Mieheni saa outoja raivokohtauksia milloin mistäkin. Hän joutuu jonkunlaiseen "psykoosiin". Huutaa, raivoo, rikkoo tavaroita. Näitä taphtuu useita kertoja kuukaudessa ihan mitättömistä syistä. Peläkkän silloin häntä kovasti.
Olen muuttanut omaan asuntoon. Kuitenkin välillämme vallitsee suuret tunteet, ja tulemme hyvin toimeen asumuserosta huolimatta. Olemme päättäneet jatkaa aviosuhdettamme, mutta eri asunnoissa.
Nyt hän on taas "psykoosin" vallassa. Ei suotu menemään lääkäriin. Ei pysty menemään töihin. Raha-asiat rempallaan. Minua syyttää ja solvaa nyt tekstiviesteillään.
Olen aivan ymmälläni.
Onko kokemuksia muilla ? Kuinka selvisitte ? Eroa en halua, onko muita keinoja ?
Olen muuttanut omaan asuntoon. Kuitenkin välillämme vallitsee suuret tunteet, ja tulemme hyvin toimeen asumuserosta huolimatta. Olemme päättäneet jatkaa aviosuhdettamme, mutta eri asunnoissa.
Nyt hän on taas "psykoosin" vallassa. Ei suotu menemään lääkäriin. Ei pysty menemään töihin. Raha-asiat rempallaan. Minua syyttää ja solvaa nyt tekstiviesteillään.
Olen aivan ymmälläni.
Onko kokemuksia muilla ? Kuinka selvisitte ? Eroa en halua, onko muita keinoja ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos ei töihinkään pysty, niin kylläpä kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin.
Mikä se sellainen avioliitto on, missä asutaan eriosoitteissa?
Kuulostan kylmältä, mutta näin se vaan menee.
Tuo toisessa asunnossa asumimen antaa myös ns. vapautta ajatella mitä jos tästä ei tulekkaan mitään, niin voi sitten kävellä kotiin.
Avioliittoa ei korjata erillä asumisella ja taas yhdessä olemisella, sitä joko ollaan yhdessä tai erotaan kokonaan.
Uskon että tilanne kun asutte jo erikseen ei paranna miehesi mieltä.
Se herättää miehessä vain lisää epävarmuutta ja lisää raivoa.
Ja et voi toimia hänen terapeuttinan muutenkaan. Hän on aikuinen mies ja kääntyy itse ammattiauttajan puoleen, sinä et voi häntä auttaa.
EI OLE KOKEMUSTA
Hei puhu rehellisesti.
"Suuret tunteet", pah, sano suoraan että "seksi".
Ole rehellinen ja toimi sen mukaan!
Jos haluat sekstailla mihesi kanssa, niin mitä täällä ruikutat?
Ei ole muita vaihtoehtoja kuin ero tai hyväksy sitten miehesi ja elä valita.
Uskotkos pystyväsi parantamaan persoonallisuushäiriön tai muun mielenterveysongelman, vieläpä ilman koulutusta? Olisiko todennäköisempää, että kaikki vain jatkuu ja jopa pahenee, jos mies ei ymmärrä hakea apua itselleen, mitä hän tuskin tulee tekemään? Hänellä ei siis ole resurssejakaan parisuhteeseen eikä varsinkaan harmoniseen sellaiseen.
Kiitos vastauksista, vaikka teillä ei kenelläkään tunnu olevan omakohtaista kokemusta ko. asiasta.
Täällähän minä ruikutan, missäs muualla ? Silloin tällöin olen kirjoitellut muistakin asioista, ja asiallisia varteenotettavia vastauksia on tullut. Siis apua olen saanut.
Ihmiset toki voivat asua erilleen, jos suhde ei toimi. Miksi pitää olla aina kuin paita ja peppu ??? Muitakin mahdollisuuksia on, jos toisista tykätään. Ja saattaahan tällainen erilleen asuminen olla aikamoinen kasvun paikka. Aika näyttää, miten käy. Joko jatketaan näin, tai sitten minä hyväksyn/kestän hänen raivonpuuskansa. Tai jompi kumpi löytää uuden. Maailma on avoin...
Tämä systeemi tuntuu sopivan meille, ainakin nyt. Muistakaa ihmiset, kaikki eivät ole samasta muotista valettuja (onneksi !). Mikä sopii sinulle, ei ehkä sovikaan minulle. Näin se vain on.
Toki parisuhteeseen seksi kuuluu. Mutta niin paljon muutakin.
Hyvinvointia kaikille !
soittaa Naistenlinjalle:
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten voimme auttaa/
On hyvä miettiä jo etukäteen (toivottavasti ei toteudu), mikä on se raja, jonka yli ei saa mennä ja kirjoittaa se päivämäärän kanssa paperille. Mikset pitäisi päiväkirjaa muutenkin nähdäksesi, miten homma etenee? Onko viimeinen pisara ensimmäinen isku kasvoihin/vartaloon? Henkistä väkivaltaahan jo ilmenee. Kysy mieheltä, onko hän koskaan käynyt kehenkään käsiksi parisuhteessa tai muuten. Hänelle voi myös viimeistään "tönäisyvaiheessa" antaa miesten auttavan puhelimen numeron, niitähän on Lyömätön linja ja jokin Jussi-juttu.
Minä en ollut naimisissa enkä edes kihloissa, mutta kärsin vastaavasta tilanteesta poikakaverini kanssa lähes 6 vuotta..kenellekään en saanut kertoa, kaikki täytyi pitää sisällään tuon koko ajan. Reilu vuosi sitten vihdoinkin sain aikaiseksi lähdettyä kämpästä ja takaisin yhteen ei palattu, varsinkaan kun sain kuulla että tämä on pettänyt mua kuukausien ajan. Ja suurinta roolia suhteessa näytteli alkoholi, mies oli siis alkoholisti. Monet kerrat sain juosta vaikka keskellä yötä talvipakkasellakin yöpaitasillani ulos karkuun väkivallan pelossa, viimeisinä vuosina oli myös ehdittävä ottaa kissakin kainaloon. Loppujen lopuksi mies ei koskaan lyönyt mua, vaikka lähellä oli monesti, mutta kävi kerran oikein kunnolla käsiksi niin että sain mustelmia ja muistona on yhä selkäkipu näin muutaman vuoden jälkeen. Selvinpäin hän oli maailman ihanin mies mutta kännissä sai juuri tuollaisia raivokohtauksia ja rikkoi monet tavarani, joi säästöni yms..Ero oli vaikea noinkin monen vuoden jälkeen mutta kerran vain päätin että nyt on kärsitty tarpeeksi ja etsin oman asunnon. Nyt olen päässy erostakin hyvin yli ja jatkanut omaa elämääni. Kavereita kuitenkin ollaan edelleen kaikesta huolimatta. Asiani ovat nyt paljon paremmin, uutta ja toivottavasti parempaa suhdetta odotellessa :)
Ota tällänen normaali mies kuten minä. Eihän tollasesta raivopäästä tidä kenet se hakkaa yhtäkkiä tai mitä se tekee. Sun terveys on varmaan sulle kaikkien tärkein asia. On paljon esimerkkejä kun joku raivopää on hakannut kuoliaaksi muijansa ihan mitättömästä syystä. Sanon vaan et älä ole semmosen kanssa.