Onko sinua petetty kerran?
Yksi hairahdus, mistä sait sitten myöhemmin kuulla, kun puolisolle iski niin pahat omantunnontuskat?
Jos pystyit antamaan anteeksi, niin miten se tapahtui?
Olen tilanteessa, missä "vanhinko" on tapahtunut aikaa sitten ja suhteemme oli todella huonossa kunnossa. Sanoin kumppanille, että ei olisi tarvinnut kertoa. Päätimme jatkaa sillä nykyään suhteemme oli todella toimiva.
Selvinneiltä haluaisinkin vinkkejä niihin hetkiin kun epäusko valtaa. Haluan kuulla sellaisia stooreja, missä henkilöt ovat toimivasti lähteneet yrittämään uudelleen. Miten toimia.
Yksi hairahdus, mistä sait sitten myöhemmin kuulla, kun puolisolle iski niin pahat omantunnontuskat?
Jos pystyit antamaan anteeksi, niin miten se tapahtui?
Olen tilanteessa, missä "vanhinko" on tapahtunut aikaa sitten ja suhteemme oli todella huonossa kunnossa. Sanoin kumppanille, että ei olisi tarvinnut kertoa. Päätimme jatkaa sillä nykyään suhteemme oli todella toimiva.
Selvinneiltä haluaisinkin vinkkejä niihin hetkiin kun epäusko valtaa. Haluan kuulla sellaisia stooreja, missä henkilöt ovat toimivasti lähteneet yrittämään uudelleen. Miten toimia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko sinua petetty kerran?
Kyllä on, noin 9kk sitten:(
Yksi hairahdus, mistä sait sitten myöhemmin kuulla, kun puolisolle iski niin pahat omantunnontuskat?
Ei vaan hän jäi rysänpäältä kiinni. oli tavannut tämän naisen muutamaa viikkoa aikaisemmin baarissa ja olivat pitäneet yhteyttä puhelimitse.(Sain tietää myöhemmin). Nainen tuli työmatkalle kotikaupunkiini ja he sopivat tapaamisen. Mies laittoi viestin aamulla, että voisinko pysyä poissa koska halusi olla yksin ja miettiä suhdettamme. Olin jo aikaisemmin aavistellut jotakin, kun hän näppäili viestejä kokoajan ja vahti puhelintaan kuin haukka. Menin asunnolle illalla omilla avaimilla ja siellä sitä myllättiin sängyssä jo melkein valmiina itse aktiin. Mies kielsi tuon naisen edessä, että olisin hänen tyttöystävänsä ja haukkui minua. Jätti minut sitten kadulle kuin nallin kalliolle ja lähti tämän toisen naisen matkaan. Takana oli paljon riitoja ja epäilyä minun suunnaltani.
Me erosimme ja palasimme yhteen 4 kk myöhemmin. Välimme lämpenivät uudestaan sykyn aikana.
Myöhemmin sain selville, että he olivat keskustelleet meidän keskinäisistä ongelmistamme. Näin kaikki viestit, jotka nainen oli hänelle lähetellyt. Oli tiennyt alusta asti hänen seurustelevan, mutta oli silti päättänyt vikitellä.(Kielsi myös asian tilanteessa kun kysyin. Ei kuulemma tiennyt olemassa olostani!)Tuo nainen oli parisuhteessa (kuulemma huonossa sellaisessa) elävä kahden lapsen äiti. Hän oli saanut voimaa miehestäni jättää omansa ilmeisesti siinä toivossa, että saisi minun miehestäni itselleen uuden. Tuo nainen oli kovin myös arvostellut minua miehelleni ja käytöstäni edes tuntematta minua. Myönnän olleeni paskamainen miehelle taannoin ja ehkä ansaitsin sen, mutta ikinä en häntä olisi pettänyt jne. Niin luulin myös miehestäni! Oletin, että hän olisi edes jättänyt minut ensin.
Hän itse pyysi minut takaisin ja pyysi myös muuttamaan yhteen. Nyt hän sanoo, että on nähnyt kuinka paljon minuun sattui ja kuinka paljon rakastin häntä. Oli eromme aikana ymmärtänyt mokanneensa pahemman kerran ja tajunnut kuinka oikeanlainen ihminen minä lopulta olin.
Olemme riidelleet asian loppuun, hän on joutunut näkemään kärsimykseni, pidellyt minua sylissään kun itkin öitä. Hän on kertonut minulle, että oli taannoin todella kyllästynyt minuun ja ainaisiin riitoihimme. Mutta tuo nainen ei ollut sitä, mitä hän oli luullut tämän olevan. He eivät ole sen koommin pitäneet yhteyttä. nyt hän haluaa jakaa elämänsä kanssani. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut uskoton parisuhteissaan, naiset olivat olleet hänelle uskottomia.
No, kaikki tämä teki meille palveluksen, nyt en pidä miestä enää itsestäänselvyytenä. Häntä pitää kunnioittaa kuten hän kunnioittaa nykyään minua. Mutta aina kun minulla on menneistä paha mieli, minulla on lupa puhua siitä hänelle.
Kun paha hetki iskee, ajattelen, että olen antanut hänelle anteeksi ja uuden mahdollisuuden jos kerta rakastaa minua. Sen mukaan on myös toimittava. Uskon, että hän on ymmärtänyt miten pettäminen toiseen sattuu ja hän tietää, että jäisi kiinni kuitenkin jos yrittäisi mitään. Sen jälkeen en enää edes haluaisi nähdä häntä.
me kaikki ihmiset tehdään virheitä, mutta jos niistä oppii ja rakkaus riittää, selviää voittajana. Olen huomannut hänessä selvän muutoksen yhteen paluumme jälkeen, aivan kun hän olisi rakastunut minuun uudestaan.Parhaillaan paikkailen enemmänkin omaa itsetuntoani ja olen päättänyt, että jos oloni käy sietämättömäksi, lähden. Oma elämäni on kuitenkin niin tärkeä.Se on tuskainen taival, täytyy toivoa, että jonakin päivänä en asiasta ole enää murheellinen. kaikki päättyi kuitenkin kuten toivoin.
Tuolle naiselle haluaisin vaan sanoa, ettei hän voi mitenkään tietää miten suunnatonta tuskaa hän on minulle aiheuttanut. Hän tuhosi yli puoli vuotta elämästäni vain sen takia, koska tunsi itse olevansa parempi kuin minä ja halusi miehen itselleen. Hän tuhosi kykyni ajatella itseäni naisena tai sellaisena että kelpaisin. Miehelleni en voi olla kuten hän, en mitenkään. Olen nuori kiltti opiskelijatyttö ja rakastan miestäni valtavasti. Jos hän lukisi tämän, toivoisin, ettei hän enää koskaan tee samoin kuin teki! Se oli silkkaa pahuutta ja itsensä ajattelua. Hän näki miehen heikossa tilassa ja iski! Onneksi mies näki sen touhun lävitse lopulta.En syytä pelkästään tätä naista, myös miehessä oli vikaa. Mutta se kuva, jonka hänestä sain, ei ollut kovin positiivinen. Tämä nainen vaikutti omahyväiseltä ja ylpeältä. Myös mies sitä sanoi jälkeenpäin, että tämä nainen oli hieman liikaa itseään täynnä.Ettei hänellä ole mitään positiivista sanottavaa tästä naisesta. Olisin toivonut kuulevani myös naisen kannan tarinaan.
:(
Hei,
aika karmiva tuo sinun tarinasi. Itsekin suhteemme oli huonossa jamassa ja miehen omien sanojen mukaan se oli "typerä protesti" seurusteluamme vastaan. Sain vuotta myöhemmin kuulla asian, yritimme erota, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo, että tapahtumasti oli jo niin kauan aikaa, kai lievensi tuskaa mitä olisin muuten kokenut. Luottamus meni tietysti, enkä tiedä saako sitä kasattua. Kuitenkin halu yrittää.
En voi uskoa, että koko suhde voi kaatua yhteen virheeseen.
Ei se saakaan kaatua yhteen virheeseen. Ehkä hyvä puoli omassa kokemuksessani oli se, että erosimme. Olin omillani jonkin aikaa ja kokeilin sinkkuelämää, samoin mies.
Tunnen tämän miehen kuitenkin niin hyvin, että jos hän tekonsa toistaa, ei hän enää välitäkään minusta!Se on varma. Hän ei ole uudelleen seurustelun alettua antanut mitään syytä epäillä häntä. Loppujen lopuksi ei parisuhde voi perustua pelkkään seksuaaliseen vetovoimaan, siinä pitää olla muutakin. Olen huomannut, että meillä yhdessä on paljon enemmän. Hän sanoo itsekin, että olemme kuin yksi ihminen vaikka kaksi erillistä. Hän vaikuttaa nykyään onnelliselta kanssani. Ja todellakin, osaltani itse tavallaan sysäsin hänet toisen naisen syliin, olin hänelle joskus todella inhottava. Ehkäpä hänellä ei kuitenkaan ollut sydäntä silloin jättää minua. Olen itse kokenut aikoinaan todella kovia ihmissuhteissa, ehkä siksi olin niin katkera ja purin kaiken häneen. Jouduin aikanaan paniikkiin, kun tajusin, että hän oli tavallaan jättänyt entisen tyttöystävänsä lopullisesti tavattuaan minut. heille oli tullut ero saman vuoden alussa kun me tapasimme, silloin kyseinen nainen oli ulkomailla. He eivät seurustelleet, mutta heidän välinsä olivat olleet lämpiämään päin ennenkuin tuo hänen exänsä lähti ulkomaille opiskelemaan muutamaksi kuukaudeksi. Tunsin tulleeni jonkin tärkeän asian väliin, olivathan he olleet yhdessä liki 3 vuotta. Mutta varmasti jos heidän suhteensa olisi ollut kunnossa, ei hän olisi vilkaissutkaan minuun.
Kyllä mieskin on joutunut tekosiaan itkemään, sisimmältään hän ei ole paha ihminen. Hän on haukkunut itsensä lyttyyn jo monesti siitä, mitä on tehnyt. Mutta ihmisen mieli toimii joskus järkevästi vasta jälkijunassa. Luulen, että tilanteessa, jossa hän jäi kiinni, haukkuminen johtui vihasta itseään kohtaan. Siitä, että sain tietää, vaikka minun ei olisi pitänyt. Hän tietää, että mitä hän teki oli todella väärin. Hän on itsekin sanonut minulle, ettei hän voi saavuttaa luottamustani muuta kuin näyttämällä ja teoilla. Sanat yksin ei siihen riitä.Hän on myös sanonut, että hän on saanut asiaan niin kovan opetuksen, ettei enää ikinä haluaisi satuttaa minua. Hän näyttää tunteensa avoimesti ja antaa paljon hellyyttä, pitää minusta huolta tavallaan, kuten mies voi kauniilla tavalla pitää. Ehkä juuri siksi rakastan häntä niin paljon, hän ei ole ainoastaan mieheni, hän on myös paras ystäväni!
Sinun täytyy yrittää kasata luottamuksesi, mutta se on todella paljon kiinni myös siitä, mitä miehesi tekee sen asian eteen. On kuitenkin hienoa, että hän itse kertoi asiasta. Arvosta sitä, niin minäkin arvostaisin. Kuulostaa siltä, että tuo pettäminen miehellesi oli paljon merkityksettömämpi juttu kuin pettäminen oli minun miehelleni. Omani ei kykene rakastelemaan naisen kanssa, jos ei tunne tätä kohtaan jotakin.(Tosin he eivät koskaan ehtineet niin pitkälle) Itse kyllä kertoi, että hän oli sanonut tälle naiselle ettei halua mitään, mutta nainen oli vastannut suunnilleen, että kyllä sinä haluat ja ottanut paidan pois päältä. :(
Mutta itse oli naisen kotiinsa päästänyt, mitä hän oli sitten ajatellut.En tiedä, hän puhui jotakin siitä, että he olivat menneet juttelemaan. Jokatapauksessa he molemmat olivat minulle siinä tilanteessa todella inhottavia, ja vaikutti siltä että se nainen oli vain vahingoniloinen minulle, että ei tuntenut minkäänlaista sääliä. Uskomatonta on, että hän on 30-vuotias, minä olin silloin 24-vuotias! Silti tunnen itseni kypsemmäksi ja fiksummaksi kuin hän!Mies oli silloin 28-vuotias, kolmenkympin kriisi hänelläkin kenties???;)
Kukapa tietää, mutta jokatapauksessa voimia sinulle ja koita jaksaa taistella!
Mies on minulle myöntänyt ettei ko. henkilö merkinnyt hänelle yhtään mitään. Ei ole nähnyt tyyppiä ei ennen eikä jälkeen. Eli verrattavissa sinkkumiehen hoitoon, mistä ei olla kiinnostuneita muussa mielessä (humalassa tämä tapahtui, ja vaikka alkoholia ei saa käyttää tekosyynä, niin uskon, että selvänä hän ei olisi näin tehnyt.itsekin myöntänyt että känninen pää ajoi typeryyteen, ei tajunnut miten se voisi loukata, vaikka teko onkin ollut pakko tajuta). Mutta mieshän ei ollut sinkku. Piti vain tilannettamme niin heikkona, ettei hänen teoillaan olisi ollut mitään väliä. Ei uskaltanut kertoa minulle asiasta, ja hänen kauhukseen suhteemme lähtikin kesän aikana taas huimaan nousuun. Minkäs siinä sitten tekee. Alkoi omatunto vaivaamaan, vaivasi kuulema koko ajan. Jokunen aika sitten oli kuulema pakko kertoa.
Sanoit, että minun pitäisi arvostaa sitä, että mieheni kertoi. Mielestäni hänen ei olisi pitänyt kertoa. Sai vaan lievitettyä syyllistä oloaan ja luottamuksen pois. En tiedä nyt miten alkaa luottaa häneen. Selvinpäin ollessaan luotan täysin, mutta silloin kun käymme juhlimassa (olemme siis vasta parikymppisiä ja tosi hakusessa kaikessa, olemme aloittaneet seurustelun nuorina ja välillä tietysti epäilyttää kaikki, sitoutuminen yms, mikä varmaan tämänkin tilanteen osaltaan aiheutti) niin olen todella huolissani. Tiedän, että pitäisi osata vaan relata, ja uskoa että ei hätää. Ehkä ajan kanssa sitten?
Ajan kanssa se helpottaa, jos on helpottaakseen. Tuo kertominen on kyllä aina kaksipiippuinen juttu, että onko se oikein vai ei. Mietin tuossa eräänä päivänä, että itse en kyllä välttämättä kertoisi jos olisin tehnyt typeryyksiä, koska en haluaisi loukata toista. Mutta kyllähän sellainen vaivaisi. Ehkäpä sinun miehesi kuitenkin halusi olla ennenkaikkea rehellinen sinulle, koska rakastaa sinua. Uskoisin, että teillä on vielä paljon puhuttavaa asiasta, sinun pitäisi kertoa hänelle miten pahalta sinusta tuntuu!Ikä ei oikeastaan niin merkitse minusta näissä asioissa vaan se miten kypsäksi itsensä tuntee. Sinulla on mielestäni ihan asiallinen suhtautuminen tilanteeseesi. Olet varmasti vahva ihminen ja pärjäät.:)
Toisaalta itse olen joskus miettinyt, ettei tässä maassa taida edes uskollisia parisuhteita olla. Kaikille tulee elämän aikana ainakin kiusaus/mahdollisuus pettää. Kuka sen toteuttaa, onkin toinen juttu. Itse en kykenisi enää elämään toisen kanssa, jos pettäisin. Jättäisin siis mieluummin ensin. Mutta edelleen voin vain sanoa, että olet valinnut anteeksi antamisen, sen mukaisesti on toimittava. Mutta näytä hänelle, miten paljon koko asia oikeasti sinuun koskee ja mitä se on aiheuttanut. Silloin hänen on otettava vastuu teoistaan. kyllä se aurinko vielä tulee hymyilemään, usko pois:)
Mieheni toimii päällikköna eräässä firmassa ja eräs asiaks ihastui häneen. Tämä asiakas alkoi soitella ja käydä liikkeesä tapaamassa miestäni.
Vaan toimipa nainen niin huolimattomasti että jäi rysän päältä kiinni.Sitten tapahtuikin niin että syy olikin mieheni, nainen syyti miestäni ja kertoi ihmeelisiä tarinoita, vetäytyi iste kaikista, vaihtoi puhelimem salaiseksi ja mieheni jäi kuin nalle kalliolle,että näin suuri taiteilija itä-suomesta teki. Selvisin itse tästä, mutta unohda en!
Olin seurustellut 2 vuotta poikaystäväni kanssa. Isäni kuoli ja kun oli isäni hautajaiset, "rakas" poikaystäväni nussi toista muijaa... Ja miten selvisin siitä... Vain luoja tietää. Arvet se on jättänyt.. Siit on yli 2 vuotta aikaa, ja vieläkin kysyn itseltäni... Miksi v*tussa juuri sinä iltana????
me oltiin seurusteltu n. kuukausi. se oli vannonu mulle että oon ainut nianen sen elämässä, eikä se rakasta ketää muuta eikä haluu ketää muuta!
sitten yks ilta ku en ollu mukana se oli kaveris bileissa ja joi nii paljo et muisti meni. seuraavana päivänä se tuli meille ennenku lähin viikoks lappii. se vanno mulle uskollisuutta ja rakkautta.
lapissa mä sit sain puhelun joltakin tytöltä, joka kerto et se pettää mua. mä soitin sille ja se vakuutti ettei oo pettäny mua.
suraavan aamun se soitti ja sano et tää suhde tais olla täsä. ku se oli edellisen iltan vast saanu ittekki tietää, et se oli pettäny mua!
mä olin tottakai kauhistunu, mut mä en epäröiny hetkeekää, ettenkö antais sil anteeks. mä sanoin sille, että jos se vakkuuttaa ja vannoo, et se rakastaa vaan mua eikä ikin enää petä mua ja on aina rehellinen, ni mä pystyn antaa sille anteeks! mä en todellakaa halunnu menettää sitä! seki oli nii onnellinen ja helpottunu, ku annoin sille anteeks.
mä en ollu luottanu siihen ennen tätä tapahtumaa ja nyt se oli vielä vaikeempaa. mut jotenki ihmeellisesti mulle tuli semmonen fiilis, et mä todella luotan siihen. en tie mikä siin on, ku yleensä luottamuksen pitäis kadota, mut mä aloin luottaa vast sen jälkee.
nyt...kaks kuukatta on menny ja meillä mene tosi hyvin! se ei oo pettäny mua kertaakaan ja me ollaan tosi onnellisii!=)
voin sanoo, et jos jotakin rakastaa, ni kyllä sille pystyy antaa anteeks! ja ku sekään ei muistanu siit kerrast mitään. mä en kertakaikkiaan olis suostunu päästämään sitä mun elämästäni! se oli ja on edellee mulle liian rakas, jota ilman en pystyis elämään! mulla ei oo enää mitään ongelmaa sen asian kanssa! meillä menee TOSI hyvin!=)