Hei te kaikki jotka olette kokeneet uskottomuuden liitossanne!
Haluaisin neuvoja mitä tehdä?
Tilanne on se että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen jo viisi vuotta!
Mies jäi kolme vuotta sitten kiinni kun tämä nainen otti yhteyttä minuun ja kertoi koko tarinan mitä mies puhuu ja kysyi oliko se totta, me kuulemma eroamassa ym. Mieheni kiisti rakkauden tai seksin, sanoi vain olleensa yksinäinen ja kaverin ominaisuudessa käyneen naisen luona. Nainen kertoi toista.
Mies siis naisen mukaan valehdellut kaikenlaista hänelle. Mieheni väittää puolestaan naista valehtelijaksi.
Kaikenlaista on tapahtunut vuosien varrella, mies moneen kertaan kertonut suhteen olevan ohitse, aina vaan jää kiinni. Tiedän mieheni valehtelevan paljonkin minulle.
Tilanne on monimutkainen kokonaisuudessaan, ei ero ole helppo ratkaisu.
Mutta alkaa tuntumaan että jotain pitäisi tehdä, ei tälläistä jaksa.
Mutta kun tietäisi edes totuuden!
Naisella kuulemma monen vuoden viestit tallelle, nyt kysyisinkin, olisiko minun viisasta ottaa naiseen yhteyttä ja pyyttää näitä viestejä luettavaksi?
Parantaako vai pahentaako se tilannetta?
Haluaisin neuvoja mitä tehdä?
Tilanne on se että miehelläni on ollut suhde toiseen naiseen jo viisi vuotta!
Mies jäi kolme vuotta sitten kiinni kun tämä nainen otti yhteyttä minuun ja kertoi koko tarinan mitä mies puhuu ja kysyi oliko se totta, me kuulemma eroamassa ym. Mieheni kiisti rakkauden tai seksin, sanoi vain olleensa yksinäinen ja kaverin ominaisuudessa käyneen naisen luona. Nainen kertoi toista.
Mies siis naisen mukaan valehdellut kaikenlaista hänelle. Mieheni väittää puolestaan naista valehtelijaksi.
Kaikenlaista on tapahtunut vuosien varrella, mies moneen kertaan kertonut suhteen olevan ohitse, aina vaan jää kiinni. Tiedän mieheni valehtelevan paljonkin minulle.
Tilanne on monimutkainen kokonaisuudessaan, ei ero ole helppo ratkaisu.
Mutta alkaa tuntumaan että jotain pitäisi tehdä, ei tälläistä jaksa.
Mutta kun tietäisi edes totuuden!
Naisella kuulemma monen vuoden viestit tallelle, nyt kysyisinkin, olisiko minun viisasta ottaa naiseen yhteyttä ja pyyttää näitä viestejä luettavaksi?
Parantaako vai pahentaako se tilannetta?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos haluat tietää mitä miehesi päässä oikeasta liikkuu, lue viestit. Itse lähetin miesystäväni viestejä , vain osan, todisteeksi, että tämä mies ei todella oikeasti rakasta vaimoaan, koska minusta oli oikein että vaimo tiesi totuuden. Ja suhteita ollut muitakin. Nainen ei ilmeisesti ollut moksiskaan, minun ja miehen suhde kyllä loppui molemmat sydän särkyneenä. Kuitenkin mielestäni oli hirveetä, että mies ei raskaana olevaa vaimoaan rakastanut, lapsi oli jo kolmas, mutta vaan yksissä oli ja koko ajan muita naisia. Mutta tuo nainen oli ilmeisesti tottunut jakamaan ukkoaan, ja ei halunnutkaan erota vaikka sai luettua kaikki miehen suunnitelmat ja rakkauden tunnustukset.
Ei sinun kannata tuota miestäsi yhtään puolustella, jätä hänet, ei rakasta sinua niinkuin pitäisi. 5 vuotta, herranjestas, miksi tuhlaat aikaasi?
Niin, tiedän kyllä ettei rakasta kuten pitäisi. Avioliitto on minulle myös paljon muutakin kuin rakkautta. Kasvatetaan yhdessä lapsiamme, kotimme on maksussa, tuki ja turva saatavilla. Emme me riitele päivät pitkät. Elämme ja asumme yhdessä.
Arjen ja elämän jakaminen toisen kanssa ei ole tuhlausta, lapset kasvaa, lainat pienenee, tuttavia ja menoja on paljon. Arki sujuu helposti. Ei sitä osaa eikä kerkiä romantiikan perään huudella.
Tiedän etteivät monet voi ymmärtää!
Kiitos kuitenkin vastauksestasi. En tiedä auttaako niiden viestien lukeminen mieheni ajatuksien ymmärtämisessä. Varmasti valehtelee ja mielistelee tätä toistakin.
Vielä kysyisin mistä sitten tiedän näiden viestien olevan aitoja? Voiko niitä väärentää? En haluaisi tavata tätä naista, mutta voiko viestit välittää muuten minulle luettavaksi? Tuskin puhelimen välityksellä kuitenkaan kun kuulemma määrä aika suuri.
Itse lähetin alkuperäisenä, osa olivat facebook-viestejä. ilman mitään valetta. Niissä hän mm. puhui kuinka ei rakasta lastensa äitiä, vain velvollisuudesta yhdessä, ja että hänellä ei ikinä ole ollut tällaista tunnetta ja rakkautta kuin kanssani. En hänen tarvinnut tehdä tätä jotta "saisi" minulta, vaan hän todella pystyi avautumaan pitkään pananeista tunteista minulle.Pettäminen kun on valmistelua eroamiseen, sitä tällainen ihminen oikeastai haluaa, mutta ei suoraan uskalla.
Tietenkin mies suuttui kun paljastin hänen sisimmät tuntemuksensa. Kun tämä vaimo sai tietää että mies on oikeasti rakastunut, ei hän enää eroa halunnutkaan. Se oli jo molemminpuoleisesti heillä sovittu. Eli näinkin voi käydä. MIes jäi ainakin vielä liiittoon, koska eihän minuakaan saanut koska paljastin suhteemme ennen aikojaan hänen mielestään.
On monia tapoja elää yhdessä, itse tarvitsen rakkautta ja luottamusta ja romantiiikkaa. Olen ollut itse avioliitossa yli 10-v. nyt asun miehestä erillään jo 6-vuotta, olemme ystäviä ja touhuamme yhdessä lasten kanssa, mutta meillä ei ole seksuaalisuutta. Molemmilla on ollut uusi rakkaus, hänellä parikin, tämä varattu ihana mies oli minun ensimmäinen moniin vuosiin, ja myös oikea syvä rakkaus. Kärsin että paljastin meidät ja mies siitä niin pahasti loukkaantui, soittelemme silloin tällöin, molemmills on särkynyt sydän. Vaimo luulee edelleen tai ei myönnä, ihan niinkuin sinä, että mies häntä oikeasti rakastaa, koska mies jäi hänen luokseen. Mutta siihen on muita syitä, ei oikea rakkaus.
Moni elää suht.tyytyväisenä liitossa, tietäen (jos on sellaisen kokenut), että oikeasti jos sydäntään kuuntelisi, voisi olla myös onnellinen, ei vain tyytyväinene toisen ihmisen kanssa, sielunkumppanin.
En pysytyisi elämään "vain noin " kuin sinä. Miksi, luuletko että jäät yksin? Voittehan pysyä ystävinä, silti. Emme elä 1800-luvulla, jossa naisen kaikki pakko kestää.
Tietenkin mies suuttui kun paljastin hänen sisimmät tuntemuksensa. Kun tämä vaimo sai tietää että mies on oikeasti rakastunut, ei hän enää eroa halunnutkaan. Se oli jo molemminpuoleisesti heillä sovittu. Eli näinkin voi käydä. MIes jäi ainakin vielä liiittoon, koska eihän minuakaan saanut koska paljastin suhteemme ennen aikojaan hänen mielestään.
Taidat olla itsekin aika hyväuskoinen hölmö. Uskoit kaikki jutut mitä ukkomies sinulle sepitti. Valehteli sinulle päin naamaa ja kaikki meni sinuun läpi. Jos mies olisi sinua todella rakastanut, niin olisi eronnut jo aikoja sitten ja kertonut itse kaiken vaimolleen. Mistä teitä vedätettäviä höhliä oikein sikiää?
Niin myönnän että on totta että normaalisti olisi täytynyt erota jos minua olisi tarpeeksi rakastanut. Kysyinkin tätä, että jos olisin odottanut että itse kertoo vielä jonkin aikaan, olisiko se muuttanut mitään? Hän sanoi, kyllä. Asuntokin oli jo katsottuna. Mutta petin hänen luottamuksen. No, uskoakko vai ei, en tiedö enää. Jokatapauksessa itkimme yhdessä puhelimessa tätä tapahtunutta. Sanoin että sinulta puuttui rohkeus, ja miksi et vihdoin voi erota kun et kerran häntä oikeasti rakasta? Hän kertoi sen olevan velvollisuudentunto, oma isä oli jättänyt hänet ja äidin lapsena, ja hurvitellut ilman että äiti tietää, paljon toisia naisia, mutta ei eronnut. Eli tämä mies etsi itselleen samanlaisen vaimon joka sietää hänen syrjähypyt. Yhden hän itse oli tunnustanut, huom. vai yhden, ja silloinkin oli jo eroamassa, mutta vaimo taas houkutteli rontin jäämään. Eli mies petti, pettää, ja tekee sitä edelleen, varmasti, kun tilanne kotona rauhoittuu.
Eli on aivan oikeassa paikassa , minä en olisi tuollainen anteeksiantava, ja siksi halusinkin itse tehdä ratkaisuin ja kerroin suhteeestamme. Oletin että vaimon silmät aukeaa ja antaa miehelle lemput , en itseni vuoksi, näin ei tapahtunut, vaan kulissin tulee jatkua edelleen, ja mies tietenkin taas pelastui. En olisi voinut ikinä luottaa tähän mieheen, tajuan sen nyt.
Muistakaa, on tietunlaisia, jotka pettää, ja jotka eivät IKINÄ petä, ja tämä on totta.
Totta kai luet ne jos vaan saat. Sitten sun on helpompi päättää mitä haluat tehdä kun tiedät totuuden.
Kokemuksesta voin sanoa, että luottamusta on vaikeaa ellei mahdotonta saada takaisin kun sen on kerran menettänyt. Sinä kirjoitat, että tiedät miehen valehtelevan paljon. Se tarkoitaa, ettei hän kunnioita sinua. Et ole niin arvokas, että sinulle pitäisi puhua totta. Yksi hailee siis miten sinä voit, kunhan hänellä on hyvin.
Jo se että olet tuollaisessa tilanteessa ja joudut pähkäilemään tätä asiaa, pitäisi riittää syyksi jättää miehesi. Ei siinä mitkään viestien lukemiset auta suuntaan tai toiseen.
Ne viestit voivat olla todella raskasta luettavaa, mieti haluatko todella lukea ne..tuskin tuo toinen nainen valehtelee viesteistä ja jos hänen puhelimestaan pääset ne lukemaan niin ei ne mitään väärennettyjä voi olla, näethän silloin kuka on lähettäjä! Omasta puhelimesta löytyy noin 2000 viestiä rakastajaltani ja jos ne vaimon luettavaksi joutuisivat..se olisi musertavaa... Kertomassasi on jo enemmän kuin tarpeeksi tietoa siitä ettei miehesi kunnioita sinua pätkän vertaa.
Juuri näin on meilläkin. Epävarmuutta on suhteessamme kestänyt jo vuosia ja nyt alkaa mitta täyttymään. Nämä levottomat puolisot ovat kyllä aikamoinen juttu omalle mielenterveydelle. Ja myös lapsille. Itselleni kävi niin, että tuskaan aloin juomaan viiniä ja siitä ei sitten hyvää seurannut. Omia töppäilyksiä ihan riittämiin. En osaa neuvoa muuta kuin tämän: Puhukaa rauhassa, jos pystytte. Ja ihan kaikesta. Sekin on vaikeaa, mutta ainoa keino kuitenkin, että asiat saadaan selvitettyä. (mun mies haluaa eron, mutta ei kuitenkaan).
Tuo on kyllä totta jotta oma mielenterveys alkaa järkkyä tästä kaikesta. Oma itsensä hoitaminen ja välittäminen on jäänyt tosi vähille, kiloja on kertynyt toistakymmentä kun murheeni ruokaan hukutan. Se onkin se juttu miksi tästä kaikesta alkaa saamaan tarpeeksi. Huono kohtelu alkaa näkyä omassa itsessään.
Kunnioitusta ei todellakaan ole. Mies vaan on kuitenkin kotona todella avulias ja huomaavainen, rakastaa ja välittää todella lapsista. Minä olenkin se toinen juttu. Tuntuu pahalta repiä isä lapsilta pois. Alkaa vaan kysellä itseltään mitä järkeä tässä kaikessa oikeen on?
Eroakin olen miettinyt paljon, voimavaroja vaan vaaditaan paljon jotta jaksaisi kaiken käydä läpi, kai se on jotain laiskuutta, on helpompi olla tekemättä mitään.
Puhuttu ollaan ja monasti ja huudettu ja itketty. Mies vaan ei tahdo myöntää yhtikäs mitään. Miten siitä pääsee eteenpäin ilman rehellistä keskustelua?
Ajattelin vaan jotta josko lyön viestit nokan eteen, auttaisiko se keskustelun avaamiseen? Vaan kun ei teidä millaisia ne ovat? Ne viestit, satutanko itseäni lisää lukemalla ne? Aukaiseeko ne silmäni todellisuuteen, vaiko tekevätkö entistä sekaisin oman oloni? Jotenkin on helppo työntää pään pensaaseen ja antaa olla!
Ja onko niitä kunnollisia miehiä sitten olemassa jonka voisi löytää, kun ei yksinkään tykkää olla, ja mitä mieltä lapset olisivat kaikesta? Ratkaisuja olisi varmaan helpompi tehdä jos lapset olisivat ja isoja ja kiinni omassa elämässä. Se vaan vie vielä useita vuosia.
Kun kuitenkin on mennyt naimisiin silmissä yhteinen vanheminen ja vanhuus, onko se kuitenkin valinnan vaikeus luopua unelmistaan kuin itse siitä miehestään joka onkin osoittautunut vallan muuksi kuin luuli?
Tiedän ettei minun ole pakko sietää tätä kaikkea mutta usko kaiken kääntymisestä paremmaksi on vielä tallella. Uusisiko mies kuitenkin ennenpitkään touhunsa. Voisinko oikeasti antaa anteeksi ja luottaa vai jäisikö ikuinen epäilys mieleeni?
Itse en vaimolle paljastanut lukuisia tekstiviestejä ja muita dokumentteja, koska tiesin, että vaimo ei niitä kestäisi lukea. Tavallaan säästin siinä sekä vaimoa, että päästin miehen kuin koiran veräjästä. Ajattelin, että kunhan pääsen ukkomiehestä eroon, niin en sotkeudu itsekään mihinkään draamaan.
Pääsin miehestä eroon uhkaamalla paljastaa viestit ja muut, ja se riitti, miehestä ei ole kuulunut aikoihin mitään. Todennäköisesti hän on löytänyt jo uuden kiusattavan, ja avioliittokin voi hyvin.
Meillä oli yli vuoden kestänyt tiivis suhde, ja katsoisin sen olleen ihan täydellistä kaksoiselämää miehen puolelta. Pitkäaikainen suhde on vakava juttu, joten en vaimona kyllä sellaista sietäisi. Miehet kieltävät viimeiseen asti petturuutensa, joten tietysti todisteetkin olisi hyvä olla olemassa. Toisaalta sinulla on jo tarpeeksi tietoa jättämään miehen, jos haluat. Voihan sitä valheessakin tietysti elää, ja odotella jotain parannusta tapahtuvaksi.
omaa tyhmyyttäsi rokut tollasessa suhteessa, et tule ollenkaan ajatelleeksi miten asiat voisi olla tosin jonkun toisen kanssa. tajuat itsekkin et olet tapapettäjän kanssa tekemsissä. itse sain petoksen tietooni ja kotin jatkaa suhdetta vielä 8kk kunnes tajusin että sellaiseen ihmiseen ei luottamista enää ole ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. tollanen tulee häritsemään suhdetta koko lopun ikää jos sitä vielä jatkaa. sulla on jo todellisuus hämäränpeitossa. lähde ku vielä jotain rippeitä itsetunnostasi omistat. ja onnea jatkoon
...tekemään irtioton petollisesta puolisosta. Kun kerran noin ajattelet, niin älä tuhlaa aikaasi, eroa ihmeessä, sinulla tulee menemään paljon paremmin sen jälkeen kun pääset yli.
Viesteissä voi olla sinun silmille todistetta, mitä miehesi päässä oikeasti liikkuu, kehotan lukemaan, koska se vahvistaa päätöstäsi millaisen miehen kanssa oikeasti olet. ON PAREMPIA OLEMASSA, voin vannoa.
Kun puoliso lähtee toiseen suhteeseen avioliitossa, on se anteeksiantamatonta ja liitolla ei ole enäåä mitään siunausta. Itse en antaisi missään tapauskessa anteeksi ja ero tulisi. Eikä tarviis antaa minullekkaan anteeksi.
Itse annoin anteeksi pari suhdetta miehelleni..puhuttin ja korjattiin, vannottiin.
Mutta juttu on niinkin raaka, että petturi on aina petturi ja suurin vaikeus asiassa on , se ettet itse HALUA uskoa sitä. On helpompi tuudittautua valheisiin, kun irrota suhteesta..tehdä luja päätös, etsiä asunto, kertoa lapsille, sukulaisille, ystäville, tuntea "häpeää", ettet riittänyt.
-Pettäjälle ei riitä, vaikka olisit miss universum ja mensan jäsen.
-Vikä ei ole sussa vaan pettäjän iänikuisessa saalistajan vietissä, joka aina kaipaa jonkun uuden ihailua.
-Kerran se kirpasee..ottaako kerralla lujaa kipeää, vai "nilkuttaako" koko ikänsä...mieti sitä, koska tilanne tuskin muuttuu.
-Se, ettei mies tunnusta... voin kertoa, että viimeisin mieheni nainen on tietoinen, että MINÄ olein pettänyt häntä nykyisen ex:ni kanssa 3,5 vuotta...ei usko asiaa vaikka ex tunnusti ensimmäiset kaksi vuotta, mutta viimeistä vuotta ei tunnusta enää..ja tää tollo haluaa uskoa sen.
-Osoita että narri et oo sinä...vaan aivan joku muu..ja USKO se.
Siinäpäs se taitaakin olla kirjoitettuna, ei halua uskoa itse sitä!!! Jotenkin se järkikulta kertoo toista mihin kykenee uskoa. Miksi se on niin hiton vaikeaa uskoa vaikka aika selvältä näyttää. Yrittää etsiä selityksiä josko kuitenkaan tilanne ei oisi näin paha.
Kun alkaa miettiä tuota kaikkea mikä eroon liittyy, etsiä asunto, myydä tämä, kertoa lapsille ja muille. Tuntuu se melkoisen isolta projektilta. Mistä kaikki aika ja energia tuolle kaikelle, saattaa masentuneisuuttakin tuntea joka saa aika toimettomaksi. Tuota häpeän tunnetta en itsestäni tunnista. Surullisuutta kyllä siitä etten riittänyt minä miehelle. Ehkäpä se kaikkein surullisuus tulee lapsista. Oisi toivonut edes heidän vuokseen loppuun asti yrittäneen eikä heti kääntyä pois. Raskasta aikaahan elettiin, pienet lapset ja rakentaminen ja muutto toiselle paikkakunnalle ym. Ehkäpä juuri noista syistä on jotenkin miestä jaksanut katselle ja yhteiseen elämään vielä uskoa.
Miksi toinen nainen? Sattuuhan se kun aattelee ettei se enään mikään pintasuhde voi olla näin pitkän ajan jälkeen. Mutta onko se vaan paikka missä mies saa olla rauhassa ilman kodin velvoitteita. Ei tunnu että eroa haluaa mieskään. Kai se oisi jo lähtenyt.
Aika moni tuntuu jo tietävän mieheni tekemisistä. Loukkaa ettei omat sukulaisetkaan ole kertoneet tästä naisesta minulle.
Kysymyksiä pyörii päässä koko ajan ja paljon, siksi toivoisinkin lopulta saavani tietää totuuden. Ja yrittää pyrkiä johonkin päätökseen mitä tässä elämässään oikein haluaa???
Älä hyvä ystävä lue viestejä, pyydä 1-2 todisteeksi... mutta usko mua, tieto lisää tuskaa.
-Senverran vaan, että tiedät totuuden
-Parantaa tilannetta, kun saat tietää totuuden.
-Mutta liika tieto tollasista asioista sattuu niin paljon, etten suosittele pahimmalle vihamiehellenikään.
Jos kuitenkin tuo miehen vaimoa alkaa puhua sinusta sontaa tai haukkuu sinua ja puolustelee petturiukkoaan tai tiedät että mies on vääristellyt suhdettanne eikä kertonut totuutta esim. tehdyistä lupauksista kanssasi tai suunnitelmista ja lopussa ei pidäkkään niitä, ja jos se aiheuttaa sinulle tuskaa, sydämen rikkoutumisen, itsesi nolaamista ystäviesi silmissä ukkomiehen lurinoihin uskoneena vaikka tosissanne olittekin, niin anna palaa vaan, silloin ansaisee lukea viestit. Totuus saa silloin tulla julki, kaikille.
Voi hyvä sisko, lähde nyt jo menee. Sua vedätetään aivan 6-0.
-Kun saat tehtyä rohkeasti ensimmäisen päätöksen, vaikka sitten aloitat siitä, että, kävelet tänään hakemaan kunnan/kaupungin listat vapaista asunnoista...päätös helpottuu. Totuushan on, ettei tuo tilanne tuosta muutu ja mieshän varmaan kertoo silmät pyöreänä, että HÄN ei halua erota, vaan sinä. Ei ihan kannata uskoa, vaikka kuinka haluaisit.
-Ensimmäinen pienen,pieni askel on niin ratkaiseva ja rohkaiseva ei ne käytännön asiat vaadi paljon, päin vastoin, kaikki lähtee rullaamaan itsestään.
Mutta miksi petetyn tulisi asuntoa hakea? Eikö se ole jo pettäjä, joka talosta lähtee ensimmäisenä, ja hän myös kertoo lapsille totuuden. Vaimon ei tarvitse kantaa vastuuta asiasta, josta ei ole vastuussa.
-Koska se taitaa olla ainut keino päästä pois tilanteesta.
-Jos mies kieltää selvän totuuden ja jatkaa samaan malliin, syö kakkua ja säästää kakkua...eihän hänellä ole tarvetta lähteä..eikä edes halua lähteä?
-Eihän tuollaisessa asiassa muutenkaan mitään oikeudenmukaisuutta ole...mutta jos itse ei ala toimia on siinä mielenterveys koituksella...ja lapset ei oo tyhmiä..kyllä ne vaistoaa jos äidillä on paha olla.