Olen umpikujassa, olemme seurustelleet miesystäväni kanssa kohta 3 vuotta. Rakastan häntä todella paljon ja hän minua, olemme kummatkin olleet uskollisia ja rakastavia koko suhteen ajan, kaikki toimii muuten ihan hyvin, mutta mies ollut työtön koko seurustelumme ajan, sivarikin jäi kesken, hän on usein rahaton ja laskuja on mennyt ulosottoon. Hän haluaa ansaita elantonsa musiikilla vielä joku päivä ja siksi ei keskity muuhun työhön kun musiikkiin ja säveltämiseen, hän on lahjakas muusikko, mutta riitelemme asiasta usein, haluisin miehen joka käy töissä ja jolla on säännöllinen päivärytmi. Olemme myöskin jo kerran asuneet yhdessä, mutta homma päättyi omasta toimestani mieheni boheemin elämäntyylin takia, valvoo yöt ja nukkuu päivät. Hänelle myöskään siisti koti ei tarkoita mitään kun minä taas tykkään pitää paikat siistinä. Muuten hän on ihana, huomioon ottava, erittäin kiltti ja huumorintajuinen. Tuleeko tästä mitään, olenko liian pinnallinen, olemmeko liian erilaisia, vai annanko hänelle aikaa aikuistua? Hän on vasta 21 ja minä täytän pian 26. Olemme keskustelleet näistä asioista lukemattomia kertoja, mutta en tunnu saavan mielenrauhaa. Tiedän myöskin itse välillä vaativani liikaa, haluaisin muuttaa takaisin yhteen, mutta mies ei uskalla sillä pelkää saavansa lähtöpassit taas.
Nuorempi mies, onko ongelma se?
Että näin meillä
4216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laitappa asiat vaa alle , kiltti ja huumorintajuinen ...
vastuuntunnoton , laiska , epärealistinen , epäsiisti - ei arvosta sinun arvomaailmaasi , epärealistiset tulevaisuuden suunnitelmat ( harva elää musiikista pelkästään ), itsekäs ( eri päivärytmi ) ja elää sinun siivelläsi , ei osaa ottaa taloudellista vastuuta .
Sinä olet liian kiltti ja höpsö , jos jatkat hänen kanssaan ,ei tuohon ainakaan perhettä voi laittaa ..
ero satuttaa, mutta selviät ..
Hänen olisi muututtava, tuskin haluaa .
Valitan , älä pahastu .
Hän ei elä siivelläni sillä asumme eri asunnoissa, mutta olen alkanut miettiä yhteen muuttoa taas... vaikka nyt näyttäisi siltä ettei se ole järkevää... Tosin voin vielä odottaa vuoden ja katsoa mitä tapahtuu, hän on silti niin nuori vielä, enkä itsekkään todellakaan halua lapsia vielä, hankala tilanne, toisaalta ero olisi helppo tie pois, pelkään vaan että tulevaisuudessa uuden kumppanin kanssa joku ongelma taas tulee väliimme, ja taas lyön hanskat tiskiin. En siis halua luovuttaa.
Mies haluaa elää sydämen äänen mukaan. Ei niitä muusikon töitäkään yleensä ilmaannu ellei käy paikoissa ja luo suhteita. Kannattaa parisuhteessa antaa enemmän painoarvoa sille että mies huolehtii parisuhteen henkisestä puolesta. Antaa olla sottapytty, ei kannata menettää järkeään sen vuoksi. Ihmiset on erilaisia. Rakkaus on tärkeintä, ja että olo tuntuu rakastetulta. Boheemit ihmiset on välillä haastavia, mutta ei kannata harkita suhteen purkamista sen takia että toinen on sottapytty yökyöpeli. Nauttikaa nyt toisistanne vaan, ja sulje kaikki turha pois.
Mitä hän on tehnyt sen eteen, että hänet huomattaisiin?
Erittäin harvoin kotoa hakevat ja silloinkin joku taho on informoinut taidoista, kaveri tai naapuri.