ennenpitkään kokonaan. Mitä tekisin/sanoisin silloinkun epäilen hänen rakkauttaan, etten menisi paukauttaa sitä hänelle päin naamaa, tai mitä tekisin/sanoisin kun olen siinä pisteessä että herne on menossa nenään ja tulossa parin päivän murjotus??
Kuulostaa hyvinkin lapselliselta, tiedän sen, mutta valitettavasti totista totta minulle. Ikäeroa meillä on 8 vuotta, minä vanhempi, yli neljänkymmenen jo ja teini-ikäisten ongelmia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.