Vai voiko enää mitään?
Miesystävälläni on joku ihme juttu menossa. En oikeen tiedä onko se toinen nainen,kyllästyminen suhteeseemme vai muuten vaan erikoinen "huumorintaju", mutta mulla alkaa olla jo huumori kaukana.
Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä ( ei tosin asuta saman katon alla muuten kuin oleilemalla toistemme luona). No, arki on jo astunut kuvioihin jo ajat sitten että tuskin sitäkään voi sanoa syyksi.
Hänelle on tullut joku pakkomielle katoiluun. Siis meillä molemmilla on kyllä omaakin elämää, mutta nämä katoilut ovat saaneet outoja piirteitä :
Sanoo soittavansa jos ei nähdä, mutta sitten ei kuitenkaan soita,eikä myöskään vastaa puheluihin,tekstareihin ei mihinkään..näin saattaa jatkua muutaman päivän, ja sitten ilmaantuu kuin tyhjästä ja alkaa syyttämään minua siitä jos olen harmistunut tälläisestä. Loppujen lopuksi aina tuntuu syy olevan mussa.
Myös seksuaalielämä tuntuu olevan nykyään täysin kadonnut luonnonvara meidän suhteessa...ja taas outo piirre tähänkin. Hän saattaa hyvinkin välillä vaikka sanoa,että huomenna vois taas pitkästä aikaa...Arvatkaa vaan huviksenne onko sitä "huomista" näkynyt.. Ja sitten taas syyttää mua siitä ettei sit antanutkaan muuta kuin tyhjiä sanoja. hitto ku korpeaa se , et aina mua syytetään vaikka hänhän se katoaa ja valehtelee!!!!!!!
Ja nämä katoamiset tapahtuvat yleensä aina kun tämä maaginen lause seksistä on sanottu...voiko tuosta nyt enempää päätellä..
hitto, tekis mieli itte kadota tuolleen ja vaan kahtoo mitä tapahtuu,,,mutta hänet tuntien,,saisin kuulla vain syytöstä kuinka epäluotettavaksi olenkin sitten yhtäkkiä muuttunut. Hänessä kun ei omien puheittensa mukaan ole koskaan mitään vikaa.
Eli onko ideoita...voiko tuolle tehdä enää mitään vai pitäskö vaan kadota kaikessa hiljaisuudessa?
Miesystävälläni on joku ihme juttu menossa. En oikeen tiedä onko se toinen nainen,kyllästyminen suhteeseemme vai muuten vaan erikoinen "huumorintaju", mutta mulla alkaa olla jo huumori kaukana.
Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä ( ei tosin asuta saman katon alla muuten kuin oleilemalla toistemme luona). No, arki on jo astunut kuvioihin jo ajat sitten että tuskin sitäkään voi sanoa syyksi.
Hänelle on tullut joku pakkomielle katoiluun. Siis meillä molemmilla on kyllä omaakin elämää, mutta nämä katoilut ovat saaneet outoja piirteitä :
Sanoo soittavansa jos ei nähdä, mutta sitten ei kuitenkaan soita,eikä myöskään vastaa puheluihin,tekstareihin ei mihinkään..näin saattaa jatkua muutaman päivän, ja sitten ilmaantuu kuin tyhjästä ja alkaa syyttämään minua siitä jos olen harmistunut tälläisestä. Loppujen lopuksi aina tuntuu syy olevan mussa.
Myös seksuaalielämä tuntuu olevan nykyään täysin kadonnut luonnonvara meidän suhteessa...ja taas outo piirre tähänkin. Hän saattaa hyvinkin välillä vaikka sanoa,että huomenna vois taas pitkästä aikaa...Arvatkaa vaan huviksenne onko sitä "huomista" näkynyt.. Ja sitten taas syyttää mua siitä ettei sit antanutkaan muuta kuin tyhjiä sanoja. hitto ku korpeaa se , et aina mua syytetään vaikka hänhän se katoaa ja valehtelee!!!!!!!
Ja nämä katoamiset tapahtuvat yleensä aina kun tämä maaginen lause seksistä on sanottu...voiko tuosta nyt enempää päätellä..
hitto, tekis mieli itte kadota tuolleen ja vaan kahtoo mitä tapahtuu,,,mutta hänet tuntien,,saisin kuulla vain syytöstä kuinka epäluotettavaksi olenkin sitten yhtäkkiä muuttunut. Hänessä kun ei omien puheittensa mukaan ole koskaan mitään vikaa.
Eli onko ideoita...voiko tuolle tehdä enää mitään vai pitäskö vaan kadota kaikessa hiljaisuudessa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.