Erosta on noin viikko. Mies lähti, minä sopeuduin. Tämä oli heti pyytämässä takaisin! Olen antanut myöten ja "tapailemme" (en halua jatkaa siitä mihin jäimme, vaan aloittaa paljon taaempaa ja asua eri osoitteissa).
Tänään mies soitti ja kysyi saako tulla yöksi. Olin vasta herännyt ja sanoin, etten tiedä vielä suunnitelmistani. Päivemmällä laitoin vestin, että kahdeksan jälkeen sopii. Mies ei vastannut mitään. Hieman ennen kahdeksaa soitin ja kysyin, onko tämä tulossa, vai ei ja tämä sanoi olevansa kohta perillä! Saavuttuaan tämä ilmoitti lähtevänsä kaverinsa kanssa kaljalle! Ilmoitin, että jos menee, niin katselkoon yöpaikankin muualta. Nyt minuun ei kuulemma voi luottaa enää missään asiassa.
Tuntuu, että tässä nämä näkemyserot miehen ja naisen välillä poikkeavat! En kerta kaikkiaan voi käsittää. Olemme eronneet ja tässä asun vain ja ainoastaan minä kissoineni. Kun mies tulee luokseni nykyään, tämä tulee käsittääkseni vain KYLÄÄN ja VIERAANA. Minusta ei ole kohtuutonta vaatia, että tämä nykytilanteessa ottaisi bhuomioon sen, ettei enää asu täällä (ei ole avaimiakaan) ja minulla ei ole enää velvollisuutta päästää tätä luokseni silloin, kuin minulle ei sovi. Tämä kun ei enää ole hänen kotinsa. Minun kotini ei ole mikään hotelli, jonka respa päivystää 24h/vrk - etenkään arki-iltaisin.
Kuka tässä tilanteessa on kajahtanut? Minä, vaiko mies? Mainittakoon tässä välissä myös se, että mies olisi viime viikonloppuna halunnut tulla omia aikojaan puimaan eroamme ja "murtautui" rappukäytävään ja kun en päästänyt tätä sisään (minulla oli 3 ystävää luonani), tämä rikkoi rapun tuuletusparvekkeelta keittiöni ikkunan ja jouduin soittamaan poliisit hakemaan miehen pois.
Tämänpäiväinen tilanne tuntuu minusta naurettavalta. Tämä tuli perässäni kauppaan haukkumaan, ettei saa mennä ystäviensä kanssa, eikä tajunnut, ettei kysymys ollut siitä. Jos asuisimme yhdessä,tämä saisi tosiaankin mennä ja tulla ja saahan hän nytkin (silloin viettäköön yönsäkin muualla). Tilanne vain on nykyään se, ettei hän asu täällä (enkä aio antaa avaimia) ei minun velvollisuuteni kai ole valvoa ja odottaa täällä, koska "yövieras" saapuu. Vai onko?
Tänään mies soitti ja kysyi saako tulla yöksi. Olin vasta herännyt ja sanoin, etten tiedä vielä suunnitelmistani. Päivemmällä laitoin vestin, että kahdeksan jälkeen sopii. Mies ei vastannut mitään. Hieman ennen kahdeksaa soitin ja kysyin, onko tämä tulossa, vai ei ja tämä sanoi olevansa kohta perillä! Saavuttuaan tämä ilmoitti lähtevänsä kaverinsa kanssa kaljalle! Ilmoitin, että jos menee, niin katselkoon yöpaikankin muualta. Nyt minuun ei kuulemma voi luottaa enää missään asiassa.
Tuntuu, että tässä nämä näkemyserot miehen ja naisen välillä poikkeavat! En kerta kaikkiaan voi käsittää. Olemme eronneet ja tässä asun vain ja ainoastaan minä kissoineni. Kun mies tulee luokseni nykyään, tämä tulee käsittääkseni vain KYLÄÄN ja VIERAANA. Minusta ei ole kohtuutonta vaatia, että tämä nykytilanteessa ottaisi bhuomioon sen, ettei enää asu täällä (ei ole avaimiakaan) ja minulla ei ole enää velvollisuutta päästää tätä luokseni silloin, kuin minulle ei sovi. Tämä kun ei enää ole hänen kotinsa. Minun kotini ei ole mikään hotelli, jonka respa päivystää 24h/vrk - etenkään arki-iltaisin.
Kuka tässä tilanteessa on kajahtanut? Minä, vaiko mies? Mainittakoon tässä välissä myös se, että mies olisi viime viikonloppuna halunnut tulla omia aikojaan puimaan eroamme ja "murtautui" rappukäytävään ja kun en päästänyt tätä sisään (minulla oli 3 ystävää luonani), tämä rikkoi rapun tuuletusparvekkeelta keittiöni ikkunan ja jouduin soittamaan poliisit hakemaan miehen pois.
Tämänpäiväinen tilanne tuntuu minusta naurettavalta. Tämä tuli perässäni kauppaan haukkumaan, ettei saa mennä ystäviensä kanssa, eikä tajunnut, ettei kysymys ollut siitä. Jos asuisimme yhdessä,tämä saisi tosiaankin mennä ja tulla ja saahan hän nytkin (silloin viettäköön yönsäkin muualla). Tilanne vain on nykyään se, ettei hän asu täällä (enkä aio antaa avaimia) ei minun velvollisuuteni kai ole valvoa ja odottaa täällä, koska "yövieras" saapuu. Vai onko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
no sun pitäis ainakin olla onnellinen että oot päässyt tollaisesta sekopäästä eroon!!!.
Ei muuta kun unohdat koko ukon ja jatkat eteenpäin.
Ja jos ukko rupee vainoamaan niin ei muuta kuin lähestymiskieltoa.
ihan siltä, kun teillä olisi eroasia kokonaan käsittelemättä, etkä edes sinä, puhumattakaan miehestä tiedä missä mennään. Sinunkin kirjoituksesta pistää silmään selvä soutaminen ja huopaaminen, joten ei ihme, että miehen suhtautuminen on vielä poukkoilevampaa.
Tuntuu siltä, että et edes kaipaa miestä niin paljon, mitä toimiva parisuhde edellyttäisi, mutta toisaalta et haluaisi hänestä kokonaan luopuakaan.
Mieti ensin tarkkaan mitä sinä itse haluat suhteelta ja kerro se miehelle, ehkä samalla selviää molemmille onko eväitä jatkaa vai ei.
kai se sitten on. tai kyllähän se yritettiin puida ja koin eron jo selvänä ja asennoiduin siihen, että enää ei olla tekemisissä, mutta tämä ei lopettanut soittelua/tekstailua ja rupesi ilmestymään oven taakse.
hyvästä seksistä en aluaisi luopua. muuten kylläkin.
oikeastaan en edes halua tällä hetkellä suhdetta. edellinen suhteeni päättyi vasta reilut poli vuotta sitten ja tavallaan samantien hyppäsin tähän uuteen ja etenimme vauhdilla. olen kyllä sanonut miehelle, mutta tämä ei sitä oikein käsitä, vaan syyttelee, että minulla on muita miehiä jne,...
uskon, että eväät jatkaa ovat vasta myöhemmin. en usko, etteikö suhde tuon miehen kanssa voisia, kunhan tmä hieman aikuituisi, itsenäistyisi ja antaisi minulle hetkeksi kaipaamaani tilaa.
kyllähän se niin tahtoo olla, että entisen parisuhteen toimivuus pelkästään seksisuhteena on aika harvinaista, eikä se teilläkään näyttäisi toimivan, yleensä toinen haluaisi enemmän.
Kannataisi varmaankin laittaa suhde kokonaan katkolle, mistä sitä tietää vaikka muutaman vuoden päästä tienne taas kohtaavat ja henkisen kasvun myötä, edellytykset toimivaan parisuhteeseen olisivat paremmat tai sitten ei.
Vaikea sinun on nykyisessä tilanteessa aloittaa, mahdollista uuttakaan suhdetta pyhtaalta pöydältä?
Kuule, nyt teet selvän eron siihen mieheen! Se on reiluin vaihtoehto kummallekin. Jos et tarvitse häntä muuhun kuin hyvään seksiin, niin turha mielestäni jatkaa. Tuollaisessa tilanteessa sekoatte kummatkin, mikään ei oo pahempaa kuin epävarmuus suhteen laadusta.
Jos sopeuduit jo eropäätökseen, niin miksi ihmeessä vielä roikutat häntä? Selvästikään välillänne ei tule pelkkä seksisuhde toimimaan (harvoin exän kanssa tulee) Tee ero selväksi miehelle, jos ei muuten usko, niin ole vaikka niin ilkeä, ettei hän varmasti jää kaipaamaan sinua...
Ite oon ollut aika kiltti ja mielyttämisenhaluinen, oli samankaltainen tilanne, jossa ex ei jättänyt rauhaan... alussa yritin ystävällisesti ratkaista tilanteen, mutta kun mikään ei auttanut, päätin olla niin kylmä, että hän varmasti jättäisi minut rauhaan. Lähestymiskielloilla uhkailut tehosivat viimein.
Eli liika kiltteys voi olla pahaksi eroa tehdessä, sillä jos olet ihana ja kiltti eroa puidessanne, hän jää varmemmin kaipaamaan sinua.. jos taas vedät kylmänviileitä linjauksia, säästät hänet ikävältä ja epätietoisuuden tuskalta. Joskus kylmä ja "ilkeä" käytös voi olla paras tapa osoittaa, että välittää, niin oudolta kuin se kuulostaakin...mielestäni ei kannata edes puhua hänelle, että "ehkä joskus voimme yrittää uudelleen", se on mun mielestä itsekästä ja omistushaluista toisen roikuttamista varalla... Hän voi oikeasti jäädä odottamaan sitä että vielä joskus palaatte yhteen...
Jo mies on väkivaltaisuuteen taipuvainen, niin kannattaa pysytellä ystävien seurassa mahd. tiiviisti...