Narsistisesti suojautuneet addiktit, holistit ja "selviytyjät" omaavat "sairauden", joka ylläpitää itse itseään. Itse asiassa se valjastaa koko ihmisen olemuksen sen säilyttämiseksi.
Päässä "käyty keskustelu" ja suojamekanismit "pakottavat" suojelemaan sairautta joka taistelee viimeiseen asti olemassaolostaan kaikin keinoin mitä ihmismielellä käytettävissä on.
Vaikka "suojauksia" pääsisikin laskemaan, jokin hyvinkin pieneltä tuntuva asia saatta vesittää koko duunin ja kaikki alkaa alusta tai jatkuu sellaisenaan.
Esim juoppoa ei ymmärrä kuin toinen samanlainen. Paljon on kritisoitu että pitääkö esim maanisdepressiivistä hoitaa toinen samanlainen tai masentunutta toinen sen kokenut mutta havaitsematta sitä, että esim addiktin ajatuskulku on niin omituinen ja vammautuneen kieroutunut ettei normi ihminen, edes ammatilainenkaan, huomaa useinkaan koska sairaus ja koska se ihminen puhuu.
Koira koiran tuntee kuten sanotaan eikä juoppo pysty samalla tavalla kusettamaan ja näin suojaamaan sairauttaan toisen samanlaisen edessä. Ei mene meinaan läpi ne jutut ja selitykset.
Narsismia on monentasoista. Jos ajatellaan niitä jotka eivät ole parantumattomasti pershäiriöisiä (heitä on varmaan enemmän kuin se muutama prossa, todennäköisesti aikas paljon edes itse sitä tajuamatta koskaan...), he olisivat hoidon tavoitettavissa tai "muokattavissa" molempien osapuolten osallistuvalla "hoidolla".
Aina koetaan ettei hoito auta. En nyt sano että narsistisen pitäisi hoitaa toista narsistista mutta voiko "ymmärtämättömyys" vähentää hoitovastetta ?
Narsistisenkin ajatusmaailma on niin vino, ettei sitä normi-ihminen varmaankaan käsitä vaan näkee sen mm tahallisena ja suunnitelmallisena toimena vaikka kyse on suurimmaksi osaksi täysin primitiivisistä ja sisäsyntyisistä reaktioista ilman sen kummempaa " tietoista pahuutta".
En tiedä miten narsisti hoitaisi narsistia =) heh...heh...mutta voiko "tavallinen ihminen" auttaa ja siksikö se on niin tehotonta ?
Ps. nyt en puhu parantumattomasta versiosta joka se NPH vissiin (?) on. Muitakin ongelmia sillä alueella meinaan on. Aina totuus ei ole "paatti".
Narsistin "hoito"
33
231
Vastaukset
- A
Lynett, aina säännöllisin väliajoin muistutetaan ymmärtämisestä ja ymmärtämisestä. Pitäisikö tässäkin? Jos "tavallinen ihminen" a) voisi olla vaikka ammatillisen harjaantumisen tai jonkin "kovan koulun" avulla tekemättä moraalista arviota (ei hyväksyisi tai hylkäisi, ei yrittäisi "ymmärtää" tuota raukkaa), niin jääkö hänelle kuitenkin ongelmaksi se, ettei hänen kokemuspohjansa tarjoa hänelle b) "rationaalista ymmärrystä" niistä ajattelumalleista, reaktiotavoista, joita tuo raukka hätäpäissään soveltaa suojatakseen häiriöistä minäkuvaansa?
Selvennys sekavaan tekstiin: "Tuo raukka" on tässä siis häiriöistä minäkuvaansa suojaava narsisti. "Tavallinen ihminen" on hoitohenkilökuntaa tai läheinen tai toveri, joka koettaa olla a) "ymmärtämättä" so. tekemättä moraalista arviota hyväksyminen-hylkääminen vaihtoehtoinaan, b) onko tuossa a-kohdassa onnistuessaan kuitenkaan kykenevä "seuraamaan ajatuksenjuoksua", pitääkö olla häiriöstä erityistuntemus, jos ei kokemus, riittääkö teoriassa?
Tämän tekstin logiikka on vähän häiriintynyt, kieliopillisesti.Hyviä kysymyksiä A.
Addiktin ja narsistisen hoitoa voitaisiin verrata koska molemmat turvautuvat samanlaisiin suojauksiin ja ovat ilman jatkuvaa "itsevalvontaa" ja "hoitavien" rehellisten peilien puutteessa valuvia kovinkin helposti takaisin vanhoihin poteroihinsa. Vaikka olisivatkin romahtaneet.
Ne rehelliset peilit ovat tässä tapauksessa saman kokenut ja samasta selvinnyt ihminen jota ei samoin voi seliselillä, manipuloinnilla ja verukkeilla ohjailla haluamaansa suuntaan - "tilan" suojaamiseen (mihin mieli pyrkii).
Jos addikteja hoidettaisiin avohoidon sijasta esim pakkohoidossa josta pääsisi pois kun on "parantunut" tai jaloillaan - he kusettaisivat suurinta osaa henkilökuntaa jo aika päiviä sitten....heidän "ymmärtämättömyytensä" vuoksi ja vapautuisivat liian aikaisin.
Jos terapeutti (esim) ei ole itse joutunut painimaan paisumaan taipuvaisen narsisminsa kanssa - miten hän osaisi varoa heikkoja jäitä sellaisen kohdatessaan ?
Mutta toisaalta...jos taas joku näkee läpi, voisi olla että ovet paukkuvat kun hoitovastetta ei voi olla ilman omaa halua. Ja niin kauan kun omaa halua ei ole, ei ole hoidettavaakaan vaan on sairaudentunnoton (niin addikteillakin).
Kaikki "sellaiset" pitää napata romahdusvaiheessa kiinni ja kun suojaukset taas alkavat palaamaan (voi tapahtua nopeastikin), pitää vastapuolella ("hoitajalla") olla kokemusta siitä tunnistaakseen sen, osatakseen huomioida sen toimissaan. Tunnistaa sen esim puhetavasta, ajatusmalleista tai käytöksestä.
Jotkut narsistisesti pahemmin vammautuneet holistit ovat kertoneet kuinka joutuvat joka päivä aloitaamaan alusta ja tiedostamaan tilansa jottei taas käy köplästi. Siis joka aamu ja joka päivä loppuelämänsä. Se kertonee tilan vakavuudesta ja siitä kuinka eletään "parantumattoman sairauden" kanssa jota voi kuitenkin laimentaa ja pitää jokseenkin kurissa.
Ja silti tarttevat vielä "vertaishoitoa" jotkut jopa päivittäin ? Tai muuten...
Tätä kautta tarkasteltuna tavallinen terapia ei ehdi saamaan narsistista kiinni vaan menettää väistämättä otteensa (?).- A
lynett kirjoitti:
Hyviä kysymyksiä A.
Addiktin ja narsistisen hoitoa voitaisiin verrata koska molemmat turvautuvat samanlaisiin suojauksiin ja ovat ilman jatkuvaa "itsevalvontaa" ja "hoitavien" rehellisten peilien puutteessa valuvia kovinkin helposti takaisin vanhoihin poteroihinsa. Vaikka olisivatkin romahtaneet.
Ne rehelliset peilit ovat tässä tapauksessa saman kokenut ja samasta selvinnyt ihminen jota ei samoin voi seliselillä, manipuloinnilla ja verukkeilla ohjailla haluamaansa suuntaan - "tilan" suojaamiseen (mihin mieli pyrkii).
Jos addikteja hoidettaisiin avohoidon sijasta esim pakkohoidossa josta pääsisi pois kun on "parantunut" tai jaloillaan - he kusettaisivat suurinta osaa henkilökuntaa jo aika päiviä sitten....heidän "ymmärtämättömyytensä" vuoksi ja vapautuisivat liian aikaisin.
Jos terapeutti (esim) ei ole itse joutunut painimaan paisumaan taipuvaisen narsisminsa kanssa - miten hän osaisi varoa heikkoja jäitä sellaisen kohdatessaan ?
Mutta toisaalta...jos taas joku näkee läpi, voisi olla että ovet paukkuvat kun hoitovastetta ei voi olla ilman omaa halua. Ja niin kauan kun omaa halua ei ole, ei ole hoidettavaakaan vaan on sairaudentunnoton (niin addikteillakin).
Kaikki "sellaiset" pitää napata romahdusvaiheessa kiinni ja kun suojaukset taas alkavat palaamaan (voi tapahtua nopeastikin), pitää vastapuolella ("hoitajalla") olla kokemusta siitä tunnistaakseen sen, osatakseen huomioida sen toimissaan. Tunnistaa sen esim puhetavasta, ajatusmalleista tai käytöksestä.
Jotkut narsistisesti pahemmin vammautuneet holistit ovat kertoneet kuinka joutuvat joka päivä aloitaamaan alusta ja tiedostamaan tilansa jottei taas käy köplästi. Siis joka aamu ja joka päivä loppuelämänsä. Se kertonee tilan vakavuudesta ja siitä kuinka eletään "parantumattoman sairauden" kanssa jota voi kuitenkin laimentaa ja pitää jokseenkin kurissa.
Ja silti tarttevat vielä "vertaishoitoa" jotkut jopa päivittäin ? Tai muuten...
Tätä kautta tarkasteltuna tavallinen terapia ei ehdi saamaan narsistista kiinni vaan menettää väistämättä otteensa (?).> Jotkut narsistisesti pahemmin vammautuneet holistit ovat kertoneet kuinka joutuvat joka päivä aloitaamaan alusta ja tiedostamaan tilansa jottei taas käy köplästi. Siis joka aamu ja joka päivä loppuelämänsä. Se kertonee tilan vakavuudesta ja siitä kuinka eletään "parantumattoman sairauden" kanssa jota voi kuitenkin laimentaa ja pitää jokseenkin kurissa.
Ajattelen tässä 'elämäntapasairautta'. Lääkkeet, leikkaus, terapia tai muu eivät auta, jos elämäntavat eivät muutu. Kipu, oireilu ja häiriökäyttäytyminen ovat sairauden merkkejä, joilla keho ja ei-tietoinen mieli muistuttavat kantajaansa. (Sairautta voi kantaa sekä yksilö että yhteisö, huom.)
Jos yksilö tai yhteisö kärsii sairauden merkkinä kivusta, oireilusta tai häiriökäyttäytymisestä, niin elämäntapoja on muutettava. Vierihoito tai voimistelu kerran viikossa ei varmasti riitä eikä kaikille edes kerran päivässä. Hoitokertojen määrän ylittäessä tietyn tason puhumme elintapojen muutoksista. Jos hankit itse liharavintosi luonnosta, niin elämäntapoihisi kuuluu teräaseen käyttö joka päivä joitakin kertoja. Jos kärsit itsetunto-ongelmista, niin hakeudut yhteisöön, jossa sinua pidetään sylissä ennen ja jälkeen jokaisen ruokailun. Ja niin edelleen.
On vain rohjettava löytää elämäntavat ja -toiminnot, jotka helpottavat kipuasi, oireiluasi ja häiriökäyttäytymistäsi. Sosiaalisen häpeän tilannekohtainen uudelleenarvioiminen auttaa pitkälle. Tällöin voit vapaammin toimia originellisti milloin se on sinulle ja yhteisöllesi tarpeen. Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä.
Rohkeutta kohdata. A kirjoitti:
> Jotkut narsistisesti pahemmin vammautuneet holistit ovat kertoneet kuinka joutuvat joka päivä aloitaamaan alusta ja tiedostamaan tilansa jottei taas käy köplästi. Siis joka aamu ja joka päivä loppuelämänsä. Se kertonee tilan vakavuudesta ja siitä kuinka eletään "parantumattoman sairauden" kanssa jota voi kuitenkin laimentaa ja pitää jokseenkin kurissa.
Ajattelen tässä 'elämäntapasairautta'. Lääkkeet, leikkaus, terapia tai muu eivät auta, jos elämäntavat eivät muutu. Kipu, oireilu ja häiriökäyttäytyminen ovat sairauden merkkejä, joilla keho ja ei-tietoinen mieli muistuttavat kantajaansa. (Sairautta voi kantaa sekä yksilö että yhteisö, huom.)
Jos yksilö tai yhteisö kärsii sairauden merkkinä kivusta, oireilusta tai häiriökäyttäytymisestä, niin elämäntapoja on muutettava. Vierihoito tai voimistelu kerran viikossa ei varmasti riitä eikä kaikille edes kerran päivässä. Hoitokertojen määrän ylittäessä tietyn tason puhumme elintapojen muutoksista. Jos hankit itse liharavintosi luonnosta, niin elämäntapoihisi kuuluu teräaseen käyttö joka päivä joitakin kertoja. Jos kärsit itsetunto-ongelmista, niin hakeudut yhteisöön, jossa sinua pidetään sylissä ennen ja jälkeen jokaisen ruokailun. Ja niin edelleen.
On vain rohjettava löytää elämäntavat ja -toiminnot, jotka helpottavat kipuasi, oireiluasi ja häiriökäyttäytymistäsi. Sosiaalisen häpeän tilannekohtainen uudelleenarvioiminen auttaa pitkälle. Tällöin voit vapaammin toimia originellisti milloin se on sinulle ja yhteisöllesi tarpeen. Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä.
Rohkeutta kohdata."Jos yksilö tai yhteisö kärsii sairauden merkkinä kivusta, oireilusta tai häiriökäyttäytymisestä, niin elämäntapoja on muutettava"
Juu, mutta näissä esimerkeissäni on kyse sairaudesta joka koettaa kaikin keinoin estää sen elämäntapamuutoksen. Se keksii selityksiä ja verukkeita olla tekemättä niin, patistaa sitku sitku-ajatteluun ja puolustaa itseään. Peittelee ja selittelee jälkiään.
Eli nimenomaan tarvitaan yhteisöä joka tukee sitä elämäntapamuutosta koska yksin on kovin huonossa seurassa eikä enää huomaa koska sairaus alkaa taas valtaamaan. Paitsi jos pitää huolen siitä että ympärillä olevat peilit tukevat elämäntapamuutosta ja auttavat selviämään "hallitsemattomuutensa" kanssa.
"Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä."
Autakko kun ei jymmarra.- A
lynett kirjoitti:
"Jos yksilö tai yhteisö kärsii sairauden merkkinä kivusta, oireilusta tai häiriökäyttäytymisestä, niin elämäntapoja on muutettava"
Juu, mutta näissä esimerkeissäni on kyse sairaudesta joka koettaa kaikin keinoin estää sen elämäntapamuutoksen. Se keksii selityksiä ja verukkeita olla tekemättä niin, patistaa sitku sitku-ajatteluun ja puolustaa itseään. Peittelee ja selittelee jälkiään.
Eli nimenomaan tarvitaan yhteisöä joka tukee sitä elämäntapamuutosta koska yksin on kovin huonossa seurassa eikä enää huomaa koska sairaus alkaa taas valtaamaan. Paitsi jos pitää huolen siitä että ympärillä olevat peilit tukevat elämäntapamuutosta ja auttavat selviämään "hallitsemattomuutensa" kanssa.
"Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä."
Autakko kun ei jymmarra."Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä."
> Autakko kun ei jymmarra.
a) Häpeän uudelleenarvioiminen 'etsiydyttäessä elämäntapamuutoksiin'. Pyritään tunnistaman sosiaalisen häpeän merkitys esteenä esim. sille, voimmeko istua raitiovaunussa tuntemattoman syliin, voimmeko kulkea alusvaatteissa omakotitalon pihalla, voimmeko harjoittaa sauvakävelyä, voimmeko pierrä työtovereiden läsnäollessa jne. Uudelleenarvioiminen oman vapauden tilan laventamisen prosessina. Tätä harjoitettava aktiivisesti.
b) Häpeän uudelleenarvioiminen em. merkityksessä aktiivisesti harjoitettuna toimii myös käänteisesti. Toistuvasti harjaantuessamme käyttämään menetelmiä häpeän tunnistamiseen ja uudelleenarvioimiseen, voimme myös osittain paikata alikehittynyttä kykyämme 'tuntea häpeää'. Tällöin emme enää aktiivisesti lavenna oman vapautemme tilaa löytääksemme ajan ja paikan, missä ei-yhteisöllisesti-normaali minämme saa temmeltää ja parantua. Vaan (ja tämä tapahtuu huomaamattamme) häpeäntuntomme alkaa muokkaantua mukulaksi, pyrkii odottamattamme esiin, tunnistamme sosiaalisen häpeän tilanteissa, joissa oman vapautemme tilaa tulee rajata.
Etsimällä ja löytämällä vapauden tiloja huomaamatta kehitämme kykyämme rajoittaa itseämme. Kaksisuuntainen paranemisprosessi. A kirjoitti:
"Samalla tuo häpeän uudelleenarvioimisen toistuva harjoittaminen kehittää vajavaista kykyäsi tunnistaa häpeän sosiaalisia ulottuvuuksia muiden kuin itsesi ollessa keskiössä."
> Autakko kun ei jymmarra.
a) Häpeän uudelleenarvioiminen 'etsiydyttäessä elämäntapamuutoksiin'. Pyritään tunnistaman sosiaalisen häpeän merkitys esteenä esim. sille, voimmeko istua raitiovaunussa tuntemattoman syliin, voimmeko kulkea alusvaatteissa omakotitalon pihalla, voimmeko harjoittaa sauvakävelyä, voimmeko pierrä työtovereiden läsnäollessa jne. Uudelleenarvioiminen oman vapauden tilan laventamisen prosessina. Tätä harjoitettava aktiivisesti.
b) Häpeän uudelleenarvioiminen em. merkityksessä aktiivisesti harjoitettuna toimii myös käänteisesti. Toistuvasti harjaantuessamme käyttämään menetelmiä häpeän tunnistamiseen ja uudelleenarvioimiseen, voimme myös osittain paikata alikehittynyttä kykyämme 'tuntea häpeää'. Tällöin emme enää aktiivisesti lavenna oman vapautemme tilaa löytääksemme ajan ja paikan, missä ei-yhteisöllisesti-normaali minämme saa temmeltää ja parantua. Vaan (ja tämä tapahtuu huomaamattamme) häpeäntuntomme alkaa muokkaantua mukulaksi, pyrkii odottamattamme esiin, tunnistamme sosiaalisen häpeän tilanteissa, joissa oman vapautemme tilaa tulee rajata.
Etsimällä ja löytämällä vapauden tiloja huomaamatta kehitämme kykyämme rajoittaa itseämme. Kaksisuuntainen paranemisprosessi.Ma karsi aivojumi =)
EHKÄ olin jotenkin kärryillä ;)- A
lynett kirjoitti:
Ma karsi aivojumi =)
EHKÄ olin jotenkin kärryillä ;)Kirjoitat tekstin käsin vihkoosi ja luet kerran kaksi kun siltä tuntuu. Harjoitus tekee mestarin.
Pieni näytelmä:
Näytös 1:
Nainen kohtaa mukavan miehen*. He rakastuvat ja kaikki näyttää hyvältä. Pikkuhiljaa vuosien mittaan miehen käytös alkaa kuitenkin muuttumaan, ystävällisyys vähenee, mies vaikuttaa oudolta ja torjuvalta ja itsekkäältä. Naisella on outo olo että mies vastustaa häntä ja on muuttunut kylmäksi ja tunteettomaksi. Vaikeudet lisääntyy ja pari eroaa. Nainen hankkii tietoa narsismista, ja piirrelista tuntuu täsmäävän mieheen. Nainen kokee itsensä uhriksi. Nainen myös miettii onko hänen kohtalonsa aina törmätä samanlaisiin narsisti-miehiin jotka alussa ovat mukavia mutta sitten paljastavat todelliset kasvonsa..
Näytös 2 :
Alkoholistiperheestä kasvaa naiseksi tyttö jolla on vanhempien malli alkoholikäyttäytymisestä, ja, vanhempien priorisoidessa ryyppäämisen tytön edelle, emotionaalisesti puutteellinen tunnemaailma, ja hänestä on tullut riippuvainen, narsisti. Hän ei tiedosta puutteitaan ja voi sanoa hänen olevan sairaudentunnoton. Hän kohtaa useita miehiä, mutta kaikki suhteet kariutuvat ennemmin tai myöhemmin, koska naisella on sisäinen tiedostamaton tarve muokata miestä sellaiseen elämään, mikä oli naiselle tuttua (vaikkakin kaoottista) lapsuudessa. Vaikka nainen ei tiedosta tekevänsä, hän kuitenkin hienovaraisesti vihjaillen ja elehtien manipuloi miehiä muuttumaan. Vuosien mittaan naisen otteet kovenee, samoin miesten defenssit. Eräänä päivänä nainen kohtaa mukavan miehen*..
Jälkinäytös :
Mukava mies*..(näytelmän kummajainen, sillä hänet on tässä roolitettu persoonallisuushäiriöttömäksi)...miettii eron jälkeen, miten outo suhde oli, miten pää tuntuu sekavalta, miten toinen tuntui hallitsevan ja muokkaavan elämää. Miten outoa mitätöintiä ja ailahtelevaa käytöstä hän sai osakseen. Miestä vaivaa pitkään syyllisyys, oma elämä tuntuu kadonneen. Mitä ihmettä minulle tapahtui, kysyy mies itseltään.lynett kirjoitti:
Tuota näytöstä on varmaan harjoiteltu aika monissa kodeissa =)
Koska näytöksissä on pääosissa sama nainen(voisi siis olla mieskin), selittyy lopputulos kahdesta uhrista, jotka kokevat toisensa narsisteiksi.
Näytös 1 kuvaa naisen subjektiivista kokemusta, subjektiivista totuutta.
Näytös 2 kuvaa tilannetta ulkopuolisen(kaikkitietävän) objektiivisen tarkkailijan näkökulmasta.
Miten sokea mahdan itsekin olla, ja mille kaikille asioille, kumpa tietäisin. Mutta häiriöt ja viathan meistä tekeekin niin ihanan inhimillisiä.. ;)yxex kirjoitti:
Koska näytöksissä on pääosissa sama nainen(voisi siis olla mieskin), selittyy lopputulos kahdesta uhrista, jotka kokevat toisensa narsisteiksi.
Näytös 1 kuvaa naisen subjektiivista kokemusta, subjektiivista totuutta.
Näytös 2 kuvaa tilannetta ulkopuolisen(kaikkitietävän) objektiivisen tarkkailijan näkökulmasta.
Miten sokea mahdan itsekin olla, ja mille kaikille asioille, kumpa tietäisin. Mutta häiriöt ja viathan meistä tekeekin niin ihanan inhimillisiä.. ;)Tiedätkö näin itseni siinä kummassakin roolissa. Ja vielä jossain muussakin. Alkaa todella puistattaa tämä eletty elämä. Hrrr...
- M.B.
yxex kirjoitti:
Koska näytöksissä on pääosissa sama nainen(voisi siis olla mieskin), selittyy lopputulos kahdesta uhrista, jotka kokevat toisensa narsisteiksi.
Näytös 1 kuvaa naisen subjektiivista kokemusta, subjektiivista totuutta.
Näytös 2 kuvaa tilannetta ulkopuolisen(kaikkitietävän) objektiivisen tarkkailijan näkökulmasta.
Miten sokea mahdan itsekin olla, ja mille kaikille asioille, kumpa tietäisin. Mutta häiriöt ja viathan meistä tekeekin niin ihanan inhimillisiä.. ;)"Miten sokea mahdan itsekin olla, ja mille kaikille asioille, kumpa tietäisin. Mutta häiriöt ja viathan meistä tekeekin niin ihanan inhimillisiä.. ;)"
Ihanan inhimillisiä kaikessa toisia raivostuttavassa jästiääripäisyydessä =D elisakettu kirjoitti:
Tiedätkö näin itseni siinä kummassakin roolissa. Ja vielä jossain muussakin. Alkaa todella puistattaa tämä eletty elämä. Hrrr...
Saatan olla parempi näytelmäkirjailijana kuin puutarhakeinupsykologina, älä siis suotta puistattele...muista että mä oon hullu.. ;-D
M.B. kirjoitti:
"Miten sokea mahdan itsekin olla, ja mille kaikille asioille, kumpa tietäisin. Mutta häiriöt ja viathan meistä tekeekin niin ihanan inhimillisiä.. ;)"
Ihanan inhimillisiä kaikessa toisia raivostuttavassa jästiääripäisyydessä =D:-D
yxex kirjoitti:
Saatan olla parempi näytelmäkirjailijana kuin puutarhakeinupsykologina, älä siis suotta puistattele...muista että mä oon hullu.. ;-D
No sussa yhdistyy sopivasti nuo kolme roolia;
hulluus :D, kirjailija
Syntymässään neurologisesti erilainen tyyppi tekee järkevästi, kun hoksaa pistää ns. elämänsä kellumaan.
Hyvinä päivinä koetaan ikään kuin normaalin ihmisen elämää. Joitakin tuttuja moikataan, voidaanpa herjakin heittää.
Huonot päivät tai päivän osat ovat koskenlaskua vuolaassa koskessa. Rannalta neuvojat heittävät 'väärin laskettu kommenttejaan.
Kaikki neuvot otetaan talteen, ei sii muuta juur voidakaan. Ja niin se on ja niin se on, että vain onnistuneen ajon jälkeen sinulle ei ohjeisteta pakkohoitoonottoa.- d.i.c.e
"En tiedä miten narsisti hoitaisi narsistia =) heh...heh...mutta voiko "tavallinen ihminen" auttaa ja siksikö se on niin tehotonta ?"
Miksi ei...
Itse ainakin kuuntelen mieluiten henkilöitä, joiden kanssa tunnen, että on jotain yhteistä...Ja jotka ajattelevat asioista pitkälti samalla tavalla.
Mielestäni empaattinen terapeutti on pahin mahdollinen hoitaja narsistiselle ihmiselle, sillä sellaista henkilöä narsku ei voi yksinkertaisesti kunnioittaa pätkän vertaa, ja kokee, että tämä yrittää muuttaa häntä vain kaltaisekseen...Siis sellaiseksi "tunteelliseksi", kiltiksi ja alistuvaksi henkilöksi, joita narsku halveksii. Narsisti ei pysty yksinkertaisesti luottamaan tällaisiin, ja kokee heidät tavallaan "vihollisikseen". Sillä hän ei voi ymmärtää näiden henkilöiden ajatusmaailmaa, ja kokee sen vieraaksi...
Aivan samoin, kun uhrit kokevat narskun ajatusmaailman kieroutuneeksi ja oudoksi. Tuo tunne on molemminpuolinen...
Narskuterppa kelpais kyllä mulle.
Voitais kilpaa väitellä ja tapella siitä, kumpi on oikeassa...Ehkä sellainen voisi jopa maksaa mulle palkkaa, joka kerta kun omaksuisin jonkun hänen ajatuksen ja koittaisin opiskella sitä parhaani mukaan...Hmm...
Motivaatio kohoaisi kyllä huimasti. ;)
Sitten kyllä vain vituttaisi, kun itse joutuisin "muuttamaan asenteitani", mutta tämä terppa "saisi" olla oma narskumainen itsensä...Ei onnistu!
Entä jos kaksi "narskupotilasta" "hoitaisi" toisiaan...Se voisi ehkä toimiakin...Tarvittaisiin vielä joku kolmas siihen mukaan vahtimaan, etteivät nämä kaksi ala vain ruokkimaan toistensa narsismia...Nämä narskut voisivat sitten kilpailla vaikkapa siitä, kumpi edistyy nopeammin..?- M.B.
"Nämä narskut voisivat sitten kilpailla vaikkapa siitä, kumpi edistyy nopeammin..?"
:DDDDD
Tai siis kilpailisivat siitä, kumpi otta nopeammin haltuunsa "normaalin" ihmisen käyttäytymisen ja nopeammin rupeaa ilmentämään sitä suhteessaan toisiin ihmisiin ja arjessaan yleensä...
Jos empaattisen terapeutin sietokyky on määritelmä sille, onko potilas narsisti vai ei, niin sitten en kyllä ole :)
*taas oman epäluulonsa mustaksi värittämä päivä valkaistui iltaa kohden* "kuuntelen mieluiten henkilöitä, joiden kanssa tunnen, että on jotain yhteistä"
Niinpä. Mutta "hoitajan" pitäisi olla oppinut ensin käsittelemään omaa narsismiaan eli esimerkkityyliin vaikka Sam Vaknin. Tällaista ajatusta lähinnä ajan takaa. Pystyisikö hän, jos oletetaan että kaikki minkä kertoo on totta, auttamaan narsistia paremmin kuin normiterapeutti ?
Mulla on ittellä kokemus tuollaisesta "empaattisesta" ja ymmärtävästä avusta. Heh heh, se meni ihan vain hukkaan. Esim addiktion tuomien käytös-ja ajatteluongelmien sekä vaikeiden ihmisuhteiden avaamisen sijasta kävin siellä vain viisastelemassa, opettamassa hänelle sellaisen ajatusmaailmaa ja kuuntelemassa kuinka olen niin ihanan ja selkeän oloinen ihminen, yllättävän hyvin selvinnyt elämässä ja jaksanut vaikka kaikenlaista...jooh...se jäi siihen.
Sen nyt olen nähnyt parisuhteissakin. Mitä "kiltimpi" mies, sitä kovemmin alan tallomaan jalkoihin koska en voi kunnioittaa "nössöjä" tai herkkiä. Ne herättävät inhoa...ja sitten tällaiselta pitäisi kyetä vastaanottamaan "neuvoja" tai apua ????
Mulle tulee sellaisen "auttajan" edessä aika kaikkivoipainen ja ylimielinen olo koska vedättäminen käy kuin tikkarin vieminen lapselta.
Mites sä ajattelet - minkälaista olisi ihannehoito sun kohdallas ?- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
"kuuntelen mieluiten henkilöitä, joiden kanssa tunnen, että on jotain yhteistä"
Niinpä. Mutta "hoitajan" pitäisi olla oppinut ensin käsittelemään omaa narsismiaan eli esimerkkityyliin vaikka Sam Vaknin. Tällaista ajatusta lähinnä ajan takaa. Pystyisikö hän, jos oletetaan että kaikki minkä kertoo on totta, auttamaan narsistia paremmin kuin normiterapeutti ?
Mulla on ittellä kokemus tuollaisesta "empaattisesta" ja ymmärtävästä avusta. Heh heh, se meni ihan vain hukkaan. Esim addiktion tuomien käytös-ja ajatteluongelmien sekä vaikeiden ihmisuhteiden avaamisen sijasta kävin siellä vain viisastelemassa, opettamassa hänelle sellaisen ajatusmaailmaa ja kuuntelemassa kuinka olen niin ihanan ja selkeän oloinen ihminen, yllättävän hyvin selvinnyt elämässä ja jaksanut vaikka kaikenlaista...jooh...se jäi siihen.
Sen nyt olen nähnyt parisuhteissakin. Mitä "kiltimpi" mies, sitä kovemmin alan tallomaan jalkoihin koska en voi kunnioittaa "nössöjä" tai herkkiä. Ne herättävät inhoa...ja sitten tällaiselta pitäisi kyetä vastaanottamaan "neuvoja" tai apua ????
Mulle tulee sellaisen "auttajan" edessä aika kaikkivoipainen ja ylimielinen olo koska vedättäminen käy kuin tikkarin vieminen lapselta.
Mites sä ajattelet - minkälaista olisi ihannehoito sun kohdallas ?"Pystyisikö hän, jos oletetaan että kaikki minkä kertoo on totta, auttamaan narsistia paremmin kuin normiterapeutti ?"
Luulen, että tietoinen narsisti voisi ainakin auttaa toista narsistia alkuun...Loppu on henkilöstä itsestään kiinni.
"Mites sä ajattelet - minkälaista olisi ihannehoito sun kohdallas ?"
Sen olen jo todennut, että kaikenlainen psykoterapia on kohdallani turhaa...En halua muuttua sellaiseksi, kuin mitä minulta odotetaan.
Ehkä omatoiminen itsetutkistelu on paras vaihtoehto...Se ei ehkä vastaa "hoitoa" muiden mielestä, mutta olen ainakin todennut sen helpottavan omaa elämääni... ( ja sitä kautta varmasti se helpottaa myös heidän elämää, joiden kanssa nyt satun olemaan tekemisissä... )
Tietoisuus omista narsistisista käytöstavoistaan ja ymmärrys, miksi niitä käyttää tekee nämä tavat tavallaan tarpeettomiksi.
Tärkeintä on pyrkiä olemaan rehellinen itselleen, vaikka ei sitä muille niin kykenisi olemaankaan...Ainakaan mitä tulee oman persoonansa tarkasteluun. ( tiedän itsestäni esimerkiksi paljon enemmän, kuin mitä tekstini antavat ymmärtää. Mutta kukapa meistä haluaisi sisintään paljastaa jokaiselle vastaantulevalle. Se olisi jokatapauksessa hyödytöntä ja turhaa. ) - A
d.i.c.e kirjoitti:
"Pystyisikö hän, jos oletetaan että kaikki minkä kertoo on totta, auttamaan narsistia paremmin kuin normiterapeutti ?"
Luulen, että tietoinen narsisti voisi ainakin auttaa toista narsistia alkuun...Loppu on henkilöstä itsestään kiinni.
"Mites sä ajattelet - minkälaista olisi ihannehoito sun kohdallas ?"
Sen olen jo todennut, että kaikenlainen psykoterapia on kohdallani turhaa...En halua muuttua sellaiseksi, kuin mitä minulta odotetaan.
Ehkä omatoiminen itsetutkistelu on paras vaihtoehto...Se ei ehkä vastaa "hoitoa" muiden mielestä, mutta olen ainakin todennut sen helpottavan omaa elämääni... ( ja sitä kautta varmasti se helpottaa myös heidän elämää, joiden kanssa nyt satun olemaan tekemisissä... )
Tietoisuus omista narsistisista käytöstavoistaan ja ymmärrys, miksi niitä käyttää tekee nämä tavat tavallaan tarpeettomiksi.
Tärkeintä on pyrkiä olemaan rehellinen itselleen, vaikka ei sitä muille niin kykenisi olemaankaan...Ainakaan mitä tulee oman persoonansa tarkasteluun. ( tiedän itsestäni esimerkiksi paljon enemmän, kuin mitä tekstini antavat ymmärtää. Mutta kukapa meistä haluaisi sisintään paljastaa jokaiselle vastaantulevalle. Se olisi jokatapauksessa hyödytöntä ja turhaa. )> Sen olen jo todennut, että kaikenlainen psykoterapia on kohdallani turhaa...En halua muuttua sellaiseksi, kuin mitä minulta odotetaan.
So do they all say .. - A
lynett kirjoitti:
"kuuntelen mieluiten henkilöitä, joiden kanssa tunnen, että on jotain yhteistä"
Niinpä. Mutta "hoitajan" pitäisi olla oppinut ensin käsittelemään omaa narsismiaan eli esimerkkityyliin vaikka Sam Vaknin. Tällaista ajatusta lähinnä ajan takaa. Pystyisikö hän, jos oletetaan että kaikki minkä kertoo on totta, auttamaan narsistia paremmin kuin normiterapeutti ?
Mulla on ittellä kokemus tuollaisesta "empaattisesta" ja ymmärtävästä avusta. Heh heh, se meni ihan vain hukkaan. Esim addiktion tuomien käytös-ja ajatteluongelmien sekä vaikeiden ihmisuhteiden avaamisen sijasta kävin siellä vain viisastelemassa, opettamassa hänelle sellaisen ajatusmaailmaa ja kuuntelemassa kuinka olen niin ihanan ja selkeän oloinen ihminen, yllättävän hyvin selvinnyt elämässä ja jaksanut vaikka kaikenlaista...jooh...se jäi siihen.
Sen nyt olen nähnyt parisuhteissakin. Mitä "kiltimpi" mies, sitä kovemmin alan tallomaan jalkoihin koska en voi kunnioittaa "nössöjä" tai herkkiä. Ne herättävät inhoa...ja sitten tällaiselta pitäisi kyetä vastaanottamaan "neuvoja" tai apua ????
Mulle tulee sellaisen "auttajan" edessä aika kaikkivoipainen ja ylimielinen olo koska vedättäminen käy kuin tikkarin vieminen lapselta.
Mites sä ajattelet - minkälaista olisi ihannehoito sun kohdallas ?> Mitä "kiltimpi" mies, sitä kovemmin alan tallomaan jalkoihin koska en voi kunnioittaa "nössöjä" tai herkkiä. Ne herättävät inhoa...ja sitten tällaiselta pitäisi kyetä vastaanottamaan "neuvoja" tai apua ????
Mulle tulee sellaisen "auttajan" edessä aika kaikkivoipainen ja ylimielinen olo koska vedättäminen käy kuin tikkarin vieminen lapselta.
Kuulostaa ankaralta yliminältä.
(so. kuulostaa oman torjutun heikkoutensa projisoimiselta siirto-objektiin ja oman torjutun heikon itsensä rankaisemiselta sijaiskärsijän hahmossa) A kirjoitti:
> Mitä "kiltimpi" mies, sitä kovemmin alan tallomaan jalkoihin koska en voi kunnioittaa "nössöjä" tai herkkiä. Ne herättävät inhoa...ja sitten tällaiselta pitäisi kyetä vastaanottamaan "neuvoja" tai apua ????
Mulle tulee sellaisen "auttajan" edessä aika kaikkivoipainen ja ylimielinen olo koska vedättäminen käy kuin tikkarin vieminen lapselta.
Kuulostaa ankaralta yliminältä.
(so. kuulostaa oman torjutun heikkoutensa projisoimiselta siirto-objektiin ja oman torjutun heikon itsensä rankaisemiselta sijaiskärsijän hahmossa)Yliminä ?
Kutsun sitä sadisti-kiduttajaksi ;)
Ja kyllä, on vaikea kestää toisissa niitä ominaisuuksia joita ei voi itsessäänkään kohdata. Kuten tarvitsevuutta, läheisyydenkaipuuta tai heikkoutta. Näen ne useimmiten vajavaisuutena jota pitää varoa. Ne johtavat loukkaantumiseen ja kipuun. Siksi ne pitää poistaa itsestä.
Niitä kaipaa mutta niitä ei osaa vastaanottaa tai antaa.- A
lynett kirjoitti:
Yliminä ?
Kutsun sitä sadisti-kiduttajaksi ;)
Ja kyllä, on vaikea kestää toisissa niitä ominaisuuksia joita ei voi itsessäänkään kohdata. Kuten tarvitsevuutta, läheisyydenkaipuuta tai heikkoutta. Näen ne useimmiten vajavaisuutena jota pitää varoa. Ne johtavat loukkaantumiseen ja kipuun. Siksi ne pitää poistaa itsestä.
Niitä kaipaa mutta niitä ei osaa vastaanottaa tai antaa.> Yliminä ? [...] on vaikea kestää toisissa niitä ominaisuuksia joita ei voi itsessäänkään kohdata. Kuten tarvitsevuutta, läheisyydenkaipuuta tai heikkoutta. Näen ne useimmiten vajavaisuutena jota pitää varoa. Ne johtavat loukkaantumiseen ja kipuun. Siksi ne pitää poistaa itsestä.
Kuulostaa "työnjohdolliselta ongelmalta". Yliminäsi suhtautuu sinuun alentuvasti. Sinä toteutat tämän toiveita, jopa puhumalla tämän toiveista yksikön ensimmäisessä persoonassa.
Yliminäsi on tiedostamattasi ulkoa oppimasi ei-sinä. Sinun tehtäväsi on toimia sinuna. Voit aloittaa esimerkiksi luopumalla puhumasta ensimmäisessä persoonassa. Kokeile.
'Sinä et näe' edellä luettelemiasi ominaisuuksia vajavaisuuksina. Mutta 'sinä toimit' suhteessa niihin siten, kuin se joka ne sinun sisälläsi tällä tavoin näkee. Sinä olet se tietoinen joka voi valita toimintatapasi. Esimerkiksi tavan puhua ei-tietoisesta ei-sinästä ei-yksikön ei-ensimmäisessä persoonassa.
Hajoita hieman. Anna levitä. Älä pidä kioskia pystyssä. Pomo pitää lempata. - elämän kevät
"Mielestäni empaattinen terapeutti on pahin mahdollinen hoitaja narsistiselle ihmiselle, sillä sellaista henkilöä narsku ei voi yksinkertaisesti kunnioittaa pätkän vertaa, ja kokee, että tämä yrittää muuttaa häntä vain kaltaisekseen...Siis sellaiseksi "tunteelliseksi", kiltiksi ja alistuvaksi henkilöksi, joita narsku halveksii. Narsisti ei pysty yksinkertaisesti luottamaan tällaisiin, ja kokee heidät tavallaan "vihollisikseen". Sillä hän ei voi ymmärtää näiden henkilöiden ajatusmaailmaa, ja kokee sen vieraaksi...
Aivan samoin, kun uhrit kokevat narskun ajatusmaailman kieroutuneeksi ja oudoksi. Tuo tunne on molemminpuolinen..."
Tuossa ehkä selitys sille miksi asperger -henkilöt ovat niin hyviä uhreja. Hehän kuitenkin OVAT empaattisia vaikkeivät näytä sitä.
Erittäin mielekäs aloitus pohdittavaksi Lynett.
Mielestäni olet oikeilla jäljillä. Samoin edellä olevat kommentit olivat mielenkiintoisia.
Onhan tässäkin kysymys tavallaan eräänlaisesta sielunkumpanuudesta; ymmärretään toista koska ajatus- ja arvomaailma kohtaa toisiaan. Eria asia miten hoitoonohjautuvuus sitten halutaan nähdä, tai nähdäänkö sitä? Rappiolla on hyvä olla...eli pystyvätkö kaksi saapasjalkanarsistisia sitten "hoitamaan" toisiaan? Ehkä ainakin ymmärtämään. Ja oppimaan vaikka uusia temppuja.
Ihmiset, jotka myöntävät tai näkevät eri kerrostumia itsessään, pystyvät myös kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa. Aina löytyy jotain yhteistä jonkun kanssa. Eikä ihmisestä tarvitse edes pitää varsinaisessa merkityksessä. Mutta jos näillä henkilöillä on valmiuksia tarkastella asioita laajakatseisesti, menemättä liian syvälle omaan yksinkertaiseen uskoonsa, he pystyvät parhaiten jakamaan kokemuksiaan ja ajatusmallejaan toisillekin, jotka niitä myös kykenevät vastaanottamaan. Eräs piirre muuten monissakin palstalaisissa."eli pystyvätkö kaksi saapasjalkanarsistisia sitten "hoitamaan" toisiaan?"
Viittaan tuohon aiempaan, että kykenisikö esim Vakninin kaltainen ihminen hoitamaan narsistia paremmin kuin tavallinen terapeutti ?
Musta tuntui oman "hoitokokemuksen" aikana etten voi kunnioittaa niin naiivin ja "ymmärtäväisen" ihmisen olemusta ainakaan avunantajana. Jos tapaisin muuten, sillä ei olisi mitään väliä.
Ajattelin hakea ammattiapua juuri siksi että osaisivat tunnistaa näitä kiertoutumia mutta ei se nyt ihan niin mennyt...päinvastoin. Sain sieltä vain sairaudelleni TUKEA hänen hyssytellessä ja ymmärtäessä. Lähtiessäni sieltä ajattelin ettei tässä nyt sitten mitään olekaan...vaikka koko maailmani oli oikeasti ylösalaisin.- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
"eli pystyvätkö kaksi saapasjalkanarsistisia sitten "hoitamaan" toisiaan?"
Viittaan tuohon aiempaan, että kykenisikö esim Vakninin kaltainen ihminen hoitamaan narsistia paremmin kuin tavallinen terapeutti ?
Musta tuntui oman "hoitokokemuksen" aikana etten voi kunnioittaa niin naiivin ja "ymmärtäväisen" ihmisen olemusta ainakaan avunantajana. Jos tapaisin muuten, sillä ei olisi mitään väliä.
Ajattelin hakea ammattiapua juuri siksi että osaisivat tunnistaa näitä kiertoutumia mutta ei se nyt ihan niin mennyt...päinvastoin. Sain sieltä vain sairaudelleni TUKEA hänen hyssytellessä ja ymmärtäessä. Lähtiessäni sieltä ajattelin ettei tässä nyt sitten mitään olekaan...vaikka koko maailmani oli oikeasti ylösalaisin.Itseäni eniten terapiassa ärsytti tuo teennäinen "muka ymmärtäminen"...
Toinen oli jatkuva tunteista jankkaaminen, vaikka oli jo alusta lähtien selvää, etten osaa niistä keskustella...Myös sellainen epäsuora vihjailu, otti päähän...Halusin suoria vastauksia, enkä mitään turhaa jaarittelua...Ilmeisesti odoteltiin, että selvitän noiden puheiden arvoituksen itse, mutta ilman riittävää tietoa omista virheistäni ( kun näistä ei ääneen puhuttu ) ei ollut keinoja ymmärtää näiden puheiden syvällistä merkitystä...
Kuin olisi istunut, ja kuunnellut kun toinen puhuu vierasta kieltä, tai kertoo asioita henkilöstä, jota en edes tunne...Ilmeisesti tuo henkilö oli minä, mutta en vain nähnyt sitä minuna...Vaan jonain aivan vieraana.
Olisiko pitänyt vain spontaanisti, ilman minkäänlaisia konkreettisia todisteita, hyväksyä tuo terapeutin luoma kuva itsestäni, joka ei vastannut mielestäni todellisuutta lainkaan. Varsinkin, kun jokaisella terapeutilla tuntui olevan minusta aivan eri käsitys...Yksi näki minut uhrina, joku jonain...En oikein tiedä minä...
Melko paljon vaadittu, I think. :)
Katsoin paremmaksi luottaa vain omaan näkemykseeni... d.i.c.e kirjoitti:
Itseäni eniten terapiassa ärsytti tuo teennäinen "muka ymmärtäminen"...
Toinen oli jatkuva tunteista jankkaaminen, vaikka oli jo alusta lähtien selvää, etten osaa niistä keskustella...Myös sellainen epäsuora vihjailu, otti päähän...Halusin suoria vastauksia, enkä mitään turhaa jaarittelua...Ilmeisesti odoteltiin, että selvitän noiden puheiden arvoituksen itse, mutta ilman riittävää tietoa omista virheistäni ( kun näistä ei ääneen puhuttu ) ei ollut keinoja ymmärtää näiden puheiden syvällistä merkitystä...
Kuin olisi istunut, ja kuunnellut kun toinen puhuu vierasta kieltä, tai kertoo asioita henkilöstä, jota en edes tunne...Ilmeisesti tuo henkilö oli minä, mutta en vain nähnyt sitä minuna...Vaan jonain aivan vieraana.
Olisiko pitänyt vain spontaanisti, ilman minkäänlaisia konkreettisia todisteita, hyväksyä tuo terapeutin luoma kuva itsestäni, joka ei vastannut mielestäni todellisuutta lainkaan. Varsinkin, kun jokaisella terapeutilla tuntui olevan minusta aivan eri käsitys...Yksi näki minut uhrina, joku jonain...En oikein tiedä minä...
Melko paljon vaadittu, I think. :)
Katsoin paremmaksi luottaa vain omaan näkemykseeni...Niinpä, jymmärrän.
Luulin itsekin ennen puhuvani tunteista tai olevani tunteellinen mutta ajan kanssa huomasin toisten ihmettelevän "tunteettomuuttani" vakavissakin asioissa.
Olen "älyllistänyt" kaiken, irrottanut tapahtumat ja tunteet toisistaan ja vaikutan siksi täysin välinpitämättömältä. Silloin vasta tajusin etten ole missään kosketuksissa tunteiden kanssa.
Ja sellainen yliempaattisen ja opetellun oloinen terapeutti...näki minut ...no joo, se siitä.
Mä en ehkä vastauksia hakenut mutta ventovieraan tarjoamaan peiliä kyllä, jotta saisin objektiivisemman näkemyksen. Lopulta käytin sitä hyväkseni saadakseni vastuuvapautuksen ja jatkaakseni itsetuhoa.
aikamoista terapiaa =)lynett kirjoitti:
Niinpä, jymmärrän.
Luulin itsekin ennen puhuvani tunteista tai olevani tunteellinen mutta ajan kanssa huomasin toisten ihmettelevän "tunteettomuuttani" vakavissakin asioissa.
Olen "älyllistänyt" kaiken, irrottanut tapahtumat ja tunteet toisistaan ja vaikutan siksi täysin välinpitämättömältä. Silloin vasta tajusin etten ole missään kosketuksissa tunteiden kanssa.
Ja sellainen yliempaattisen ja opetellun oloinen terapeutti...näki minut ...no joo, se siitä.
Mä en ehkä vastauksia hakenut mutta ventovieraan tarjoamaan peiliä kyllä, jotta saisin objektiivisemman näkemyksen. Lopulta käytin sitä hyväkseni saadakseni vastuuvapautuksen ja jatkaakseni itsetuhoa.
aikamoista terapiaa =)d.i.c.e ja lynett: teidän jakamat ajatukset ja kokemukset ovat muuten aivan tiettyä omaa luokkaansa. Tapa miten tarkastelette asioita on kyky katsoa itseään inhimmillisenä ihmisenä ja ylhäältäpäin. Kun jaatte sen toisille, se näyttää ensin kauhistuttavalle. Siksi, koska pystytte tunnistamaan itsestänne sellaisia kerroksia, joihin moni on vielä matkalla, mikäli nyt edes tavoittelee päästä sinne. Mutta jakamalla tuon annatte paljon toivoa sellaisille, jotka tiedostavan pahan, mutta eivät pysty vielä sitä käsittelemään itsensä kautta. Myöntämään. Minä todellakin nostan hattua teille.
lynett; minä näen sinut ehkä vähiten narsistisena koko isossa porukassa. Ja on erittäin positiivista luettavaa kaikki, mitä tuotat. Sinä autat.
d.i.c.e: olen sanonut että sinulla on terävimpiä oivalluksia koko isossa sakissa. Allekirjoittaisin tuon edelleen. Ja kiitos huumoristasi.
Joskus on vain ihan pakko kehua, tai sanoisinko ei se kehu ole, mutta näkemys. Ehkä te opetatte minuakin joskus paremmin vielä puhumaan. Itsestäni. Toivoa on...elisakettu kirjoitti:
d.i.c.e ja lynett: teidän jakamat ajatukset ja kokemukset ovat muuten aivan tiettyä omaa luokkaansa. Tapa miten tarkastelette asioita on kyky katsoa itseään inhimmillisenä ihmisenä ja ylhäältäpäin. Kun jaatte sen toisille, se näyttää ensin kauhistuttavalle. Siksi, koska pystytte tunnistamaan itsestänne sellaisia kerroksia, joihin moni on vielä matkalla, mikäli nyt edes tavoittelee päästä sinne. Mutta jakamalla tuon annatte paljon toivoa sellaisille, jotka tiedostavan pahan, mutta eivät pysty vielä sitä käsittelemään itsensä kautta. Myöntämään. Minä todellakin nostan hattua teille.
lynett; minä näen sinut ehkä vähiten narsistisena koko isossa porukassa. Ja on erittäin positiivista luettavaa kaikki, mitä tuotat. Sinä autat.
d.i.c.e: olen sanonut että sinulla on terävimpiä oivalluksia koko isossa sakissa. Allekirjoittaisin tuon edelleen. Ja kiitos huumoristasi.
Joskus on vain ihan pakko kehua, tai sanoisinko ei se kehu ole, mutta näkemys. Ehkä te opetatte minuakin joskus paremmin vielä puhumaan. Itsestäni. Toivoa on...Sulla oli lusikka sopassa kanssa! Hyvää dialogia koko ketju! :)
- d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
d.i.c.e ja lynett: teidän jakamat ajatukset ja kokemukset ovat muuten aivan tiettyä omaa luokkaansa. Tapa miten tarkastelette asioita on kyky katsoa itseään inhimmillisenä ihmisenä ja ylhäältäpäin. Kun jaatte sen toisille, se näyttää ensin kauhistuttavalle. Siksi, koska pystytte tunnistamaan itsestänne sellaisia kerroksia, joihin moni on vielä matkalla, mikäli nyt edes tavoittelee päästä sinne. Mutta jakamalla tuon annatte paljon toivoa sellaisille, jotka tiedostavan pahan, mutta eivät pysty vielä sitä käsittelemään itsensä kautta. Myöntämään. Minä todellakin nostan hattua teille.
lynett; minä näen sinut ehkä vähiten narsistisena koko isossa porukassa. Ja on erittäin positiivista luettavaa kaikki, mitä tuotat. Sinä autat.
d.i.c.e: olen sanonut että sinulla on terävimpiä oivalluksia koko isossa sakissa. Allekirjoittaisin tuon edelleen. Ja kiitos huumoristasi.
Joskus on vain ihan pakko kehua, tai sanoisinko ei se kehu ole, mutta näkemys. Ehkä te opetatte minuakin joskus paremmin vielä puhumaan. Itsestäni. Toivoa on...:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011021
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt57969Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv61820Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa142774- 65685
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel101542- 78541
Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto89538- 39518
- 40516