Miten te kestätte sen että ihastuksenne elää normaalia elämäänsä oman puolisonsa kanssa silloin kun ei ole teidän kanssanne. Rakastelee, viettää mukavia hetkiä perheensä kanssa...
Minusta tuntuu liian pahalta ajatus hänestä sängyssä vaimonsa kanssa ja olen aivan rikki aina kun tiedän hänellä olevan jotain esim matkoja perheen kanssa.
Ja siltikään en osaa hänestä irti päästää.
Minusta tuntuu liian pahalta ajatus hänestä sängyssä vaimonsa kanssa ja olen aivan rikki aina kun tiedän hänellä olevan jotain esim matkoja perheen kanssa.
Ja siltikään en osaa hänestä irti päästää.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Voi hyvä tavaton sentään Ota nyt elämäsi käsiisi, kakkosena pilaat sen totaalisesti. Miksi ihmeessä alennat itsesi ukkomiehen patjaksi?? Mies on naimisissa ja hänellä on lapsia, Ei sinun ihastumisellasi ole mitään merkitystä ja miten yli päätään voit arvostaa tai ihannoida pettävää miestä. Haloo!!!!!
Tuntuu varmaan pahalta. Oletko ajatellut kuinka tuolla miehellä on ihanat oltavat kun olette molemmat sinä ja vaimo hänestä riippuvaisia. Ymmärrät varmaan ettei pidemmän päälle tuollaisesta ihmisestä muuta ole kuin harmia sinulle.
Vietän samanlaista aikaa kotona kuin hän. Rakastelen ja vietän ihanaa iltaa perheeni kanssa juuri tälläkin hetkellä.
En ole millään muotoa mustasukkainen vaimolle.
Odotan täysin tyynenä koska taas tapaamme.
Miksi sanot itseäsi kakkoseksi, kun sulla ilmeisesti on mies itselläsikin? Sanot rakastelevasi kotonakin, tuskin lastesi kannsa!? Sinähän olet vaimo, tai oikeammin pettäjä siinä missä se mieskin, jonka kanssa suhteessa olet.
Sinäkö nyt päätit sitten vihkiä minut, minä en ole vaimo.
"Vietän samanlaista aikaa kotona kuin hän. Rakastelen ja vietän ihanaa iltaa perheeni kanssa juuri tälläkin hetkellä." Tuosta saa sellaisen käsityksen, että olet naimisissa, vai kenen kanssa sinä sitten siellä kotonasi rakastelet samaan aikaan, kuin se salamiehesi rakastelee omaa vaimoaan? Insestistäkö on kyse, vai avomiehestä tai poikakaverista? Ihan miten vaan, mutta hieman tarkkuutta peliin.
Sanoit viettäväsi aikaa rakastellen perheesi kanssa. Oman poikasiko kanssa sitten rakastelet, jos ei miestä ole?
On minulla avomies. En ole hänen vaimo. Minulla vaan sattuu olemaan rakastaja ja hänelle olen kakkonen.
Onko sinulla jokin insesti ongelma?
Olet avovaimo, etkö tuon vertaa käsitteistä tiedä.
Jaa -siis avovaimo. No et sinä kakkonen ole, vaan pettäjä siinä missä se salamiehesikin. Enkä minä muuten puhunutkaan aviomiehestä tuossa ensimmäisessä kommentissani sulle, vaan miehestä. Onhan sinulla siis mies, jos on kerta avomies.
Kun lopulta selvisi, että mies ei olekaan eronnut... Tuntui tosi pahalta. Petetyltä, häväistyltä. En kyennyt heti lopettamaan suhdetta, olin ehtinyt jo ihastua. Olimme erossa useamman kerran ja palasimme aina takaisin yhteen.
Mies erosi lopulta, mutta en kyennyt enää luottamaan häneen.
Hän halusi kaiken, mutta lopulta ahneuksissaan menetti kaiken. Paha saa palkkansa, sanotaan. Tässä kävi niin.
Sulla on vielä paljon oppimista. Pitääkö sitä ihanaa miestä ajatella koko ajan? Eikö sulla ole mitään muuta elämässä kuin miettiä, mahtaako mies nyt panna vaimoaan? Tietysti panee. Elää aivan samanlaista elämää kuin me muutkin.
Mun neuvo sulle on, että lopeta kakkosena oleminen jos pää ei kestä. Se on taitolaji. Sä olet varmasti tulevaisuudessa se, joka itkee esim. tällä palstalla, että voi voi, mua on huijattu, ei se vaimoaan jättänyt.
Mun mielestä ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö omaa puolisoaan siltikin rakastaisi. Yhden naisen sydämeen mahtuu monta miestä. Samoin kuin miehen sydämeen monta naista. Ajattele niin, että pakkohan sussa on olla jotain erityistä, jos mies vaimonsa lisäksi sustakin tykkää. Ja ennenkaikkea elä aivan omaa elämääsi, älä koko ajan odota, josko se mies yhteyttä ottaa.
Oikeesti jos ajattelet noita asioita, niin päästä irti.
En ole mustis, mutta ärsyyntynyt olen siitä, että tapaamme vain harvoin ja kun miehelle sopii. Elän omaa elämääni ja kun se herra oikea sattuu kohdalle, olen hänen ykkönen. Sitä en tiedä, miten tämä nykyinen hra sen asian ottaa, mutta...Jos en kerta nyt hänelle kelpaa kokonaan, vain pantavaksi, olen silloin onnellinen, kun löytyi joku joka rakastaa minua kokonaisvaltaisesti.
No mitä "kestämistä" tuossa nyt on..? Itse olen tieni valinnut - mies sanoi alun alkaen, ettei ole aikeissa erota ja perhettään jättää. Vaimo on kaiketi ihan ok immeinen - hänestä ei puhuta, mutta totta helkatissa mies hänestä eronnut olisi, jos nainen olisi ilkeä susiruma kotityranni.
En minä ajattele, mitä tekevät. Käyvät perheenä lomilla, lapset kaikki kaikessa miehelle - mutta en kuvittele, etteikö vaimon kanssa olisi mukavaa myös. Heidän sänkyasiansa eivät minulle kuulu enkä niitä mieti.
Tunsin miehen pitkään ennen kuin "mitään" tapahtui, suhde lähti kehittymään ystävyydestä. Itse erosin muutama vuosi sitten - en tästä toisesta miehestä johtuen, vaan exän kanssa päädyimme yksissä tuumin eroon.
Salarakas pahoittelee välillä sitä, ettei voi viettää enempää aikaa kanssani, mutta vastaan hänelle, että ennemmin otan sen ajan, jonka voin saada kuin elän ilman häntä. Yhteydenpito on päivittäistä, vaikka emme tapaakaan joka viikko. Ehkä olen säälittävä, elämäänsä haaskaava keski-ikäinen akanrahjus... En vain tunne jääväni mitään "vaille", koska minulla on ns oma elämä: lapset ja työ ovat tärkeimpiä, samoin aikatauluista vapaa harrastus ja ystävät.
Ja salarakas... Tekee hyvästä elämästä vieläkin paremman.
Hän sanoo ykkösvaimokseen kakkostaan. Mitä tästä olisi ajateltava, olen hänelle tärkein niinkuin hänkin minulle? On vain ajan kysymys että kakkonen on ykkönen ja nyt vielä pelkkänä ajatuksena lausuttu on joskus tosielämää.
Syy joka tähän johti on oman miehen petturuus ja hänen vaimonsa huomion puute. Tositarinaa, omaa tai toisen, sitä voi kukin miettiä tykönään.
Halutko todella pettävän miehen itsellesi? Et taida olla ihan viisas.
Moni haluaa kerran tai pari eronneen... Joku haluaa entisen juopon... Joku haluaa nuorena pikkurikoksia tehneen... Joku peliriippuvuudesta kuville selvinneen...Ei ihan viisasta touhua, koska eihän sitä voi tietää, jos vaikka "viat uusii"...
Jaa..a. Tuleekohan sustakin sellanen typerä vaimo, joka kattelee pettävää miestään, eikä ymmärrä lähteä paskasta ja rakkaudettomasta avioliitostaan lätkimään? Ei tietenkään, koska sähän oot spesiaali, jota ei kukaan mies, koskaan petä ja jonka pimpsa on jotain niin erikoista ettei mitään rajaa.
Tosielämä on kuule aivan jotain muuta ja mitä nopeempaa sen tajuat, sen parempi sulle.
Jos pää ei kestä kakkosena olemista niin kannataisko harkita vakavasti koko homman lopettamista? Oma rakkaani ei jätä vaimoaan lasten takia, sen hyväksyn vaikka kipeää se tekeekin. Otan ne hetket mitkä saan ja elän muuten ihan omaa elämääni. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta turha on sortua haaveiluun..päivä kerrallaan eteenpäin. Rakastamme toisiamme ja molemmat toivomme enemmän yhteistä aikaa, ehkä sitä joskus on enemmän tai sitten homma kuivuu kasaan sen takia kun yhteistä aikaa ei löydy mutta olen onnellinen tällä hetkellä, se riittää!
Mun pettäjämieheni erosi, mutta meidän yhteinen aikamme jäi niin vähiin mm. hänen lastensa vuoksi, ettei meidän seurustelusta tullutkaan mitään. Mies ei ollut kovin kiinnostunut lapsistaan kun oli vielä perheensä kanssa, mutta onneksi kiinnostui heistä sitten erottuaan. Tapasimme ennen monta kertaa kuussa, joskus monta kertaa viikossakin. Viimeisinä aikoina meillä oli aikaa enää kerran kuussa jos sitäkään. Tietenkin aikaa veivät myös miehen ura ja harrastukset, ei kiinnostus lapsiin ollut se ensimmäinen eikä ole vieläkään, mutta on noussut tärkeämmäksi kuin ennen. Aikaisemmin vaimo hoiti kaiken, nyt hänen täytyi hoitaa itse kaikki. Siihenkin kaikkeen kului hurjasti aikaa.
Minulle oli pettymys huomata olevani lopulta koko arvoketjussa se, jonka voi heittää sivuun. Silloin kun mies oli vielä perheensä kanssa, hän arvosti minua. Tajusin olleeni vain hyväksikäytettävä laastarisuhde, tukija erossa ja vaikeuksissa.
Niin, että voi olla parempikin, että mies pysyy vaimonsa ja lastensa luona, kakkosen kannalta nimittäin. Ja myöskin pettäjämiehen. Harva kakkonen viitsii katsella samaa pettämistouhua omassa suhteessaan. Siitä käytösmallista ja pettämisreissuista miesraukan on luovuttava jos kakkosesta aikoo saada kumppanin. Kakkonen kun tietää jo ne jutut joilla edellistä kumppania on vedätetty.
Jätä se ukkomies ja heti! Nämä ukkomiehet ovat tosi säälittäviä kun pysyvät liitoissaan mutta silti pitää olla rakastelu kumppani kodin ulkopuolella! Säälittävää ja tosiaan halveksittavaa käytöstä aviomieheltä ja perheen isukilta! Itse en ainakaan voi sietää noita kaksinaamasia äijiä joilla pitää koko ajan olla " voita leivän molemmin puolin" ja silmät kirkkaina menevät perheensä luo toisen naisen sylistä! Huh huh, ja ISO YÄK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Otahan nyt iisisti.
Tilanteet on kuitenkin jokaisessa suhteessa ja "suhteessa" niin erilaisia, ettei voi vetää mitään noin mustavalkoista linjaa. Tai sinä voit toki omalla kohdallasi toimia niin kuin parhaaksi katsot, mutta anna toisten elää omaa elämäänsä miten he sen parhaaksi kokevat.
Sun viesteistäsi ei saa sellaista käsitystä että arvostaisit ketään, edes itseäsi. Vaikutat hurjan katkeralta..? Mitä sulle on tapahtunut, koska?
ei sentään tarvitse suvaita!
Ja jos haluaa elää moniavioista suhdetta, niin hankkikoon samanmielisen kumppanin, niin ei tartte elää elämäänsä valehdellen.
Luulis että se on jo ittellekin raskasta, kun pitää muistaa kaikki valheensa jottei käry käy.. Itteläni ainakin niin huono muisti, etten halua valehdella kenellekään, unohtaisin kuitenkin omat valheeni..
Aika erikoisesti miehelläsi aika loppui sinuun eron jälkeen. Uskot kaikki selitykset? Mitä sellaista vaimo hoisi ennen yksin, minkä hoitamiseen miehellä nyt menee "koko aika"? Ura ja harrastukset - varmaan joo... Mies on tainnut vain huomata, ettei haluakkaan erota ja rakentaa suhdetta lastensa äitiin uudelleen. Unohda koko mies, et todellakaan ollut hänelle kuin pano, jonka vuoksi on menettämässä kaiken tärkeimmän.
Hehheh, hassu tyttö. Mä epäilen vahvasti että sun ukkomiehes ois ollenkaan niin kiinnostava jos eläisit päivittäin arkea sen kanssa. Siinähä se juju piilee, että kun näkee harvemmin niin ne pienet hetket on täydellisiä :)
Se on niinku pätkis. Se on aina tosi hyvää koska sitä ei oo ikinä tarpeeks.
Aika kivan osuvasti sanottu tuo viimeinen lause :))
Mietin tässä "yksinäistä" vappuaattoa viettäessäni - lapset nukkumassa - salarakastani ja totta on, että vaikka meillä on ihanaa yhdessä, tuskin arki olisi mitään "mannaa", sen verran itsepäisiä ja värikkäitä olemme luonteeltamme. Joskus hänelle sanoinkin, että tästä kaupungista loppuisi äkkiä halvat lautaset kaupan hyllyiltä, kun kerran viikossa niitä paiskoisin peräänsä...
Aivan. Ja minä tiedän tuon "omasta" ukkomiehestäni. Jos hän eroaisi ja olisi tarjolla vakavaan suhteeseen, tuskin vaivautuisin edes yrittämään... Itse asiassa usein mietin, miten hänen vaimonsa jaksaa niin hänestä pitää kiinni, itse kai en jaksaisi.
Toisaalta en todellakaan tiennyt kyseessä olevan ukkomies, kun tapasimme. Sitten kun sain tietää, uskoteltiin toki hetken aikaa, että ero on toteutumassa ihan justiinsa. No ei ollut, tietenkään. Siihenpä sitten loppui tämäkin "salasuhde".
Mun on itseasiassa vaikea ymmärtää, miten joku jää heilastelemaan ukkomiehen kanssa sittenkin, kun selviää, että ero ei ole edes harkinnassa, saati tulossa?!
No se niin riippuu siitä mitä haluaa suhteelta. Ei läheskään jokainen tahdo edes miestä kokonaan itselleen. Kakkosen asema on itse asiassa ihan näppärä parhaimmillaan . Ei odotuksia, ei vaatimuksia, ei tuskailua ja hermostumista toiseen. Vain nautiskelua niistä hetkistä mitä saa. No joo.. ikävä tietenkin tulee, mutta sitten kohtaaminen onkin taas paljon hauskempaa. Se on vaan asennoitumisesta kiinni, ja tosiaan siitä että mitä siltä suhteelta odottaa. Mä lähden itse siitä etten odota mitään. Eihän se alunperinkään ollut mun mies, ei sillä ole mitään velvotteita mua kohtaan.
Tämähän siis vain jos molemmat tietää missä mennään. Mulla luultavasti alkaisi varotuskellot heti kilisemään päässä, jos toinen lupailisi eroa ja yhteen muuttamista.. Hauska ajatus kyllä välillä, muttei kovin realistinen, se kannattaa muistaa :)
näin on. Asennoituminen on helppoa, varsinkin kun matkan varrella on parit on-off tilanteet, ei enää odota täydellistä sitoutumista. Aika kuluu, tilanne vaan pysyy samana, silloin tietää, jottei toinen ole koskaan vaihtamassa kakkosta ykköseksi. Kohtaamiset ovat suhteen suola, niitä odotellessa ehtii jo tulla ikävä toista.
Niin, no mä en tätä ajattelekaan vain omalta kannaltani. Jos tahtoo löytää kevyempää suhdetta ja satunnaista tapailua, se ainakin mulla onnistuu myös samanmielisten sinkkujen kanssa. Jos vain omaa itseäni ajattelisin, samoin sitä voisi heilastella ukkomiehen kanssa - jos olisi jotenkin täysin empatiakyvytön. Minä kuitenkin osaan nähdä siinä tilanteessa sen petetyn vaimonkin. Toki minunkin ukkomieheni kovasti selvitti, kuinka hankala ja tukala liitto hänellä olikaan ja kuinka ymmärtämätön ja kylmä vaimo, jota hän ei tietenkään ollut aikoihin rakastanut. Uskoo ken tahtoo, minä tosiaankaan en. Jotakin rakkautta se on sekin, että tahtoo elää siinä liitossa jatkossakin. Lienee kotona aivan toinen ääni kellossa. Enpä minä sellaiseen liittoon kolmanneksi pyöräksi kuulu, enkä halua.
Minunkin ukkomieheni? Eihän ketään voi omistaa, vai???
Ja te kakkoset syytätte vaimoja "omistamisesta"!
Jos petturilla niin tuskaa siellä omassa liitossaan, niin pääsee siitä kyllä irti.
Ja se, että miestä ei haluta kokonaan, niin miksi sitten vain lainaan?
Se on totta, että teiltä kakkosilta sekä siltä pettäjältä puutuu kaikki empatiakyky.
En kestänyt mitenkään, vaan jätin miehen. Toista vuotta meni toipuessa ikävästä, mutta kannatti. Helpompi elämä näin, kuin miettiä koko ajan mitä mies vaimonsa kanssa tekee ja puhuu. Olisin katkeroitunut liikaa jos olisin suhdetta jatkanut - on niitä vapaitakin miehiä!
Joo paitsi vapailla miehillä on jokin suuri vika miksi ne eivät kelpaa naisille. Tai sitten niillä vasta naisia onkin... Siinä mielessä varattu on parempi, kun seksikumppanit yleensä rajoittuu vaan muutamaan.
Jep, kun kuuntelee haku päällä olevia eronneita kavereita, niin kyllä vapaan, yhteen naiseen tyytyvän miehen löytäminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta! Juurikin eräs ystävä kertoi, mikä pelimies paljastui eräästäkin kiltistä ja kunnollisesta vanhemmasta herrasta - kuusi naista kerralla pyöritettävänä! Ja silti jokainen oli "se ainoa"... Vastaavasti on pettäviä ukkomiehiä, joille yksikin toinen nainen piisaa.
Voisin myös olla sinkku jolla ei ole rakastajaa, se olisi paljon yksinäisempää. En ajattele sitä mitä en saa vaan sitä mitä saan, lämpöä, lempeä, juttukaverin ja hyvää seuraa. Jos vastaan tulee vapaa ja varteenotettava mies niin tietenkin otan sellaisen. Varattua vain paremman puutteessa.
Ikävää, että kaikki eivät kelpaa vapaille miehille vaan pitää ukkomiehen panopatjana olla saadakseen lämpöä ja juttukaverin.
Kai sitä sinkun ottaisi, jos saisi. En usko, että kukaan tietoisesti haluaa vain varatun, itse en ainakaan tehnyt niin. Asiat vain meni omalla painollaan siihen.Toisaalta varatulla ei ole sitoutumisodotuksia niinkuin sinkuilla; Siteeraan "Jos vastaan tulee vapaa ja varteenotettava mies niin tietenkin otan sellaisen. Varattua vain paremman puutteessa. "
Voi todellako luulet kakkosnaisen olevan jotenkin tavallista huonompi? Miksi hän ei kelpaisi sinkkumiehelle, kerrohan? Luulen että moni kakkonen on kakkonen vain yhden miehen kanssa elämänsä aikana ja loppujen kanssa samankainen täydellisen viisas ja kaunis ja nöyrä ykkönen kuin muutkin.
Ehkä kaikki naiset eivät vain takerru heti ensimmäiseen vastaan tulevaan mieheen vaan odottavat että vastaan tulisi laadukkaampi yksilö. Ymmärrän että se on huonon miehen valinneen ykkösen vaikea ymmärtää että kaikille ei vain kelpaa kumppaniksi kuka vaan.
juuri näin, eikä se mies huono ole, vaan suhde. Se on vain tullut tiensä päähän tai rakkaus hiipunut. Jotkin käsittämättömät syyt pitävät ykkösen ja miehen yhdessä. Tai voihan tilanne olla toisinkinpäin; nainen ja ykkönen. Onko kyseessä syyllistäminen? Materia? Raha? Tunteet ja rakkaus eivät ainakaan pidä heitä enää yhdessä, jolleivät pettämisen kautta löyudä toisiaan enää...Mutta surullisen monta tarinaa on vain tiedossani, kun yritetään silti uudelleen, kun toinen on pettänyt. Kukaan ei ole onnistunut. Kakkosella on jo uusi ja pettäjä suree, kun ei uskaltanutkaan elää elämäänsä, niinkuin olisi halunnut.
Tämä tapahtui ystävälle.
Ystävä meni täysin rikki eikä vaikuta toipuvan ollenkaan.
Mies petti vaimoaan tämän sairastellessa. Kun asia selvisi vaimoööe oli suhdetta kestänyt yli vuoden. Petoksen paljastaja oli kakkonen.
MIes halusi kuitenkin jatkaa elämäänsä vaimonsa kanssa jota kakkonen ei hyväksynyt ja alkoi manpuloimaan tuota naista. Haukkui tämän miestä narsistiksi ja hyväksikäyttäjäksi, pilkkasi naista hyväuskoiseksi höpsyksi jota on helppo käyttää hyväksi. Hän halusi olla "muka" ystävä,jota me tilannetta läheltä seuranneet emme ymmärtäneet ollenkaan, mielestämme ei vaimon olisi pitänyt alentua juttuun kakkosen kanssa. .
Vaimon huonon itsetunnon tietäen manipulointi osui ja upposi täysin. Tuota peliä jatkui useamman vuodenajan ja loppujen lopuksi tuo pari erosi ja niin kakkonen sai miehen jota oli vuosia toivonut itselleen.
Tietenkin on sanottava että mies petti vaikka muuta väitti, käytti hyväkseen heikkoa ihmistä ja antoi vielä toisen naisen höykyttää tätä.
Mietinkin että kuinka raadollisisa ja pahansuopia voi ihmiset olla. Tässäkin tapauksessa lyötiin täysin syytön ihminen maahan, hältä vietiin kaikki itsekunnioius, mielenterveys ja luotto ihmisiin. Taloudellisesti yrittivät tuhota mutta eivät onnistuneet. Ystävien ja hyvän advokaatin tuella sai vaimo/ex kuitenkin pidettyä taloutensa kunnossa.
Sitten se mustamaalaaminen jälkikäteen. Mikään ei säästynyt. Työpaikalla käytiin, naisen tuttaville kerrottiin kuinka nainen on hullu ja narsisti. MIes haukkuu entistä vaimoaan omalla työpaikallaan. Millään ei ole mitään rajaa.
Tuon parin ystävät pilkkaavat avoimesti naista vaikka erosta on kulunut jo vuosia.
Miksi tällainen käytös? Miksi ihmiset ei voi erota siististi? miksi pitää haukku a petetty ja jätetty osapuoli lyttyyn? Miksi tältä halutaan pilata kaikki mahdollisuudet uuteen hyvään elämään?
Jatkoa edelliseen.
Toivottavasti tuo pari on onnellinen sillä siinä on kieroilu voittanut täyspotin.
Säälin ,yritän tukea ystävääni joka melkeinpä päivittäin sanoo että ei hänestä ole enää parisuhteeseen, se ei onnistu kuitenkaan, parempi olla yksin en jaksa edes yrittää.
Ennen niin iloinen ja herskyvä ihminen on vain varjo entisetään.
Toivon edelleen että kaikki te jotka leikitte toisen ihmisen elämällä miettisitte kuinka pahaa jälkeä leikkinne saa aikaan.
Jotkut petetyt ja hyväksikäytetyt eivät pääse koskaan kokemastaan nöyryytyksestä musertamisesta yli. Heillä, kuten ystävälläni, on maailma palasina edelleenkin. Uutta suhdetta hän ei uskalla alkaa.Ei uskalla luottaa.