Mies ei halua muuttaa elämäänsä toisen naisen takia. Kyse on siis kahdesta varatusta aikuisesta ihmisestä. ( En tarvitse mitään moraalisaarnaa kiitos, itse jo itseäni soimaan riittävästi)
Tilanne on ollut päällä pari vuotta jo. Ollaan oltu avoimia alusta asti, sovittu ns.sännöistä että juu tunteita on, mutta mitään tästä ei tule, suhdetta siis. Sopimus on pitänyt siltä osin. Mies kuitenkin sai naisen pään totaalisekaisin omalla käytöksellään,jutuillaan, alkoi koskettaa, järjestää tilanteita näitä varten, muistaen kuitenkin aina muistuttaa että mitäähän tästä ei tule. Käyttäytyy silti mustasukkaisesti. Hän kertoo tunteistaan, ei mistään syvemmistä, niitä ei joko ole tai sitten niitä ei näytä? Kehuu naista monin eri tavoin. Katseet kertoo niin paljon..mies on kertonut ajattelevansa naista, odottavansa hetkiä hänen kanssaan.
Tunne on vienyt naisen syvemmälle ja aiheuttanut omia ongelmia elämässä, ajatukset olleet toisaalla..Mies otti etäisyyttä vähän, joko itsensä tai naisen vuoksi, aina tavatessa kuitenkin "roihahti", tunteet ennallaan.
Viimeksi mies taas järjesti asiat niin, että voitiin jutella. Taas muistutus elämän faktoista, pientä kosketusta, kehua, tunteilua.. Hän kuitenkin loukkasi tällä kertaa syvästi koska kertoi kärkjistetysti sanoen, etten ole mitenkään erityinen erityisesti..Niin sen otin ja ymmärsin, on kuulema muitakin naisia joita katsoo sillä samalla tavalla.
Mistään minkään loppumisesta ei puhunut, tilanteen jäähdyttelyä kyllä se mielestäni oli. On sanonut ettei koskaan pääse minusta eroon, eikä haluakaan, tulee aina härnäämään minua. En kuitenkaan taida kestää sitä. En enää näillä tunteilla.
Tiedän ettei pitäisi välittää toisen miehen ajatuksista näin, koska itsepähän olen soppani keittänyt, en koskaan ikinä odottanut että hän pääsisi näin syvälle koskettamaan, eri tavoin kuin kukaan ennen.
Mies siis leikkii kanssani vain?
Kestän kyllä totuuden, mutta en pelleilyä.
Kertokaa, auttakaa minua miehet, mikä toimisi nyt kaikkein parhaiten tässä kohtaa, miten näytän miehelle parhaiten, ettei minua kohdella näin, että minua sattui.. Mikä teihin "toimii"?
Tilanne on ollut päällä pari vuotta jo. Ollaan oltu avoimia alusta asti, sovittu ns.sännöistä että juu tunteita on, mutta mitään tästä ei tule, suhdetta siis. Sopimus on pitänyt siltä osin. Mies kuitenkin sai naisen pään totaalisekaisin omalla käytöksellään,jutuillaan, alkoi koskettaa, järjestää tilanteita näitä varten, muistaen kuitenkin aina muistuttaa että mitäähän tästä ei tule. Käyttäytyy silti mustasukkaisesti. Hän kertoo tunteistaan, ei mistään syvemmistä, niitä ei joko ole tai sitten niitä ei näytä? Kehuu naista monin eri tavoin. Katseet kertoo niin paljon..mies on kertonut ajattelevansa naista, odottavansa hetkiä hänen kanssaan.
Tunne on vienyt naisen syvemmälle ja aiheuttanut omia ongelmia elämässä, ajatukset olleet toisaalla..Mies otti etäisyyttä vähän, joko itsensä tai naisen vuoksi, aina tavatessa kuitenkin "roihahti", tunteet ennallaan.
Viimeksi mies taas järjesti asiat niin, että voitiin jutella. Taas muistutus elämän faktoista, pientä kosketusta, kehua, tunteilua.. Hän kuitenkin loukkasi tällä kertaa syvästi koska kertoi kärkjistetysti sanoen, etten ole mitenkään erityinen erityisesti..Niin sen otin ja ymmärsin, on kuulema muitakin naisia joita katsoo sillä samalla tavalla.
Mistään minkään loppumisesta ei puhunut, tilanteen jäähdyttelyä kyllä se mielestäni oli. On sanonut ettei koskaan pääse minusta eroon, eikä haluakaan, tulee aina härnäämään minua. En kuitenkaan taida kestää sitä. En enää näillä tunteilla.
Tiedän ettei pitäisi välittää toisen miehen ajatuksista näin, koska itsepähän olen soppani keittänyt, en koskaan ikinä odottanut että hän pääsisi näin syvälle koskettamaan, eri tavoin kuin kukaan ennen.
Mies siis leikkii kanssani vain?
Kestän kyllä totuuden, mutta en pelleilyä.
Kertokaa, auttakaa minua miehet, mikä toimisi nyt kaikkein parhaiten tässä kohtaa, miten näytän miehelle parhaiten, ettei minua kohdella näin, että minua sattui.. Mikä teihin "toimii"?
Vastaukset 24
Vanhimmat
En sitä saarnaa nyt laita, vaikka ajattelin. Heh, no ei vaan. Eikö olis viisainta unohtaa koko ukko? Mennä eteenpäin eikä junnata paikallaan. Suuntaan tai toiseen ihan kaikkien osapuolien kannalta ajateltuna.
Se siis selvästi vaan käyttää sua piristääkeen arkeaan.
Sä pystyt näyttämään ettet hyväksy sitä ihan vaan sillä ettet anna sen tehdä sitä. Eli yhteydet poikki. Kyllä se sen siitä tajuaa.
Sitäpä tässä olen tosissani ajatellutkin, eteenpäin elämässä. Haluan oikeasti jättää tuon taakse. Tunteet ei vaan kuole, tiedän, että kun niitä ruokkii niin ne kasvaa ja pysyy. Mutta nämä tuntuu pysyvän ruokkimattakin.
Me emme voi vältellä toisiamme, on tilaisuuksia joissa väkisin näemme. Tuolloin on aina suuri vaara "retkahtaa",nyt jo pelkkä tietoisuus toisesta saa perhoset vatsaan.
Miten tuolloin toimisi, mikä olisi se juttu, keino jolla tuo mies saisi tajuntaansa sen, että minun osaltani se on ohi.
En myöskään halua luokata häntä. Pidän hänestä liikaa loukatakseni.
Me tulemme olemaan varmasti aina jossakin tekemisissä väkisten, en voi laittaa kokonaan välejä poikki. En tiedä vaan miten ystävyys voisi onnistua kun omat tunteeni ovat liian vahvat.
No mä suosittelen aina suoraan puhumista, rehellisesti. Paskamainenkin tilanne on oikeastaan kaikista parasta avata suoraan ja niin kun se on. Siitä sitten seuraa mitä seuraa, ei mahda mitään. Mutta kaikenlainen luikertelu ja myhäily yleensä vaan mutkistaa asioiden oikeaa laitaa ja sen ymmärtämistä.
Minkä eteen laittaa, se katotaan. Eli turha pelätä tulevaa, parempi silti mun mielestä tosiaan kertoa asiat niikun ne on.
No joskus joutuu luopumaan asioista mistä on vaikeaa luopua. Kaikella kun on hintansa. Tilenne on mikä on ja siitä seuraa mitä seuraa. Jos ei pysty asioita handlaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, niin pitää handlata sillain kun kykenee. Eli joko kärvistelet ja killut tai teet itselles ja toiselle selväksi missä mennään. Ja siinä se. Päivänjatkoja.
Jokainen saa tasan tarkkaan sellaista kohtelua kuin suostuu sietämään.
Itse olet miehelle osoittanut, että sua voi kohdella mainitsemallasi tavalla.
Ja vielä sellainen asia tuli mieleen, että olen kerran koittanut pistää tälle jutulle lopun. Sanoin haluavani irti tästä. Mies suuttui, istui hiljaa minua katsoen pitkään ja lähti siltä istumalta sanomatta sanaakaan. Tuon jälkeen oli se etäisyys hänen puoleltaan, ja nyt kun vihdoinkin juttelimme tuon jälkeen niin juttu on tämä.
Halusiko vaan loukata tahallaan? Loukkasinko minä häntä silloin niin pahasti?
Leikkii kanssasi koska voi eli mahdollistat omalla typerällä sinisilmäisyydelläsi ja tyhmyydelläsi mukavan pienen leikin miehelle, silloin kun se hänelle sopii. Luuletko tosiaankin olevasti jotakin erityistä, ei kai kukaan mies sinunlaistasi vaimoa tai naista halua vakavissaan. Sinähän petätä jo miestäsi ja olet erittäin huono esikuva lapsillesi eli elät omien tunteidesi mukaan ja maaiman keskipiste on sinun tuntemuksesi.
Haloo, nainen, ole nainen äläkä tahdoton (räsy)nukke!
Aitomies.. tiedän, ja tämä saakin loppua. Oma syyni ja turha haukkuminen on turhaa, se ei edesauta asiaa. Asiallinen palaute ja neuvo olisi enemmän tarpeen. Kuten aloituksessani pohdin, kerro sinä mies miten miehen saa tajuamaan parhaiten, loukkaamatta tämä asia? Että osaltani se on loppu, oikeasti haluan pois tilanteesta.
En osaa neuvoa. Halusin vain kertoa olevani samanlaisessa tilanteessa. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Hirveää kun haluaisi kaiken. Nykyisen elämän ja sen toisen. Jostain on kai vaan luovuttava...
Olisko tää sun miehes joku teennäinen tekele, joka on läpeensä katkera narsistien iskemiseen suunniteltu näytelmä... Ajattelee, ettei todellisuudessa kelpaa sinulle ja paskoissa itsetunnoissaan toistelee jatkuvasti kelpaamattomuuttasi, jotta herättäisi kiinnostuksesi häntä kohtaan.
Dazu; olen samaa pohtinut ja koko tämän jutun aikana hän on hämmästynyt miten voin olla HÄNEEN ihastunut, alussa varsinkin oli sellaista itsensä dissaamista paljon. mm. jos sanoin että näytit tosi hyvältä se ja se paita päällä tai että on hyvännäköinen, niin saatto eka ottaa sen ihan väärin. Mutta kun aikaakin tässä on mennyt pari vuotta, eipä luulisi enää vaivaava moinen. Tunteeni on valitettavasti ihan aidot. Eka aattelin miehen olevan pelimies, mutta ei se ole. Sitten tosiaan päädyin ajattelemaan tätä samaa.
Neuvoja antaa, Dazu...?
Sokkosyötön vetäsin ja perille meni. *kauhuissaan*
ruma mies vst kaunis nainen?
Hupasaa ett varattu nainen miettii mitä hänen varattu "salarakkaansa" miettii hänestä ja heidän salasuhteestaan. Mitähän sinun oma miehesi miettii sinusta tällä hetkellä tai tuon "salarakkaasi" vaimo tuntee tällä hetkellä. Ai, niin sehän on tässä jutussa sivuseikka, vähäpätönen asia. Eroa, niin näet tuleeko se "rakkaasi" sun luo vai jättääkö sut samantien.
Ei, en mieti mitä hän ajattelee vaan miten saisin Miehen ymmärtämään parhaiten että se on loppu osaltani? Piste. Tässä ei muuta ollakaan tehty kuin mietitty muita osapuolia!
Olen jo kerran tässä pari kk sitten asiasta sanonut, sanoin haluavani "pois" tästä, lopettaa tämän. Suuttui, ei uskonut. Kun taas näimme niin oli kuin ei olisi mitään kuullutkaan.
Mikä TEIHIN miehiin pätee, mikä tieto/taito/keino uppoaa parhaiten? Kukaan ei ole vastannut tähän...Jutteleminen rehellisesti ei auttanut, kertaus on opintojen äiti? Välejä ei voi kokonaan poikkasta. Etäisyys? Tuonkin se ottaa kuulema jonain pirun haasteena. *huokaus*
No tässäkin kohtaa taas avaan suuren suuni. Eikö olisi parasta edelleenkin sanoa, niin kun asiat on? Sä haluat lopettaa jutun ja sillä hyvä. Jos mies siitä suuttuu, niin se on sitten sen hinta. Sä ainakin olet rehellinen ja sanot miten asian koet. Ethän sä voi loputtomiin jojoilla! Tai voit mutta mitä järkeä?
Muita osapuolia voi parhainten miettiä, kun ei ryhdy mihinkään peliin tai jos ryhtyy, niin on sitten rehellinen ja pätkäsee sen suhteen jota ei halua. Siitäkin luonnollisesti jollekkin tulee paha mieli, mutta parempi valita ja tehdä selväksi, että mikä on tilanne.
Tietty jotkut jaksaa kaksoiselämääkin. Selkeintä kuitenkin olis tehdä reippaasti valinta, joku saa siipeensä. Kaikelle on syy silti olemassa. Se on elämää.
Mikä olikaan se syy miksi ei voi välejä katkaista kokonaan? Miksi pitää jatkaa ystävyyttä, jos sekin tuntuu vaikealta? Jos tää mies on joku perhetuttu ja miehesikin ystävä, eikä siksi onnistu välien katkaisu, niin olet sopassa. Mutta omassa keitoksessa eli sen vaan joutuu oman liemensä juomaan. Ei sitä vastuuta kuitenkaan karkuun pääse, vaikka se helpompaa oliskin.
Sitä kun lähtiessään ja ryhtyessään pitää tietää minkä riskin ottaa ja kantaa se sitten tuli mikä tuli. Noni se saarna tuli tässä. Ups. :-)
Jos et anna sellasta vaikutelmaa että haluat suhteenne loppuvan. Elekielesi ja käytöksesi voi viestiä muuta mitä sanot. On sulla ongelma, voita kahden puolen leipää :) . Itse olet tilanteesi kehittänyt ja itse sun pitää selvittää myös se. Multa ei myötätuntoa pettäjille riitä, on tullut nähtyä miten petetty kärsii toisen teosta helvetilliset tunteet. Älä kerjää myötätuntoa omasta teosta, sähän saitkin mitä halusit vai mitä. Eikö se "rakkaasi" olekaan enää niin rakas vai onko jo uusi tiedossa ;)
Voi kuule. Senkun et vain enää säästä itseäsi hänelle ja teet muiden miesten kanssa mitä haluat. Jos saat poikakaverin niin sitten saat. Ei tarvitse mitään sen kummempaa. Alat katselemaan ihmisiä jotka juuri sinut haluavat. Se yksi voi jäädä tutuksi.
Elämä ei todellakaan ole helppoa... ja sitten kun niitä omia tunteitaan ei voi määräillä....
Ymmärsin että sinä itse haluat tuosta helvetinpyörästä irti, eli siitä että roikut ikuisena kakkosena miehessä, jota et kuitenkaan koskaan itsellesi saa. Eikä tämä sitten ollut mikään moite sinulle, vaan toteamus kuinka inhottavaan tilanteeseen olet ajautunut.
Itse elin toisena naisena pari vuotta. Juteltiin asioista ihan hirmuisesti, mies kertoi välittävänsä ja uskon sen. Mutta kuten hän aika hyvin sanoi, että hän olisi eronnut vaimostaan, minun olisi pitänyt olla niiiiin paljon parempi kuin vaimo,. että hän saisi todellisen syyn lähteä nykyisestä parisuhteestaan.
Aika parantaa haavat..... kun jaksat vaan sitkeästi torjua hänet, kertoa että se on ohi. Ja se että mies suuttuu, sehän on ihan normaali reaktio. Mutta hänellä on kuitenkin parisuhde, et sinä häntä petä, hän voi palata takaisin omaan elämäänsä. Varo ettei mies käytä tuota suuttumistaan keinona pitää sinut edelleen 'varalla'...
Jos ja kun kaikki menee hyvin, voitte kenties vielä joku päivä olla edes jonkinasteisia ystäviä. Siihen vaaditaan sitä että molemmat ovat aikuisia, myöskin mieleltään....
Koita jaksaa irrottautua, vaikka sydän sanookin muuta.... Järki kuitenkin on jo sen kertonut, mitä sinun kuuluu tehdä... se sydän seuraa mukana, mutta viiveella !
Sinä pystyit irrottautumaan, toinen ei. Siinä ei ole kysymys toisen paremmuudesta milloinkaan vaan rohkeudesta lähteä, tehdä ratkaisu meni se syteen tai saveen.
että ei ole olemassa teidän välillä mitään välittämistä ja syvempää yhteyttä. Ei sinne päinkään. Pelkkää palaamista ja oman himon ruokkimista ja vihaa.
Mutta tässä on mahdollisuus silmien avautumiseen ja heräämiseen elämään.