Tänään koitti se päivä kun mieheni lähti lopullisesti. 7,5v pyyhitty pois noin vain. Tuntuu niin pahalta itseni ja lasten puolesta että kaikki loppui näin. Miten ihmeessä pidän itseni kasassa että pystyn huolehtimaan myös lapsista ja auttaa ne surun yli? Pahinta tässä on se ettei miestä näytä enään kiinnostavan edes yhteiset lapsemme. Sattuu niin paljon :( tulevaisuus pelottaa :'(
Tänään rakkaani lähti
sattuu.............
1230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aikansa kutakin. Ei surukaan jää päälle ikuisiksi ajoiksi, vaikka nyt siltä tuntuisikin. Surra voi niin monella tavalla: tekemällä jotain ja keskustelemalla siinä sivussa (esim. just lasten kanssa), lähtemällä kodista "lomalle" vaikkapa mummolaan, jotta saadaan vastapainoksi muutakin ajateltavaa kuin se arjesta poistunut ihminen, samalla sinullakin on mahdollisuus surra omien vanhempiesi tukemana eikä sinun siten tarvi jaksaa vaan yksin.
Jne.
Hae itsellesikin tukea ja kuuntelija äläkä jää kelaamaan menetystä yksin. Siten pääset koko ajan eteenpäin etkä jää pyörimään suruusi ja katkeroidu.