ilman ystäviä..

kirjoita ystävälle s:postiin [email protected] kaipaan ystävää.

istuppa nyt rauhassa ja mieti mitä sinä teet sellaisilla ystävillä jotka unohtavat sinut kun itsellä menee elämässä hyvin.minä myös olen samassa tilanteessa kuin sinä mutta olen oppinut elämästä sen,että ei kannata jäädä murehtimaan paikoilleen.aloita vaikka itsestäsi,tee kaikkea mukavaa ja ajattele vain ja ainoastaan itseäsi.matkustele näe ja koe.se on oikeaa elämää.kyllä matkan varrelta aina löytyy uusia ja entistä parempia tuttuja ja ystäviä.hyvää kesää Sinulle.ps.aloita heti!!!!!!!!!!

Hei!

Täällä myös yksi, jonka ystävät ovat kaikonneet seurustelujen myötä...Kyllähän niistä aina välillä kuulee ja silloinkin siihen sävyyn, että "olisi kiva nähdä, mutta tässä on niin paljon kaikenlaista"...

Aluksi jäin odottelemaan niiden soittoja ja yhteydenottoja, mutta nyt olen päättänyt elää tämän kesän vain itsäni varten. Kävin juuri ostamassa rullaluistimet, rannalle ja kaupungille voi mennä kesällä yksinkin ja saapahan itse päättää mitä tekee, kun on yksin. Toki yksinäisyys iskee välillä varsinkin iltaisin todella kovaa, mutta mitä enemmän liikkuu ihmisten ilmoilla ja pitää yhteyttä edes joihinkin ihmisiin, sitä vähemmän on aikaa ajatella ikäviä juttuja. Pidetään kiinni niistä tärkeistä ihmisistä ja annetaan niiden muiden mennä! Olen ajatellut niin, että mulla on myös oma elämä elettävänä, tehköön muut mitä tahtoo.

ärsyttävää on myös se, että seurustelun lisäksi tulee kuvioihin se, että jos lähetään baariin/pidetään bileitä, sinne kutsutaan vaan pariskuntia...mulla on kyl ukko, mutkun hän on vuorotyös, ni harvoin pääsee, nimeit harvoin kutsutaan...tai sit mua kaan ei kutsuta...tietty nyt joku fiksu sanoo et mitä teet sellasil kavereil, mutkun yhtä lukuunottamatta (asuu ulkomailla) kaikki on sellasia, et kivaa tää yksin elo...ja sekin on tosi kivaa, et sit jos johonkin kutsutaan, ja on vähänkin iloinen ja puhelias, ni se on synti, kun eihän heidän ukkojen kaa saa puhuu ku sehän on iskemistä vaik oma ois vieressä..

Mä olen ajatellut, että yksin täällä ollaan kaikki kuitenkin, vaikka ois minkälainen ryhmä ihmisiä ympärillä. Nuorempana mulle oli tosi tärkeetä että kaikki viikonloput olin menossa, nykyään oon vaan kotona lapsen kanssa ja aattelen, että se on tärkeintä. Ajatukset on muuttunu. Yksinäisyys iskee silti välillä ja ois mukava kun ois samanhenkinen ystävä tässä lähellä. Kaikki mun lähimmät ystävät asuu toisilla paikkakunnilla, en jaksa etsiä uusia ystäviä, kun tuntuu siltä, että kaikilla on jo valmiit piirit.