Olin aina ennen sitä mieltä, etten IKINÄ hyväksy pettämistä. Minua petettiin, kävin syvällä montussa. Menetin "kaiken" mitä siinä tilanteessa voi menettää. Muutin pois yhteisestä kodistamme. Suurella työllä sain itseni pysymään kasassa.
Surin, mutta ELIN silti elämäni kesän. Tein kaikkea sitä, mistä olin jäänyt paitsi. ELIN nuoruuttani.
Ex sanoi, ettei tunne enää minua. Teen kaikki entisiä periaatteitani vastaan, niin teinkin. Silti itki perääni.
Välit ex:n kanssa on lämmenneet. Haaveilen jopa oikeasti yhteisestä tulevaisuudesta. Olen silti yhteydessä myös tuohon "kesäkolliin"....en luota välttämättä exään, mutten luota enää itseenikään.
En edelleenkään hyväksy uskottomuutta. Silti olen ymmärtänyt, ettei toista voi omistaa.... tämä on ja tuntuu hullulta. Silti olen onnellinen!
Surin, mutta ELIN silti elämäni kesän. Tein kaikkea sitä, mistä olin jäänyt paitsi. ELIN nuoruuttani.
Ex sanoi, ettei tunne enää minua. Teen kaikki entisiä periaatteitani vastaan, niin teinkin. Silti itki perääni.
Välit ex:n kanssa on lämmenneet. Haaveilen jopa oikeasti yhteisestä tulevaisuudesta. Olen silti yhteydessä myös tuohon "kesäkolliin"....en luota välttämättä exään, mutten luota enää itseenikään.
En edelleenkään hyväksy uskottomuutta. Silti olen ymmärtänyt, ettei toista voi omistaa.... tämä on ja tuntuu hullulta. Silti olen onnellinen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kai ketään voi omistaakaan. Vapaaehtoisesti me jokainen sitoudumme parisuhteeseen. Vain tyhmä ja kykenemätön oikeaan ihmissuhteeseen, pettää eli mieti vielä aloitatko entisen kanssa uudelleen vai aloitatko joskus jonkun oikeamman kanssa.
onnellinen itses kans, kesäkollin, vai ex:n vuoksi....