Eukko liittyi syksymmällä johonkin femakkojen vapautusrintamaan tai vastaavaan ja muutosten ketju on nyt johtamassa katkeraan eroon. Kerronpa muutamia valaisevia esimerkkejä, niin ymmärrätte mihin on maailma menossa:
Ensinnä ei tullut enää ruokaa pöytään entiseen malliin. No, osaan minä itsekin mikroa käyttää, mutta mieluummin sitä eukon pöperöitä söi.
Sitten tuli ne jutustelut siitä läimäyttelystä, noin ihan hypoteettisesti tässä vain puhun, etten ala kriminalisoimaan itseäni. Mutta ymmärrätte kyllä, että miten se istui vanhasuomalaiseen perhemalliperinteeseen tuokin asenne.
Sitten oli siellä sänkykammarissa jankkaamiset siitä, että mihin se papin aamen nyt oikein aviomiehen oikeuttaa siellä vällyjen välissä. Enää ei herkutelta "mansikkatortulla" joka ilta.
Viimeinen tikki oli sitten nämä harrastukset, jotka alkoivat sitä eukkoa viemään maailman turuille ja itse tuoreena eläkeläisenä poden yksinäisyyttä. Yksin on tylsä juoda ja täältä netistä on satunnaista shattailua lukuunottamatta vaikea löytää hyvää seuraa. Joskus aina jonkun tapaa, mutta harvoin se mihinkään näiden "ronkeleiden" kanssa johtaa.
Nyt on sydän murtuneena ja lääkitsijää kaipailisin, niin että jos kohtalontovereita tai olkapäätä (tai muuta päätä...) löytyy, niin laittakaa yhteystietoja. Hyvää kesää.
Ensinnä ei tullut enää ruokaa pöytään entiseen malliin. No, osaan minä itsekin mikroa käyttää, mutta mieluummin sitä eukon pöperöitä söi.
Sitten tuli ne jutustelut siitä läimäyttelystä, noin ihan hypoteettisesti tässä vain puhun, etten ala kriminalisoimaan itseäni. Mutta ymmärrätte kyllä, että miten se istui vanhasuomalaiseen perhemalliperinteeseen tuokin asenne.
Sitten oli siellä sänkykammarissa jankkaamiset siitä, että mihin se papin aamen nyt oikein aviomiehen oikeuttaa siellä vällyjen välissä. Enää ei herkutelta "mansikkatortulla" joka ilta.
Viimeinen tikki oli sitten nämä harrastukset, jotka alkoivat sitä eukkoa viemään maailman turuille ja itse tuoreena eläkeläisenä poden yksinäisyyttä. Yksin on tylsä juoda ja täältä netistä on satunnaista shattailua lukuunottamatta vaikea löytää hyvää seuraa. Joskus aina jonkun tapaa, mutta harvoin se mihinkään näiden "ronkeleiden" kanssa johtaa.
Nyt on sydän murtuneena ja lääkitsijää kaipailisin, niin että jos kohtalontovereita tai olkapäätä (tai muuta päätä...) löytyy, niin laittakaa yhteystietoja. Hyvää kesää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siinähän kärsit, runkku!!
Mun isä, joka on sun ikäpolveasi, oli tehdä saman virheen eli jämähtää kotiin ruikuttamaan kun äiti lähti harrastuksiinsa. Onnex isä tajusi aika äkkiä että mikä se pitää ihmisen onnellisena ja terveenä, ja lähti liikkeelle itsekin. Nyt ne matkustelee ja harrastaa juttuja taas yhdessäkin ja elämä on kaikin puolin OK - myös seksuaalisesti.
Ei vastuuta omasta elämästään voi koskaan sälyttää toisen ihmisen harteille.
jos tuo on asennemailmasi eikä teinipoiken kirjoittama provokaatio niin enpä voi valintaa paljon ihmetellä
jos tahdot palvelijan niin palkkaapa se, jos tahdot kestävän molempia lämmittävän suhteen niin opettele osallistumaan siihen itse ja ansaitse se...
kyllä vanhakin koira uusia temppuja oppii, kerran olet tiesi tänne nettiinkin löytänyt ;)