En keksi mitään muutakaan, kuin että kirjoitan tänne. Vaikka eihän se niitä vatsaan vedettyjä kaloreita pois ota. Mutta ehkä lohduttais vähän.. en tiedä. Eli bulimikko olen ollut jo muutaman vuoden.. ja niin normaalia arkiviikkojen rutiinia, että se tuntuu jo unohtuvan heti seuraavana aamuna. Mikä toisaalta on ihan jees, sillä pystyn aika ajoittain olemaan jopa onnellinen ja nauttimaan kropastani.
Iltoja vaan pelkään ja vihaan.. ku ilta saapuu, ni itelleni annetut "en yrjöä enää" lupaukset katoaa tuhkana taivaalle. Ja rahat kaupan kassaan. Taas on ollut paha ilta.. mutta mikä laittaa olon vielä surullisemmaksi on se, että nyt ei ollutkaan enää voimia oksentaa. Urheilen tosi paljon ja koitan koitan koitan, pitää kroppani hinnalla millä hyvänsä vähintäänkin tän kokosena. Mutta pelkään, että onko se nyt tässä. Se kalori öljy rasva määrä mitä tänään vedin jäi sinne sisuksiin. Onko kohtalotovereita? Ja nouseeko paino heti... tai on mulla ennenkin näitä kertoja tullu ku en ole saanu oksennettua kaikkea. Mutta sitli.. pelottaa.
On tää niin paska sairaus. Mulla on urheilu harrastukseni, olen kivan näkönen, ainakin ystävien mukaan olen mahtava tyyppi, ja kyllä miehetkin osansa huomiostaan antaa. Mutta mitä teen.. en ole koskaan seurustellu, keskityn vaan itseeni.. ja kroppaani. Koitan huolehtia isosiskostani (joka on myös rakas ystäväni) sen pahemmassa syömishäiriössään samalla ku yritän pitää itteni kasassa. Koska tää on mun rooli mun mielestä.. sen jälkeen ku isä mun ollessa 12 vuotias ampu ittensä (meitä on 5 tyttöä ja ollaan älyttömän läheisiä.. isän tyttö olin..).. enkä tiedä. Onko tää kaikki juontanut tosta lapsuuden traumasta. Ja vielä pahemman omantunnon antaa, kun äiti syyttää mun ja siskoni ongelmista itteensä. Ja viimenen asia, jota tahtoisin äitilleni enää antaa kaiken kokemansa jälkeen, on lisää huolia. Tahtoisin vaan parantua.. löytää jonkun jota rakastaa.. ja joka rakastaa mua. Minuna. Epätäydellistäkin minua.
Ja tuli nyt vähän selitettyä ohi aiheen.. en tiedä. Surku olo vaan.. ja nyt en sitten ees pystynyt tyhjentämään ja parantamaan oloani. Mä toivon kaikille kohtalosisarille ja veljille voimia. Ja ennenkaikkea sairastavien läheisille. Ja en lupaa että parannun, mutta lupaan että jokaisen pienen parannuksen näistä paskoista rutiineista muistan, ja onnittelen siitä itseäni. Enkä ole liian ankara itelleni jos sorrun.. Älkää siis tekään. Eletään päivä kerrallaan.
Terveisin tyttö29
Epäonnistuneet oksentamiset. Muita?
4
353
Vastaukset
- Nina ...===
En muuta osaa sano kuin, että kirjoituksesi perusteella vaikutat niin älykkäältä ja jollain tavoin vahvalta tytöltä, että luotan selviämiseesi.
Itselläni oli paha bulimia 20-25 -vuotiaana, mutta hellitti raskaaksi tullessani joskin nostaa päätää vieläkin silloin tällöin.
Olen 46-vuotias.. - tinttarella90
Minäkin vaan oksennan heti kun olen syönyt:( ongelmana vaan se etten ole se "kivan näköinen" tyttö, vaan ruma hirviö. Ehkä pitäis odottaa että joku tulee ja tappaa mut.
- säikähtänyt
Koin tänään jotain niin hirveää että sitä on sanoin miltei mahdotonta kuvailla... Saavuin kotiin kahden aikaan ja iski kauhea nälkä ja tästä seurasi peruskierto eli ahmiminen jonka jälkeen lukittauduin vessaan oksentamaan.. Käytin apunani hammasharjaa ja kauhukseni se luiskahti kurkkuun, menin totaalisen paniikkiin juoksin vessasta ja pikkusiskoni näki kun itkin ja yritin huutaa hänelle että hammasharja on kurkussani... Luulin tukehtuvani, onnekseni sain kuin ihmeen kaupalla hammasharjan pois kurkustani jonka jälkeen menin täysin shokkiin, itkin ja tärisin ja siskoni oli hädissään ja kyseli että mitä on tapahtunut.. Olen vieläkin paniikissa ja ajattelin että jokohan olisi aika hakea apua.. En vain ole varma kuinka sitä lähtisin etsimään.
- väsynyt83
Voi sinua, tosi inhottavaa. Minäkin olen joskus käyttänyt hammasharajaa apuna. Olen itse kärsinyt bulimiasta jotain kolme vuotta ja en enään jaksa. Viime kk ollu todella paha vaihe...töihin just ja just menny ja muuten syömis/laattamis kierrettä loppupäivän.
Minä kirjoitin paperille ylös lyhyen kertomuksen asian suhteen ja tasan viikko sitten menin työterveys lääkärille. Sama lääkäri oli hoitanut minun masennuksen(en ollu kertonut syömishäiriöstäni ja masis ei titetenkään oikein oo ollu hallussa). Vastaanotolla annoin paperi käteen ja sanoin et lue. Kivaa se ei ollut, mutta kaiken ahdistuksen keskellä, niin tuli myös vähän helpotuksen tunne. Joku muu tietää enkä ole enään ykain asian kans. Joka päivä teen edelleen lupauksia itselleni ja joka päivä sorrun. Lekuri oli kiirreelliseen lähetteen kaupungin psykiatripuolelle ja nyt sitä odotan. Jännittää,itkettää ja ahdistaa kun ajattelen mitä tuleva tuo, mutta uskallan ehkä vähän toivoa parempaa. Suosittelen kovasti et menet lääkärille ja jos et pysty puhumaan ku hävettää jne. niin kirjoita ylös, vaik hassulta voi tuntua.
Onnea ja tsemppiä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten Eerolan silmäkuvat voivat levitä muutamassa tunnissa ympäri maailmaa?
Seuraako koko maailma persujen ja erityisesti Eerolan somea reaaliajassa? Edes kansanedustajan itsemurha eduskuntatalos4686646Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http1983978Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1112543Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit262080Moraaliköyhä S-ryhmä
S-ryhmä on kehystänyt Israel-boikottipäätöksen “ihmisoikeuslinjaukseksi”, mutta toteutus paljastaa sen onttouden: valiko1441491Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?791356Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te861188- 681186
- 631115
- 481099