En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään pseudoteoreettista höpinää, joten voisi taas harkita juurilleen palaamista. Puhutaan siis parisuhdekelpoisuuden osa-alueista. Kirjoitan tätä katsellen samalla jääkiekkoa, joten sekavuus ja jäsentymättömyys kuuluu asiaan.
Ihminen on tunnetusti kokonaisuus, joka jakautuu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen olemiseen. Nämä kolme tekijää määrittävät myös yksilön parisuhdekelpoisuutta; kaikilla osa-alueilla on jokin alaraja, joka tulee ylittää, jotta siviilisääty voisi muuttua.
Fyysinen taso: Tähän voi vaikuttaa moni tekijä, esimerkiksi miehen lyhyys tai naisen lihavuus, huono hygienia molemmilla sukupuolilla jne. Tiivistettynä henkilön kasvojen ja kehon tulee olla sellainen, että vastakkaisen (tai saman, suuntautumisesta riippuen) sukupuolen edustajista edes jotkut voivat siitä kiihottua.
Psyykkinen taso: Henkilön tulee olla henkisesti kykenevä suhteeseen, osata rakastaa ja olla rakastettu; kyetä olemaan lähellä mutta ei takertua; olla valmis tekemään kaikkensa toisen puolesta olematta silti lakeijamainen ja alistuva... Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ymmärtänette jo mitä ajan takaa.
Sosiaalinen taso: Henkilön täytyy olla itsenäinen, esimerkiksi riippuvuus vanhemmista aikuisiällä on suuri miinus. Myös yhteiskuntaan integroituminen (töissäkäynti) ja sosiaaliset verkostot (ystävät, harrastukset) kuuluvat sosiaaliseen olemiseen ja ovat tärkeitä parisuhteen muodostumisen kannalta.
Pääsääntönä voisi sanoa, että kahden kolmesta tulee olla kunnossa, jotta homma voisi millään tasolla toimia. Naisille miehen fyysinen oleminen on toki tärkeää, mutta psyykkisesti ja sosiaalisesti pätevä (ruma mutta menestyksekäs runoilija, joka ymmärtää rakkaudesta ja tuntee piirit) mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan. Vastaavasti miehille naisen fyysisen olemuksen tärkeys korostuu sosiaalisen tason jäädessä pienempään rooliin. Perinteisiin sukupuolirooleihin kuuluu binäärisyys mies-julkinen/nainen-yksityinen, joten sosiaalinen rajoittuneisuus ei ole naiselle niin suuri miinus, jos tissit vain ovat hyvät ja hän osoittaa rakastavansa miestä. Miehille harvoin merkitsee, että heidän kaveripiirinsä laajenevat suhteen myötä; sen sijaan naisille tuntuu olevan tärkeämpää, että miehillä on kavereita (jopa naiset ovat tästä joskus maininneet, ei pelkästään DarkFear).
Psyykkinen taso muodostaa kuitenkin poikkeuksen: sen puuttumista ei voi kompensoida muilla. Mikäli henkilö on tunne-elämältään kykenemätön rakastamaan, mikään sosiaalinen ja fyysinen pääoma ei voi tasapainottaa ja tehdä suhteesta tyydyttävää. Parhaimmassa tapauksessa kyse on toisen osapuolen kannalta kaupankäynnistä, jossa henkisesti epätyydyttävästä tilanteesta otetaan sosiaalis-taloudellinen korvaus, tai pelkkään seksisuhteeseen jäämisestä, mikäli toisen fyysiset avut ovat poikkeukselliset.
Oma tilanteeni on, että kaikki kolme osa-aluetta ovat "beyond any repair". Mitäs muut sinkut ajattelevat? Mikä noista kolmesta osa-alueesta on se, josta suhteisiin pääseminen eniten kiikastaa, ja kuinka?
Ihminen on tunnetusti kokonaisuus, joka jakautuu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen olemiseen. Nämä kolme tekijää määrittävät myös yksilön parisuhdekelpoisuutta; kaikilla osa-alueilla on jokin alaraja, joka tulee ylittää, jotta siviilisääty voisi muuttua.
Fyysinen taso: Tähän voi vaikuttaa moni tekijä, esimerkiksi miehen lyhyys tai naisen lihavuus, huono hygienia molemmilla sukupuolilla jne. Tiivistettynä henkilön kasvojen ja kehon tulee olla sellainen, että vastakkaisen (tai saman, suuntautumisesta riippuen) sukupuolen edustajista edes jotkut voivat siitä kiihottua.
Psyykkinen taso: Henkilön tulee olla henkisesti kykenevä suhteeseen, osata rakastaa ja olla rakastettu; kyetä olemaan lähellä mutta ei takertua; olla valmis tekemään kaikkensa toisen puolesta olematta silti lakeijamainen ja alistuva... Tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ymmärtänette jo mitä ajan takaa.
Sosiaalinen taso: Henkilön täytyy olla itsenäinen, esimerkiksi riippuvuus vanhemmista aikuisiällä on suuri miinus. Myös yhteiskuntaan integroituminen (töissäkäynti) ja sosiaaliset verkostot (ystävät, harrastukset) kuuluvat sosiaaliseen olemiseen ja ovat tärkeitä parisuhteen muodostumisen kannalta.
Pääsääntönä voisi sanoa, että kahden kolmesta tulee olla kunnossa, jotta homma voisi millään tasolla toimia. Naisille miehen fyysinen oleminen on toki tärkeää, mutta psyykkisesti ja sosiaalisesti pätevä (ruma mutta menestyksekäs runoilija, joka ymmärtää rakkaudesta ja tuntee piirit) mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan. Vastaavasti miehille naisen fyysisen olemuksen tärkeys korostuu sosiaalisen tason jäädessä pienempään rooliin. Perinteisiin sukupuolirooleihin kuuluu binäärisyys mies-julkinen/nainen-yksityinen, joten sosiaalinen rajoittuneisuus ei ole naiselle niin suuri miinus, jos tissit vain ovat hyvät ja hän osoittaa rakastavansa miestä. Miehille harvoin merkitsee, että heidän kaveripiirinsä laajenevat suhteen myötä; sen sijaan naisille tuntuu olevan tärkeämpää, että miehillä on kavereita (jopa naiset ovat tästä joskus maininneet, ei pelkästään DarkFear).
Psyykkinen taso muodostaa kuitenkin poikkeuksen: sen puuttumista ei voi kompensoida muilla. Mikäli henkilö on tunne-elämältään kykenemätön rakastamaan, mikään sosiaalinen ja fyysinen pääoma ei voi tasapainottaa ja tehdä suhteesta tyydyttävää. Parhaimmassa tapauksessa kyse on toisen osapuolen kannalta kaupankäynnistä, jossa henkisesti epätyydyttävästä tilanteesta otetaan sosiaalis-taloudellinen korvaus, tai pelkkään seksisuhteeseen jäämisestä, mikäli toisen fyysiset avut ovat poikkeukselliset.
Oma tilanteeni on, että kaikki kolme osa-aluetta ovat "beyond any repair". Mitäs muut sinkut ajattelevat? Mikä noista kolmesta osa-alueesta on se, josta suhteisiin pääseminen eniten kiikastaa, ja kuinka?
Vastaukset 11
Vanhimmat
trolli tuulii piilostaaan, lallalalalallal laa...
En ymmärrä mikset selviäisi tai en tiedä, suuremmin tuntematta, mikä sinua estää saavuttamasta noita asioita tai olemasta suht normaali...kunhan rupeat sellaiseksi. Psyko-ATM-ajat ovat menneisyyttä ja sanoit suorittaneesi korkeakoulututkinnonkin. Mistä siis kiikastaa, jos ei omista asenteista?
Sama juttu Naisasialooserilla; halutaan esittää 15-vuotiasta black metal teiniä jutuilla omasta psykopatiasta ja surkutellaan vitsinä päälle. En sitten tiedä onko tuo vain rooli ja vitsi.
Älymiehellä yksinkertainen mielenkiinnon puute jota perustellaan jollain lutkalla. Tämäkin kuulostaa vähän läpältä mutta vaikea sanoa. Parhaiten ehkä ymmärrän kuitenkin Arasvilleä vaikka perustelut kuulostavat aika heppoisilta.
Naisen saaminen tuntuu sellaiselta lottomaiselta sattumankaupalta jossa on tiettyjä lainalaisuuksia. Jos ei mene markkinoille, ei kuitenkaan se onnekas sattumakaan helpolla ikinä osu.
Kiikastaa eniten sosiaalisesta tasosta, sosiaalisten kuvioiden puuttumisesta. Ei kavereita, yhteiskunnan ulkopuolella. Sanot ettei ongelmilla tuolla tasolla olisi niin haittaa naisille, mutta varmasti on. Jos ei tapaa miehiä missään, niin miten pääsisi parisuhteeseen. Aikaisemmin toinen ongelmani oli se, etten osannut edes kuvitella että minusta voisi pitää ja että voisin kelvata jollekin: "beyond any repair". No ei kukaan pidä edelleenkään, mutten vaan JAKSA enää ajatella sitä.
Olet jokaisen osa-alueen suhteen "beyond any repair"? Mielenkiintoista.
Melkein kaikkihan susta pitää, mölö.
Niin pitääkin!
Vilauta hieman Es! Lääh!
Jos tietäisin, mistä homma kiikastaa kohdallani, niin olisin jo korjannut asian (tai luovuttanut).
Olen ihan ok ulkonäöltäni, tosin en siihen hirveästi panosta. Saan sillointällöin positiivisia kommentteja vartalosta tai kasvoista.
Harrastukset, lapset työ, kaikki löytyy, samoin asuntolaina ja hiukan omaisuutta.
Huumorintajuni on hulvaton, älyssä ei suurempia puutteita, psyyke kutakuinkin ehjä ja tasapainoinen.
En halua suhteeseen. En etsi kumppania. Nautin elämästä näin. Ehkä olen jotenkin keskeneräinen, kun en osaa kaivata mitään?
Keskeneräisenähän sitä juuri kaipaa aina jotakin, eli jos et mitään kaipaa niin pikemminkin olet liian täydellinen ja itseriittoinen.
Mutta jos tilanteesi ainoastaan miellyttää sinua, niin mikäs siinä! =)
Vaikka nuo kolme kohtaa täyttyisikin niin pitää olla vielä joku "oman aktiivisuuden taso". Erityisesti miehiä harvemmin lähestytään vaikka olisikin työtä ja sosiaalista elämää ja kavereita, jos yleisolemus ja käyttäytyminen on sen mukaista ettei etsi seuraa. Naisetkin saattaa tehdä itsestään vaikeasta lähestyttäviä jos ovat jämähtäneet johonkin ikisinkkurooliin joka ei koskaan edes puhu ystävilleen miehen etsimisestä tms.
"oman aktiivisuuden taso"
Lisätään vielä että pitäisi löytää oman tasoinen kumppani. Vaikka olisit sosiaalinen, psyykkinen, ja fyysinen lisättynä aktiivisuudella, mutta sopivaa ei vaan tunnu löytyvän, niin tässä meillä on jo viisi kohtaa kasassa.
Eli kuinka nirso olet.