Sinkku saa elää villinä ja vapaana, mikä on siistiä ainakin jonkin aikaa. Parisuhteessa yksilö pääsee elämään myös toiselle ihmiselle.
Kehityspsykologian mukaan aikuinen, joka tulee ikinä kehittymään tasolle, jolla huomioidaan muitakin kuin itsekkäitä arvoja, joihin myös oman vapautensa puolesta rimpuileminen kuuluu, saavuttaa sen yleensä viimeistään kolmekymppisenä.
http://rakkaus.me/2011/05/miksi-kannattaa-olla-parisuhteessa/
Haluaisin kuulla löytyykö täältä yli kolmekymppisiä, jotka edelleen vannovat sinkkuuden nimeen, ja millä perusteilla? Jos olet yli kolmekymppinen ja vannot olevasi sinkku elämäsi loppuun asti, miten epäitsekkyys näkyy elämässäsi? Mitä teet toisen ihmisen hyväksi?
Kehityspsykologian mukaan aikuinen, joka tulee ikinä kehittymään tasolle, jolla huomioidaan muitakin kuin itsekkäitä arvoja, joihin myös oman vapautensa puolesta rimpuileminen kuuluu, saavuttaa sen yleensä viimeistään kolmekymppisenä.
http://rakkaus.me/2011/05/miksi-kannattaa-olla-parisuhteessa/
Haluaisin kuulla löytyykö täältä yli kolmekymppisiä, jotka edelleen vannovat sinkkuuden nimeen, ja millä perusteilla? Jos olet yli kolmekymppinen ja vannot olevasi sinkku elämäsi loppuun asti, miten epäitsekkyys näkyy elämässäsi? Mitä teet toisen ihmisen hyväksi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eli jos ei halua huonoa tai miestä ollenkaan rinnalleen ja hankkii esimerkiksi kuitenkin lapsen ja tekee koko ajan töitä, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyydelle ja on aktiivinen ystäväpiirin ja sukulaisten tukija, on automaattisesti itsekäs ja epäkehittynyt?
Ei ollenkaan, vaan yli kolmekymppinen, joka ei tietoisesti tee mitään toisen ihmisen hyväksi ja vaalii vain omaa henkilökohtaista vapauttaan.
Pillun takia.
En minä mitään vanno, muuten vain uskon vakaasti olevani sinkku myös loppuikäni.
Kysymyksesi on kummallinen. Näytät asettavan vastakkain sinkkuna olemisen ja epäitsekkyyden, mikä tietysti antaa olettaa, että parisuhde ja itsekkyys ovat mielestäsi toistensa vastakohtia.
Parisuhteeseen halutaan sen vuoksi, että itselle tai omaa napaa lähellä oleville ihmisille on saatava jotakin, oli se sitten omaisuutta, rakkautta, lapsia, läheisyyttä, vastuunjakoa ynnä muuta. Ei tuossa (itsekkyydessä) mitään vikaa tietenkään ole, ihminen on inhimillinen, mutta on kovin tekopyhää selittää esimerkiksi, että menee epämiellyttäviin naimisiin vain tehdäkseen jostakusta muusta onnellisemman tai että tekee lapsia vain siksi, että näistä kasvaisi veronmaksajia.
Kyllä. Kaipaan rakkautta.
en halua. nykynaiset on lähinnä huoria joihin ei kannata omaa aikaa kuluttaa.
Kiva juttu, mutta vapaus on muutakin kuin villiä nuoruutta ja itsekkyyttä. Jotkut meistä eivät sovi koskaan parisuhteeseen vaikka olisivat kuinka aikuisia ja epäitsekkäitä elämässään. Joidenkin täytyy aikuistua ja pitää huolta muista jo hyvin nuorena, eikä sellainen ihminen välttämättä enää halua elämäänsä parisuhteen tuomaa päänsärkyä, jos pärjää ilmankin.
Sitä paitsi parisuhteessa elävät ihmisetkö muka ovat epäitsekkäitä ja tekevät asioita muiden ihmisten hyväksi? Salli mun nauraa.
Juuri näin. En usko että itsekäs yksilö pystyy olemaan parisuhteessa kovinkaan kauaa, jos onnistuu sellaiseen edes pääsemään.
En vanno yhtään mitään, mutta tällä tarjonnalla loppuelämän sinkkuus vaikuttaa enemmän kuin todennäköiseltä. Muuta osaa en sitten tajunnutkaan - mikä ihmeen epäitsekkyys? Päinvastoin, mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän näen syitä elämässä epäitsekkyyteen ja viimeiset vuodet olen keskittynyt täysin oman suloisen napani ihailuun.
Vanhalle naisella ei tee mitään.
Vastaan, vaikka en nyt ihan vielä kolmekymppinen ole, mutta kyllähän se tossa lähestyy :).
Taidan olla näitä jotka vannovat sinkkuuden nimeen. Perusteena se että parisuhdetta on tullut kokeiltua muutamia kertoja, eikä ole oikein tuntunut toimivan. Hyviäkin hetkiä on toki ollut, mutta sitten myös riitoja, mielipahaa ym. Kyllä mä nyt ainakin toistaiseksi itsekseni jakselen eteenpäin, mutta en sulje sitä vaihtoehtoa TÄYSIN pois jos vastaan tulee joku todella, todella TODELLA spesiaalimimmi, sitten uusiksi harkintaan. :)
Epäitsekkyys, jaa? Jeesaan ihmisiä silloin kun tarvitsevat apua.
Vieläkö joku lukee kehityspsykologia-roskaa nykyään?
Kun siinä käsitellään lapsia ok, mutta kun aikuisille aletaan kehitellä "kehittymisteemoja" yms. skeidaa niin tiedetään että ollaan pseudotieteen alueella.
"Mitä teet toisen ihmisen hyväksi? "
Vittuako se sulle kuuluu?
Luuletko että parisuhteessa ollaan omaa epäitsekkyyttä?`:XD
Kehityspsykologian vahvuus on juuri nuorempien kehityksen kuvaamisessa, kuten sanoit. Kuvaamassani tilanteessa on kyse kehittymättömästä aikuisesta, joka vain sattuu olemaan yli kolmekymppinen.
Jotkut jäävät parikymppisen (nuoren aikuisen) tasolle, eivätkä ikinä opi arvioimaan toimintaansa lintuperspektiivistä. Ihan oikeasti.
Epäitsekkyys on parisuhteen edellytys. Muuten kyseessä on luultavasti jonkinlainen seksisuhde.
"Kehityspsykologian vahvuus on juuri nuorempien kehityksen kuvaamisessa, kuten sanoit. Kuvaamassani tilanteessa on kyse kehittymättömästä aikuisesta, joka vain sattuu olemaan yli kolmekymppinen."
Tämä on ihan täyttä pskaa.
ne ovat sosiaalisia teorioita eivätkä enää psykologisia.
"Jotkut jäävät parikymppisen (nuoren aikuisen) tasolle, eivätkä ikinä opi arvioimaan toimintaansa lintuperspektiivistä. Ihan oikeasti."
Tämähän nyt voi olla olla totta kenelle tahansa eikä se ole mikään kehityspsykologian (kehityskaarineen yms. höpöhöpöineen) keksintö.
"Epäitsekkyys on parisuhteen edellytys. Muuten kyseessä on luultavasti jonkinlainen seksisuhde. "
Tervetuloa nykyaikaan.
Väittäisin että aika moni nykyajan suhteista on nimenomaan itsekkäitä hyöty, hyväksikäyttö, seksi tai "olemme muodollisesti parisuhteessa kun tää on niin trendikästä" suhteita.
Ajatus että parisuhde vaatii epäitsekkyyttä ja että sinkku verrattuna parisuhteessa olevaan on itsekkäämpi on ihan yhtä puppua kuin se että väitetään kuinka lapseton on itsekkäämpi kuin se joka hankkii lapsia.
Kehityspsykologia olisi saanut kuolla tuonne 70-luvulle jo.
Nykyaikana vastaan tulevat jo elämänkaaren osittainen rappeutuminen varsinkin mitä tulee työsuhteisiin, elämäntapoihin ja myös ihmissuhteisiin.
Täten mitkään kehityspsykologian teoriat että jos et iässä X (vaikka nuorena aikuisena) opi asiaa Y niin et sitten iässä Z siirry enää seuraavalle "tasolle".
Se että onko joku epäitskeäs vai ei, vaatii vain todellakin lintuperopektiiviä sekä kykyä empatiaan.
Osa ehkä osaa tehdä jompaa kumpaa, mutta monella ne ovat suhteessa aina siihen miten ne omat ehdot, tahdot, halut, toiveet toteutuvat ja seuraako niitä tunnetäyttymys.
Ihan sama koskee parisuhteessa olevia. Se mikä on sitten itsekkyyttä ja mikä ei on jo hankalampi ratkaista koska usein se voi olla niin että toinen on se epäitsekäs ja taipuu toisen tahtoon joka on se itsekäs.
On täällä.
Sinkkuus ei ole minulle niinkään tietoinen valinta, kuin olosuhteiden ja tarjolle tulleiden mahdollisuuksien tai niiden puutteen summa.
Ihastun/kiinnostun tosi harvoin ja lisäksi olen ujo tekemään aloitteita.
Jos satutan itseni toivottomassa ihastuksessa, menee helposti vuosi-pari ennen kuin saman tunteen kokeminen ylipäätään on mahdollista.
Olen ollut hyvin kiintynyt muutamiin naisiin, ja olisin varmaan saattanut päätyä parisuhteeseenkin, jos asia olisi ollut vain minusta kiinni.
Oma etiikkani ei kuitenkaan sallinut ruveta tunkemaan toisten olemassaolevan suhteen väliin silloin, kun tunteeni ovat olleet vahvoja, tai toisaalta lähteä tekemään suhdetta tilanteessa, jossa tunteet eivät ole olleet niin vahvoja, että kyse olisi ollut muusta kuin sosiaalisen pariutumispaineen tai seksintarpeen tyydyttämisestä.
Onko tämä sitten itsekäs ratkaisu jää teidän arvioitavaksenne.
Minusta itsekäs ja epäkehittynyt ihminen ajattelee kapeasti ja alkaa leikkiä kotia, vaikka resursseja (lue: rahaa, aikaa, taitoa) lapsen hoitoon ei olisikaan. Säälittävää, jos pitää elää yleisten standardejen mukaan, eikä uskalla tehdä omia päätöksiään.
Ainoaa 'oikeaa' tai pyyteetöntä rakkautta on geneettisten sukulaisten välinen välittäminen, ja sekin tavallaan itsekästä koska se perustuu yhteisiin geeneihin ja sitä kautta "ajatukseen" omien geenien selviämisestä muiden ihmisten kautta.
-
Miehissä on sitten fetisistejä jotka haaveilevat kastroiduksi tulemisesta ja naiselle orjana olemisesta. Tässäkin on kyse miesten omien taipumusten tyydyttämisestä eikä naisilla normaalisti ole käyttöä tuollaisille miehille.
Ajatus siitä että parisuhteessa olisi jotain epäitsekästä kuulostaa naurettavalta keksinnöltä jota epätoivoinen ATM voisi yrittää käyttää syyllistyskikkana; "Nyyh, olen niin hyvä ja epäitsekäs ihminen".
Olen 41, en edelleenkään tarvitse mitään parisuhdetta, enkä edes vaivaudu teeskentelemään olevani epäitsekäs. Se mitä teen toisen ihmisen hyväksi riippuu ihan siitä, millainen palkkio on luvassa.
Tuo lainaus oli typerä.
Olen ihminen, jolla ei koskaan ole tylsää ja joka on täyttänyt elämänsä mielekkäälle tekemisellä.
Todellisuudessa parisuhde ei lisää muita ihmissuhteita, vaan päinvastoin parisuhde vie n. 5 ihmissuhdetta!
Samoin parisuhde vie taloudellisen vapauden. Itse olen tyytyväine elintasooni. Luultavasti parisuhde heikentäisi sitä. Näin on aiemmin käynyt.
Romantiikasta en tiedä. Kumppaneiden tulisi olla yksillä aivoilla varustettuja identtisiä kaksosia, jotta herkät tunteet tulisi oikein tulkittua.
Saatan joskus ihastua. Kyllä se tauti aikanaan ohi menee.
Sinkkuudesta nelikymppisen mielipiteitä:
ei ole tilitysvelvollinen omasta ajankäytöstään kenellekään
saa käyttää rahansa täysin itsekkäästi haluamallaan tavalla
jos tykkää irtosuhteista, niin voi harrastaa niitä vapaasti
ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa
- ei ole ketään, jonka kanssa harrastaa säännöllisesti seksiä
- ei ole ketään, jota voisi halailla, suukotella ja jonka lämmintä kehoa vasten voi painautua iltaisin
- taloudellisesti kahden keskituloisen rahojaan järkevästi käyttävän ihmisen elintaso on korkeampi kuin sinkun
- kotiin saattaa jämähtää eikä tule lähdettyä niin herkästi kokeilemaan uusia harrastuksia yms.
- ei ole ketään, johon turvautua esim. sairaana tai hädän hetkellä
Itselläni käynyt vähän samalla tavalla kuin "Faktaa vai fiktiota?" -nimmarilla, että parisuhde on merkinnyt erovaiheessa taloudellista takapakkia. Toki tässä on yksilökohtaisia eroja ja esim. yleinen taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, mitä esim. yhteisestä asunnosta saa myytäessä.
Nainen, joka harrastaa irtosuhteita pitäisi polttaa elävältä.
Kolmikymppisenä halusin parisuhteen ja perinteisen perheen. Nyt 40 eronneena en välttämättä halua asumaan saman katon alle, mutta sitoumuksellisen suhteen haluan, tai oikeastaan elän tämän hetken unelmasuhteessani.
Minkä takia pitäisi olla epäitsekäs tai tehdä jotain muiden ihmisten hyväksi..?! Perusteluja tähän olisi mielenkiintoista kuulla.
Miksi toisetkaan tekisivät sitten sinun hyväksesi mitään?
En oletakkaan kenenkään tekevän yhtään mitään eteeni.
Yhteiskunnassa toisen auttaminen on välttämätöntä verotuksen muodossa. Verotus taipuu lopulta erilaisiksi julkisiksi palveluiksi ja tuiksi. Epäilenpä että sinäkin käytät näistä yhteiskunnan palveluista ainakin yhtä tai kahta.
Se on sitten toinen juttu, jos koet että yhteiskunta ei ole tarpeellinen.
Valitse alasi tarkasti, ni ei tartte turhia verojakaan maksaa. ;)
Every man for himself.
Mikähän ala sellainen mahtaa olla, jossa ei veroja makseta? Joku pokerinpelaaja EU-alueella?
Tai no, eihän "turhia" veroja makseta juuri missään alalla.
Tietysti perusoletus on että ihminen jossain vaiheessa kehittyy veronmaksajaksi. Samalla tavalla yhteiskunta odottaa ihmisten huolehtivan siinä määrin että esim.vakavan sairaskohtauksen saaja tai onnettomuuteen joutunut saadaan osittain vapaaehtoisvoimin sairaalaan jne. Ne ovat sellaisia asioita joita katsotaan tuntemattoman tekevän tuntemattoman hyväksi ja että sillä tavalla yhteiskunta pysyy kasassa ja toiminnassa.
Ihmisten ei kuitenkaan oleteta rupeavan väkipakolla haluavien kavereiksi tai seurustelukumppaneiksi. Minä pidän paljon epäitsekkäämpänä sellaista ihmistä joka avustelee rupisia vanhuksia tai vaikka sitten lapsia vapaa-ajallaan kuin sellaista joka töiden jälkeen käyttää aikansa itsensä miellyttämiseen oman kullan kanssa. Parisuhdehan on vaihtokauppaa.
"Haluatko parisuhteeseen? Miksi?"
En. Enkä tiedä miksi en halua. En vain halua jäädä auton allekaan tai hukkua heikkoihin jäihin.