Pystyykö

eikö kaikilla oo yksipuolisia ihastuksia ympäriinsä

Jos se ihastus on oikeesti ylitsepääsemätön niin ei voi täysillä sitoutua toiseen. Itse elin 7 vuotta sen ns. kakkosvaihtoehdon kanssa mutta ei siitä vaan tule mitään jos toinen ei anna kaikkeensa. Ja joo vuodet kuulostaa pitkältä mutta vakava sairauskin tuli väliimme joten vuodet vain kului toivossa edes elää.

Itsekkin tiedän etten voi saada sitä ihastusta ikinä omakseni vuosien takaa mutta silti se on mielessäni....

Ainakin näin miehen putkiaivoilla tunteiden tontti täytyy siivota vanhoista ihastuksista ennenkuin voi lähteä täysillä uuteen suhteeseen. Muutoin suhteesta tulee enemmän tai vähemmän tunneköyhä. Kyllähän tunteiden jäähdyttely ottaa aikaa, mutta kun ottaa järjen käyttöön, niin se onnistuu ajan kanssa. Nuorempana se otti enemmän aikaa, mutta iän myötä sen on oppinut tekemään aika nopeasti ja ylitsepääsemättömästä ihastuksesta on tullut tuntematon käsite. Ihastus on kuitenkin omassa päässä oleva illuusio. Tietoisuus siitä, ihastuminen menee ohi arjessa, auttaa aika paljon.

Itse en missään nimessä lähtisi suhteeseen jos haikailisin toisen perään tai jos tietäisin naisen unelmoivan toisesta miehestä, jota ei voi saada. Ainahan tapailuvaiheessa mielessä on muitakin, mutta ennen sitoutumista molempien pitäisi pystyä tuntemaan, että toinen on se, jota kohtaan haluaa tuntea lämpimiä tunteita.

No jos se "kiikarissa" oleva tyyppi on joku tapaus, jonka suhteen ei ole uskaltanut ns. katsoa kortteja loppuun asti (koska pelkää pakkeja/haluaa elätellä kaunista unelmaa...), niin mielestäni kannattaisi vaan ottaa ekaksi kissa pöydälle, selvittää "kiikarissa olevan" fiilikset yksiselitteisesti ja mahdollisesti vastaanottaa ne pakit. Sen jälkeen ei enää tarvitse haikailla, että JOS siitä kuitenkin olisi tullut jotain, JOS olisin valinnut sen toisen ja yrittänyt sata lasissa...
Kyllähän se kirpaisee, mutta sen jälkeen voi suhtautua muihin suhteisiin ilman järjetöntä "käyttämättömien mahdollisuutten" painolastia (ellei katkeruuttakin).