Olen 22 v. opiskelijatyttö Etelä-Suomesta. Olen mielestäni ihan ok-näköinen ja helposti lähestyttävän näköinen. Tyylini on luonnonkaunis enkä omista esim. kovin räväköitä tai paljastavia vaatteita. Hiukseni ovat vaaleat ja puolipitkät. Meikkaan lähes päivittäin, mutta meikkini on luonnollinen. Luonteeltani olen positiivinen, rauhallinen, hieman ujo ja tästä johtuen ehkä vähän hitaammin ihmisiin tutustuva, mutta nautin kyllä ihmisten seurasta. Harrastan laulamista, ja kaikenlaista liikkumista vähän vaihtelevalla menestyksellä. Kävelyä nyt ehkä eniten, nyt kun kesä tulee niin pyöräilyäkin... Nautin myös luonnossa liikkumisesta. Olisin halunnut nyt keväällä aloittaa yhdessä liikuntaryhmässä, mutta heillä alkaa vasta syksyllä kurssit niin täytyy odottaa sinne.
En käy baareissa. Olen kyllä niitäkin kokeillut, mutta eivät ole mun juttu. Käytän muutenkin tosi vähän alkoholia, ja pärjään vallan mainiosti ilmankin. En tupakoi. Minulla ei ole lemmikeitä, mutta tykkään eläimistä.
Ja sitten tähän ihmetyksen aiheeseen. Mikähän siinä on kun en löydä ketään? Enkö erotu tarpeeksi massasta, ja hukunko kaikkien muodikkaiden ja laitettujen nuorten naisten joukkoon. Olenko liian kiltti, enkä osaa tuoda itseäni tarpeeksi esille. Voiko tuo ujous olla syynä. Vai onko tuo baareissa käymättömyys kenties syynä sinkkuuteen.
En käy baareissa. Olen kyllä niitäkin kokeillut, mutta eivät ole mun juttu. Käytän muutenkin tosi vähän alkoholia, ja pärjään vallan mainiosti ilmankin. En tupakoi. Minulla ei ole lemmikeitä, mutta tykkään eläimistä.
Ja sitten tähän ihmetyksen aiheeseen. Mikähän siinä on kun en löydä ketään? Enkö erotu tarpeeksi massasta, ja hukunko kaikkien muodikkaiden ja laitettujen nuorten naisten joukkoon. Olenko liian kiltti, enkä osaa tuoda itseäni tarpeeksi esille. Voiko tuo ujous olla syynä. Vai onko tuo baareissa käymättömyys kenties syynä sinkkuuteen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Tarvitaan vähän lisäinfoa:
Mistä paikoista toivoisit sen miehen löytäväsi, mutta petyt kun miehet eivät lähesty?
Millaisen miehen toivoisit lähestyvän?
Oletko usein tyytymätön niihin miehiin, jotka osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan?
No siinäpä se, kun on vähän vähissä nuo paikat, joissa voisivat lähestyä. Nuo baarit kun on poissa laskuista minun kohdalla. Minulle kävisi ihan kadulla tai julkisilla paikoillakin, junassa, harrastuksissa tai opiskeluympyröissä. Ja joskus on käynyt niinkin, että molemmat ovat olleet ihastuneita, mutta kumpikaan ei ole saanut sitä aloitetta tehtyä, ja homma on jotenkin kuivunut kokoon.
Sellaisen miehen, joka on jossain määrin samanlainen kuin minä. Jolla on samanlainen elämäntilanne kuin minulla ja joka olisi etsimässä pitkää ja kestävää parisuhdetta, eikä mitään hetken huvia.
"Oletko usein tyytymätön niihin miehiin, jotka osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan?" No aina ei ihan kohtaa kiinnostuksen kohteet...Minusta saattavat olla kiinnostuneita miehet, joista en itse ole kiinnostunut ja sitten taas toisin päin. Saatan itse olla kiinnostunut miehistä, jotka eivät sitten olekaan minusta kiinnostuneita. Hankalaa. Sellaisiin lähestymisiin olen tyytymätön, joista käy ilmi että mies ei ole kiinnostunut kuin yhden illan jutuista.
En usko, että kadulla tapaaminen on kovin todennäköistä. Ainakin itse en mene juttelemaan kenellekään mielenkiintoiselle tytölle kadulla. Jotenkin tuon tekeminen kuulostaa epäilyttävältä.
Minua on pyydetty ihan kadultakin kahville. Suurinpiirtein ikäiseni mies lähestyi keskipäivällä asiallisesti ja selvinpäin. Tilanne oli minulle niin yllättävä, että en osannut kuin kieltäytyä. Jälkeenpäin kyllä harmitti, vaikken nyt mitenkään siinä ensisilmäyksellä siihen mieheen ihastunutkaan. Mutta olisihan sitä voinut mennä vähän tarkemmin ottamaan selvää millainen tyyppi on kyseessä. Minusta kadulla lähestyminen olisi ihan mukava tapa tutustua johonkin mieheen. Mutta niitä kiireisimmän näköisiä, useampaa kauppakassia raahaavia ja väsyneinä töistä palaavia ei ehkä kannata lähestyä.
Siinähän se vika onkin. kun joku pyytää kahville niin juokset pakoon kuin
joku eläin. Voisit tosiaan tutustuu ihmisiin ennen kuin hylkäät heidät. joku tunnin kahvvihetkikään ei ole riittäbvä aika tutustua kehenkään. Tarvii ainakin muutaman viikon ennen kun oppii toisesta pitämään.
Teidän, ettei tuo ollut kovin fiksu veto. Teen siinä hallaa itsellenikin. Olen nykyään jo vähän rohkeampi miesten suhteen, ja jos samanlainen tilaisuus joskus vielä tulisi niin ihan taatusti lähtisin katsomaan minkälainen tyyppi on kyseessä.
Saatat olla alueella, jossa huomatuksi tuleminen vaatii massasta erottumista muodin, räväkän meikin, asenteen tai "pahan tytön" - maineen.
Se että oletko liian kiltti ja itseäsi vähemmän esille tuovaa tyyppiä vaatii kysymyksen: Haluatko, että lähes jokainen vastaantulija huomioisi sinut ja haluaisi tutustua sinuun? Haluatko lähteä tekemään seulonta työtä tätä kautta ja mahdollisesti törmätä suureen otantaan erilaisia ihmisiä ja persoonallisuuksia? Jos vastaus on myönteinen, niin sitten on mahdollista, että olet liian vähän itseäsi esille tuova, jolloin ratkaisuna voisi olla ujouden pois ravistelu pienin askelin. Jos haluat välttää suorittaa esikarsinnan jo sillä perusteella, että esim. harrastukset olisi hyvä kohdata, niin yhtenä vaihtoehtona voisi olla harrasteiden suorituspaikkojen muuttaminen. Pääset tutustumaan uusiin naamoihin ja sitä myöten uusiin ihmisiin, joidenka harrastukset ainakin sivuavat omiasi. Jos näköpiiriin ilmaantuu henkilö, joka saa hymyn nousemaan esiin, niin sitten vaan tekemään lähempää tuttavuutta. Ihan vaikka keskellä normaalia arkea.
En pidä baareissa käymättömyyttä syynä sinkkuuteen, jokaisella on se oma tyyli ja rutiini. Jos tapaat jonkun baarissa, etkä itse siellä viihdy, niin lopputuloksena toinen joutuu joustamaan joko baarit pois jättämällä tai baareissa istumalla vain koska toisella on niin tapana. Voisin kuvitella, että mahdollinen tuleva arki helpottuu, jos molemmilla on yhteinen käsitys tämän tyylisistä ajanvietto mahdollisuuksista. Helpottaa yhteisien rutiinien muodostamista, voisin kuvitella.
Kuvitelma sana edellisissä lauseissa siksi, että olen itse samanlaisessa tilanteessa , etsimässä sitä henkilöä, johon todenteolla haluaisin tutustua ja jonka kanssa mahdollisesti jakaa elämäni käänteet.
Ei tarvitsisi jokaisen vastaantulijan minua huomioida tai minusta kiinnostua. En jaksaisi edes rampata treffeillä lukemattomien minulle sopimattomien miesten kanssa. Harmi kun mun harrastuksissa ei ihan kauheasti nuita miehiä pyöri. Syksyllä saattais kyllä tulla muutosta tilanteeseen.
Niin, ei tuo baari mulle nyt mikään paras mahdollinen paikka sopivan miehen löytymiseen ole. Ja olisihan siinä sopeutumista puolin jos toisinkin jos toinen olisi joku armoton bilehile.
Jos et jaksa rampata treffeillä niin et ikinä löydä ketään. Yhen treffien perusteellä ei toista opi tuntemaan tarpeeksi hyvin. Tolla asenteella oot yksin lopun ikäsi.
Kyllä sellaset pillun vonkaajat voi heti hylätä mut asiallisen miehen kanssa olis hyvä käydä treffeillä monta kertaa jos haluaa löytää jonkun.
Siis jaksan todellakin käydä treffeillä, jos mies vaikuttaa samantyyppiseltä kuin minä. Ja jaksan ja haluan ottaa selvää hänestä ja tutustua häneen useidenkin treffien ajan.
Mutta en jaksa tuhlata aikaa minulle sopimattomien miesten treffailuun. Kyllä joistakin huomaa jo aika nopeasti sovimmeko yhteen tai haemmeko suhteelta samoja asioita. Yksienkin treffien perusteella tämä voi selvetä. Jos mies on esim. huomattavasti vanhempi, jos hänellä on vaikka lapsia tai on muuten aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin mitä, jos hän ei ole hakemassa pidempää suhdetta niinkuin minä ym. Joidenkin kanssa sen vaan tietää melkein samantien että tässä ollaan niin erilaisia, ettei tästä mitään tule.
Joihinkin ihastuu samantien, ja toisista taas ei ole aivan varma, jolloin on hyvä käydä ne useammat treffit katsomassa jos kiinnostus herääkin sitten kun on tutustunut toiseen vähän paremmin. Olen kyllä valmis panostamaan ja näkemään vaivaa, jos mies vaikuttaa vähänkin sellaiselta että suhde hänen kanssaan olisi mahdollinen.
Kyllä vakka kantensa valitsee, ja näissä kisoissa sinä naisena toimit vakkana. Vaikuttaisi ettei sen kummempia esteitä poikaystävän löytämiseen ole kuin "huono tuuri". Ehkä jotkut ujommat tapaukset eivät ole uskaltaneet kontaktia sinuun ottaa. Muista, että miehen täytyy lähinnä luulla iskevänsä sinut ;) Joten puolihuomaamaton lähistöllä oleminen edistää asiaa.
Jos et pidä baareista, niin nettitreffien tai vastaavien lisäksi mahdollisuutena on harrastepiireissä aktiivisena oleminen. Opiskelijariennot tuppaavat olemaan biletysvoittoisia kuitenkin. Alkoholin ja tupakan suhteen ei ole kuin myönteistä kuvaa tarjolla.
Loppujen lopuksi kumma juttu, näyttää vain siltä että ensiksi osaavat luonnostaa pariutua tietyn tyyliset ihmiset ja toiset sitten paljon myöhemmin. Jonkin verran voi aktiivisuudellaan aikaistaa tätä kohtaloa, muttei hyvin paljoa muuttumatta itsensä irvikuvaksi.
Kiinnostaiskos leidiä tällainen 59vuotias komea, sporttinen ja rikas mies?
heh, jotenkin olettaisin että jos hän on etsimässä pitkäaikainen vakava suhdetta ja on 22v, sitä ei välttämättä kiinostaa 59 vuotias :)
Juuri näin :)
Turha sitten valittaa, että et löydä ketään, kun et kelpuuta ketään.
Häh, miten niin ketään. Edustatko sinä kaikkia maailman miehiä? Ja onko se nyt kumma jos en kelpuuta melkeen 40 vuotta itseäni vanhempaa miestä.
Olen mies parhaassa iässä.
No voit joo olla, mutta eikö sinullakin olisi enemmän yhteistä ikäistesi naisten kanssa. Jo ajatuskin, että seurustelisin isääni vanhemman miehen kanssa on aivan absurdi.
Mieles tekee kuiteskin vanhempaa ja kokenutta miestä. Tulen hakemaan sinut limusiinillani
Kuvittele, mitä haluat. Olen aina ollut kiinnostunut vain ikäisistäni tai maksimissaan noin kymmenen vuotta itseäni vanhemmista miehistä. Sinä et lähimainkaan tuohon ikähaarukkaan mahdu.
Itse metsästät vissiin jotain 15-25 v. naisia?
Etelä-Suomessa vika.
Ei siellä kukaan löydä ketään.
Oletko ikinä tehnyt aloitetta?
Kokeile sitä reseptiä?
Öö..no tuota oon mää ainakin kerran, mutta se juttu päättyi vähän ikävästi jo tutustumisasteelle. Oon kyllä jo todella kiinnostunut miehestä jos teen itse aloitteen. Mutta enemmän kyllä käytän sitten näitä naisten keinoja. Yritän ilmaista kiinnostukseni elekielellä, katsekontaktilla ym. ja toivon että mies lähestyy.
Valitettavasti nuo eleet, katsekontaktit jne. eivät merkkaa mitään, jos ne tekee nainen, kun siihen ei voi luottaa että nainen olisi kiinnostunut. Ainoa varma tapa on kertoa suoraan mitä haluaa.
Miksi ei voi luottaa? Voiko sitten siihen luottaa, että mies on kiinnostunut? Eihän sanoihinkaan voi välttämättä luottaa. Sataprosenttisen varmahan ei tietenkään koskaan voi olla, mutta onhan sillä nyt eroa jos nainen näyttää nyrpeää naamaa ei katso päinkään ja on muutenkin välinpitämättömän oloinen tai jos hän hakeutuu läheisyyteesi, kuuntelee juttujasi kiinnostuneena, ottaa katsekontaktia ja hymyilee.
Tuosta oli jokin tutkimus jota yritin etsiä mutta en löytänyt enää. Joka tapauksessa lopputulema oli se, että naisen flirttailusta ei voi olla varma (edes naiset eivät tunnistaneet toisen naisen flirttiä eli oliko flirtti kiinnostuksen takia vai muuten vain).
Varmahan ei ole kuin kuolema (ja verot) mutta jos jotain todennäköisyyksiä hakee niin ei toi flirtti vielä riitä ainakaan itselleni. Ja kyllä voin omasta kokemuksesta sanoa, että "hän hakeutuu läheisyyteesi, kuuntelee juttujasi kiinnostuneena, ottaa katsekontaktia ja hymyilee" ei todellakaan merkkaa että nainen olisi kiinnostunut sen enempää kuin kuka muukaan kaveri jutuistani.
Siis itse asiassa kun tarkemmin muistelen niin noin on käynyt useitakin kertoja mutta yhdessäkään naonen ei ole ollut kiinnostunut (siis sillai mitä tässä keskustelussa varmaan haetaan).
Mun pitää kompata tätä: tosi monta kertaa olen kuvitellut, että ilmassa on voimakasta kiinnostusta, kunnes tulee se "mä ja mun poikaystävä ollaan..."-repliikki. Näitä on käynyt niin jollain kaverinkavereita sisältäviä seurueella juhliessa kuin ihan selvin päin työpaikallakin.
Miehet nyt vaan ovat paskoja lukemaan flirttiä, ellet sitten vie sitä niin pitkälle, että käyt iholle.
Muuten olen sitä mieltä, että jos baariympäristö toimii huonosti, niin kannattaa juurikin vaan yrittää soluttautua jonkun kaverin siivellä sellaisiin kotijuhliin tms. joissa on miespuolistakin edustusta, siten joukossa on tapahtunut jo jotain esikarsintaa ja kontaktin otto tutustumismielessä on puolin ja toisin luontevampaa kuin ihan ventovieraiden kesken jossain ravintolassa.
kertoo, että jos joku voi vapautuneesti flirttailla niin se ei ole tosissaan, voin olla väärässäkin mutta kun sitä ajattelee tarkemmiin niin se käy järkeen. Itse en ainakaan voisi flirttailla vapautuneesti sellaiselle naiselle joka herättää voimakkaita tunteita, ainoastaan sellaiselle joka ei herätä tunteita ollenkaan.
"jos joku voi vapautuneesti flirttailla niin se ei ole tosissaan"
No näinhän pelimiehet tekevät - eivätkä siis ole naisen suhteen tosissaan, seksin suhteen kyllä.
Tosinaan varatut flirttailevat omaksi huvikseen, vapautuneesti myös, sillä eihän heillä ole mitään menetettävää.
Kyllä sinulla niitä katselijoita on usko pois. Välillä huomaat heidät ja välillä et.
Se on ihan siinä kun ei uskalleta tehdä aloitteita tai ei ole helppo tehdä aloitetta siellä missä sinut näkee.
Ihannenaiselta vaikutat:)
Olen sitten vissiin sokea kun en niitä huomaa :) Tai sellaiset estottomasti kyttäävät vanhat miehet tulee kyllä huomattua vaikka ei haluaisikaan, mutta oman ikäluokkani edustajia ei juurikaan.
Uskon kuitenkin olevan aika helposti lähestyttävän oloinen. Olen ystävällisen näköinen enkä liian pelottavan tai laitetun näköinen. Tuntemattomat tulevat minulta aika usein kysymään tietä, bussiaikatauluja, minulta on mm. myös kyselty kahden eri itseruskettavan voiteen eroista vaikka myyjäkin pyöri lähistöllä, ja ulkomaalaiset ovat kyselleet mitä ruokapakkauksen teksti on englanniksi tms.. Mutta kyllähän se kynnys sitten iskumielessä lähestymiseen on aina suurempi, varsinkin vähän epätyypillisimmissä paikoissa kuten kaduilla ja kaupoissa.
Kyllähän se niin menee, että baareissa on nousuhumalan siivittämänä helpompi lähestyä ja tulla juttelemaan kuin jossain kaupassa tai junassa, mutta tietysti voit baarissa törmätä sielunkumpaniisi, koska se että on baarissa ei tarkoita sitä, että käy siellä joka viikko ts. voit tavata baarissa jonkun, joka on ajatusmalliltaan kaltaisesi. Baareissa kuitrenkin ihmiset helpommin ottavat kontaktia ennestään tunemattomiin ihmisiin kuin esim. kahvilassa. Olet vielä aika nuori, joten älä ota paineita kumppanin löytämisestä, vaan elä ja nauti huolettomista sinkkupäivistä!
Joo, ihmiset -erityisesti vanhemmat- lähestyvät helposti minuakin kadulla, kaupoissa jne, kun tarvitsevat pikaista apua,kysyvät jotain tai ihan vain kommentoivat positiiivisesti jotain ostosta. Tämä tapahtuu ulkomailla ollessanikin!
Päättelen tästä, että olemukseni täytyy olla kunnollinen, luotettava, ystävällinen, siis ylipäätään myönteinen. Miksei sitten miehet kiinnostu? (Seksikumppania vonkaavat poislukien.) Olenko ehkä 'liian kiltin' naapurintytön oloinen? Mitä vikaa siinä on?
En missään tapauksessa ala imitoida ylimeikattuja, yliseksuaalisesti elehtiviä, mutta niukasti pukeutuneita artisteja tai räävittömiä pimuja.
En juo alkoholia juuri lainkaan enkä tupakoi. Eli en käy baareissa.Tähän ei tule muutosta, sillä en edes halua miestä, joka viihtyy baareissa ja harrastaa säännöllisesti humalatilan hankintaa.
Kyllä varmaan baareissa käymättämyys jotain vaikuttaa, sillä onhan se nyt paikka jossa voi kohdata muita, ja ehkä moni lähestyy helpommiin baarissa kuin kaupassa. Esim. miehenä minua ei ole kukaan nainen lähestynyt koskaan muuta kuin baarissa. Eli jos vietät sen ajan sisällä tai muussa eristyksissä ihmisistä, niin ilman muuta sillä on jonkinlaista vaiktusta.
Luotko katsekontatkeja kaupassa, koulussa, tms. tai menetkö lähelle, tms. vai miten toteutat tuota helposti lähesttävyyden näköisyyttä, jos ajatellaan että toinen on aikaisessa lähestyä kiinnostus mielessä?
Entä oletko miten aktiivisesti hakennut miesseuraa, lähestytkö usein, onko deitti ilmoitusta, tuotko ihastumisen esiin, jne? Usein varmaan ujolla tämä voi olla todennäköisin syy seuran löytämis ongelmaan, eli aika menee odottoluun, sen sijaan että tarttuu härkää sarvesta tai aktivoituu, esim. omaaloitteisuus jotenkin puutuu, tai odottaa enemmänkin toisen _vievän homman loppuun_ tutustumis asteelle, (kyllä varmaan niitäkin löytyy jotka haluavat olla se joka toimii viejänä, mutta aika moni kuitenkin miehistä tykkää jos nainenkin on aloitteellinen ja aktiivinen).
Puhuit toisaalla katsekontaktista ja elekielestä, mutta jos jättää sille asteelle, niin niissä on se huono puoli, että voihan senkin toinen tulkita vain flirtiksi ilman että tarkoitat mitään luokse kutsumista. Ehkä toinen pitää sinua vain perus positiivisena, tai ajattelee, että sulla on ollut hyvä päivä poikaystävän kanssa joka nyt sitten paistaa. Tai ajatelee että haet enemmänkin sänky seuraa jos aloitat tutustumisen enemmänkin "flirttaamalla" ja houkuttelemalla luokse, (ehkä jollakin voi myös mennä siitä myös pupu pöksyyn), tms.
Toisaalta kerroit että olet tehnyt vain kerran aloitteen, joten veikkaan että asia kiikastaa pitkälti siitä (eli aktiivisuudesta). Kyllä usea mies tykkää jos nainen tekee aloitteen, siinä missä moni nainen vasrmasti tykkäisi jos mies tekisi aloitteeen. Tavallaan siinä kun et tee aloitteita luovutat osittain kilpailusta, kun se aloitteenteko kuitenkin on helpoin ja halvin tapa tuoda toiselle itseä esiin massasta, ilmaista ja herättää kiinnostusta.
Kuulostat mukavalta, ja jos oikein käsitin, niin et saa juttuja edes siihen asti, että miehet tietäisivät tykkäätkö käydä baareista, eläimistä, mitä harrastat, millaista suhdetta haet, yms. mitä kerroit, joten se seuran löytymättömyys tuskin silloin on ihan sellaisista asioista on kiinni.
Ihan hyviä pointteja tuli tässä kirjoituksessasi. En juurikaan missään kadulla luo katseita, jos en itse ole sellaisella leppoisalla fiiliksellä esim. istuskelemassa jossain puistossa tai kahvilassa. Jos koulun tai harrastuksen kautta tutustun johonkin mieheen, josta olen kiinnostunut niin hakeudun hänen seuraan, olen kiinnostunut siitäkin mitä hän puhuu muiden kanssa, saatan kysellä häneltä eri asioista, hymyillä paljon ja käyttäytyä ehkä myös vähän typerästi (joku ääliömäinen hymy koko ajan kasvoilla, tai sönköttää jotain käsittämätöntä :D) hänen seurassaan.
Mieluiten just tutustuisin livenä jossain koulu tai harrastusympyröissä, jossa tutustuminen olisi luontevaa eikä kummankaan tarvitsisi mitään kovin selkeää aloitetta tehdä vaan tilanne etenisi enemmän omalla painollaan.
"Entä oletko miten aktiivisesti hakennut miesseuraa, lähestytkö usein, onko deitti ilmoitusta, tuotko ihastumisen esiin, jne?" En ole välillä edes etsinyt seuraa, koska olen ollut ihan tyytyväinen sinkkuna. Mutta joo, kyllä tuossa aktiivisuudessa varmaan parantamisen varaa olisi. On minulla välillä on mennyt ihan kiinnostaviakin miehiä sivusuun kun en ole rohjennut lähestyä. Olen juurikin ollut vähän tuolla odottelulinjalla ja ajatellut että kyllä se löytyy kun on löytyäkseen. Mulla on joo hetken aikaa ollut deitti-ilmoituskin, mutta sain sieltä vähän turhan nopeasti etenevän miehen riesakseni, ja muutenkaan ei ihan hirveän positiiviset kokemukset jääny siitä.
"Kuulostat mukavalta, ja jos oikein käsitin, niin et saa juttuja edes siihen asti, että miehet tietäisivät tykkäätkö käydä baareista, eläimistä, mitä harrastat, millaista suhdetta haet," Jep. yleensä ne tyssäävät ihan alkumetreillä jo ennen kuin ehtivät alkaakaan. Pariin mieheen olen tutustunut lähemminkin. Toiseen netissä, mutta emme ehtineet tavata (asuimme eri paikkakunnilla) vielä ollenkaan kun mies lopetti kirjoittelun kuin seinään (syytä en tiedä vielä tänäkään päivänä). S-postin välityksellä oltiin jo ehditty aika syvällisistäkin asioista jutella ja hyvin tutustua, ja olisin todella halunnut nähdäkin tuon miehen. Toiseen sitten ihan livenä tutustuin harjoittelupaikalla. Oli siellä töissä, minä harjoittelijana. Kiinnostumista oli havaittavissa mielestäni puolin jos toisinkin. Kuljimme myös samalla bussilla töihin, ja tutustuimme siinä matkalla lisää. Mutta tuo tutustumistilanne ja paikka oli vähän hankala enkä oikein tiedä katsooko ne miten hyvällä jos siellä alkaa jotain virittelemään työntekijän ja harjoittelijan välille. Meillä oli myös ikäeroa vähän enemmän niin liekö sekin sitten jarrutellut vähän meitä molempia.
"tutustumistilanne ja paikka oli vähän hankala enkä oikein tiedä katsooko ne miten hyvällä jos siellä alkaa jotain virittelemään työntekijän ja harjoittelijan välille"
Tilanne on hankala vain sille siellä vakinaisesti olevalle osapuolelle, sulla ei olisi ollut vastaavaa moraalista rajoitetta olla tekemättä jotakin liikettä. Hommasta tekee aina ongelmallisen vain se, jos se osapuoli, josta toinen on tavalla tai toisella riippuvaisempi (kuten tässä tapauksessa toisen asema sinua ohjeistavana/kontrolloivana osapuolena), rupeaa aloitteelliseksi. Hyvin mahdollista, että tuo mies oli aivan liekeissä ja vain toivoi, että päästäisit hänet piinasta...
No onhan tuo mullekin vähän hankala. Ihan mielelläänhän sitä saa sen harjoittelun läpi, ja harjoittelijat ovat vielä enemmän tarkkailun alaisina kuin vakituiset työntekijät. Heitä kun pitää muutenkin arvioida, antaa palautetta ja kehittämisehdotuksia. Ja harjoittelijana tulee antaa hyvä ensivaikutelma, koska työntekijät eivät vielä tiedä millainen olen. Lähestyminen on kummalle tahansa tuossa tilanteessa vaikeaa, koska en nyt halunnut tuolle miehellekään mitään hankaluuksia järjestää. Ja oli tuossa vähän muitakin mutkia matkassa, joita en nyt lähde tässä erittelemään.
Voi vitsit tuostakin on jo reilu vuosi aikaa. Pitäiskö etsiä tuo mies nyt käsiini kun en ole enää harjoittelussa tuolla sen työpaikalla...
"Mieluiten just tutustuisin livenä jossain koulu tai harrastusympyröissä, jossa tutustuminen olisi luontevaa eikä kummankaan tarvitsisi mitään kovin selkeää aloitetta tehdä vaan tilanne etenisi enemmän omalla painollaan."
Vaarana tietty on se, että jos kovin, kovin ommallapainolla päästää menenään, että sitten kun tekee aloitteen johonkin muuhun (esim. tavata muualla), niin toinen ei kuitenkaan olekkaan silleen kiinnostunut, tai on esim. löytänyt jonkun oman harrastuksen/työn/koulun ulkopuolta, esim. viihteellä ollessa, tai toinen onkin kiinostunut täysin erilaisesta suhteesta. Vähän sama kuin nettideiteissä, eli jos vain kirjoittelee on vaarana se, että toisen kiinnostus loppuu, tai toinen tapaa livessä jonkun ja päättää yrittää sen kanssa, ja raukkamaisesti lopettaa kirjoittelun kuin seinään. Eteen annettuun mahdollisuuteen (selvään aloitteiseen) on helposti kiusaus tarttua...
"Mutta tuo tutustumistilanne ja paikka oli vähän hankala enkä oikein tiedä katsooko ne miten hyvällä jos siellä alkaa jotain virittelemään työntekijän ja harjoittelijan välille. "
Vaikka oltaisiinkin samassa työpaikassa/harrastuksessa/koulussa, niin tuon takia ehkä olisi helpompi hoitaa varsinainen virtykset ja tutustuminen muussa paikassa, (esim. siellä busissa), niin ei sitten tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelee. Myöskin se, että jos jutusta ei tule mitään, niin ei sitten käy sitä, ettei joku lähesty sen takia kun luulee, että toisella on suhde virtykset vielä päällä. Kukaan tuskin välittää ikäeroista, asemista, tai edes koko suhteesta, niin kauan kun suhdetta ei tuoda varsinaisesti työpaikalle/harrastukseen. Alloitteen tutustumiseen voi tehdä työpaikalla/harrastuksessa/tms. kuka vaan, oli sitten nuorempi, vanhemmpi, harjoittelija, vakituineen, tai joku muu.
Noo... Oletko ikinä kuullut sellaisesta rikkomuksesta kuin "alaisaseman väärinkäyttö"? No en minäkään, mutta päinvastaisesta kyllä. Eli sellainen on aika vakava virhe ja siksi vakkarilla on suurempi syy olla varovainen aloitteellisuudessaan. Mutta toki sillä lailla periaatteellisesti kunnioitettavaa, jos olet halunnut välttää luomasta tilannetta, jossa sun harjoittelusuorituksesi objektiivinen arviointi voisi kärsiä mielenkiinnon osoitusten vuoksi.
Laita toki kevätterveiset miehelle, jos vielä vanha suola janottaa, nyt ei ainakaan mikään ammatillinen syy sitä estä ;)
ei muuta kun jutteleen (koulun) kirjastossa, luennolla jne. älä aloita millään vaikeella aiheella kun varmaan haet kaltaistas seuraa niin saattavat olla ujoja ja menevät vain lukkoon kun alkavat miettiä vastausta ihan liikaa... tai tarjoo vaikka samalla karkkii, purkkaa jne. "kolme tuntii jo lukenut, ääh, saakohan täältä mistään pullaa" tai "en pääse seuraavalle luennolle, voinko kopsaa sulta muistiinpanot sit", tosta voi mies kysyy että "mikset pääse" ja siitä alkaa jo luonteva keskustelu. toista tää aina kun näet miehen jolle olet aiemmin jutellut, nyt mahdollisuuksien mukaan muuallakin eli moikkaa vähintään jos ei muuta tuu mieleen.
ihme jos ei ennemmin tai myöhemmin tärppää, samallalailla alkaa kaveruus kuin rakkauskin. sellaista miestä ei käytännössä olekaan joka ei haluais että vieras nainen alkaa kiinnostuneena jutteleen ja ehkä muutakin, joten kasvojen menettämistä sun on turha pelätä!
Kiitos, ihan hyvistä neuvoista. Mulla on vaan vielä sellainen ongelma, että meidän koulussa on niin vähän miehiä. Suurin osa tunneista on sen oman ryhmän kanssa, jossa on tasan kaksi miestä. Toinen näistä ainakin on varattu, toisesta en nyt ihan tiedä. Sitten satunnaisesti on joitain yhteisiä luentoja, joissa on muitakin ryhmiä. Varmaan saa kohta iskeä silmänsä nuihin koulun vahtimestareihin. He ovat melkein kaikki nuoria miehiä.
luulen että parempi on jos katseletkin muita kuin just luokkakavereita. ainakaan mua ei niin paljon innosta omat kurssikaverit vaan ne joihin törmäilee silloin tällöin kirjastossa, ruokalassa jne. eli eri vuosikurssilaiset tai eri pääaineesta. vähemmän paineitakin jos yhteinen sävel löytyy kun ei tartte kaikkee aikaa viettää yhdessä eikä olla sellanen luokan maskottipari.
käy lukemassa vaikka kaupungilla kirjastossa, varmaan samat naamat ne siellä pyörii ja ennen pitkää voi alkaa moikkaileen ;) ei kannata kuitenkaan odottaa heti romanttisia treffejä jne vaan hiljaa hyvää tulee ja periksiantamattomuudella. lisäksi moni varmaan luulee sinunkin seurustelevan eli ei uskalla ottaa kontaktia
Joo.. Ei nuita omia ryhmäläisiä oikein osaa enää edes katella sillä silmällä. Mutta muilla vuosikursseilla tai eri alaa opiskelevissa on kyllä joitakin ihan kiinnostavan oloisiakin tapauksia. Meillä on aika minimaalinen kirjasto koulussa, ei siellä kovin paljon lukemassa porukkaa käy. Vaan porukka on joko lainaamassa jotain, tai kirjaston koneilla tekemässä tehtäviä. Ja atk-luokissa on sitten opinnäytetyön tai muiden koulutehtävien vääntäjiä. Opiskelen siis AMK:ssa.
En löydä minäkään ;( suututtaa joidenkin puheet,että naiset saavat aina miehen kun tahtovat.
Paras ketju aikoihin! Oliko tämä jokin provo???
Siis, jos ei itse ole valmis heittäytymään, on turha odottaakaan, että jokin prinssi tulisi ovelle kolkuttelemaan. Sellaiset kuuluvat satukirjoihin.
Provo? Katso ympärillesi, tämmöisiä tapauksia on luentosalit täynnä. Niin miehiä kuin naisiakin.
No ei ollut provo. En minä mitään prinssin kolkuttelua tässä oo odottelemassakaan, ainakaan enää. Joskus muutama vuosi sitten olin vielä naiivimpi ja saatoin ehkä ajatellakin vähän noin.
missä vika?
vika on siinä että tunteita ei voi pakottaa
ja ihastumista ei voi tuosta noin vaan valita
yllättävää mutta tämä koskee kaikkia ihmisiä
lisäksi vika on myös omassa päässä toisen päässä
ja siinä että täällä kylmässä maailmassa miehen on paha hillua ilman pillua
mitäpä jos seuraavan pillunvonkaajaan kohdalla menisitkin vähän pitemälle?
haastaisit hänet vaikka syvälliseen keskusteluun ja testaisit häntä erilaisilla naisellisilla testeillä
Moi neito.
Olen 43 vuotias nuorekas, mukava ja rehellinen mies. Voisin kuvitella, että olen hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Myös luonteemme kuullostivat identtisiltä. Oma ilmoitukseni on ollut jo useita viikkoja suomi24 ja cityn deitti palstalla mutta yhtäkään vastausta ei vaan tule naisilta. Kadulla en uskalla tehdä kenellekään aloitetta ja ravintolat ei todellakaan ole minulle oikea paikka. Ehkä suhteet alkavat miesten puolelta röyhkeydellä, yliampuvalla lepertelyllä, valehtelulla ja tungettelevuudella. Itsestäni ei vaan ole sellaiseen joten saa nähdä, kuinka pitkään tulen olemaan ilman parisuhdetta. Ystäviä on ja mukavana on minua pidetty mutta suhteen käynnistäminen ei vaan onnistu.
Niin, ei tuo sopivan kumppanin löytäminen mitään helppoa ole. Onnea sinullekin etsintään :)
No ei se syy ap:n sinkkuuten varmasti ole vain siinä ettei käy tarpeeksi baareissa, mutta kyllä se osan siitä selittää. Enemmän kai tuossa on kyse siitä ettei ap käy paljoakaan sellaisissa paikoissa joissa sitä parinmuodostusta tapahtuu helpoiten, baarit nyt ovat vain yksi sellainen paikka. Koulut, työpaikat ja isommat sosiaalista kanssakäymistä vaativat harrastukset ovat ihan yhtä hyvä paikkoja parinmuodostuksen kannalta kuin baaritkin, ehkä jopa parempia kun ollaan selvin päin.
Oma passiivisuus ja oikeiden aloitteiden tekemisen puuttuminen on myös selvä syy tuohon ap:n sinkkuuteen, ei ne miehetkään nyt ihan joka paikassa uskalla lähestyä naisia, eivät ainakaan kaikki. Omalla aloitteellisuudella nainen voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen millaisen miehen saa tai kuinka paljon niitä treffikutsuja satelee. Ei sitä nyt tarvitse hihasta nyt jokaista vastaantulevaa miestä mennä vetämään, mutta esim. nettideitti profiilin tekeminen ja keskustelujen aloittaminen miesten kanssa ihan missä vain satuttekin tapaamaan voivat kyllä auttaa paljonkin tuohon omaan sinkkutilanteeseen.
Itselläni on vähän sama ongelma tuon naisten tapaamisen suhteen, käytännössä ne ainoat paikat missä voin naisiin tutustua ovat netti ja baarit, joista kummassakin on ne omat ongelmansa ja ainakin näin miehenä on hyvin vaikeaa onnistua erottautumaan massasta kun on vain ihan tavallinen.
No hei, mutta kertokaapa vielä että mitä ajattelette naisen lähestymisestä. Onko se ihan ok vai haluavatko miehet itse olla se aktiivisempi osapuoli? Entä jos se lähestyminen tapahtuu muualla kuin baarissa? Vaikkapa kaupassa tai kadulla? Koetteko sen tungettelevana?
Millaisen naisen kanssa sitten yleensäkin suostuisitte lähtemään treffeille? Täytyykö lähestymisen aiheuttaa joku tajunnanräjäyttävä kokemus vai lähdettekö vaatimattomammankin naisen matkaan?
Aina saa heittää ensimmäisen pallon, eikä se tarkoita kummankaan kasvojen menetystä, jos toinen ei siihen täysillä tartu. Oikeastaan suunsa avaaminen usein vaan jättää toiselle sen varsinaisen lähentymisaloitteen tekemisen mahdollisuuden.
Esim. jos joku nainen tulisi jossain baarissa sanomaan että "hei, etkö sä muuten olekin samasta koulusta/asukin melkein mun naapurissa tms. " ei missään nimessä ole noloa, vaikka miestä ei siitä eteen päin jatkaminen kiinnostaisikaan. Se kuitenkin antaa mahdollisuuden joko jatkaa juttua tai kuitata avaus vaan kippiksellä tms. eleellä, joka kuuluu ihan normaaliin sosiaaliseen toimintaan.
"Täytyykö lähestymisen aiheuttaa joku tajunnanräjäyttävä kokemus vai lähdettekö vaatimattomammankin naisen matkaan? "
Jos ei ole ylipainoa naisella niin voinpa lähteä.
Yleensä se on kuule toisin päin että miehen pitää olla tajunnanräjäyttävä että nainen lähtisi matkaan muusta kuin kohteliaisuudesta.
Mutta tietysti sinun pitäisi kysellä tätä niiltä tajunnanräjäyttäviltä miehiltä joita aiot lähestyä miten he suhtauvuat sinuun eikä tältä palstalta normaaleilta miehiltä. Heitähän tuskin lähestyt.
ite olen kokeillut joitain kertoja jutella naiselle lenkkipolulla ja kaupassa, joka kerta ne on katsonu mua ku jotain kummajaista, kun tuun juttelemaan tuntemattomalle ja vielä selvinpäin..
silloin naisen lähestyminen on ainakin suotavaa jos on vaihdettu katseita ja saa vaikutelman että kiinnostusta on. Lähestymispaikkana voi olla tuollaisessa tapauksessa minun kohdallani oikeastaan missä vain.
Selvät katsemerkit sitten miehelle,jookos:)
Ei liian innokas kannata olla.ihan perus oma itsensä.
Vaatimattomammankin kanssa ihan hyvin jos siinä saa mukavan vaikutelman toisesta.
Noilla eväillä minä lähtisin
Ehkä sun kannattaa pitää taskumattia kaiken varalta mukana, jos ne naiset tykkää vain humalaisten lähestymisistä.
---No hei, mutta kertokaapa vielä että mitä ajattelette naisen lähestymisestä. Onko se ihan ok vai haluavatko miehet itse olla se aktiivisempi osapuoli? Entä jos se lähestyminen tapahtuu muualla kuin baarissa? Vaikkapa kaupassa tai kadulla? Koetteko sen tungettelevana?---
No ei tuohon nyt voi antaa mitään yleispätevää vastausta, tuo riippuu ihan täysin siitä miehestä ja hänen senhetkisestä tilanteestaan. Joku toinen voi olla innoissaan, kun taas joku toinen suuttuu. Se kuinka tungettelevaa se sinun lähestymisesi on riippuu siitä miten ja missä sinä oikein teet sen, kirjastossa hyllyn takaa huudettu "lähdetäänkö panemaan" lähestyminen saa varmasti ihan erilaisen vastaanoton kuin bussipysäkillä kysytty parin lauseen jälkeen kysytty "lähdetäänkö käymään kahvilla".
En minä itse ainakaan tuota jälkimmäistä yritystä nyt mitenkään tungettelevaksi yritykseksi tunne, enkä minä nyt odota mitään "tajunnan räjäyttävää kokemusta" kun tapaa toisen jossain arkisessa ympäristössä. Olen itse sinkku ja jos nainen näyttää olevan vähänkään sitä omaa etsimääni ikäryhmää ja ulkonäöltään ainakin siedettävä (kuten suurin osa naisista on), niin kyllä minä ainakin lähtisin siellä kahvilla käymään, vaikka tilanne ja lähestyminen olisivatkin ihan täysin arkisia ja sen enempää tunteita herättäviä. Eihän tuossa nyt mitään hävittävää minulla ole, aikaakin on tällä hetkellä elämässä että sitä voi ihan hyvin hukata vaikka useamman tunninkin päivässä naisten kanssa kahvittelemiseen.
"Oma passiivisuus ja oikeiden aloitteiden tekemisen puuttuminen on myös selvä syy tuohon ap:n sinkkuuteen, ei ne miehetkään nyt ihan joka paikassa uskalla lähestyä naisia, eivät ainakaan kaikki."
Tää on ainakin mulla ihan selkeä ongelma: menen ihan vaikeaksi, jos pitäisi noin vaan luontevasti mennä jututtamaan jotain naista. Oli sitten kyseessä kaupungin katu taikka baari. Oikeastaan vaan jos tilanne tulee ihan puskista, enkä siksi osaa sitä stressata, saatan saada suuni auki. Niin kuin tänään, kun olin nousemassa liikennevälineestä, ja huomasin, että myöskin pois nouseva nuorempi nainen tuskaili siinä ison laukkunsa kanssa. Tarjosin selkäydinrefleksinä apuani ehtimättä ajatella, mitä tuokin minusta ajattelee, jonka nainen otti hymyillen vastaan. Ja kiittikin vielä nätisti.
Mikä siinä small talkissa on niin vaikeata?
Harrastuksissa voi aloittaa, vaikka "Vitsi, että oli hyvä tunti" ja katsoo samalla tyyppiä, hymyilee ja kysyy jotain jatkoa, jos toinen ei ymmärrä aloitetta, tyyliin jotain täysin luonnollista "Hitsi, kun nämä tunnit ovat tehokkaita. Oppii hirveästi aina kaikkea hyödyllistä. Tiedätkö mitään muita yhtä hyviä ohjaajia/paikkoja?"
Ei siis vaadi paljoa. Muistaa hymyillä ja olla iloinen luonnollisesti. Olla oma itsensä, eikä yritä esittää mitään. Nainen voi todellakin aloittaa keskustelun. Eihän enää herran jestas millään kivikaudella eletä! Sitä paitsi eiväthän miehet voi millään huomata kaikkia potentiaalisia naisia!
Jotta kala tarttuu, pitää olla sopiva syötti. Ja kalojahan muuten järvessä riittää!
Lycka till! ;)
Entä jos sanoo, että "Nämä tunnit ovat tosi tehokkaita. Tulee peppu tosi hyvään kuntoon!"?
" Ja kalojahan muuten järvessä riittää!"
Pitää paikkansa! Ei kannata jämähtää ensimmäiseen sinttiin, varsinkin jos sillä on pieni. Kannattaa kokeilla monia erilaisia. Ei monnit merestä lopu! :DDD
Nyt tarvittaisiin jungfrau neuvomaan asiassa. Missä on jungfrau?
Minäkin kaipaisin Jungfrauta. Olisi yksi kysymys. Mutta ei taida olla Jungfrau täällä, ei ole näkynyt moneen päivään.
Minä en tiedä, mikä se oma tasoni oikeasti sitten pitäisi olla.
Pari-kolme sellaista naista olen saanut kahveille/syömään/leffaan, jotka ovat kuitenkin suostuessaan sanoneet, että lähtevät kuitenkin vaan kaverihengessä, koska ovat varattuja (varattuudesta en siis kysyessä tiennyt).
Jos tuo mukaan lähteminen tarkoittaa, että olisin periaatteessa riittävän tasoinen mies JOS hekin olisivat sattuneet olemaan vapaita, niin sitten arvioin yleensä mahdollisuuteni varmasti alakanttiinkin.
Mutta JOS mukaan lähteminen on tapahtunut vaikka myötätunnosta vaikka he eivät missään nimessä voisi sinkkuinakaan ajatella minua kumppaniaineksena, niin sitten olen ehkä vaan saanut noista turhaa toivoa...