Faktahan on se että ainakin 20 000 sotilasta Wellingtonin 44 000 vahvuisesta armeijasta oli saksalaisia palkkasotureita. Taas yksi sota briteille jota ei voitettu lontoolaisella teenjuonnilla.
Wellingtonin herttua voitti saksalaisten avulla
uction
5233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Waterloossa oli ratkaiseva. Saksalaiset tulivat taistelukentälle myöhässä.
Wellesley löi ranskalaiset kerran toisensa jälkeen Portugalissa ja Espanjassa 1808-1812. Köniinsä sai usea marsalkka. Paljonkohan hänen joukoissaan mahtoi ola saksalaisia?
Waterloon taistelu oli viimeinen sarjassa taisteluita jotka Napoleon kavi muita valtioita vastaan palattuaan Elbalta jonne hanet oli karkotettu havittyaan sodan jonka seurauksena Venajan armeija vapautti Pariisin, johdossa meidan suuriruhtinaamme Aleksanteri I.
Saksalaisten osuus Waterloossa oli siina mielessa ratkaiseva, etta juuri Waterloota edeltavassa taistelussa Napoleon oli taistellut heita vastaan (johdossa von Bluecher) ja sitten saksalaiset olivat peraantyneet. Napoleon luuli etta peli on selva ja lahetti joukko-osaston jahtaamaan niita ja kaantyi britteja (Wellington) vastaan. Waterloon taisteluhan kaytiin Napoleonin ja Wellingtonin valilla. Napoleon ei kukistunut vaan parjasi hyvin. Mutta kun saksalaisten koko armeija tulikin nakyviin, niin Napoleon heitti pyyhkeen kehiin. Ei katsonut olevan mahdollisuuksia niin isoa joukkoa vastaan yhta aikaa. Saksalaiset tulivat myohemmin, mutteivat liian myohaan.
Wellingtonin rinnastaminen Napoleoniin on brittien ylimielisyytta. Waterloon taistelu ei ollut mikaan ratkaiseva taistelu jossa Napoleon kukistettiin. Ne taistelut kaytiin Moskovan ja Pariisin valilla aiemmin ja ne johtivat Napoleonin Suuren Armeijan tuhoon ja hanen kukistumiseen Ranskan keisarina. Siina oli Venajalla (=meilla) ratkaiseva osuus. Vahan tunnettu seikka on muuten se, etta jotta Venaja voisi lahettaa mahdollisimman suuren sotajoukon Napoleonia vastaan, tyhjennettiin Pietari sotilaista ja tilalle varvattiin Suomesta sotilaita vartiopalvelusta suorittamaan. Komentokielena ruotsi ja johtajina suomalaiset upseerit.
No, hei... Onpa ihme tuohon maailmanaikaan, että palkkasotureita käytettiin. Taidatkin olla suomi24:ssa kirjoittelevien älyllisyydestä vapauttajien kantavia voimia. Liekö olet oikein historiantutkija 7. polvessa...?
Harvoilla ne kuitenkaan muodostivat enemmistön armeijasta. Ei edes Ruotsilla.
Saattoipa riippua aika paljon "puolustusbudejetistakin", joten Ruotsin ja Ison-Britannian armeijoiden koostumuksia ei kannattane kovin väkisin väännetyin kriteerein vertailla. Lisäksi Iso-Britannia oli 1800-luvulla suurvalta, Ruotsi ei ollut.
Enkä muutenkaan ymmärrä mitä englantilaisten vähäisellä osallistumisella tässä aiheessa haetaan... Mitä sitten, vaikka armeijassa olikin ei-brittiläisiä palkkasotilaita? Pitäisikö tässä saada aikaan jotain Napoleon-kunnioitusta jonkin sisäisen tuntemuksen ponneksi? Miksi joku yleensäkään tuntee jotain mielikuvitteellista sympatiaa kauan sitten menneiden aikojen henkilöitä kohtaan? Eihän noista tiedä oikeasti kukaan tarpeeksi, jotta jonkun puolen voisi hyvällä perusteella valita. Ja miksi valitsisikaan...? Lapsellista kuin jonkin futisseuran puolesta rähinöinti. Ihmiset kyllä hakevat elämälleen sisältöä, mutta aika kaukaa hakee, jos 1800-luvulta "tuettavansa" hakee.
Huomattavasti objektiivisempi asenne olisi jopa se, että kaikki ihmiset ovat tasapuolisesti pelkkää paskaa, jolloin mitään puolta ei tarvitse valita. Tietokonepelit ovat asia erikseen. Siellä voi kuka tahansa leikkiä olevansa Napoleon tai Duke of Wellington ja elää pelin mukana.