Jouduin mieheni pahoinpitelyn kohteeksi viikonloppuna. Miehellä oli tarkoitus tappaa minut, koska luuli, että olen pettänyt häntä. Oisi varmaan muuten onnistunut, mutta onneksi olin sen verran selvinpäin, että pääsin karkuun. Olemme miehen kanssa sopineet asian, koska kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme. Tuntuu vain, että olen vieläkin ihan pihalla tästä kaikesta ja takerrun mieheen enemmän kuin koskaan. Tuntuu tyhmältä, että saan eniten lohtua miehen läheisyydestä vaikka hänen takia olen tässä jamassa. Kaikista pahinta on, että en enää osaa käsitellä tunteitani. Esimerkiksi tuon tapahtuman jälkeeen en ole pystynyt itkemään kertaakaan. Silloin, kun mies löi minua taukoamatta aloin luonnollisesti itkemään ja hän syytti minua tekoitkemisestä ja löi uudestaan. Tuntui kuin jokin olisi kuollut sisältäni sinä yönä. Pystyn puhumaan tapahtuneesta kuin jostain arkipäiväisestä asiasta ilman pienintäkään surua äänessä. Mä en jaksa jos jään tälläiseksi tunteettomaksi ihmisraunioksi.
Häpeän itseäni ja joka kerta kun katson itseäni peilistä ja näen runnellut kasvoni tekee mieli lyödä peili palasiksi. Olen myöskin kaikille muille ihmisille vihainen paitsi miehelleni. Äitini huolenpito saa minut raivonpartaalle ja olenkin useampaan otteeseen tuon tapahtuman jälkeen raivonnut äidille. En tiedä onko tämä nyt aivan normaali reaktio tähän kaikeen. Olen miettinyt vakavasti, että minun pitäisi hakeutua ammattiauttajalle, koska olen muutenkin patonut tunteitani monta vuotta ja yrittänyt olla liian vahva. Tuntuu, että tämä nykyinen olotila on vain lopun alkua, koska kohta varmasti romahdan kokanaan. Olen vasta 19 ja joutunut kokemaan liikaa, että sitä voisi ymmärtää itse miksi kaikki menee aina elämässäni pieleen.
Häpeän itseäni ja joka kerta kun katson itseäni peilistä ja näen runnellut kasvoni tekee mieli lyödä peili palasiksi. Olen myöskin kaikille muille ihmisille vihainen paitsi miehelleni. Äitini huolenpito saa minut raivonpartaalle ja olenkin useampaan otteeseen tuon tapahtuman jälkeen raivonnut äidille. En tiedä onko tämä nyt aivan normaali reaktio tähän kaikeen. Olen miettinyt vakavasti, että minun pitäisi hakeutua ammattiauttajalle, koska olen muutenkin patonut tunteitani monta vuotta ja yrittänyt olla liian vahva. Tuntuu, että tämä nykyinen olotila on vain lopun alkua, koska kohta varmasti romahdan kokanaan. Olen vasta 19 ja joutunut kokemaan liikaa, että sitä voisi ymmärtää itse miksi kaikki menee aina elämässäni pieleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä naisia/tyttöjä vaivaa? Jätä se jätkä ja anna äitisi pitää sinusta huolta. Valokuvat kasvojen ruhjeista ja lääkärinlausunto talteen. Ilmoitus poliisille, vaikka et varsinaista syytettä nostaisikaan.
Lopuksi MT-toimistoon puhumaan.
Nii just . Mikä helvetti naisia vaivaa kun haluaa seurustella miehn kanssa joka hakkaa naisia. Siis tosiaan en ole ikinä ymmärtänyt tätä yhtälöä.
Itse olen kiltti, hyvin käyttäytyvä, kohtelias, huolehtivainen, mukava ja turvallinen mies. En ikinä löisi naista. en voisi elää enään jos tekisin sellasta. Siltin
kukaan nainen ei kiinnostu musta seurustelu mielessä ku olen just se kiltti.
Tunne monia naisia joiden mies hakkaa naisia ja mua todella käy sääliksi niitä naisia et miksi ne antaa tehdä sellasta ja miksi ne on sellasen miehn kanssa.
Tunnen itseni maailman huonoimmaksi mieheksi koska kukaan nainen ei halua mua. en kyllä olen mikään kovin komea mies ja mulla on rumat hampaat mut siltin en ikinä kohtelisi naista huonosti. En ole edes mikää juoppo et joka viikonloppu olisin jossain baarissa. En edes käy baareissa kun pari kertaa vuodessa.?? Et kertokaa nyt naiset mikä niissä väkivaltaisissa miehissä oikein viehättää????
Minusta on valitettavasti kiinnostuttu seurustelumielessä. Elämässä takana kaksi väkivaltaisessa suhteessa ollutta naista. Yhteneväisyys oli järkyttävän suuri;molemmilla rikkonainen parisuhdetausta (koko ikä 15-v asti oli oltu "jonkukaa"), suhteesta oli sännätty toiseen, miehet olivat aina epäilleet näiden naisten luotettavuutta,turpaan oli tullut ja syy eroihin oli aina mies(vaikka kaikki eivät olleet hakanneet vaan olleet ns. kunnon miehiä).
No, olinpa sitten se hellä ja ymmärtäväinen mies näille kovia kokeneille:keskustelua, lahjoja, matkoja, hyviä koti-iltoja etc.. Ja mitä tapahtui?
Molemmilla rajojen kokeilua eli säätämistä vastakkaisen sukupuolen kanssa (haluttinko kokeilla missä nyrkki antaa rajat niin kuin ennen), Mustasukkaisuutta, vaikka minulla ei ollut toisia. Kuitenkin ainakin toisella naisista oli itsellä koko ajan ns. tekstarikaveri varalla..
Yhtenevää oli myös itsekeskeinen ja uhriutuva luonne.
Suhteet päättyivät molemmat naisien aloitteesta. Päättötapana olivat 1) pettäminen 2) parin päivän tapaamattomuuden jälkeen tullut tekstiviesti. Ja molempien seuraava suhde oli väkivaltainen. Aluksi säälitti mutta sitten tajusin että jotkut vain hakevat tietynlaista tyyppiä.
Seuraavaksi tajusinkin kysyä tapaamiltani naisilta oliko takana väkivaltaisia miehiä. Ja nyt 5v avioliitossa ihanan tasapainoisen naisen kanssa:)
Ihan niinkuin se olisi siis naisen epätasapainoisuuden vika, että hän eksyy väkivaltaisiin suhteisiin. Harvinaisen kapeakatseista tekstiä. Sinun henkilökohtainen kokemuksesi ei kerro juuri mitään muuta kuin että sinulle nyt sattui käymään näin.
Olen itse ollut väkivaltaisessa suhteessa ja nykyään seurustelen hyvän miehen kanssa. En ole pettänyt, enkä uhriutunut, muistutan hänelle tasaisin väliajoin kuinka hyvä mies hän on, ja osaan arvostaa häntä hyvin paljon. En ole myöskään mustasukkainen enkä rankaise häntä edellisen miehen virheistä. Ja mielestäni olen hyvinkin tasapainoinen sillä tiedän selviäväni elämän koettelemuksista sillä selvisin aiemmasta suhteestanikin. Että älä tee yleistäviä päätelmiä pelkästään oman elämäsi perusteella, peräti kahdesta ihmisestä...ihmisiä on monenlaisia ja sinun tutkimuksesi ei ole kovin luotettava.
Ja jos aloittaja puhuu omasta kokemuksestaan ja on selvästi pois tolaltaan, ei selvästikään vielä ymmärrä täysin tapahtunutta, niin salamana tulee joku mies ihmettelemään, että miksi minä en kelpaa? Siitä ei ollut puhe. Varmasti kelpaa, jos itse uskoo kelpaavansa. Väkisin on turha yrittää, kyllä se kilttiä miestä arvostava nainen sieltä vastaan tulee jossain vaiheessa, vähän itseluottamusta peliin, eikä marttyyriasennetta.
Ja aloittajalle.
Lähde pois suhteesta. Oikeasti, kukaan ihminen ei saa pahoinpidellä sinua, olit sitten pettänyt tai et, mikään ei sitä oikeuta. Nyt kun kynnys pahoinpitelyyn on ylitetty niin se tapahtuu seuraavasta vastoinkäymisestä helpommin. On paljon miehiä jotka eivät kohtele noin, tiedän että tunteet eivät kuole noin vain, mutta jälkikäteen ymmärrät, että ihminen joka tekee noin toiselle ei oikeasti rakasta sinua. Sinä ansaitset parempaa ja se on mahdollista, mutta vain jos lähdet. Siitä selviää kyllä. Olet ihan sekaisin nyt ajatustesi kanssa, ja asiaan suhtautuminen epänormaalisti, eli liian tyynesti on normaalia, koska et vielä ymmärrä tapahtunutta.
Käy ihmeessä ammattiauttajalla, ehkä hän saa sinut ymmärtämään, että olisi parasta lähteä. Tiedän, että se sattuu kun ihminen jonka luulit rakastavan sinua tekee jotain tuollaista ja haluat kieltää kaiken ja sen vuoksi raivoat kaikille muille paitsi sille ihmiselle joka sen ansaitsisi. Mielesi kieltää kaiken, normaali reaktio tuossa tilanteessa. Mutta silti, älä jää odottelemaan vaan lähde ja prosessoi asia päässäsi pikkuhiljaa, mutta ihminen jonka kanssa nyt olet on vaarallinen. Et sinä romahda, ja vaikka siltä tuntuisi, niin siitä selviää kyllä, minä tiedän. Pyydä apua läheisiltäsi, yksin on vaikeampaa lähteä.
Itse olen aina vannonut että kyllä lähden, jos tulee väkivaltaa suhteessa.
Olen nyt 22v ja perheväkivaltaa olin kun olin teini kotona PALJON. Lapsena taas äitini rääkkäsi minua henkisesti aivan koko ajan, joskus kävi käsiksikin.
Nyt sitten olen avoliitossa miehen kanssa joka ei ole koskaan lyönyt.
Mutta entä jos vaikka 5 vuoden päästä palaa käämi ja toinen lyö?
Aika pahoja riitoja on ollut, usein minä olen ollut vihaisempi osapuoli, koska pelkään vieläkin että mies haluaa vaan käyttää hyväksi. En pysty luottamaan ikinä.
Mutta pointti on se, jos tulee joskus väkivaltaa niin osaanko lähteä?
Jos itse lyön, tod. näköisesti päätän suhteen, koska tulee niin huono omatunto, kun tiedän mille se tuntuu. Jos taas mies lyö, niin luulen pitäväni sitä oikeutettuna.
Sun kannattaa mennä terapiaan juttelemaan ja jospa sitä kautta elämä menisi raitelilleen ja itsetunto kohdilleen. Pahitteeksi ei olisi myöskään alan kirjallisuuteen tutustuminen.
Mun yks luokkakaveri istuu lopun ikäänsä rullatuolissa, kun miehensä hakkasi.
Eli mieti vähän.
Valinta on omasi: joko häippäset ja etsit kunnon kaverin tai .... (on pahempiakin vaihtoehtoja kuin rullatuoli).
Kun olin itse 19-vuotias, niin maailma oli kaunis.
19-vuotiaan maailma pitää olla kaunis!
Elämä edessä, haaveet, tulevat lapset, turvallinen ja rakastava mies.
Valinta on sinun.
ei viehätä mikään väkivaltasissa miehissä,mutta ne uhkaamalla saa naisen pysymään kanssaan.
Nainen ei uskalla lähteä siksi useimmin.Väkivalta on sitä, että viedään itsetunto ja eristetään,lyödään,pilkataan ym.
Mun eksä otti musta eron ja alko seurustelee väkivaltaisen miehen kanssa. No eksäni sai puukosta ja kuoli. Tästä on jo 20 vuotta mut siltin.
Olen kokenut samanlaista ihan saman ikäisenä. Eroa ja äkkiä, ei mies rakasta kuin itseään. Muuten jonain päivänä sinulle käy vielä paljon huonommin kuin nyt. Rakkauskaan ei aina riitä.
Minä uskoin, että rakkaus voittaisi nuokin vaikeudet. Odottaessani lasta mies uhkasi tappaa ja vasta sitten tajusin pötkiä pakoon, koska muuten lapsenkin elämä olisi vaarantunut. Paras päätökseni ikinä.
Puhut vähän mutta asiaa. Kannattaa lähtee heti jos mies uhkailee.
Sulla on syystä tai toisesta huono itsetunto, jota miehesi lyömällä lyö alemmas. Kuvio on sairas ja teidän suhteenne on sairas. Tiedätkin sen. Kaipaat miehen läheisyyttä, koska koet, että ansaitset kohtelusi. Ajat äitiäsi pois, koska koet, ettet ole hyvän kohtelun arvoinen. Miksi? Ehkä tiedät tai aavistat, joka tapauksessa tarvittaisiin pitempi terapia sen selvittämiseen.
Siihen, että lähdet ja jätät väkivaltaisen miehen ei tarvita heti edes terapiaa. Vain rohkeutta, voimaa ja päättäväisyyttä oikealla hetkellä. Tee siis vain päätös, lähde, äläkä palaa. Minäkin ventovieraana voin luvata, että et tule katumaan. Sitten hae itsellesi apua, vaikkapa mielenterveystoimistosta, ja selvitä, mistä läheisriippuvuutesi juontaa juurensa. Voimia matkaan!
Ja kato vähän tarkemmin sitä ukkoa, vaikka nuori oletkin. Onko se todella kiehtova persoonallisuus vai mariseva pikkupoika?
Ota yhteyttä paikkakuntasi kriisikeskukseen:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset/
Sinun täytyy päästä mahdollisimman nopeasti purkamaan tilannettasi, et voi odottaa viikkoja aikaa terapeutille.
Itse väkivalta kestää usein vain ohikiitävän hetken, mutta uhka ja pelko jäävät pysyviksi, kun tiedät, että väkivalta otetaan käyttöön tarvittaessa. Se riittää. Tieto mahdollisesta kivusta.
Väkivalta on aina henkilökohtainen valinta. Vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä. Ei sinulla.
Väkivallalla on taipumus uusiutua ja raaistua. Uskallatko jäädä odottamaan?
"Miehellä oli tarkoitus tappaa minut, koska luuli, että olen pettänyt häntä. Oisi varmaan muuten onnistunut, mutta onneksi olin sen verran selvinpäin, että pääsin karkuun. Olemme miehen kanssa sopineet asian, koska kaikesta huolimatta rakastamme toisiamme. "
Mies joka yrittää tappaa naisen uskottomuusepäilyjen takia, ei tätä rakasta. Miehen persoonallisuus on pahasti vinoutunut jossakin elämänvaiheessa, etkä sinä voi tehdä asian hyväksi mitään vaikka kuinka haluaisit. Ainoastaan mahdollistat miehen käytöksen jäämällä suhteeseen. Mies ei kykene rakastamaan.
Asiaa on vaikeaa käsitellä, varsinkin kun kerrot että "jokin kuoli sisälläsi". Se mikä sun sisälläs on kuollu, olet sinä itse. Pelasta itsesi, kukaan muu ei voi sitä tehdä! Tohon jamaan on monet jäänyt, älä sä ole yksi niistä.
Jos sulla ei ole ketään johon turvautua niin hakeudu turvakotiin. Tärkeintä on että et tapaa miestä, saat etäisyyttä tilanteeseen ja pystyt käsittelemään omia tunteitasi. Ne on tärkeintä mitä sulla on, pidä niistä huolta. Pidä itsestäs huolta niin kuin pitäisit lapsesta, siten pystyt korjaamaan menneisyydessä sulle tapahtuneita vaurioita ja oppia rakastamaan itseäsi.
Voi teitä rakkaat nuoret naiset,sydämeni itkee teidän kanssanne.
Kuitenkin haluan sanoa,että kerätkää voimanne,ja hankkiutukaa eroon niistä väkivaltaisista miehistä.Nykyään on niin paljon tukea tarjolla,että selviää,selviää kyllä kohti parempaa elämää.Puhukaa avoimesti,puhukaa.Ei pidä hävetä, että on joutunut pahoinpidellyksi,sen tehköön toinen osapuoli.
Olkoon välillänne vaikka minkälaisia riitoja se ei KOSKAAN oikeuta ketään lyömään teitä,se rikkoo sielua ja ruumista,tekee paljon pahaa.
Jokaisen pitäisi saada elää ilman pelkoa ja väkivallan uhkaa.Se on ihmisen oikeus.
Yksi lyönti johtaa satoihin lyönteihin,se ei lopu,se jatkuu sukupolvesta toiseen.Näyttäkää oleville ja tuleville tyttärillenne,että ette anna hakata itseänne,niin hekään eivät anna,kun tulee se aika.Poikanne eivät lyö,kun poistatte näkyvästi sellaisen omasta elämästä.