Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vuoden verran. Tänään, kuin salama kirkkaalta taivaalta hän ilmotti ettei voi enää seurustella. Että se tuntuu pahasta häneltäkin, mutta hänestä tuntuu että jatkaminen satuttaa minuakin vain enemmän. En ymmärrä ollenkaan, meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmiakaan. Tiedän toki, että poikaystävälläni on ollut ja on edelleen vaikea elämäntilanne, mutta se ei ole tähän asti suhteeseemme vaikuttanut. Myöskään intti ei ole ainakaan tähän asti ole ollut ongelma suhteessamme, vaikka välillä tiettyä kireyttä aiheuttaakin.
Sovimme että olemme viikon verran tauolla ja sinä aikana hän miettii jatkoa. Olisin valmis tekemään mitä hyvänsä ettei näin tarvitsisi käydä. Voisin antaa hänelle kaikki maailman vapaudet ettei hänen tarvitsisi kokea ahdistusta ja aikaakin olen valmis antamaan niin paljon kuin hän ikinä sitä tarvitsee. Tuntuu vain niin pahalta, meillä oli jo suunnitelmat yhteenmuutosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Hänkin halusi näitä asioita, melkein enemmän kuin minä. Miten tässä yhtäkkiä kävikin näin? En osaa ajatella, tuntuu vain niin tyhjältä ja itkettää.
En edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, kai yritän vain purkaa ajatuksiani jonnekin. Tulee elämäni tuskallisin viikko, vaikka oikeastaan sisimmässäni tiedänkin että tämä on jo ohi. En vain ymmärrä miten tästä eteenpäin...
Sovimme että olemme viikon verran tauolla ja sinä aikana hän miettii jatkoa. Olisin valmis tekemään mitä hyvänsä ettei näin tarvitsisi käydä. Voisin antaa hänelle kaikki maailman vapaudet ettei hänen tarvitsisi kokea ahdistusta ja aikaakin olen valmis antamaan niin paljon kuin hän ikinä sitä tarvitsee. Tuntuu vain niin pahalta, meillä oli jo suunnitelmat yhteenmuutosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Hänkin halusi näitä asioita, melkein enemmän kuin minä. Miten tässä yhtäkkiä kävikin näin? En osaa ajatella, tuntuu vain niin tyhjältä ja itkettää.
En edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, kai yritän vain purkaa ajatuksiani jonnekin. Tulee elämäni tuskallisin viikko, vaikka oikeastaan sisimmässäni tiedänkin että tämä on jo ohi. En vain ymmärrä miten tästä eteenpäin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä ymmärrän sua niin hyvin.. Mulla on just tällä hetkellä sama tilanne mäkin sain lähtöpassit maanantaina ja seurusteltiin kans melkein vuos, kesällä ois tullu vuos.. Tää tuska on kyllä hirveetä, mä meinasin tehä itsarin ja jouduin melkein sairaalaan kun masennuin niin paljon. Rauhottavia määrättiin ja mielialalääkitys on nyt kohta 20mg. Mutta yritetään molemmat kestää vaan... Voimia sullekkin kaima!
:/ Tämä on niin kamalan vaikeaa! Meidän "tauko" kaiken lisäksi pitkittyi nyt, kun poikaystäväni vai pitäisikö sanoa eksäni ei päässytkään tänä viikonloppuna intistä lomille vaan vasta viikon päästä jolloin selvittelemme asiat. Itkettää ja pelottaa, miten tästä eteenpäin? Tuntuu ettei mitenkään. Voimia kamalasti kuitenkin sinne päin, vaikka mikäpä minä olen lohduttamaan kun omakin maailma on romahtanut ja sen tietää itsekin etteivät muiden lähettämät voimat ja halit todellisuudessa auta. Elämä on niin epäreilua...
Noniin, nyt olemme eronneet virallisesti. Ystäviä yritetään olla, mutta tuskinpa siitäkään mitään tulee etenkään kun hän on intissä vielä yli puoli vuotta. Ei oo sanoja eikä ajatuksia...
ymmärsinkö nyt oikein että poikaystäväsi on armeijassa? taitaa olla uusi muotivillitys tuo että erotaan armeijan aikaan... itse erosin viime perjantaina rakastamastani ihmisestä joka on tällä hetkellä armeijassa ja poispääsyyn olisi ollut muutama kuukausi enään... vuosi melkein kestetty ja nyt se tapahtui.. syynä oli nimenomaan tuo ahdistus.. Armeija koettelee parisuhdetta todella paljon ja jos siitä selviää voi onnitella itseään voittajana.. itse olen sen verran hyvässä asemassa, että "mieheni" on nyt kolme viikkoa kiinni metsässä ja saa päätänsä avattua ja ajatuksiaan selvitettyä.en tiedä mitä tuleman pitää kolmen viikon päsätä, mutta neuvoni sinulle on että annat miehesi ottaa sinuun yhteyttä, ja usko kun sanon että tiedän että helpommin sanottu kuin tehty. Jos mies sinua oikeasti rakastaa hän palaa luoksesi epäilemättä. Mutta jos soittelet miehen perään jatkuvasti voi olla että hä ahdistuu entisestään eikä aikaa jää siihen että mies tuntisi ikävöivän sinua. toivottavasti saatte asianne kuntoon, pidän peukkuja :)
Joo siellähän se armeijan harmaissa. Tiedän että se sekoittaa päätä ja sehän tässä ehkä eniten harmittaakin. :( Nähdään 2vk päästä kun se pääsee seuraavan kerran lomille ja sitten ois tarkoitus jutella ihan kaikesta. Uskon oikeastaan, että myöhemmässä vaiheessa se palaa mun luokse, ehkä armeijan jälkeen tai ehkä ennemminkin haluan uskoa niin. Mutta ei se auta tällä hetkellä yhtään kun itse rakastaa niin paljon ja haluaa jatkaa seurustelua. Ja mahdollisesti palatessaan se repis jokaisen haavan uudelleen auki. Nyt tuntuu ihan käsittämättömän hankalalta kaikki!
No mulle tapahtui sillei että olin kotona ja sitten mun bestis ilmotti että mun poikkis oli muuttanut!!!!!!!!!!!!!yhyy itken vieläkin koska se tapahtui eilen itken nyttenkin eli en voi kirjoittaa enempää!!!!