Minkä sekopään kanssa menin ikinä yhteen.
Oli sanallista erimielisyyttä. Oli vappu, oltiin vähän juotu.
Lähdin pois. Tulin takaisin. Menin nukkumaan.
Hän tuli viereen myähemmin, sanoi, että väistä, puolet sängystä on hänen.
Menetin malttini, sanoin, mitä ajattelin hänestä.
Hän meni jonnekin, palasi ja hyppäs mun rinnan päälle, pakotti käteni polviensa alle...... ja veti ilmastointiteippiä suuni yli kahteen kertaan... sitten hän... puristi mua nenästä, en voinut hengittää.
Sitten hän yritti nippusiteellä sitoa ranteeni... voi perkele, mikä sika....
Tappelin vastaan, minkä pystyin. Tuli yskänkohtaus, tukehtumisen tunne, ajattelin, että tässä se sitten oli.
Halusin mennä. Olin niin väsynyt tähän kaikkeen.
Joku itsesuojeluvaisto kai.... taistelin, minkä kykenin, potkin, estin käsieni sitomista, huidoin ja ... voi v-tu, pelkäsin jollain tasolla sittenkin, pelkäsin, vaikka olin valmis lähtemään. Niin “ihanaa” elämä oli ollut hänen kanssaan. Minä, hän sanoo: paska, ei mikään.
Hän repaisi sitten teipin pois ja lähti pois hetkeksi. Palasi sitten sänkyynsä.
Sanoin, että en ikinä anna tätä anteeksi.
Kun olen nyt olen kysynyt, onko hänellä sanottavaa siitä, hän sanoo: “mitä itse teit” “kun et vaikene, hänellä on oikeus” Mihin, kysyin, tappaako minut? Ei hän vastaa mitään järkevää. Hän vihaa minua, mutta haluaa vangita minut orjakseen, joksikin, mitä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää
Monen myöhemmän hetken jälkeen hän sanoi “anteeksi aluksi”
Sitten hän sanoi “kun et muuten vaikene”
Ei kadu, ei pyydä anteeksi sydämestään. Ei ole normaali ihminen, ei mies!
Minä lähden pois. Tämä oli täysin turha liitto.
Ja minä olin niin tyhmä, kun uskoin ajan ja rakkauden auttavan.
Se vaan ei riitä!!!!!!!!!!!!!!!!
Oli sanallista erimielisyyttä. Oli vappu, oltiin vähän juotu.
Lähdin pois. Tulin takaisin. Menin nukkumaan.
Hän tuli viereen myähemmin, sanoi, että väistä, puolet sängystä on hänen.
Menetin malttini, sanoin, mitä ajattelin hänestä.
Hän meni jonnekin, palasi ja hyppäs mun rinnan päälle, pakotti käteni polviensa alle...... ja veti ilmastointiteippiä suuni yli kahteen kertaan... sitten hän... puristi mua nenästä, en voinut hengittää.
Sitten hän yritti nippusiteellä sitoa ranteeni... voi perkele, mikä sika....
Tappelin vastaan, minkä pystyin. Tuli yskänkohtaus, tukehtumisen tunne, ajattelin, että tässä se sitten oli.
Halusin mennä. Olin niin väsynyt tähän kaikkeen.
Joku itsesuojeluvaisto kai.... taistelin, minkä kykenin, potkin, estin käsieni sitomista, huidoin ja ... voi v-tu, pelkäsin jollain tasolla sittenkin, pelkäsin, vaikka olin valmis lähtemään. Niin “ihanaa” elämä oli ollut hänen kanssaan. Minä, hän sanoo: paska, ei mikään.
Hän repaisi sitten teipin pois ja lähti pois hetkeksi. Palasi sitten sänkyynsä.
Sanoin, että en ikinä anna tätä anteeksi.
Kun olen nyt olen kysynyt, onko hänellä sanottavaa siitä, hän sanoo: “mitä itse teit” “kun et vaikene, hänellä on oikeus” Mihin, kysyin, tappaako minut? Ei hän vastaa mitään järkevää. Hän vihaa minua, mutta haluaa vangita minut orjakseen, joksikin, mitä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää
Monen myöhemmän hetken jälkeen hän sanoi “anteeksi aluksi”
Sitten hän sanoi “kun et muuten vaikene”
Ei kadu, ei pyydä anteeksi sydämestään. Ei ole normaali ihminen, ei mies!
Minä lähden pois. Tämä oli täysin turha liitto.
Ja minä olin niin tyhmä, kun uskoin ajan ja rakkauden auttavan.
Se vaan ei riitä!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävää et sulle on tapahtunut tälläistä. Sun on tosiaan parempi lähteä pois taakse kattomatta. Varmasti on joku jossain joka kohtelee sua paremmin
halaa ja oppii rakastamaan.
lähde pois, ei mitään toivoa. pysy kaukana ja yritä unohtaa.
Rikosilmoitushan tuosta pitäisi tehdä. Voisi pysäyttää, ettei hän tee sinulle tai muulle jotain peruuttamatonta. Ehkä hän uskoo, kun poliisi sanoo, että vika on yksin hänessä. Jos ei osaa itse asettaa terveellisiä rajoja itselleen, niin opettakoon maailma.
Sun täytyisi puida tuo asia terapiassa ja tuo on syy sille, että et ikinä enää ajattele suhdetta hänen kanssaa etkä kenenkään muunkaan, joka uhkaa tappaa!