suhtaudut kun joku henkilö saa runsaasti kehuja toisilta?
Ajatteletko silloin, että mistä syystä kukaan ei huomio sinua?
Se on aivan luonnollinen reaktio.
Se siitä.
Ajatteletko silloin, että mistä syystä kukaan ei huomio sinua?
Se on aivan luonnollinen reaktio.
Se siitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olen samaa mieltä kehujien kanssa, olen iloinen siitä, että hekin ovat havainneet saman kuin minä. Jos taas olen eri mieltä, olen huvittunut. Niin tai näin, minulta ei kannata kehuja odottaa, koska silloin niitä ei ikinä saa. Silloin on harvemmin mitään kehuttavaa, jos kehuja tietoisesti odottaa...
Olen sen verran outo, että olen vain tyytyväinen,kun huomio kiinnittyy sen ansaitsevalle.
Täytyy kehuttavan henkilön olla sitten hyvä kun kehuja saa. Tietty kateelliseksi heittäytyy..itsekkin.
O
O
O
O
O
Tottunut olemaan harmaa huomaamaton. Tulee epämukava olo jos huomioi.
Joskus kun yrittää huomioida jotakin kivaa tyyppiä tulee vastaukseksi ryöppy negatiivista palautetta, joten kyllä oppii myös olemaan hiljaa kun oikein keskittyy.
Tiedätkö...? Melkein kadehtin sinua. Mua välillä vituttaa, kun huomaan ympärilläni olevien ihmisten kalastelevan tavalla tai toisella hyväksyntääni, mielipidettäni, kehujani whatever... Siis oikeestikin se voi olla joskus ihan vitun rasittavaa, mutta onneks mä oon sen verran vittumainen tyyppi etten aina välitä siitä...
Heh... miksi kukaan kalastelisi harhaiselta ihmiseltä yhtään mitään?(paitsi harhaisen harhoissa)
Itserakas kommentti.
Tyhmä kyynikko... itselläsi on tuollaisia ajatuksia ehkä.
Ps. Milloin olet taas salapoliiti?
dazu, et vastannut aiemmin tekemääni aloitukseen.
Oletko ehkä hieman ujo?
Öhhöh, on mua taas nähty kaikkialla poissaollessani.
Yleensä mä ilostun, kun joku saa hyvää palautetta tai jostain ihmisestä pidetään. Paitsi jos se joku on saanut kaiken sen kieroilulla ja katalin konstein. Ja jos mä tiedän sen, että nuo kehut on kalasteltu vilpillä.
Siinä siis kustaan silmään niitä kehujiakin. Silloin mä saatan ajatella, että vitun puusilmät.
Lähinnä ärsyttää toisten sinisilmäisyys ja kieroilijan kierous.
Pääsääntöisesti olen aina osannut myötäiloita muiden ihmisten onnesta ja hyvästä mielestä. Kaikilla on hetkensä ja mä en halua olla esteenä toisen onnelle. Kun ei se ole mun onnestani pois, jos jollain on palat kohdillaan ja aihetta iloon.
Jos mun onnestani oliskin pala pois, se pitäs silloin olla jotain mikä on kieroudella pois multa otettu. Se silloin syö sisintä, ei se vilpitön ilo ja onni ole multa pois. Kun toisen ilo ja onni ei tuhoa kenekään muun iloa ja onnea tietoisesti, se on ok.