Eikö poikaystävä enää välitä?

Kaikille tulee sellaisia kausia, että kaipaa vähän omaa tilaa. Sä voit joko antaa sitä sille, tai sitten vaikka varovasti kysellä, mistä moinen johtuu.

voi kuulostaa tylyltä, mutta arki on astunut suhteeseenne, niinkuin kaikissa pidemmissä suhteissa tulee tapahtumaan väistämättä. Alkuhuuman aikanahan on kaikki hyvin ja huomioidaan toista jatkuvalla syötöllä. Sen jälkeen suhde muuttaa muotoaan siten että ne aidot piirteet alkavat paljastumaan kumppanissa.Jos on aitoja tunteita toista kohtaan/pystyy hyväksymään toisen vielä siinäkin vaiheessa, voi olettaa että suhde tulee jatkumaan,mutta jos on heti valmis heittämään pyyhkeen kehään kun alkuhuuma on ohi, ei välttämättä voida puhua aidosta rakkaudesta.

Joko sen kanssa oppii elämään tai sitten ei, mutta noin se vaan tuppaa menemään.

Se on elämää, ei sen enempää eikä vähempää.

Kyllähän se alkuhuuma loppuu kaikilla, mutta eihän sitä silti toista aleta vähättelemään ja kosketusta karteta. Meillä ainakin on arjen tultua edelleen huomioitu toista kosketuksen tasolla ja kannustettu tarpeen vaatiessa. Se on sitä toisen arvostamista niin ystävänä kuin rakkaana. Mielestäni on kuitenkin ihan normaalia että toisen sanomat asiat ei kiinnosta samalla tavalla kuin ennen (kun ns alkuhuuma on ohi), se että poikaystäväsi ei halua sinua läheisyyteesi tai vähättelee tavoitteitasi ei ole normaalia. Ainakaan näin meillä ei ole käynyt. Tietenkin kukin tavallaan.

Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi? Joskus voi ihan suoraan sanoa että tarvitsisi enemmän läheisyyttä ja keskustelua. Jos taas toinen ei halua edes yrittää niin miksi olla sellaisessa suhteessa jossa ei saa tarpeita tyydytettyä (usealla tasolla)?

Minäkin sitä mietin, että ei meilläkään enää toisiaan vietellä ex tempore-meiningillä ja olla onnen täpinöissä joka jutusta, mutta kyllä aina läheisyys ja halaaminen kovasti sopii, ja toistemme juttuja kuunnellaan päivittäin, sekä autetaan ja kannustetaan toisiamme. Ja me ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta. Suosittelen että puhukaa asiasta.

Me ollaan seurusteltu 7 vuotta. Nyt kaikki on hyvin, mutta joskus 2-3 vuoden paikkeilla mulla oli ihan samanlainen olo. Koin että mies haluaa olla vaan yksinään enkä saa läheisyyttä, mutta se oli vaan sitä oman ajan ottamista. Ja juteltiin asiasta ja kerroin että pelkään että meistä oikeesti tulee vaan kämppiksiä ym. Pikku hiljaa mies sitte alko antamaan myös sitä hellyyttä ja mä taas annan sen olla rauhassa. Kompromisseja ja juttelua!

Hei! Älä anna kenenkään tulla sun ja sun kirjaunelman väliin! Noin ei vastata tuollaseen! Tuo kertoo hirmu kauheasta eroavaisuudesta, koska jos todella haluat kirjoittaa kirjan, ja toinen ei ymmärrä, niin ei siinä ole... AARG! Tuossa on muutenkin nyt jotain, se ehkä haluaisi olla toisaalla tai jotain.. KOkee ehkä olevansa väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa, en tiedä.. Mutta selvästi heittää nyt kylmää vettä kiukaalle.

http://www.verkkoklinikka.fi/?id=5737999&page=4094735

tuossa vähän rakkauden eri vaiheista.

Kun on vastarakastunut, niin näkee toisessa vain kaikkea hyvää. Ajan kuluessa alkaa pikkuhiljaa silmät avautua myös toisen huonommillekin puolille ja voi tulla tarve saada omaa aikaa enemmän. Jos parisuhde on kunnossa niin mitä hyvää sitten on sillä että suhde arkeistuu eikä tunnu enää niin jännälle yhdessä olo? Rakkaus muuttuu ajan kanssa syvemmäksi ja on ihanaa olla siinä turvallisessa suhteessa... jos ei satu olemaan kamalan seikkailunhaluinen rämäpää.

Ehkä poikaystäväsi on vaan alkanut nähdä sinussa piirteitä joita ei ennen ajatellut hormoonihuumassa niin ärsyttäviksi....

kenties hän kärsii masennuksesta? itsekin olen suhteessa, jossa molemmat rakastetaan, mutta nyt masennusjakso päällä ja käyttäydyn aika paljolti kuvailemallasi tavalla kumppaniani kohtaan..

NO ei se parisuhde aina voi olla ruusuilla tanssimista. ja pitää muistaa antaa toiselle tilaaki :) ja tosiaan jos hänellä on murheita ,Mutta ehdotan että puhut nyt suoraan tuntemuksistasi poikaystävällesi :) sillähän se selviää :) tsemppiä teille :)